Browsing by Title
Now showing items 27-46 of 615
-
(2020)The purpose of this thesis is to give an overview of how neuroimaging is used in courts. It is discussed how neuroimaging-based information is applied in trials, how usual it is and what problems may rise because of it. In addition, it is described which laws regulate brain studies and the use of their results. There have been conflicting opinions whether bringing neuroimaging to court is a good or a bad idea. Constantly increasing debate motivates to find out what is going on within the field of neurolaw according to recent research. For the purpose of this thesis it was made an Ovid Medline search using keywords neuroscien*, brain imag*, court* and law. The source material was completed by suitable articles found from reference lists and from Journal of Biosciences and Law since 2015. Neuroimaging-based information is used in court mostly for diagnostic purposes and as defense’s mitigating evidence. Interpreting the results of brain studies is often contradictory and the evidence may be presented without a well-founded reason. Research also supports that neuroscientific evidence may mislead decision making considering death penalty and accountability. Research is aiming to come up with more reliable neuroscientific applications such as fMRI-based lie detection. The amount of trials that use neuroscientific evidence differ from country to country but there is a globally upward trend. According to current knowledge, there is no specific neurolaw issued anywhere in the world, but existing regulations considering medical research in general are applied on neurosciences. Despite the missing legislation, applying neuroimaging in court neither seems to violate any human rights nor has it led to any more misuse than any other methods applied in court.
-
(2021)Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että aivovamman saaneilla on iästä riippumatta vähemmän merkityksellisiä ja laadukkaita ihmissuhteita kuin terveellä väestöllä. Aivovammasta syntyvä oirekuva on moninainen, ja kokonaisvaltainen muutos yksilön fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa olemuksessa on omiaan vaikuttamaan sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää aivovamman saaneiden lasten ja nuorten sosiaalisen kommunikaation haasteiden vaikutuksia heidän sosiaaliseen toimintaansa ja ihmissuhteisiinsa sekä tarkastella aivovamman vaikeusasteen vaikutusta kyseisiin toimintoihin. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin OvidMedline, PsychInfo ja Scopus tietokantoihin. Hakulausekkena oli (tbi OR traumatic brain injur* OR acquired brain injur*) AND (social communication OR social difficult* OR social skill* OR social competence OR pragmatic* OR social cognition) AND (peer relation* OR friendship OR friend* OR interpersonal relation*). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tutkimusartikkelista, jotka läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Sosiaalisen kommunikaation haasteita ilmenee aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla tervettä väestöä enemmän, mutta ongelmia ei havaita kaikissa sosiaalisen kommunikaation toiminnoissa. Myös sosiaalinen toiminta on aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla heikentynyt. Vaikea-asteisempi vamma on yhteydessä suurempiin haasteisiin. Sosiaalisen kommunikaation vaikeudet olivat vain osassa katsaukseen valikoituneista tutkimuksissa yhteydessä sosiaaliseen toimintakykyyn tai ihmissuhteisiin. Katsauksen perusteella näyttää siltä, että aivovamman seurauksena syntyneet sosiaalisen kommunikaation haasteet voivat vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin, mutta ihmissuhdevaikeuksien takana ovat kokonaisvaltaisemmin muutkin tekijät.
-
(2019)Objectives. Over the past decades, the development of technology has been fast. Worries, some even needless have popped up that the state of world could affect negatively to the health of people. There is scientific evidence that these modern health worries are associated with many factors that lower the quality of life. For the sake of possible causality it is important to try to prevent these worries and for that it would be good to know which factors cause them. In this review it will be assessed if analytic and intuitive thinking style, personality traits and demographic factors of individual variables add probability for modern health worries and if so, then why it would be. Methods. This thesis was produced as a literature review. The data was collected during fall 2019 with Google Scholar -search engine using search terms like Modern health worries + thinking style and Modern health worries + personality. In addition, studies were manually searched from the reference lists of articles that were already found. Results and conclusions. Of thinking styles the intuitive thinking had the most repeated evidence in association with modern health worries. The association may be explained with intuitive thinkers’ typical predisposition to holistic world view. Of personality traits neuroticism was associated the most with modern health worries, which might be due to higher risk assessment rates that are characteristic to people high on neuroticism. Of demographic factors gender and age were most clearly associated with the number of health worries in a way, that women had more worries than men and older people more than younger ones. Reasons for these differences may exist deeper in biology or be for example motivational. It must be noted that detected associations were quite small, and in some studies, there were none. Additional research is needed before possible effects of these individual variables can be used in advance of preventing modern health worries.
-
(2022)Aims. Clinical errors cause a significant number of deaths both in the field of medicine and clinical psychology, hence being a major threat to patient safety. One explanation behind clinical errors is heuristic thinking which affects decision-making automatically and aims for a result that is sufficient enough. Heuristic thinking can also lead to cognitive biases which affect decision-making by distorting interpretations of observations. The clinical errors caused by physicians have been studied far more than those caused by psychologists and psychotherapists. However, research has shown that a clinical error, such as a diagnostic mistake or unsuitable therapy method, affects the treatment of every fifth psychiatric patient. Thus, the main aim of this literature review was to investigate which heuristics and biases affect therapists’ decision-making and through which mechanisms they affect. In addition, the review examined which characteristics related to the therapist, patient and situation predispose to the adverse effects and how these effects could be minimized. Methods. The literature for this review was retrieved from the databases of Helsinki University Library and Google Scholar with the search statement (heuristic* OR bias*) AND (clinical reasoning OR clinical decision* OR clinical judgement). The search was limited to articles published between 2015-2022, but some previously published articles found in the references and the older original editions of the most influential papers were also used. Results and conclusion. This review showed that spending an insufficient amount of time with the case evidence, being too inflexible, therapist’s emotional reactions and false beliefs of their competence are strongly related to the adverse effects of cognitive biases and heuristics. This review also identified that the characteristics of patients, like their ability to cooperate, and the complexity of situations also affect the quality of clinical decisions. In addition, this review showed that it is possible to minimize the adverse effects by participating in training that focuses on these effects, using a patient-therapist feedback system, and keeping the mechanisms through which biases and heuristics affect consciously in mind when making decisions. These strategies should be implemented as quickly as possible to ensure safety and health equality.
-
(2018)The connection between cognitive biases and pathological gambling has been under investigation for a while now. In this paper the link between problem gambling and cognitive biases, is examined in the context of their simultaneous coexistence and in their possible cause and effect relationship. This paper attempts to answer the questions: What or which cognitive biases are linked to problem gambling? In what way are they linked? Are there some identifiable mechanisms, that can be used to explain how the cognitive biases might lead into, and help to maintain the habit of problem gambling? The cognitive biases covered in this paper are: Gamblers fallacy, illusion of control, near-miss, chasing and entrapment, as well as double-switching and related dual processing model.
-
(2017)Attention and hyperactivity disorder (ADHD) is a developmental, neurobiological and neuropsychiatric disorder that begins in childhood, but often persists into adulthood or through the lifespan. However, ADHD in adulthood has been studied for only a couple of decades and there is still a lot of controversy about the disorder, for example, regarding the diagnosis. The core symptoms of ADHD are inattention, hyperactivity and impulsiveness. Cognitive difficulties, such as difficulties in attention, memory and executive functions, are often related to ADHD. Multiple comorbid disorders, such as depression, anxiety and substance abuse are also very typical to ADHD in adulthood. The treatment consists of both medication and nonmedical treatments. Medication attenuates effectively the core symptoms of ADHD. Nevertheless, the medication is not suitable for everyone. Besides, the patients often suffer from psychosocial problems. Cognitive-behavioral psychoterapy and neuropsychological rehabilitation have turned out to be the most efficient forms of nonmedical treatment.
-
(2018)Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is one of the most common childhood neuropsychiatric disorders. There is a rising global recognition of consequences and impairment associated with ADHD. One of the newest area of research is the connection between ADHD and obesity. Empirically based evidence from recent literature points to a comorbidity between ADHD and obesity, at least amongst adult patients. What comes to children and adolescents there is not sufficient amount of studies to make conclusions, but the existing studies suggest that there is no discernible association of ADHD and obesity in the pre-adolescent years. The existing studies also suggest that the association of ADHD with obesity is stronger in adolescence than in childhood and that the association is stronger with adolescent girls than with adolescent boys. Gender does not seem to have any significant causation between ADHD and obesity, however some studies indicate that the causation would be stronger in women. A better insight into this comorbidity is of considerable relevance for both precautionary work and healthcare work. First, there needs to be more longitudinal studies to research the causality between ADHD and obesity. There should also be research around the different dimensions of ADHD (hyperactivity, impulsivity and inattention) are connected with obesity. Finally, the therapeutic and pharmacological strategies for ADHD patients with obesity should be studied more. With the increased research data it would be possible to map out people in the risk group and therefore better target precautionary work for the right people.
-
(2022)Tavoitteet. Inhibitorinen kontrolli on osa toiminnanohjausta, ja sen on tutkittu olevan yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin. Liikunnan on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin kykyihin niin aikuisilla kuin lapsilla ja nuorillakin. Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten akuutit liikuntainterventiot vaikuttavat inhibitoriseen kontrolliin lapsilla ja nuorilla, joilla toiminnanohjaus on vielä kehittyvässä vaiheessa. Menetelmät. Katsaus tehtiin Scopus-tietokantaa käyttämällä, hakusanoilla ”inhibitory control”, ”exercis*”, ”intervention”, ”child*” ja ”adolescen*”. Kirjallisuutta haettiin myös tietokannasta löytyneiden artikkeleiden lähteistä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Ainakin jonkinlainen liikunta oli yhteydessä parempaan inhibitoriseen kontrolliin lähes kaikissa tutkimuksissa. Toisaalta suurimmassa osassa tutkimuksista vaikutukset inhibitoriseen kontrolliin eivät eronneet vaikutuksista yleisempään informaation prosessointiin. On siis mahdollista, että liikunnan vaikutus inhibitoriseen kontrolliin ei eroa muista kognitiivisista toiminnoista ainakaan niin huomattavasti, että tämä ero pystyttäisiin havaitsemaan suurimmassa osaa tutkimuksista. Liikunnan vaikutukset mitattiin vain lyhyen ajan päästä liikuntatilanteesta. Osassa tutkimuksista vertailtiin liikunnan muuttujia: liikuntamuotoja, liikunnan kestoa tai liikunnan intensiteettejä. Ristiriitaisia tuloksia löytyi lähes kaikista liikunnan muuttujien vertailuista, joten päätelmiä siitä, minkälainen liikunta on inhibitorisen kontrollin kannalta hyödyllisin, ei voitu tehdä. Suurinta osaa tutkimuksista yhdisti kuitenkin aerobinen liikunta, liikunnan suhteellisen lyhyt kesto ja keskinkertainen tai korkea intensiteetti. Muutamassa tutkimuksessa vertailtiin koehenkilöitä, joilla oli ADHD ja koehenkilöitä, joilla tätä diagnoosia ei ollut. ADHD:n ei havaittu vaikuttavan korostuneesti liikuntainterventioiden tuloksiin, vaikka yhdessä tutkimuksessa löydettiin eroja liikunnan vaikutuksessa riippuen inhibitorisen kontrollin lähtötasosta. Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten on suositeltavaa harrastaa aerobista liikuntaa tukemaan inhibitorista kontrollia.
-
(2022)Objectives. Some patients with impaired consciousness exhibit no behavioural signs of subjective consciousness, but are able to communicate covert consciousness as observed by brain imaging methods. Behavioural assessment, such as GCS, doesn’t take covert consciousness into account, so it might not fully represent a patient’s state. Paradigms concerning covert consciousness have been researched with chronic disorders of consciousness (DOC) but there is less information about them in intensive care unit. Accurate assessment of consciousness is important at an early phase of DOC because the diagnosis impacts rehabilitation and care. Urgent clinical decisions concerning continued life support are also mostly made during intensive care. The aim of this review is to evaluate paradigms assessing covert consciousness in ICU, the correlation between early covert consciousness and examine ethical considerations brouht up by these methods. Methods. Because of their availability, reviewed brain imaging techniques were limited to EEG and fMRI. Articles included in this review were found from scientific databases (Scopus, Pubmed) using terms ”disorder of consciousness”, ”covert consciousness” or ”covert awareness”, ”EEG” or ”fMRI” or ”brain imaging” or ”neuroimaging” and ”icu” or ”intensive care unit”. In addition to studies, reviews concerning ethical challenges and clinical usage were included. Results and conclusions. Paradigms used to assess covert consciousness were suitable to use with ICU patients, and discovered signs of it in patients without behavioural evidence of consciousness. Both EEG- and fMRI-based techniques were successful in assessing cognitive motor dissonance (CMD) and higher-order cortex motor dissociation (HMD). CMD provides most sound evidence of covert consciousness, but HMD indicates intact higher cognitive fuctions. Results concerning correlation between CMD and prognosis a year after injury were inconsistent. Notable ethical considerations with covert consciousness in ICU include uncertainty interpreting results, communication with patients’ loved ones and assessments weight in clinical decision making. For these, it is important to use brain imaging in assistance of behavioural assessment and develop an ethical framework for clinicians. In the future research it is important to utilize bigger sample sizes and consider possibilities for communication using covert consciousness.
-
(2020)According to Bowlby’s (1976) attachment theory, the purpose of the attachment system is to maintain proximity between a child and the parent in order to ensure the child’s safety. The child develops internal working models (IWM) of attachment that represent the individual’s view of the self and others: (1) whether or not the self is judged to be worthy of love and care and (2) whether or not the attachment figure is judged to be the sort of person who in general responds to calls for support and protection. These internal working models influence the formation of the attachment category and serve as the basis for later personality development as well as control the style of social interaction and emotion regulation. The negative internal models may manifest themselves in adulthood, for example, as an insecure attachment style or otherwise inappropriate behavior in a relationship. Families where one or both parents consume large amounts of alcohol, are not the ideal environments for a child to develop a secure attachment and positive internal working models. This review examines attachment styles among adult children of alcoholics. The review focuses on general attachment styles as well as romantic attachment styles and behavior in a relationship in general. The sex of both the child and the alcoholic parent are being taken into an account when dealing with these topics. The literature search was conducted using the PubMed database using combinations of the keywords ACA, ACOA, adult child of alcoholic, attachment, attachment style, problem drinking and parent*. Literature was also searched from Google Scholar using these keywords. The selection criterion was that the study had focused on the attachment styles among adult children of alcoholics. The articles which had examined only the attachment between adult children of alcoholics and their parents, were not selected. Nine research articles were selected for the review. Parental alcoholism negatively affected the child’s attachment style. The adult children of alcoholics had more fearful, dismissing, avoidant and anxious/ambivalent attachment styles than the children of non-alcoholics. In addition to insecure attachment styles, the adult children of alcoholics reported more anxiety and greater avoidance in their relationship. Parental alcoholism was also associated with lower satisfaction, higher aggression and higher need of control in a relationship. Parental alcoholism experienced during childhood predisposes to negative effects on acting in relationships later in life. The effects may slightly differ depending on the sex of the person.
-
(2019)Tavoitteet. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa puheen äänteet, tavut tai sanat joko pidentyvät tai toistuvat tiheästi, rikkoen puheen sujuvan rytmin. Myös takeltelua ja pitkiä taukoja sanojen välillä esiintyy. Änkytystä on tutkittu paljon varsinkin alle kouluikäisillä lapsilla, mutta änkytyksen yhteydestä fonologiaan ei ole paljon tutkittua tietoa. Aiempien tutkimusten mukaan kaikista änkytyksen rinnalla esiintyvistä puheen ja kielen ongelmista fonologian haasteet ovat yleisimpiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena onkin kartoittaa, millä tavoin fonologisia taitoja on arvioitu ja miten ne eroavat 3–6-vuotiaiden änkyttävien ja ei-änkyttävien lasten välillä. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Käytettyjä hakusanoja olivat stutter, stuttering, stammering, phonology, phonological skills ja preschool children, joista muodostui hakulauseke (stutter* OR stammering) AND (phonology OR phonological skill*) AND (preschool children). Aineistoa haettiin useiden eri tietokantojen kautta, mutta lopulta artikkelit valikoituivat tietokannoista PubMed, Helka ja Web of Science. Lopullinen aineisto muodostui viidestä tutkimuksesta, joissa käsiteltiin fonologisten taitojen ja änkytyksen välistä yhteyttä. Tutkimuksiin perehdyttiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa koottiin yhteen tietoa alle kouluikäisten lasten fonologisista taidoista ja niiden arviointimenetelmistä. Tulosten mukaan varsinkin epäsanojen toistaminen on heikompaa änkyttävillä kuin ei-änkyttävillä lapsilla. Lisäksi änkyttävät lapset suoriutuivat sujuvasti puhuvia lapsia heikommin fonologista tietoisuutta mittaavissa osatesteissä. Osin ristiriitaisia päätelmiä tehtiin siitä, eroavatko änkyttävät lapset sujuvasti puhuvista lapsista vain epäsanojen toistossa vai laajemminkin kielellisiltä taidoiltaan. Tulosten perusteella änkyttävillä ja ei-änkyttävillä lapsilla esiintyy eroja kielellisessä prosessoinnissa, mikä johtunee neuroanatomisista eroista, änkyttävien lasten poikkeavasta fonologisesta kehityksestä tai heidän erilaisesta fonologisen prosessoinnin järjestelmästään.
-
(2021)Tavoitteet. Historiallisesti älykkyystutkimuksen ja -teorianmuodostuksen kehitys on liittynyt läheisesti myös erilaisiin henkilöarvioinnin teemoihin ja niiden parissa erityisesti kognitiivisen kyvykkyyden testaukseen. Tällä hetkellä älykkyyden ajatellaan teoriapuolta edustavassa CHC-mallissa ja testauspuolta edustavassa WAIS-IV:ssä koostuvan useammasta eri taitoja kuvaavasta faktorista ja usein myös yläkomponenttina toimivasta yleisälykkyyttä kuvaavasta tekijästä, niin kutsutusta g-faktorista. Psykologisen henkilöarvioinnin yhteydessä tapahtuvassa kykytestauksessa ei hyödynnetä suoraan näitä kliinisiä lähestymistapoja vaan kognitiivista kyvykkyyttä testataan eri testejä tuottavien yritysten laatimilla tehtäväsarjoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisessa henkilöarvioinnissa käytössä olevien yleisimpien kykytestien rakenteellista yhteyttä älykkyystestaukseen ja älykkyyden rakenteen teorioihin sekä yhteyksien implikaatioita testien käyttöön ja tulkintaan. Menetelmät. Tutkielmassa käytettiin pohjana älykkyydestä ja henkilöarvioinnista ja siinä erityisesti kykytestauksesta tehtyä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsauksen hakusanoina käytettiin Google Scholar -palvelussa, Helsingin yliopiston kirjaston Helka-palvelussa ja Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulun kirjastossa sanoja ”intelligence”, ”intelligence test”, ”WAIS”, ”personnel selection”, ”cognitive ability test”, ”history of personnel selection”, ”history of intelligence testing”, ”kykytestaus” ja ”henkilöarviointi”. Suomalaisessa henkilöarvioinnissa käytössä olevien kykytestien tarkastelussa hyödynnettiin neljän eri kykytestien tuottajan nettisivuilta löytyvää tietoa ja yhdelle testistölle suoritettiin koekäyttö. Tulokset ja johtopäätökset. Neljää yleistä kykytestaukseen tarkoitettua testisarjaa tarkastellessa huomattiin, että kaikki testisarjat mittaavat kognitiivista kyvykkyyttä kolmen osa-alueen kautta: kielellinen päättely, numeerinen päättely ja jonkinlainen abstrakti looginen päättely. Lisäksi monissa kykytesteissä oli mahdollista muodostaa myös yleistä älykkyyttä kuvaava pistemäärä. Tarkastelussa huomattiin, että tällä hetkellä suomalaisessa henkilöarvioinnissa yleisesti käytössä olevat kykytestit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia kuin WAIS-IV-testistö ja sopivat edelleen hyvin yhteen myös CHC-mallin rakenneosioiden kanssa. Kaiken kaikkiaan aiemmin psykologian tieteenalan historiassa tapahtunut kykytestien erottaminen muusta älykkyystestauksesta vaikuttaa tämän katsauksen perusteella ainakin nykypäivän henkilöarvioinnissa keinotekoiselta erottelulta.
-
(2020)Viime aikoina älypuhelimien yleistymisen myötä on herännyt kysymys siitä, miten niiden jatkuva käyttö vaikuttaa ihmisten kognitioon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on pyrkiä täyttämään tätä aukkoa kirjallisuudessa selvittämällä, minkälaista tutkimustietoa on älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista ihmisten kognitiiviseen suorituskykyyn. Kirjallisuushaussa keskeisimmät kriteerit tutkimuksille olivat, että kognitiivista suorituskykyä oli mitattu jollain kognitiivisella testillä ja että älypuhelimen käyttöä ei mitattu itsearviointina. Haussa löytyi yhdeksän kriteereihin sopivaa artikkelia. Melkein kaikki tutkimukset olivat kokeellisia. Seitsemässä artikkeleissa tutkittiin älypuhelimen akuutteja ja ohimeneviä vaikutuksia. Keskeisimmät löydökset olivat, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo ilman, että henkilöt käyttivät sitä, vaikutti heikentävästi tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, työmuistiin ja älykkyyteen. Älypuhelinriippuvuus ja positiivinen kiireellisyys (impulsiivisuus ominaisuus) moderoivat älypuhelimen läsnäolon negatiivista vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn. Lisäksi älypuhelimen käyttö tauolla kumosi tauon positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (reaktioaika ja tarkkuus). Samaten älypuhelimen käyttö urheillessa kumosi urheilun positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (kognitiivinen ehtyminen ja tehtäväsuorituskyky). Kahdessa artikkelissa tutkittiin älypuhelimen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvia pysyvämpiä vaikutuksia. Älypuhelimen pitkäaikainen käyttö vaikutti negatiivisesti numeroiden prosessointiin, mutta sillä ei löydetty pitkäaikaisvaikutusta lyhytkestoiseen muistiin, tarkkaavaisuuteen, kriittiseen ajatteluun tai sosiaaliseen ongelmanratkaisuun. Älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista on alustavia löydöksiä, mutta nykyisen tutkimustiedon valossa on liian aikaista tehdä vahvoja johtopäätöksiä vaikutussuhteista. Älypuhelimen käyttö sekä sen aiheuttamat hälytykset häiritsevät ylläpidettyä tarkkaavaisuuttaa sekä muita kognitiivisia prosesseja. Vaikuttaisi myös siltä, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo kuluttaa näihin prosesseihin tarvittavaa kapasiteettia, heikentäen niiden suorituskykyä sekä palautumista.
-
(2023)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää Alzheimerin taudin vaiku- tuksia spontaanin puheen tuottoon sekä miten spontaania puhetta on mitattu. Aiemmat tutki- mukset osoittavat AT:n heikentävän vaikutuksen ei-spontaaniin puheen tuottoon, joten hypo- teesina oli myös spontaanin puheen tuoton vaikeutuminen AT:a sairastavilla henkilöillä. Yk- sityiskohtainen tieto AT:n vaikutuksesta spontaaniin puheeseen voisi mahdollisesti toimia avustavana ei-invasiivisenä diagnosointimenetelmänä. Tässä tutkimuksessa listataan AT:a sairastaville henkilöille tyypillisiä spontaanissa puheentuotossa esiintyviä ilmaisuvaikeuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Ha- kusanoina käytettiin alzheimer, spontaneous ja speech. Rajausta tuli tarkentaa poissulke- malla tiedealoja, jotka eivät pääasiallisesti käsitelleet spontaania puhetta, sillä AT:a on tutkittu laajasti. Tulokset ja johtopäätökset. Spontaanin puheentuoton tilannetta rajattiin joko kuvasta kerto- misen tehtävällä tai rajatusta aihealueesta keskustelemalla. Yksityiskohtaiset analysoitavat spontaanin puheen piirteet vaihtelivat tutkimusten välillä, mutta kokonaisuuksina tutkimukset käsittelivät samoja puheen piirteitä. AT:a sairastavilla henkilöillä esiintyi enemmän spontaanin puheen tuoton ongelmia, kuin verrokeilla. Suurin ero ryhmien välillä näkyi semanttisessa suo- riutumisessa. Spontaanin puheen tuotto oli AT:a sairastavilla henkilöillä kankeampaa, vähem- män informatiivista sekä vuorot kestoltaan pidempiä lisääntyneen sananhaun tarpeen myötä. Johtopäätöksenä AT:a sairastavilla henkilöillä on havaittavissa tyypillisiä ilmaisuvaikeuksia spontaanista puheesta. Spontaanin puheen analyysistä on mahdollista tehdä tautidiagnoosi, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Puheen apraksiaa on tutkittu Alzheimerin taudin yhteydessä hyvin vähän, joten tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa ja koota olemassa olevia tutkimuksia yhteen, jotta saadaan kokonaisuus puheen apraksian esiintymisestä Alzheimerin taudissa. Tutkimuksessa myös otetaan selvää, voiko puheen apraksia toimia mahdollisena apuna Alzheimerin taudin diagnosoinnissa. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiinn menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käsittelivät Alzheimerin tautiin liittyvää puheen apraksiaa. Hakulausekkeina käytettiin Alzheimer’s disease, Apraxia ja Speech. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen apraksiaa esiintyi jokaisessa Alzheimerin taudin vaiheessa ja voimakkaimmin taudin edetessä. Se myös toimi ensimmäisenä oireena epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksia voi olla ensimmäinen oire etenkin epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksian toteaminen voi tulevaisuudessa auttaa varhaiseen Alzheimerin taudin diagnosointiin, sekä auttaa diagnosoimaan muitakin tauteja Alzheimerin taudin yhteydessä.
-
(2020)Occupational self-efficacy describes an individual's confidence in their own abilities to perform their duties. Occupational self-efficacy has been widely used in organizational studies because of its ability to predict various outcomes that affect well-being at work. This review examines the relationship between occupational self-efficacy and aspects related to well-being at work (job satisfaction, job engagement, job performance, burnout), which are some of the key factors when it comes to individual's psychological well-being at work. This thesis was carried out as a literature review, collected from PsycInfo, PubMed and Google Scholar -databases. Keywords were occupational self-efficacy, professional self-efficacy, burnout, satisfaction, and engagement. In addition, articles were searched using the bibliography of one of the articles found in the database search. A total of 13 articles were selected for the review. Based on the studies discussed in this review, occupational self-efficacy is related to experiences of job satisfaction and job engagement, as well as to job performance. The higher the occupational self-efficacy is, the more satisfied the individual is with her/his job and the more likely she/he is to experience job engagement. Work performance also improves with higher occupational self-efficacy. According to the review, occupational self-efficacy is negatively related to burnout, i.e., as occupational self-efficacy increases, the risk of burnout decreases. Occupational self-efficacy is an important personal resource that can be considered to increase well-being at work and improve job performance. Therefore, it is important for organizations to recognize the importance of occupational self-efficacy for well-being at work, and to utilize this knowledge especially when designing interventions to increase well-being. For example, improving the chances of influencing one's own work, encouraging continuous learning, and providing ways to manage stress creates a positive environment where well-being at work is increased, both directly and indirectly, through improved occupational self-efficacy.
-
(2021)Tavoitteet. Amyotrofista lateraaliskleroosia sairastavilla henkilöillä esiintyy paljon nielemisvaikeuksia. Nielemisvaikeudet vaikuttavat negatiivisesti sairastuneiden elämänlaatuun ja voivat johtaa esimerkiksi aspiraatiopneumoniaan ja kuolemaan. ALS:iin liittyvien nielemisvaikeuksien kuntouttamiseen ei kuitenkaan ole yleisiä ohjeita tai toimintamalleja. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä logopedisia kuntoutusmenetelmiä ALS:iin liittyvien nielemisvaikeuksien kuntoutuksessa voidaan käyttää ja mihin näillä menetelmillä pyritään. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto valikoitui systemaattisen tiedonhaun avulla kolmesta elektronisesta tietokannasta, jotka olivat Cinahl, OvidMedline ja Scopus. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä ”amyotrophic lateral sclerosis”, ”dysphagia”, ”swallow*”, ”therap*” ja ”intervent*”, sekä näiden synonyymeja. Hakutulokseksi saatiin 247 artikkelia, joista valikoitui lopulliseen aineistoon neljä artikkelia. Karsiminen tapahtui mukaanottokriteerien perusteella. Manuaalista käsin poimintaa käyttäen aineistoon lisättiin vielä kaksi artikkelia. Aineistoa analysoitiin lukemalla artikkelit läpi useaan kertaan, ja poimimalla niistä tarkeitä tietoja taulukkoihin 1. ja 2. sekä käymällä artikkelit läpi tutkimuskysymyksittäin ja keräämällä vastaukset taulukkoon 3. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta löytyi yksitoista ALS:iin liittyvien nielemisvaikeuksien hoitoon käytettävää logopedista interventiota. Nämä voitiin jakaa eteenpäin kolmeen kategoriaan, jotka olivat terapeuttiset interventio-ohjelmat, kompensaatiokeinot sekä sensoriset keinot. Terapiohjelmia aineistossa oli kolme, Expiratory muscle strenght training (EMST), Respiratory-Swallow training (RST) sekä VitalStim-terapia. Kompensaatiokeinoja aineistossa mainittiin seitsemän ja sensorisia keinoja yksi. Interventiot voidaan vaikuttamistapansa perusteella jakaa vielä kahteen ryhmään, suoriin- ja epäsuoriin keinoihin. Terapeuttiset interventio-ohjelmat kuuluvat suoriin keinoihin, ja kompensaatiokeinot sekä sensoriset keinot epäsuoriin. Suorat keinot pyrkivät vaikuttamaan nielemistoiminnan fysiologiaan esimerkiksi vahvistamalla lihaksia, kun taas epäsuorat keinot pyrkivät kompensoimaan esimerkiksi menetettyä lihasvoimaa muokkaamalla nielemistilannetta. ALS:iin liittyvien nielemisvaikeuksien hoitoon ei ole kehitetty yleisiä ohjeistuksia. Lisää tutkimustietoa kaivataan terapeuttisten interventio-ohjelmien hyödyistä ja haitoista.
-
(2019)Analyzing the relationship between analytical thinking and religion has produced rather consistent results. The purpose of this literature review is to assemble research data and find out what kind of connection there is between analytical cognitive style and religion and what could explain the connection. There were used both correlative and experimental studies to investigate the relationship between analytical thinking and religion. There was a weak negative connection between analytical thinking and religion. This connection was systematically observed in numerous studies. More analytically-minded people were therefore less religious on average compared to people who were not inclined to analytical thinking. Experimental studies used, among other things, a verbal and visual priming method to stimulate analytical thinking, resulting in a decline in religion. However, it is not yet known how long or under what circumstances an analytical priming effect will occur. This may explain why experimental studies have also yielded contradictory results. Attempts have been made to explain the connection. Conflict detection theory has the idea that people with analytical cognitive style are better to detect contradictions in situations requiring reasoning and, consequently, to adopt an analytical mindset. On the other hand, it has been suggested that the cause of the connection would be cognitive ability or epistemic rationality. In these studies, the connection between religion and analytical cognitive style remained after controlling cognitive ability or epistemic rationality. Research suggests that, while cognitive ability and epistemic rationality are related to religion, they do not remove the negative connection between analytical thinking and religion. Longitudinal studies are needed to be able to say about the causal relationship between analytical thinking and religion.
-
(2019)Tavoitteet. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa puhe on vaivalloista toistojen, pysähdyksien ja pidennyksien vuoksi. Sujumattoman puheen lisäksi änkytykseen kuuluu myös änkyttävän henkilön kokemia tunteita ja asenteita änkytystä kohtaan. Elämänlaatu käsittää yksilön käsitykset elämästään, ja sisältää muun muassa fyysiset, psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että änkytyksellä voi olla laaja vaikutus änkyttävän henkilön elämään. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten änkytys vaikuttaa elämänlaatuun aikuisella. Menetelmät. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeeksi muodostui: stutter* OR stammer* AND quality of life. Aineisto valittiin kahdesta elektronisesta tietokannasta. Valitun aineiston tuli sisältää vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Tutkimukseen valikoitui kuusi artikkelia, ja niitä tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Änkytyksen vaikutus elämänlaatuun näkyi änkytyksen herättämissä kielteisissä tunteissa. Itsearviointimittarien mukaan änkytyksellä oli keskimäärin keskivaikea vaikutus elämänlaatuun. Elämänlaatumittareissa änkytyksen vaikutus näkyi sosiaaliseen toimintaan, emootioihin ja mielenterveyteen liittyvissä osioissa. Änkytyksen koettiin usein vaikuttavan työelämään, mutta henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin se ei vaikuttanut. Tuloksissa näkyi myös yksilöllisiä eroja, ja niiden merkitystä pohdittiin kuntoutuksen näkökulmasta.
-
(2022)Änkytys on puheen häiriö, jonka näkyvimmät oireet liittyvät äänteiden, tavujen tai sanojen toistoihin ja pidennyksiin. Änkytykseen liittyy puhumisen jännittämistä, joka voi aiheuttaa rajoituksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Moderni työelämä vaatii työntekijältä hyvää yhteistyökykyä, ulospäin suuntautuneisuutta, sosiaalisuutta ja verkostoituneisuutta. Työelämällä on laaja merkitys yksilön elämään, ja änkytyksen yhteydestä työelämään on toistaiseksi tehty vähän tutkimusta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten änkytys vaikuttaa työllistymiseen ja uralla etenemiseen. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusartikkelit valikoitiin sähköisen aineistohaun kautta elektronisesta tietokannasta, Scopuksesta. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä stutter (änkytys), employment (työllisyys), recruitment (rekrytointi), job interview (työhaastattelu), work life (työelämä) ja career (ura). Hakulausekkeeksi muodostui ( TITLE-ABS-KEY ( stutter* ) AND TITLE-ABS-KEY ( em-ployment OR recruitment OR "job interview*" OR "work* life" OR career ) ). Tutki-musartikkelit karsittiin mukaanottokriteerien perusteella ja lopulliseksi aineistoksi muodostui viisi vuosina 2012–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti soveltaen sisällönanalyysin menetelmää. Neljä viidestä tähän tutkielmaan valikoituneista alkuperäisartikkeleista tulivat tuloksiin, että änkytyksellä oli negatiivinen vaikutus työllistymiseen, työtehtävistä suoriutumiseen, suhteisiin kollegojen kanssa, palkkatasoon ja ylenemismahdollisuuksiin. Änkytyksen havaittiin myös asettavan änkyttävät henkilöt alttiimmaksi työelämässä tapahtuvaan syrjimiseen. Yhden alkuperäisartikkelin tulokset erosivat näistä tuloksista siten, että se ei havainnut änkytyksellä negatiivista tai muutakaan vaikutusta työelämään. Työelämällä havaittiin olevan myös positiivisia vaikutuksia änkyttäviin työntekijöihin, kuten positiivista itsetietoisuutta ja puheen sujuvuuden lisääntymistä. Tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä aineistona oli vain viisi tutkimusta, eivätkä tulokset olleet yksimielisiä. Laajemmat tutkimukset änkytyksen vaikutuksesta työelämään ovat tarpeen. Tuloksilla voitaisiin lisätä änkyttävien henkilöiden työkykyä ja vähentää heidän työttömyyttänsä.
Now showing items 27-46 of 615