Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Meditaatiotekniikoiden eroavaisuuksia: katsaus tutkimuskenttään kolmen meditaatiotekniikan kautta 
    Hyttinen, Sami (2023)
    The aim of this review is to create an understanding of the state of meditation research and the differences between different meditation techniques by examining the techniques themselves. Although research on mindfulness has grown exponentially, other meditation techniques have received little attention. Consequently, there is currently no consensus on how to classify these techniques or what meditation is, nor is there a unifying theory of meditation. One way to approach the topic is to examine the differences between the more studied meditation techniques. These techniques include mindfulness meditation, focused attention meditation, and loving-kindness meditation. In mindfulness, attention is kept from focusing on any single stimulus, with the purpose of noticing as much as possible. In focused attention meditation one maintains focus on a single stimulus and returns to it when attention wanders. In loving-kindness meditation, love and compassion are cultivated towards oneself, loved ones, and eventually all people. The differences in the effects of these techniques can be observed in attention, brain activation, heart rate, creativity, and phenomenology.
  • Melodinen intonaatioterapia sujumattoman afasian kuntoutuksessa 
    Pousi, Saara (2017)
    Already a long ago some patients suffering from nonfluent aphasia, having lost their ability to speak complitely or partly, have been noticed to be able to sing words and phrases. Various singing-based speech rehabilitation methods have been developed since then, melodic intonation therapy (MIT) being probably the most well known of them. MIT is an intensive rehabilitation method that consists of several elements: simple melodic intonation that follows the prosody of a normal speech, rhythmic syllables, left hand tapping and multiple repetitions. The aim of this review was to present literature concerning the effectiveness of MIT, and the behavioral and neural mechanisms behind it. Some evidence has been found of the effectiveness of MIT both in the acute phase of the disorder and in the sub-acute and chronic phases. In several studies MIT has been compared with regular speech therapy. However, only preliminary conclusion should be made based on these studies, since they often lacked adaquate control and had too small sample sizes. Also, there is no full consensus concerning the bahavioral mechanisms that make MIT effective. Some studies suggest that it is the rhythmic component that makes the method work. On the other hand, in some studies the melodic intonation in itself has been said to play a crucial role. Results from brain imaging studies suggest that the way in which MIT helps in the speech rehabilitation is that it activates the right hemisphare through singing. This was also the initial idea of the inventors of MIT. At least some aphasia patients having gone through MIT have showed increased activity in the right hemisphere, especially in the sub-acute phase, as well as anatomical changes in the right subcortical areas in association with the rehabilitation. For patients whose left hemisphere language areas are complitely distroyed, MIT may be an especially effective treatment method for language rehabilitation.
  • Me, my brain & I - Dualism in contemporary psychology 
    Björkholm, Susanne (2021)
    Tavoitteet. Teorioiden taustaoletukset muodostavat usein tieteenalan heikoimman lenkin. Joskus ne rajaavat teorian sovellusalueen niin kapeaksi, ettei teoria kuvaakaan todellisuutta, vaan imaginaarista mallimaailmaa, kuten taloustieteesssä. Joskus oletukset ovat niin sallivia, ettei niiden varaan voi rakentaa tieteellisyyden kriteerit täyttävää, falsifioitavaa teoriaa ollenkaan. Tutkielmassa esitellään ja problematisoidaan psykologian taustalta löytyvää dualismia ja sen vaikutuksia. Nykyaikainen dualismi liittää tietoisen mielen ja aivotoiminnan intiimisti toisiinsa, mutta käsittelee niitä silti erillisinä entiteetteinä ja, mikä ongelmallisinta, olettaa mielellä olevan kausaalisia vaikutuksia aivotoimintaan. Dualismi vaikuttaa paitsi teorianmuodostukseen ja jokapäiväisiin tutkimushypoteeseihin myös ihmiskuvaamme ja kliinisiin käytäntöihin psykologiassa ja psykiatriassa. Tutkielmassa dekonstruoidaan käsitteitä kuten holismi, biopsykososiaalinen malli, tiedonkäsittelyn hierarkia ja top-down -kausaliteetti ja kiinnitetään huomio siihen, miten käsitteet ovat omiaan aktivoimaan voimakkaan synnynnäisen illuusion tietoisen aivotoiminnan dualistisesta luonteesta. Menetelmät. Yleisimpiä dualismin ilmenemismuotoja havainnollistetaan esimerkein kymmenestä 2019-2021 ilmestyneestä artikkelista psykologian alan arvostetuimmassa julkaisussa vaikuttavuuskertoimella mitattuna. Artikkelit haettiin Google Scholarista hakumerkkijonolla "consciousness" AND "brain" AND "annual review of psychology". Tulokset ja johtopäätökset. Yhdestä artikkelista ei löytynyt dualistiseen ajatteluun viittaavaa tekstiä lainkaan, yksi oli eksplisiittisen dualistinen ja kahdeksassa dualistiseen ajatteluun viittaavaa kieltä löytyi vaihtelevia määriä. Dualismi ohjaa helposti ajattelua harhaan psykologiassa ja psykiatriassa ja johtaa havaintojen ja tutkimustulosten liian löyhään tulkintaan. Dualismista luopuminen rajaisi teorianmuodostuksen vapausasteita tavalla, joka mahdollistaisi teorioiden testaamisen sanan tieteellisessä merkityksessä. Tämä puolestaan tehostaisi luotettavan tiedon kumuloitumista psykologiassa.
  • Mentalisaatioterapian hyödyntäminen adoptioperheiden tukemisessa 
    Kis, Hanna (2022)
    Tavoitteet Adoptiovanhemmat kohtaavat paljon sellaisia haasteita, joita biologiset vanhemmat eivät kohtaa. Adoptiovanhemmille ei kuitenkaan aina tarjota asianmukaista tukea adoptiolastensa kohtaamiselle, minkä takia kasvattaja-lapsisuhdetta edistäviä interventioita tarvittaisiin. Yksi tämänlainen interventiomuoto voisi olla mentalisaatioteoriaan nojaavat interventiot. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen sisäisiä mielentiloja. Tällöin voisi ajatella, että mentalisaatioteoriaan pohjautuvat interventiot voisivat soveltua adoptioperheille ja niiden avulla voitaisiin edistää luottamusta ja yhteistyötä adoptiovanhempien ja -lasten välillä. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten mentalisaatioterapiaan perustuvat interventiot vaikuttavat adoptiovanhempien kokemaan stressiin, reflektiokykyyn sekä heidän adoptiolastensa internalisoiviin ja eksternalisoiviin haasteisiin, ja näin ollen koko adoptioperheen hyvinvointiin. Menetelmät Kirjallisuushaku tehtiin Google Scholar-, Ovid Medline-, Pubmed- sekä Web of Science - tietokantoihin käyttämällä hakusanoja "mentalization-based", "mentalization", "adoptive families" ja "adoption". Tulokset ja johtopäätökset Mentalisaatioterapiaan pohjautuvien interventioiden havaittiin vaikuttavan adoptioperheiden hyvinvointiin: useassa tutkimuksessa efektikoot vaihtelivat pienestä keskinkertaiseen. Osassa tutkimuksista vaikutukset jäivät kuitenkin ei-merkitseviksi. Usea interventio lisäsi adoptiovanhempien reflektiokykyä ja alensi stressiä. Tämän lisäksi eräs interventio vähensi adoptiolasten internalisoivia, mutta ei eksternalisoivia oireita. Adoptiolapset kuvailivat kuitenkin oireidensa vähentyneen yleisesti, kun taas adoptiovanhemmat eivät raportoineet tätä muutosta. Adoptioperheet kokivat interventiot subjektiivisesti toimiviksi, mutta jäivät kaipaamaan pidempiä hoitojaksoja. Jäi myös epäselväksi, koettiinko juuri mentalisaatioterapiaan pohjautuvat interventiot tehokkaiksi, vai oliko positiivisen muutoksen takana intervention pitäjän terapeuttinen läsnäolo ja tuki.
  • Merkityksellisyyden kokemus ja sen yhteys yksilön itsemurha-alttiuteen 
    Rinne, Yrjö (2021)
    Maailmassa tehdään yli 800 000 itsemurhaa vuosittain. Vuosittain tehtyjen itsemurhien määrä on kasvamassa hälyttävää tahtia. Jotta itsemurhien määrän kasvaminen voitaisiin estää, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaisilla tavoilla voimme estää näitä traagisia tekoja. On tärkeää tunnistaa itsemurhalta suojaavat tekijät, jotta voidaan kehittää hoitomuotoja näiden suojaavien tekijöiden pohjalta. Katsauksessani keskityin merkityksellisyyden kokemukseen yhtenä resilienssitekijänä itsemurha-ajatuksille ja käyttäytymiselle. Merkityksellisyys on ollut kautta historian vaikeasti määriteltävä ja abstrakti termi, josta monilla tutkijoilla on ollut ajan saatossa omat teoriansa. Määrittelin kuitenkin merkityksellisyyden kokemuksen tämänhetkisen tutkimuksen valossa ilmiötä parhaiten mittaavan kolmen dimension mallin mukaan. Merkityksellisyyden kolme osa-aluetta ovat tarkoitus, johdonmukaisuus ja arvokkuus. Merkityksellisyyden kokemuksen ja itsemurhan yhteyttä käsittelevää tutkimusta etsin Google Scholar -tietokannasta käyttämällä päähakusanoina “meaning in life” ja “suicide” sekä lisäämällä lisämääreitä kuten “tendency”, “ideation” tai “risk”. Karsin artikkeleita otsikon mukaan, jonka jälkeen luin jäljelle jääneiden 7 artikkelien abstraktit. Jäljelle jäi kolme artikkelia, jotka käsittelivät selkeästi parhaiten merkityksellisyyden ja itsemurhan yhteyttä. Onnellisuustutkimuksessa vallitsee selkeä konsensus siitä, että merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Sama tulos saatiin myös kolmessa esittelemässäni tutkimuksessa, jossa merkityksellisyyden kokeminen oli selvästi yhteydessä vähentyneisiin itsemurha-ajatuksiin ja -käytökseen. Tähän astisista merkityksellisyyden kokemusta mittaavista mittareista parhaat psykometriset omaava mittari julkaistiin vasta 2016, joten kyseistä mittaria on käytetty vasta hyvin vähän aikaa. Sillä saadaan jatkossa vielä tarkempaa tutkimusnäyttöä merkityksellisyyden kokemuksen vaikutuksesta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Jo tähän mennessä näyttö on hyvin vankkaa.
  • Mielenlujuus huippu-urheilussa 
    Laurila, Matias (2018)
    Increasing academic interest has been targeted towards psychological factors behind elite athletes' performances. Mental toughness (MT) is an umbrella term created to depict these characteristics. MT is commonly seen as a caravan of psychological resources that supports pursuing sporting goals in both practice and competitive situations. Emotion and thought regulation and traits and attitudes such as determination and dedication to sport have been thought to be some of the most pivotal examples of MT characteristics. Although there are naturally differences between the psychological demands of different sports and their practices and competitions, MT is still seen as an adept construct to describe the psychological characteristics supporting performing at the highest level. The aim of this review is to examine the common aspects of the definitions of MT, what is known about the development of MT, the associations with sports performances and the mechanisms MT works behind performance in elite sports context. In addition to the likely genetic basis of MT, also parents in childhood and coaches with other sports personnel during later sports career play a significant role in the development of MT. A training environment that is supporting and challenging at the same time is seen optimal considering the development of MT. Higher MT scores have been connected rather systematically with both better results and higher levels of competition. Of the characteristics of MT, control of negative thoughts and emotions, self-confidence and dedication to sports have been the ones to be associated most strongly with better performances. The meanings of thought and emotion control have been thought to emphasize in demanding, pressured situations and in adversities during sports career. Dedication, conscientiousness and determination are seen as important features behind purposeful training and creating and following competition plans. Practicing these, frequently highlighted as important, characteristics could be particularly beneficial for elite athletes from the early stages of the career. It has also been noted that many characteristics of MT, for example emotion regulation and perception of self-efficacy support also psychological well-being. Although the first MT development interventions have yielded promising results, the results are still relatively scarce and need more attention to be focused in future.
  • Mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys tyypillisesti kehittyvillä lapsilla 
    Aakko, Iida (2019)
    Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä. Tutkielmassa käsitellään, miten mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys näkyy eri osa-alueilla niin mielen teoriassa kuin kielellisissä taidoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten mielen teorian kehitystä voidaan tukea. Aiemmassa kirjallisuudessa mielen teorian ja kielellisten taitojen on havaittu liittyvän toisiinsa erityisesti varhaislapsuudenaikaisessa kehityksessä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös, että sosiaalinen ympäristö ja lapsen kognitiivisten taitojen kehitys ovat yhteydessä mielen teorian kehitykseen. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin systemaattisen tiedonhaun menetelmillä, ja sitä täydennettiin manuaalisella haulla. Aineistonkeruun jälkeen hakutuloksena saatuja artikkeleita tarkasteltiin laadullisesti tutkimuskysymyksien kautta. Aineistosta saatuja tutkimustuloksia vertailtiin, ja niistä tehtiin yhteenveto. Lopuksi saatuja tuloksia pohdittiin suhteessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, aiempaan kirjallisuuteen sekä niiden laajempaan tieteelliseen ja logopedian alan kliiniseen merkitykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksien perusteella havaitaan kaksi tutkimuskysymyksiin vastaavaa päätulosta; 1. Mielen teoria ja kielelliset taidot liittyivät tuloksissa toi-siinsa lapsen kehityksessä 10,5 kk–11v iässä 2. Mielen teorian kehitykseen voitiin vaikuttaa positiivisesti kognitiivisten ja vuorovaikutuksellisten tekijöiden välityksellä. Mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys esiintyi tuloksissa sanaston, kieliopin ja pragmatiikan alueilla. Jatkossa tulee erityisesti selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä vanhemmilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.
  • Mielikuvitusystävien myönteiset kehitykselliset vaikutukset ja potentiaali autismikirjon lasten interventioissa 
    Matturi, Anni (2023)
    Tavoitteet: Mielikuvitusystävät ovat yleinen lapsuudessa esiintyvä mielikuvitusleikin muoto, johon on voitu liittää useita myönteisiä käyttötarkoituksia, mutta jonka kehityksellisistä vaikutuksista tiedetään vasta vähän. Mielikuvitusleikin on kuitenkin todettu olevan monella tapaa hyödyllistä sekä tyypillisesti kehittyville lapsille että autismikirjon lapsille, ja usein autismikirjoon liitettävistä mielikuvitusvaikeuksista huolimatta myös autismikirjon lapsilla voi olla mielikuvitusystäviä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälaisia myönteisiä vaikutuksia mielikuvitusystävillä on lasten, ja erityisesti autismikirjon lasten kehityksessä, sekä selvittää mahdollisuuksia hyödyntää mielikuvitusystäviä tulevaisuudessa osana autismikirjon interventioita. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin pääasiassa Google Scholar -tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”imaginary companions”, ”imagination”, ”pretend play”, ”development”, ”autism spectrum disorder” ja ”play intervention” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella mielikuvitusystävillä on myönteisiä vaikutuksia tyypillisesti kehittyvien lasten kehitykseen esimerkiksi erilaisilla mielen teorian osa-alueilla, kuten tunteiden ymmärtämisessä ja toisten näkökulmiin asettumisessa. Hyödyt vaikuttavat olevan samankaltaisia myös autismikirjon lapsilla, ja painottuvan erityisesti kehityksen sosiaalisille alueille. Lisäksi on alustavia viitteitä siitä, että lapset voivat oppia kannustettuna luomaan mielikuvitusystäviä osana interventioita. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan autismikirjon lasten mielikuvitusystävistä sekä mielikuvitusystäväinterventioista yhä paremman kehityksen tuen mahdollistamiseksi.
  • Mielikuvitusystävien yhteys lasten kielellisiin taitoihin 
    Jussila, Liisa (2017)
    Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet roolileikin vaikuttavan lasten kielen kehitykseen. Roolileikkiin lukeutuvista mielikuvitusystävistä on tehty tutkimusta, joiden näkökulma on ollut pitkälti sosiaaliskognitiivinen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella vähän tutkittua aihepiiriä mielikuvitusystävien mahdollisesta yhteydestä lasten kielellisiin taitoihin ja luoda perustutkimusta mielikuvitusystävistä logopedian näkökannasta käsin. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin sitä, onko mielikuvitusystävien kanssa leikkimisen ja kielellisten taitojen välillä yhteyttä ja jos on, niin millainen yhteys. Lisäksi aineiston pohjalta tarkasteltiin lasten mielikuvitusystävien yleisyyttä ja niiden esiintyvyyttä eri sukupuolten välillä. Aineisto kerättiin 22.2.2017 kuudesta eri tieteellisestä tietokannasta englanninkielisen hakulausekkeen avulla. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella seitsemän artikkelia. Artikkelien analysoinnissa käytettiin apuna kielen osa-järjestelmää. Analysoidut tutkimustulokset osoittivat mielikuvitusystäviä omaavien lasten ja kerronnan taitojen sekä verbaaliin kyvykkyyden välillä positiivisen yhteyden. Lapset, joilla oli mielikuvitusystäviä, ymmärsivät toisten ihmisten näkökulman paremmin ja he osasivat modifioida puhettaan keskustelukumppanille sopivaksi verrattuna lapsiin, joilla ei ollut mielikuvitusystäviä. Leksikon ja ymmärtämisen osalta mielikuvitusystävän omaavat lapset eivät eronneet muista lapsista. Tutkielman artikkeleissa mielikuvitusystävien määrä vaihteli 32–59 %:n välillä ja tutkimukset osoittivat, etteivät mielikuvitusystävät ole yhteydessä lasten sukupuoleen. Lapset, joilla on mielikuvitusystäviä, ovat kerronnan taitojensa myötä helpommin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Mitä paremmat kertovan puheen taidot lapsella on tarinankerronnassa ennen koulun aloittamista, sitä vaivattomammin he voivat omaksua kielellisiä kokonaisuuksia, ymmärtää motiiveja, jotka vaikuttavat kokonaisuuksien taustalla sekä käyttää kielellisiä taitoja vaativissa tehtävissä.
  • Miksi esineellistämme ihmisiä ja inhimillistämme toimijoita, jotka eivät ole ihmisiä? : motivationaalisia tekijöitä antropomorfismin ja dehumanisaation taustalla 
    Haapala, Pinja (2020)
    People have a tendency to attribute uniquely human features to real or imagined nonhuman agents, which is known as anthropomorphism. The inverse process of anthropomorphism is dehumanization, in which people fail to attribute humanlike features to other humans and treat them as animals or physical objects. Sociality motivation and effectance motivation are motivational determinants involved in both anthropomorphism and dehumanization and they predict the amount of dehumanization and anthropomorphism. In this review, I explore what kind of social circumstances make people anthropomorphize nonhuman agents and dehumanize others. I also consider the role of effectance motivation in anthropomorphism and dehumanization. The link between effectance motivation and dehumanization has not been explored before, but there are arguments that dehumanization can enable an individual to feel competent and function effectively in one´s environment. There is little research on the topics as a whole. Google Scholar was used as database and search terms were, for example, dehumanization, anthropomorphism, sociality motivation and effectance motivation. According to results, people who lack social connection, anthropomorphize nonhuman agents more than people who feel socially connected. Lonely people may try to satisfy the motivation of social connection by seeking connections with nonhuman agents, such as pets, gadgets of gods. On the contrary, people who feel socially connected, are more likely to dehumanize the outgroup than the ingroup. Review also showed, that subjects who highly identify themselves as members of the ingroup, have higher threshold to distinguish the faces of the outgroup members from the face of the doll than the faces of the ingroup members. The results suggest that, feeling of social connection and group membership might be factors that enable dehumanization, but the causal relationship cannot be deducted. According to results participants who have high motivation to be an effective social agent, anthropomorphize unpredictable nonhuman agents more than people who have low need for gaining social competence. People try to understand, control and predict the environment through anthropomorphism to achieve a sense of social competence. Review showed that in contexts of medical practice and decision-making in power, dehumanization can enable one’s effective functioning by creating a sense of control by suppressing the negative feelings, when hard decisions must have done for others. Dehumanization might be seen as a form of effectance motivation in medical practice through lack of empathy and mechanization, for example. However, it is not clear whether these forms of dehumanization promote patient healing, although they may enhance the clinician´s performance in patient care.
  • Miksi tieteellinen tieto ei muuta vääriä terveyteen liittyviä uskomuksia? 
    Antikainen, Minea (2019)
    Extensive amount of health information is available to people especially online, and most Finns have searched the internet for health-related guidance. However, some of the information is erroneous. At individual level, relying on false health assumptions can result in weakened health, whereas at societal level it can lead to, for instance, increased costs. Nevertheless, correcting misinformation can be challenging. The impact of prior information on people’s attitudes and decision making after receiving and accepting new, corrective information is called the continued influence effect. The continued influence effect has been studied quite much but less attention has been paid to its diverse examination from the perspective of health. The objective of this literature review is to clarify the general psychological factors that affect the challenges in correcting health-related misinformation. Studies showed that ensuring the cohesion of the general view about the topic was more effective in correcting false information than merely providing accurate facts. The corrections were the most influential when they included a sufficient explanation for the incorrectness of the original information. In addition, it was noticed that people might have evaluated wrong both the reliability of their memory and the probability of the risks of health disadvantages. People were also more favourable towards health-related knowledge that was in line with their previous expectations. Social consensus was sometimes used as a heuristic in evaluating claims, but yet the familiarity of the claim could create a false illusion of consensus. Moreover, it was noticed that the faster the correction of misinformation happened in media, the more efficient the correction was. Thus, it seems that when it comes to correcting false health information, it is important to tell why misinformation occurred in the first place and also ensure that the corrective information is sufficiently explained and is compatible with other related concepts. Taken into account the expectations and assumptions that are related to health, corrective information should be constructed with the target audience in mind in order to be effective. In addition, it is more difficult to change long-standing false beliefs compared to more recent ones. Therefore, reacting fast is required from media and the establishment when misinformation spreads. This review provides a comprehensive summary about the general psychological challenges in correcting misinformation from the perspective of health-related topics. However, due to the limited themes of the research literature, the conclusions remain partially uncertain. In order to get more knowledge about the continued influence effect precisely in health issues, it would be important to broaden the research topics even more in the future.
  • Miksi uni tulisi ottaa huomioon kilpaurheilijan harjoittelussa? 
    Pohjakallio, Katri (2020)
    Sleep has been shown to be important for human health due to its renewing and restoring effects. Sleep can be thought to be particularly important to competitive athletes because their main target is to reach body’s optimal performance. Out of single methods sleep has been suggested to be the best way to help the athletes’ recovery despite that many athletes feel that they do not have the means to improve their sleep quality. The purpose of this review is to introduce sleep quality and quantity of competitive athletes, the effects of sleep to physical and cognitive performance, recovery and the immune system. The review also gathers together factors that affect athletes’ sleep either in negative or positive ways and reflects how these factors should be considered when planning the everyday life of an athlete so that the effects of sleep to the training would be as optimal as possible. The method of this review was an integrative literature review. The articles chosen for the review answered to the research questions considering quality and quantity of the sleep of competitive athletes, sleep’s effects to performance and interventions improving the sleep of competitive athletes. Sufficient and good quality sleep is important to athlete’s performance. Some athletes don’t sleep enough according to recommendations, but it is still unclear if the amount of sleep is different between athletes and the general population. For athletes a common issue was low sleep quality. Multiple, but not all, research found sleep to be beneficial to physical performance. Sleep deficit negatively affected to cognitive performance of athletes such as memory, attention and reaction times. It also deteriorated more skill-specific actions such as throwing and serving accuracy and made athletes experience movements more difficult than normally. Sleep deficit lowered athletes’ overall mood and increased the prevalence of injuries, musculoskeletal pain and infections. Early morning or late evening practices and high training load influenced athletes’ sleep negatively and should therefore be considered in the everyday life. In turn sleep counselling, naps, melatonin use and mindfulness positively affected athletes’ sleep.
  • Millä tavalla erilaiset videopelit ovat hyödyksi masennuksen hoidossa 
    Ojala, Jere (2023)
    Tavoitteet: Masennus on maailmanlaajuisesti toiseksi suurin sairaudenaiheuttaja, joten sen hoito ja erilaisten hoitomuotojen tarkastelu on oleellista. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää tutkimustiedon avulla, miten erilaisilla videopeleillä voidaan vaikuttaa masennuksen hoidon onnistumiseen. Menetelmät: Tähän katsaukseen etsin tutkimustietoa Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen kirjaston PubMedin hakusivulta käyttäen hakusanoja kuten ”videogame”, ”depression” ”digital intervention” ”serious games” ”commercial videogame” ja ”cognitive skills”. Tämän lisäksi hyödynsin katsausartikkelien lähdeluetteloita artikkelien löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella videopelien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian tarjoamisessa sekä liikunnan, hoitomotivaation ja hoidon mielekkyyden lisäämisellä. Toimintavideopelien osalta katsauksesta ei löydetty näyttöä sille, että ne olisivat tehokkaita lievittämään masennuksen oireita kognitiivisten taitojen kehittämisen avulla. Videopelien piirteet kuten helppokäyttöisyys, välitön palaute ja palkitseminen tuntuivat korreloivan hoidon onnistumisen kanssa. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan laajemmille ikäluokille sekä hoidon kannalta oleellisten yhteisten piirteiden kartoitukselle videopeleissä.
  • Milloin oraalimotoriikan harjoitteet edesauttavat verbaalimotoriikkaa: Tarkastelussa äännehäiriöt 
    Kekäle, Iiris (2022)
    Tavoitteet. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita on käytetty vuosien mittaan puheterapiassa, niin äännevirheitä kuin puhemotorisia häiriöitä kuntouttaessa. Oraalimotoristen harjoitteiden hyödystä on esitetty vuosien mittaan paljon eriäviä näkemyksiä. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, joten lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oraalimotorista harjoittelua hyödynnetään verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella syitä harjoitteiden käytölle, sekä harjoitteiden tutkittua sekä koettua hyötyä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin sähköisestä tietokannasta Scopus, jossa aineistohaku suoritettiin toukokuussa 2022. Hakulauseke muodostettiin puhetta sisältämättömiin oraalimotorisiin harjoitteisiin viittaavista termeistä. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä ja olivat ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, joista viisi on kyselytutkimuksia ja kaksi menetelmän tehokkuutta mittaavia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita käytetään kliinisessä työssä myös äännehäiriöiden kuntoutuksessa, vaikka tämänhetkinen kirjallisuus ei tuekaan harjoitteiden käyttöä verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Suuri kontrasti havaittiin koetun ja tutkimusnäytön välillä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta jatkossakin taataan näyttöön perustuvan käytännön harjoittaminen.
  • Mindfulness-Based Stress Reduction -interventio kroonisen kivun hoidossa 
    Kosonen, Elina (2021)
    Tausta. Krooninen kipu on merkittävä kansanterveydellinen haaste sekä Suomessa että kansainvälisesti. Nykynäkemyksen mukaan lääkkeettömien hoitojen tulisi olla kroonisen kivun hoidon perusta. Tämä perustuu kipulääkkeiden pitkäaikaisen käytön haittoihin sekä siihen, että kipulääkkeiden vaste jää osalla potilaista heikoksi. Tehokkaita lääkkeettömiä interventioita on kuitenkin saatavilla niukasti tarpeeseen nähden. Kroonisen kivun psykologinen hoito on pitkään pohjautunut kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (CBT), tosin tietoisuustaitoihin pohjautuvia interventioita on alettu hyödyntää yhä enemmän. Katsaukseni tavoite on selvittää Mindfulness Based Stress Reduction -intervention (MBSR) vaikuttavuutta ja vaikutusmekanismeja kroonisen kivun hoidossa aikuisilla. Menetelmät. Kirjallisuushaku tehtiin Google Scholar-, PsycINFO- ja Ovid Medline- tietokantoihin hakusanoilla ”Mindfulness-Based Stress Reduction AND pain” sekä ”Mindfulness-Based Stress Reduction AND pain management”. Johtopäätökset. MBSR-interventio vähentää kipua ja parantaa kipupotilaiden toimintakykyä lyhyellä aikavälillä. Muutoksen pysyvyyden suhteen tulokset ovat ristiriitaisia. Osassa tutkimuksista saatiin viitteitä siitä, että interventio parantaa kipupotilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua. MBSR-intervention vaikuttavuuden kroonisen kivun hoidossa havaittiin olevan yhtä suuri kuin CBT:n. Katsaukseen valittujen tutkimusten potilasaineisto oli kipua aiheuttavien sairauksien suhteen heterogeenistä. MBSR-interventiolla saatiin positiivisia tuloksia selkäkivun, päänsäryn, nivelrikon, diabetesneuropatian sekä fibromyalgiakivun hoidossa. Keski-ikäiset, valkoihoiset naiset olivat kaikissa katsauksen tutkimuksissa yliedustettuina, mikä heikentää tulosten yleistettävyyttä muihin ryhmiin. Toistaiseksi on hyvin vähän tutkimusta siitä, mitkä mekanismit vaikuttavat kivun helpottumisen taustalla MBSR-interventiossa. Edelleen tarvitaan lisää tutkimusta intervention vaikuttavuudesta eri diagnoosi- ja väestöryhmissä.
  • Mindfulnessia hyödyntävät interventiot syömishäiriöiden hoidossa ja ehkäisyssä 
    Kaasinen, Jasmiina (2021)
    OBJECTIVE Eating disorders are serious and often long-lasting conditions with significantly elevated mortality risk. Treating eating disorders is challenging, and the interventions commonly used do not benefit all patients. The aim of this literature review was to examine the effects of different mindfulness-based interventions on the treatment and prevention of eating disorders. METHODS The literature was searched in PubMed and Google Scholar databases using combinations of the terms mindfulness, ACT (Acceptance and Commitment Therapy), DBT (Dialectical Behavior Therapy), MBCT (Mindfulness-Based Cognitive Therapy) and eating disorder. Three meta-analyses and six randomized controlled trials examining the effects of mindfulness-based interventions on eating pathology were selected for the review. RESULTS AND CONCLUSIONS Results concerning the effects of mindfulness-based interventions on eating disorders were promising. Several mindfulness-based interventions appear to be efficacious in the treatment of both subclinical eating disorder symptoms and diagnosable eating disorders. There are some limitations in this review and in the literature used. The meta-analyses included many uncontrolled studies and waitlist and treatment as usual control groups were often used in RCTs. Furthermore, the heterogeneity of the studies was high. More RCTs are needed, but based on this review, mindfulness-based interventions can be considered as potential psychosocial treatments for eating disorders and disordered eating behavior.
  • Mindfulnessin hyödyntäminen psykoterapeuttisessa hoidossa 
    Kallela, Jyri (2019)
    Mindfulness has been recognized as a valuable skill for psychological well-being, and it has been utilized in psychotherapeutic treatment for decades. However, its operationalization has proven to be difficult, and research on mindfulness contains a number of additional methodological challenges. Mindfulness-based interventions also differ from each other in how they conceptualize mindfulness and use it as a part of treatment, and thus its role in their effectiveness is difficult to establish. This review compares three mindfulness-based psychotherapeutic interventions: acceptance and commitment therapy, dialectical behavior therapy, and mindfulness-based cognitive therapy. The comparison focuses on their definition of mindfulness and its utilization in treatment, and the role of mindfulness as a possible change mechanism. The interventions contained both common and differing elements in how they define and utilize mindfulness, which reflects the multi-faceted nature of the concept. The two elements that are most often linked to mindfulness, namely present-moment awareness and an accepting stance towards experience, were common to all interventions. However, the therapies differed in their emphasis of mindfulness either as a specific state of consciousness or as a set of skills to learn and master. There were also differences in the underlying purpose of mindfulness practice as part of the therapeutic process. The most obvious difference was whether or not a formal mindfulness practice is expected from either the patient or the therapist. The diversity of definitions makes mindfulness suitable to adapt for various psychological interventions which are aimed at different patient groups, and its therapeutic potential is clear. However, there is currently too little high-quality research available to make reliable conclusions about the specific effect of mindfulness in mindfulness-based treatments. Much more research is needed, starting with a clear definition and operationalization of the construct, and developing more reliable measures.
  • Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot änkytyksen kuntoutuksessa 
    Nuorteva, Paula (2022)
    Änkytys on heterogeeninen puheen sujuvuuden häiriö, joka voi vaikuttaa negatiivisesti änkyttävän henkilön vuorovaikutusasenteisiin, elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Änkytyksen kuntoutuksessa korostetaankin nykyään moniulotteisesta näkökulmaa, jossa otetaan huomioon myös sen psykologiset ulottuvuudet. Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun psyykkisten haasteiden huomioimiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä on hyödynnetty änkytyksen kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia mindfulness- ja hyväksymispohjaisilla menetelmillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan ollut änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, vuorovaikutukseen, ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (ABS (mindfulness) OR ABS (acceptance)) AND (ABS (stutter*) OR ABS (stammer*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2022. Tutkimukseen valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2019–2021. Mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä hyödynnettiin hyvin eri tavoin eri interventioissa. Osassa ne oli integroitu tiiviisti terapiakokonaisuuteen, kun toisissa ne olivat erillisenä komponenttina. Menetelmän painotus myös vaihteli lyhyestä mindfulnessharjoituksesta änkytysterapian lomassa mindfulnessiin koko terapian pääpainona. Interventioiden tulokset sujuvuuden suhteen olivat melko vaihtelevia ja osin jopa vastakkaisia, erityisesti niiden tutkimusten kohdalla, joissa oli käytetty pidemmän ajan seurantaa. Kaikissa tutkimuksessa saavutettiin kuitenkin positiivisia tuloksia, kun tarkasteltiin vuorovaikutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia erilaisin mittarein arvioituna. Välttämiskäyttäytyminen ja änkytyksen negatiivinen vaikutus tutkittavien elämään väheni. Kohentumista havaittiin tietoisuustaidoissa, kommunikaatioasenteissa, vuorovaikutustaidoissa ja elämänlaadussa. Tulosten perusteella mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmien hyödyntämistä voidaan harkita erityisesti, kun tavoitteena on parantaa psyykkistä hyvinvointia ja arjen toimijuutta. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän ja lisää tutkimusta tarvitaan empiirisen tiedon laajentamiseksi, menetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten muokkaamiseksi.
  • Mindfulness opiskelijoiden stressinhallinnassa 
    Hartikainen, Sari (2020)
    Objective. The aim of this literature review was to research whether mindfulness-based methods are related to stress reduction among students. Mindfulness, in other words the ability to be fully present in the moment, has been found to have many neurobiological, psychological and physiological effects on human health. Stress is linked to students' health in many ways and it is important to find effective ways to manage stress already while studying to prevent the negative sides of stress. In previous studies, stress has been reduced with mindfulness training. Methods. Research on mindfulness and students’ stress was searched in PubMed and Google Scholar with the keywords mindfulness, student and stress. Recent studies were searched between the years 2018 and 2019. Articles were also manually searched through the bibliographies of already selected articles. A total of six research articles were selected for the review, three of them using a mindfulness-based phone application and three of them using a traditional mindfulness course. Results and conclusions. The results between students’ stress and mindfulness exercises were ambiguous. In half of the studies, those who practiced mindfulness were less stressed after the intervention than those who were non-practitioners, and the results remained in follow-up. In half of the studies, mindfulness practitioners were as stressed after the intervention as non-practitioners. However, the latter studies give some hope for the effectiveness of mindfulness interventions among students. They found, among other results, that an improvement on the aspects of mindfulness was associated with less stress and stress decreased after mindfulness intervention in women but not in men. In one study they also found a slight decrease in stress among mindfulness practitioners. Mindfulness is a potential tool for students’ stress management, especially for students who are motivated to learn mindfulness and are ready to engage in regular practice.
  • Mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuus paniikkihäiriön hoidossa 
    Frilander, Nelli (2021)
    Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuutta paniikkihäiriön hoidossa. Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat toistuvat paniikkikohtaukset. Sen hoidossa käytetään laajalti psyykenlääkkeitä ja erilaisia terapioita, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Etenkin yhdistettynä näiden lyhyen aikavälin hoitoteho on erinomainen, mutta paniikkihäiriöllä on tapana kroonistua. Tarvitaan siis erityisesti sellaisia uusia hoitomuotoja, joiden avulla voidaan saavuttaa pitkäaikaisempia hyötyjä. Parin viime vuosikymmenen aikana buddhalaiseen meditaatioon pohjautuva mindfulness, tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo, on alkanut kiinnostaa tieteellistä yhteisöä enenevissä määrin. Onkin kehitetty erilaisia mindfulnessiin pohjautuvia ohjelmia, joiden avulla pyritään vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuus- ja masentuneisuusoireita sekä terveillä henkilöillä, somaattisista sairauksista kärsivillä, että ahdistuneisuushäiriöisillä ja masentuneilla ihmisillä. Yksi näistä ohjelmista on alun perin Segalin, Williamsin ja Teasdalen 2000-luvun alkupuolella kehittämä MBCT, mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia. MBCT on kahdeksanviikkoinen ryhmäinterventio, jonka keskiössä ovat viikoittaiset tapaamiset ja itsenäisesti tehtävä mindfulness-harjoittelu. Se kehitettiin alun perin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) sekä mindfulness-pohjaisen stressinlievityksen (MBSR) pohjalta ehkäisemään masennuksen uusiutumista. MBCT:tä on sittemmin kokeiltu myös erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, ja siitä on tehty myös paniikkihäiriön hoitoon oma sovelluksensa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten aineistoa etsittiin pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston sähköisen haun avulla. Pääasiallisina hakusanoina käytettiin sanoja mindfulness-based cognitive therapy tai MBCT sekä panic disorder tai panic. Aiheen ympäriltä etsittiin tietoa myös hakusanoilla mindfulness, mindfulness-based stress reduction, MBSR, anxiety ja anxiety disorder. Lisäksi lähteinä käytettiin ICD-10-tautiluokituksen suomalaista sovellusta, sekä Segalin, Williamsin ja Teasdalen MBCT-alkuperäisteosta: Mindfulness-based cognitive therapy for depression. Tässä tutkielmassa nähtiin, että MBCT:n vaikuttavuudesta paniikkihäiriön hoidossa on alustavaa näyttöä. Tutkimusten mukaan MBCT helpottaa paniikki-, ahdistuneisuus- ja masennusoireita paniikkihäiriössä. Parissa seurantatutkimuksessa hyödyt näkyivät yhä vuoden jälkeen MBCT-ohjelmasta, varsinkin, jos tutkittavat olivat jatkaneet mindfulnessin säännöllistä harjoittamista. MBCT:llä saattaa siis olla pitkäaikaisia vaikutuksia paniikkihäiriöön. Tekijöitä, jotka voivat välittää MBCT:n tehoa paniikkihäiriön hoidossa ovat ainakin huolestuneisuus, ahdistuneisuusherkkyys ja kyvyttömyys sietää epävarmuutta. Toisaalta aiheesta on tehty vasta todella vähän tutkimusta, ja tehdyillä tutkimuksilla on useita heikkouksia, kuten kontrolliryhmän puute ja pienet otoskoot. Aiheesta tarvitaankin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia suuremmilla otoksilla ja vaihtelevilla populaatioilla. Lisäksi olisi mielekästä tutkia MBCT:n vaikuttavuutta verrattuna nykyisellään laajemmin käytössä oleviin interventioihin kuten kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO