Browsing by Title

Intellectual disability (ID) is defined as a difficulty to learn and understand new things. Intellectual disability is divided into mild, moderate and severe disability by the abilities of an individual. Abilities and strengths of an individual vary a lot in the disabled population. Unlike thought before, depression and other psychiatric disorders are even more popular in people with intellectual disability than what they are in the general population. The purpose of this thesis was to examine symptoms and problems with diagnostic methods of depression in people with ID. Due to limitations in mental and cognitive capacity, there is differences in symptoms between general population and people with ID, which also makes diagnosing more difficult. Standard diagnostic criteria and treatments developed for general population can effectively be used to detect and treat depression with mild ID. The same criteria and treatments do not again work on depression associated with moderate to severe ID. Neither have the efforts to build own criteria for people with ID worked so far. According to researches and reviews I examined, almost all of the most potential methods have originally been developed for general people and are based on self-reports. Due to lack of conceptual and language skills, behavioural equivalents like aggression and other challenging behaviour are in a bigger role in diagnosis. Most sources point out the challenging behaviour as a symptom of depression anyway to be very debatable. There is no consensus whether it is a part of depression or ID and at the moment a common opinion seems to be that challenging behaviour should not be used as diagnostic criteria of depression. After all adequate diagnostic criteria or methods for people with severe ID do not seem to yet exist. Improving the criteria and methods would be important for people with ID to get the treatment and quality of life they deserve.

Masennus on valitettavan yleinen mielialahäiriö. Lisäksi sen yleisyyden on todettu lisääntyneen huomattavasti, mutta silti sen tutkimus ja hoito eivät ole tuottaneet vielä toivottua tulosta. Tämän takia on ehdotettu, että sitä pitää tarkastella oireiden verkostona. Verkostoteorian mukaan taustalla ei ole masennusta aiheuttavaa taustatekijää vaan jokin verkostossa keskeinen masennusoire saa aikaan muita oireita ja näin syntyy kokonaisuus, jota kutsumme masennukseksi. Yksi näkökulma masennuksen taustalle on, että masennus olisi evoluution saatossa syntynyt adaptaatio. Tutkijoiden enemmistön näkemys vaikuttaisi kuitenkin olevan, että kliininen masennus olisi adaptiivisista reaktioista syntynyt toimintahäiriö. Yksittäiset masennusoireet voisivat mahdollisesti olla adaptiivisia, mutta diagnostiset kriteerit täyttävässä kliinisessä masennuksessa oireet esiintyvät ryppäissä. Masennusoireet riippuvat enemmän tilanteesta kuin henkilöstä. Ihmisen kohdatessa erilaisia vastoinkäymisiä oireprofiilit eroavat selkeästi toisistaan. Kun menettää läheisen tai epäonnistuu itselleen tärkeässä tavoitteessa, syntyy erilaisia masennusoirekokonaisuuksia. Masennuksen hoidon kannalta olisi ratkaisevaa ymmärtää, mitkä oireet ovat riskitekijöitä laukaisemaan masennuksen missäkin tilanteessa. Sen ehkäiseminen olisi helpompaa, jos tiedettäisiin, mitkä tekijät aiheuttavat nyky-yhteiskunnassa masennusta. Masennuksen yleisyys saattaa johtua stressaavasta työkulttuurista ja helposti yksinäisestä yksilökeskeisestä kulttuurista. Verkostoteoria voisi tuoda uutta ymmärrystä siihen, missä vaiheessa todennäköisesti adaptiiviset reaktiot muuttuvat diagnosoitavan masennuksen oireverkostoksi.

Tavoitteet. Maskuliinisuuteen kuuluvat sekä maskuliiniset piirteet että maskuliiniset normit. Nämä piirteet ja normit voivat olla yhteydessä miesten hyvinvointiin ja mielenterveyteen vaikuttamalla miesten tapaan toimia ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia maskuliinisuudella on miesten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Menetelmät. Katsauksen tutkimukset haettiin PubMed-tietokannasta hyödyntäen hakusanoja ”male”, ”gender role”, ”wellbeing”, ”mental health”, ”gender norm”, ”masculinity”, ”norms”, ”depression” ja ”anxiety” Tulokset ja johtopäätökset. Tarkasteltujen tutkimusten perusteella maskuliiniset piirteet tukevat miesten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Maskuliinisten normien vaikutus miesten hyvinvointiin ja mielenterveyteen riippuu tarkasteltavasta normista, osan normeista tukiessa ja osan heikentäessä miesten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Jatkossa tutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota otosten ja maskuliinisuuden mittarien edustavuuteen.

The aim of this review is to create an understanding of the state of meditation research and the differences between different meditation techniques by examining the techniques themselves. Although research on mindfulness has grown exponentially, other meditation techniques have received little attention. Consequently, there is currently no consensus on how to classify these techniques or what meditation is, nor is there a unifying theory of meditation. One way to approach the topic is to examine the differences between the more studied meditation techniques. These techniques include mindfulness meditation, focused attention meditation, and loving-kindness meditation. In mindfulness, attention is kept from focusing on any single stimulus, with the purpose of noticing as much as possible. In focused attention meditation one maintains focus on a single stimulus and returns to it when attention wanders. In loving-kindness meditation, love and compassion are cultivated towards oneself, loved ones, and eventually all people. The differences in the effects of these techniques can be observed in attention, brain activation, heart rate, creativity, and phenomenology.

Tavoitteet. Teorioiden taustaoletukset muodostavat usein tieteenalan heikoimman lenkin. Joskus ne rajaavat teorian sovellusalueen niin kapeaksi, ettei teoria kuvaakaan todellisuutta, vaan imaginaarista mallimaailmaa, kuten taloustieteesssä. Joskus oletukset ovat niin sallivia, ettei niiden varaan voi rakentaa tieteellisyyden kriteerit täyttävää, falsifioitavaa teoriaa ollenkaan. Tutkielmassa esitellään ja problematisoidaan psykologian taustalta löytyvää dualismia ja sen vaikutuksia. Nykyaikainen dualismi liittää tietoisen mielen ja aivotoiminnan intiimisti toisiinsa, mutta käsittelee niitä silti erillisinä entiteetteinä ja, mikä ongelmallisinta, olettaa mielellä olevan kausaalisia vaikutuksia aivotoimintaan. Dualismi vaikuttaa paitsi teorianmuodostukseen ja jokapäiväisiin tutkimushypoteeseihin myös ihmiskuvaamme ja kliinisiin käytäntöihin psykologiassa ja psykiatriassa. Tutkielmassa dekonstruoidaan käsitteitä kuten holismi, biopsykososiaalinen malli, tiedonkäsittelyn hierarkia ja top-down -kausaliteetti ja kiinnitetään huomio siihen, miten käsitteet ovat omiaan aktivoimaan voimakkaan synnynnäisen illuusion tietoisen aivotoiminnan dualistisesta luonteesta. Menetelmät. Yleisimpiä dualismin ilmenemismuotoja havainnollistetaan esimerkein kymmenestä 2019-2021 ilmestyneestä artikkelista psykologian alan arvostetuimmassa julkaisussa vaikuttavuuskertoimella mitattuna. Artikkelit haettiin Google Scholarista hakumerkkijonolla "consciousness" AND "brain" AND "annual review of psychology". Tulokset ja johtopäätökset. Yhdestä artikkelista ei löytynyt dualistiseen ajatteluun viittaavaa tekstiä lainkaan, yksi oli eksplisiittisen dualistinen ja kahdeksassa dualistiseen ajatteluun viittaavaa kieltä löytyi vaihtelevia määriä. Dualismi ohjaa helposti ajattelua harhaan psykologiassa ja psykiatriassa ja johtaa havaintojen ja tutkimustulosten liian löyhään tulkintaan. Dualismista luopuminen rajaisi teorianmuodostuksen vapausasteita tavalla, joka mahdollistaisi teorioiden testaamisen sanan tieteellisessä merkityksessä. Tämä puolestaan tehostaisi luotettavan tiedon kumuloitumista psykologiassa.

Maailmassa tehdään yli 800 000 itsemurhaa vuosittain. Vuosittain tehtyjen itsemurhien määrä on kasvamassa hälyttävää tahtia. Jotta itsemurhien määrän kasvaminen voitaisiin estää, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaisilla tavoilla voimme estää näitä traagisia tekoja. On tärkeää tunnistaa itsemurhalta suojaavat tekijät, jotta voidaan kehittää hoitomuotoja näiden suojaavien tekijöiden pohjalta. Katsauksessani keskityin merkityksellisyyden kokemukseen yhtenä resilienssitekijänä itsemurha-ajatuksille ja käyttäytymiselle. Merkityksellisyys on ollut kautta historian vaikeasti määriteltävä ja abstrakti termi, josta monilla tutkijoilla on ollut ajan saatossa omat teoriansa. Määrittelin kuitenkin merkityksellisyyden kokemuksen tämänhetkisen tutkimuksen valossa ilmiötä parhaiten mittaavan kolmen dimension mallin mukaan. Merkityksellisyyden kolme osa-aluetta ovat tarkoitus, johdonmukaisuus ja arvokkuus. Merkityksellisyyden kokemuksen ja itsemurhan yhteyttä käsittelevää tutkimusta etsin Google Scholar -tietokannasta käyttämällä päähakusanoina “meaning in life” ja “suicide” sekä lisäämällä lisämääreitä kuten “tendency”, “ideation” tai “risk”. Karsin artikkeleita otsikon mukaan, jonka jälkeen luin jäljelle jääneiden 7 artikkelien abstraktit. Jäljelle jäi kolme artikkelia, jotka käsittelivät selkeästi parhaiten merkityksellisyyden ja itsemurhan yhteyttä. Onnellisuustutkimuksessa vallitsee selkeä konsensus siitä, että merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Sama tulos saatiin myös kolmessa esittelemässäni tutkimuksessa, jossa merkityksellisyyden kokeminen oli selvästi yhteydessä vähentyneisiin itsemurha-ajatuksiin ja -käytökseen. Tähän astisista merkityksellisyyden kokemusta mittaavista mittareista parhaat psykometriset omaava mittari julkaistiin vasta 2016, joten kyseistä mittaria on käytetty vasta hyvin vähän aikaa. Sillä saadaan jatkossa vielä tarkempaa tutkimusnäyttöä merkityksellisyyden kokemuksen vaikutuksesta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Jo tähän mennessä näyttö on hyvin vankkaa.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä. Tutkielmassa käsitellään, miten mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys näkyy eri osa-alueilla niin mielen teoriassa kuin kielellisissä taidoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten mielen teorian kehitystä voidaan tukea. Aiemmassa kirjallisuudessa mielen teorian ja kielellisten taitojen on havaittu liittyvän toisiinsa erityisesti varhaislapsuudenaikaisessa kehityksessä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös, että sosiaalinen ympäristö ja lapsen kognitiivisten taitojen kehitys ovat yhteydessä mielen teorian kehitykseen. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin systemaattisen tiedonhaun menetelmillä, ja sitä täydennettiin manuaalisella haulla. Aineistonkeruun jälkeen hakutuloksena saatuja artikkeleita tarkasteltiin laadullisesti tutkimuskysymyksien kautta. Aineistosta saatuja tutkimustuloksia vertailtiin, ja niistä tehtiin yhteenveto. Lopuksi saatuja tuloksia pohdittiin suhteessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, aiempaan kirjallisuuteen sekä niiden laajempaan tieteelliseen ja logopedian alan kliiniseen merkitykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksien perusteella havaitaan kaksi tutkimuskysymyksiin vastaavaa päätulosta; 1. Mielen teoria ja kielelliset taidot liittyivät tuloksissa toi-siinsa lapsen kehityksessä 10,5 kk–11v iässä 2. Mielen teorian kehitykseen voitiin vaikuttaa positiivisesti kognitiivisten ja vuorovaikutuksellisten tekijöiden välityksellä. Mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys esiintyi tuloksissa sanaston, kieliopin ja pragmatiikan alueilla. Jatkossa tulee erityisesti selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä vanhemmilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.

Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet roolileikin vaikuttavan lasten kielen kehitykseen. Roolileikkiin lukeutuvista mielikuvitusystävistä on tehty tutkimusta, joiden näkökulma on ollut pitkälti sosiaaliskognitiivinen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella vähän tutkittua aihepiiriä mielikuvitusystävien mahdollisesta yhteydestä lasten kielellisiin taitoihin ja luoda perustutkimusta mielikuvitusystävistä logopedian näkökannasta käsin. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin sitä, onko mielikuvitusystävien kanssa leikkimisen ja kielellisten taitojen välillä yhteyttä ja jos on, niin millainen yhteys. Lisäksi aineiston pohjalta tarkasteltiin lasten mielikuvitusystävien yleisyyttä ja niiden esiintyvyyttä eri sukupuolten välillä. Aineisto kerättiin 22.2.2017 kuudesta eri tieteellisestä tietokannasta englanninkielisen hakulausekkeen avulla. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella seitsemän artikkelia. Artikkelien analysoinnissa käytettiin apuna kielen osa-järjestelmää. Analysoidut tutkimustulokset osoittivat mielikuvitusystäviä omaavien lasten ja kerronnan taitojen sekä verbaaliin kyvykkyyden välillä positiivisen yhteyden. Lapset, joilla oli mielikuvitusystäviä, ymmärsivät toisten ihmisten näkökulman paremmin ja he osasivat modifioida puhettaan keskustelukumppanille sopivaksi verrattuna lapsiin, joilla ei ollut mielikuvitusystäviä. Leksikon ja ymmärtämisen osalta mielikuvitusystävän omaavat lapset eivät eronneet muista lapsista. Tutkielman artikkeleissa mielikuvitusystävien määrä vaihteli 32–59 %:n välillä ja tutkimukset osoittivat, etteivät mielikuvitusystävät ole yhteydessä lasten sukupuoleen. Lapset, joilla on mielikuvitusystäviä, ovat kerronnan taitojensa myötä helpommin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Mitä paremmat kertovan puheen taidot lapsella on tarinankerronnassa ennen koulun aloittamista, sitä vaivattomammin he voivat omaksua kielellisiä kokonaisuuksia, ymmärtää motiiveja, jotka vaikuttavat kokonaisuuksien taustalla sekä käyttää kielellisiä taitoja vaativissa tehtävissä.

Extensive amount of health information is available to people especially online, and most Finns have searched the internet for health-related guidance. However, some of the information is erroneous. At individual level, relying on false health assumptions can result in weakened health, whereas at societal level it can lead to, for instance, increased costs. Nevertheless, correcting misinformation can be challenging. The impact of prior information on people’s attitudes and decision making after receiving and accepting new, corrective information is called the continued influence effect. The continued influence effect has been studied quite much but less attention has been paid to its diverse examination from the perspective of health. The objective of this literature review is to clarify the general psychological factors that affect the challenges in correcting health-related misinformation. Studies showed that ensuring the cohesion of the general view about the topic was more effective in correcting false information than merely providing accurate facts. The corrections were the most influential when they included a sufficient explanation for the incorrectness of the original information. In addition, it was noticed that people might have evaluated wrong both the reliability of their memory and the probability of the risks of health disadvantages. People were also more favourable towards health-related knowledge that was in line with their previous expectations. Social consensus was sometimes used as a heuristic in evaluating claims, but yet the familiarity of the claim could create a false illusion of consensus. Moreover, it was noticed that the faster the correction of misinformation happened in media, the more efficient the correction was. Thus, it seems that when it comes to correcting false health information, it is important to tell why misinformation occurred in the first place and also ensure that the corrective information is sufficiently explained and is compatible with other related concepts. Taken into account the expectations and assumptions that are related to health, corrective information should be constructed with the target audience in mind in order to be effective. In addition, it is more difficult to change long-standing false beliefs compared to more recent ones. Therefore, reacting fast is required from media and the establishment when misinformation spreads. This review provides a comprehensive summary about the general psychological challenges in correcting misinformation from the perspective of health-related topics. However, due to the limited themes of the research literature, the conclusions remain partially uncertain. In order to get more knowledge about the continued influence effect precisely in health issues, it would be important to broaden the research topics even more in the future.

Tavoitteet: Masennus on maailmanlaajuisesti toiseksi suurin sairaudenaiheuttaja, joten sen hoito ja erilaisten hoitomuotojen tarkastelu on oleellista. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää tutkimustiedon avulla, miten erilaisilla videopeleillä voidaan vaikuttaa masennuksen hoidon onnistumiseen. Menetelmät: Tähän katsaukseen etsin tutkimustietoa Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen kirjaston PubMedin hakusivulta käyttäen hakusanoja kuten ”videogame”, ”depression” ”digital intervention” ”serious games” ”commercial videogame” ja ”cognitive skills”. Tämän lisäksi hyödynsin katsausartikkelien lähdeluetteloita artikkelien löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella videopelien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian tarjoamisessa sekä liikunnan, hoitomotivaation ja hoidon mielekkyyden lisäämisellä. Toimintavideopelien osalta katsauksesta ei löydetty näyttöä sille, että ne olisivat tehokkaita lievittämään masennuksen oireita kognitiivisten taitojen kehittämisen avulla. Videopelien piirteet kuten helppokäyttöisyys, välitön palaute ja palkitseminen tuntuivat korreloivan hoidon onnistumisen kanssa. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan laajemmille ikäluokille sekä hoidon kannalta oleellisten yhteisten piirteiden kartoitukselle videopeleissä.