Browsing by Title

People have a tendency to attribute uniquely human features to real or imagined nonhuman agents, which is known as anthropomorphism. The inverse process of anthropomorphism is dehumanization, in which people fail to attribute humanlike features to other humans and treat them as animals or physical objects. Sociality motivation and effectance motivation are motivational determinants involved in both anthropomorphism and dehumanization and they predict the amount of dehumanization and anthropomorphism. In this review, I explore what kind of social circumstances make people anthropomorphize nonhuman agents and dehumanize others. I also consider the role of effectance motivation in anthropomorphism and dehumanization. The link between effectance motivation and dehumanization has not been explored before, but there are arguments that dehumanization can enable an individual to feel competent and function effectively in one´s environment. There is little research on the topics as a whole. Google Scholar was used as database and search terms were, for example, dehumanization, anthropomorphism, sociality motivation and effectance motivation. According to results, people who lack social connection, anthropomorphize nonhuman agents more than people who feel socially connected. Lonely people may try to satisfy the motivation of social connection by seeking connections with nonhuman agents, such as pets, gadgets of gods. On the contrary, people who feel socially connected, are more likely to dehumanize the outgroup than the ingroup. Review also showed, that subjects who highly identify themselves as members of the ingroup, have higher threshold to distinguish the faces of the outgroup members from the face of the doll than the faces of the ingroup members. The results suggest that, feeling of social connection and group membership might be factors that enable dehumanization, but the causal relationship cannot be deducted. According to results participants who have high motivation to be an effective social agent, anthropomorphize unpredictable nonhuman agents more than people who have low need for gaining social competence. People try to understand, control and predict the environment through anthropomorphism to achieve a sense of social competence. Review showed that in contexts of medical practice and decision-making in power, dehumanization can enable one’s effective functioning by creating a sense of control by suppressing the negative feelings, when hard decisions must have done for others. Dehumanization might be seen as a form of effectance motivation in medical practice through lack of empathy and mechanization, for example. However, it is not clear whether these forms of dehumanization promote patient healing, although they may enhance the clinician´s performance in patient care.

Sleep has been shown to be important for human health due to its renewing and restoring effects. Sleep can be thought to be particularly important to competitive athletes because their main target is to reach body’s optimal performance. Out of single methods sleep has been suggested to be the best way to help the athletes’ recovery despite that many athletes feel that they do not have the means to improve their sleep quality. The purpose of this review is to introduce sleep quality and quantity of competitive athletes, the effects of sleep to physical and cognitive performance, recovery and the immune system. The review also gathers together factors that affect athletes’ sleep either in negative or positive ways and reflects how these factors should be considered when planning the everyday life of an athlete so that the effects of sleep to the training would be as optimal as possible. The method of this review was an integrative literature review. The articles chosen for the review answered to the research questions considering quality and quantity of the sleep of competitive athletes, sleep’s effects to performance and interventions improving the sleep of competitive athletes. Sufficient and good quality sleep is important to athlete’s performance. Some athletes don’t sleep enough according to recommendations, but it is still unclear if the amount of sleep is different between athletes and the general population. For athletes a common issue was low sleep quality. Multiple, but not all, research found sleep to be beneficial to physical performance. Sleep deficit negatively affected to cognitive performance of athletes such as memory, attention and reaction times. It also deteriorated more skill-specific actions such as throwing and serving accuracy and made athletes experience movements more difficult than normally. Sleep deficit lowered athletes’ overall mood and increased the prevalence of injuries, musculoskeletal pain and infections. Early morning or late evening practices and high training load influenced athletes’ sleep negatively and should therefore be considered in the everyday life. In turn sleep counselling, naps, melatonin use and mindfulness positively affected athletes’ sleep.

Tavoitteet. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita on käytetty vuosien mittaan puheterapiassa, niin äännevirheitä kuin puhemotorisia häiriöitä kuntouttaessa. Oraalimotoristen harjoitteiden hyödystä on esitetty vuosien mittaan paljon eriäviä näkemyksiä. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, joten lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oraalimotorista harjoittelua hyödynnetään verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella syitä harjoitteiden käytölle, sekä harjoitteiden tutkittua sekä koettua hyötyä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin sähköisestä tietokannasta Scopus, jossa aineistohaku suoritettiin toukokuussa 2022. Hakulauseke muodostettiin puhetta sisältämättömiin oraalimotorisiin harjoitteisiin viittaavista termeistä. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä ja olivat ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, joista viisi on kyselytutkimuksia ja kaksi menetelmän tehokkuutta mittaavia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita käytetään kliinisessä työssä myös äännehäiriöiden kuntoutuksessa, vaikka tämänhetkinen kirjallisuus ei tuekaan harjoitteiden käyttöä verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Suuri kontrasti havaittiin koetun ja tutkimusnäytön välillä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta jatkossakin taataan näyttöön perustuvan käytännön harjoittaminen.

OBJECTIVE Eating disorders are serious and often long-lasting conditions with significantly elevated mortality risk. Treating eating disorders is challenging, and the interventions commonly used do not benefit all patients. The aim of this literature review was to examine the effects of different mindfulness-based interventions on the treatment and prevention of eating disorders. METHODS The literature was searched in PubMed and Google Scholar databases using combinations of the terms mindfulness, ACT (Acceptance and Commitment Therapy), DBT (Dialectical Behavior Therapy), MBCT (Mindfulness-Based Cognitive Therapy) and eating disorder. Three meta-analyses and six randomized controlled trials examining the effects of mindfulness-based interventions on eating pathology were selected for the review. RESULTS AND CONCLUSIONS Results concerning the effects of mindfulness-based interventions on eating disorders were promising. Several mindfulness-based interventions appear to be efficacious in the treatment of both subclinical eating disorder symptoms and diagnosable eating disorders. There are some limitations in this review and in the literature used. The meta-analyses included many uncontrolled studies and waitlist and treatment as usual control groups were often used in RCTs. Furthermore, the heterogeneity of the studies was high. More RCTs are needed, but based on this review, mindfulness-based interventions can be considered as potential psychosocial treatments for eating disorders and disordered eating behavior.

Änkytys on heterogeeninen puheen sujuvuuden häiriö, joka voi vaikuttaa negatiivisesti änkyttävän henkilön vuorovaikutusasenteisiin, elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Änkytyksen kuntoutuksessa korostetaankin nykyään moniulotteisesta näkökulmaa, jossa otetaan huomioon myös sen psykologiset ulottuvuudet. Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun psyykkisten haasteiden huomioimiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä on hyödynnetty änkytyksen kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia mindfulness- ja hyväksymispohjaisilla menetelmillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan ollut änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, vuorovaikutukseen, ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (ABS (mindfulness) OR ABS (acceptance)) AND (ABS (stutter*) OR ABS (stammer*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2022. Tutkimukseen valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2019–2021. Mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä hyödynnettiin hyvin eri tavoin eri interventioissa. Osassa ne oli integroitu tiiviisti terapiakokonaisuuteen, kun toisissa ne olivat erillisenä komponenttina. Menetelmän painotus myös vaihteli lyhyestä mindfulnessharjoituksesta änkytysterapian lomassa mindfulnessiin koko terapian pääpainona. Interventioiden tulokset sujuvuuden suhteen olivat melko vaihtelevia ja osin jopa vastakkaisia, erityisesti niiden tutkimusten kohdalla, joissa oli käytetty pidemmän ajan seurantaa. Kaikissa tutkimuksessa saavutettiin kuitenkin positiivisia tuloksia, kun tarkasteltiin vuorovaikutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia erilaisin mittarein arvioituna. Välttämiskäyttäytyminen ja änkytyksen negatiivinen vaikutus tutkittavien elämään väheni. Kohentumista havaittiin tietoisuustaidoissa, kommunikaatioasenteissa, vuorovaikutustaidoissa ja elämänlaadussa. Tulosten perusteella mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmien hyödyntämistä voidaan harkita erityisesti, kun tavoitteena on parantaa psyykkistä hyvinvointia ja arjen toimijuutta. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän ja lisää tutkimusta tarvitaan empiirisen tiedon laajentamiseksi, menetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten muokkaamiseksi.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuutta paniikkihäiriön hoidossa. Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat toistuvat paniikkikohtaukset. Sen hoidossa käytetään laajalti psyykenlääkkeitä ja erilaisia terapioita, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Etenkin yhdistettynä näiden lyhyen aikavälin hoitoteho on erinomainen, mutta paniikkihäiriöllä on tapana kroonistua. Tarvitaan siis erityisesti sellaisia uusia hoitomuotoja, joiden avulla voidaan saavuttaa pitkäaikaisempia hyötyjä. Parin viime vuosikymmenen aikana buddhalaiseen meditaatioon pohjautuva mindfulness, tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo, on alkanut kiinnostaa tieteellistä yhteisöä enenevissä määrin. Onkin kehitetty erilaisia mindfulnessiin pohjautuvia ohjelmia, joiden avulla pyritään vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuus- ja masentuneisuusoireita sekä terveillä henkilöillä, somaattisista sairauksista kärsivillä, että ahdistuneisuushäiriöisillä ja masentuneilla ihmisillä. Yksi näistä ohjelmista on alun perin Segalin, Williamsin ja Teasdalen 2000-luvun alkupuolella kehittämä MBCT, mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia. MBCT on kahdeksanviikkoinen ryhmäinterventio, jonka keskiössä ovat viikoittaiset tapaamiset ja itsenäisesti tehtävä mindfulness-harjoittelu. Se kehitettiin alun perin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) sekä mindfulness-pohjaisen stressinlievityksen (MBSR) pohjalta ehkäisemään masennuksen uusiutumista. MBCT:tä on sittemmin kokeiltu myös erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, ja siitä on tehty myös paniikkihäiriön hoitoon oma sovelluksensa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten aineistoa etsittiin pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston sähköisen haun avulla. Pääasiallisina hakusanoina käytettiin sanoja mindfulness-based cognitive therapy tai MBCT sekä panic disorder tai panic. Aiheen ympäriltä etsittiin tietoa myös hakusanoilla mindfulness, mindfulness-based stress reduction, MBSR, anxiety ja anxiety disorder. Lisäksi lähteinä käytettiin ICD-10-tautiluokituksen suomalaista sovellusta, sekä Segalin, Williamsin ja Teasdalen MBCT-alkuperäisteosta: Mindfulness-based cognitive therapy for depression. Tässä tutkielmassa nähtiin, että MBCT:n vaikuttavuudesta paniikkihäiriön hoidossa on alustavaa näyttöä. Tutkimusten mukaan MBCT helpottaa paniikki-, ahdistuneisuus- ja masennusoireita paniikkihäiriössä. Parissa seurantatutkimuksessa hyödyt näkyivät yhä vuoden jälkeen MBCT-ohjelmasta, varsinkin, jos tutkittavat olivat jatkaneet mindfulnessin säännöllistä harjoittamista. MBCT:llä saattaa siis olla pitkäaikaisia vaikutuksia paniikkihäiriöön. Tekijöitä, jotka voivat välittää MBCT:n tehoa paniikkihäiriön hoidossa ovat ainakin huolestuneisuus, ahdistuneisuusherkkyys ja kyvyttömyys sietää epävarmuutta. Toisaalta aiheesta on tehty vasta todella vähän tutkimusta, ja tehdyillä tutkimuksilla on useita heikkouksia, kuten kontrolliryhmän puute ja pienet otoskoot. Aiheesta tarvitaankin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia suuremmilla otoksilla ja vaihtelevilla populaatioilla. Lisäksi olisi mielekästä tutkia MBCT:n vaikuttavuutta verrattuna nykyisellään laajemmin käytössä oleviin interventioihin kuten kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Aims. The aim of this thesis was to consider whether interventions based on mindfulness are effective in job stress management. Job stress causes harm both to the working individual and the organisation as well as the whole society. The individual consequences of job stress include coronary heart diseases, which are the main cause of death in our societies, and burnout, a clinical condition that can be compared to depression. This thesis emphasises the individual aspect and management of job stress. Mindfulness aims at concentrating on the exact moment and accepting all emotions and stimuli in that moment. Mindfulness is seen as a skill that can be trained. The emphasis of mindfulness training is on different types of meditation, and the trainings can also include yoga or journaling. Originally mindfulness evolved from Buddhism and it was first used in clinical practice for patients with chronic pain. Mindfulness as an intervention is currently used in a variety of other contexts, such as depression, anxiety and job stress. Concerning job stress, mindfulness is seen as a cost-effective and an easy method to be put in practice even at the workplace. Mindfulness can be a more approachable intervention compared to for example psychotherapy. Methods. The results of the thesis, which was executed as a literature review, were gathered from several review articles and meta-analyses. Only research on working adults was included in the results section. Results and conclusions. Considering the results, mindfulness is quite an effective method in managing job stress. However, the effects found so far are only moderate and there is not enough evidence on longitudinal effects of mindfulness on job stress. Longitudinal effects on meditation have been found, which points at possible future findings also in mindfulness. Also, the mechanism of mindfulness is still unclear: the question of why mindfulness is beneficial and effective in job stress management has also been raised. Mindfulness is thought to affect the health positively through changes in for example attention, sleep quality and self-compassion. More research in job context is still needed to determine this, and future research should concentrate on distinguishing the effects of mindfulness on behaviour, cognition and emotions on job context.

Objectives. Misophonia is a little known neurophysiological and behavioral syndrome, defined by an oversensitivity to a select group of sounds. Although the syndrome is not included in any international manual of diseases, there is a growing body of empirical evidence delineating its features. The purpose of this review is to briefly introduce and examine the phenomenon, its central features and the ways it has previously been studied. In addition to the symptoms and consequences of misophonia, this review also discusses the underlying neurophysiological mechanisms, as well as whether misophonia should be classified as a discrete psychiatric disorder. Methods. A search was made on the databases of PubMed, Scopus, Helka and Google Scholar using primarily the terms “misophonia” and “misofonia”, and secondarily ”sound sensitivity”, ”hyperacusis” and ”tinnitus”. Recent reviews, experimental studies and survey-based studies were favored. Results and conclusions. Misophonia means oversensitivity to a group of sounds characterized by certain patterns or personal meanings. These are primarily sounds of human origin, especially eating sounds. The sounds trigger an irrationally strong emotional reaction consisting predominantly of anger, irritation or anxiety. This generally leads to avoidance behaviors, but occasionally also verbal or physical aggression. Studies attest that misophonia affects daily functioning in social environments as well as psychological wellbeing. The oversensitivity is not caused by audiological problems; research points to abnormal connectivity between auditory and emotional systems, impairment in early attentional and auditory processes, and activation of the autonomous nervous system. Besides these neurophysiological factors, individual assigned meanings and social contexts also appear to affect misophonic responses. Conditioning has also been suggested as a possible mechanism causing the disorder. Misophonia fits some of the criteria of a mental disorder, but its nature is currently too vague for it to be established as a new diagnostic category. For example, it is not yet clear whether misophonia is a discrete disorder or part of a broader one, nor whether it is psychiatric or neurological by nature.

Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden taustalla saattaa olla useita turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyviä aspekteja aina tilannekohtaisista tunteista ja ajatuksista laajempi mittaisiin ongelmiin vuorovaikutuksellisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa ylipäätänsä. Kiintymyssuhdetyyppi käsittää vältteleviä- ja lähestyviä käyttäytymismalleja sekä sisäisiä melko pysyviä malleja muista ja itsestä. Nämä kiintymyssuhteeseen liitetyt keskeiset hallintakeinot, defenssit, stressinsietokyky sekä ajatukset ja tunteet, jotka heräävät erilaisissa vuorovaikutuksellisissa tilanteissa, saattavat olla depression ja ahdistuneisuuden taustavaikuttajina joko moderaattoreina tai mediaattoreina. Se, miten mallinnamme kiintymyssuhteiden muodostumista aikuisilla vaikuttaa siihen, mihin keskitytään depression ja ahdistuneisuushäiriöiden interventioissa: voiko aikuisella olla useita kiintymyssuhteita ja voiko niihin vaikuttaa? Vaikuttavatko kahden ihmisen kiintymyssuhdetyylit toisiinsa? Jos kiintymyssuhdetyylit voivat muuttua niin, mitkä osat niistä voivat muuttua? Turvaton kiintymyssuhde aikuisiällä näyttäisi luovan laaja-alaisen ja vaikeasti hahmotettavan sosiaalisen ja itsen havainnoinnin ongelman, mikä saattaa ainakin välillisesti vaikuttaa masennus- ja ahdistuneisuusoireistolle altistumiseen.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Psykologian kandiohjelma Tekijä: Siiri Piha Työn nimi: Miten nuorten ennakkoluuloja ja rasistista käytöstä voidaan ehkäistä? Työn laji: Kandidaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Joulukuu 2022 Sivumäärä: 13 Avainsanat: Rasismi, ennakkoluulot, ennaltaehkäisy, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Ilmari Kurki Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yhteen tietoa siitä, miten on mahdollista ehkäistä rasistia ennakkoluuloja ja rasistista käyttäytymistä nuorilla. Näkökulmana oli erityisesti se miten nuoren elämän tärkeät ihmissuhteet vaikuttavat tähän. Katsauksessa käsiteltiin vanhempien, ystävien, ikätoverien ja opettajien vaikutusta nuoren rasismiin. Lisäksi painotuksena oli, miten läheisten tahojen on mahdollista ennaltaehkäistä nuoren rasismia. Menetelmät: Katsaukseen valittiin artikkeleita, jotka tarjosivat tutkimuskysymykseen mahdollisimman laajasti tietoa ja olivat melko viimeaikaisia. Kyseessä ei siis ollut systemaattinen katsaus. Vanhin artikkeli oli vuodelta 2006 ja uusimmat tältä vuodelta (2022). Artikkeleita etsittiin esimerkiksi APA:n nettisivuilta (raising anti-racist children), joissa käsiteltiin rasismia, scopuksesta hakusanoilla ”kids” ja ”racism”, sekä tarvittaessa jo löydettyjen artikkelien sisällysluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Läheisillä ihmisillä on suuri vaikutus siihen miten nuoren ennakkoluulot muodostuvat ja kehittyvätkö ennakkoluulot rasismiksi. Läheiset tahot voivat vaikuttaa nuoren ennakkoluuloihin muun muassa avoimien keskustelujen, empatian, toisten kokemusten ymmärtämisen, sekä omien ennakkoluulojen tarkastelun ja tiedostamisen avulla. Rasismia on selitetty useilla teorioilla. Keskeisiä näistä ovat Allportin kontaktihypoteesi, ryhmien välinen ahdistus, sisä- ja ulkoryhmäteoria ja empatian puute. On kuitenkin huomattu, että monet rasismia selittävät teoriat eivät ole tarpeeksi moniulotteisia selittämään rasismia kokonaisuudessaan. Kiinnostava näkökulma tulevalle tutkimukselle olisi mahdollisesti nyt jo olemassa olevien rasismia selittävien teorioiden laajentaminen. Lisäksi suuri osa tutkimuksesta oli tehty Yhdysvalloissa, joten tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tehdä aiheesta lisää tutkimusta, myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.