Browsing by Title

Tavoitteet. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita on käytetty vuosien mittaan puheterapiassa, niin äännevirheitä kuin puhemotorisia häiriöitä kuntouttaessa. Oraalimotoristen harjoitteiden hyödystä on esitetty vuosien mittaan paljon eriäviä näkemyksiä. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, joten lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oraalimotorista harjoittelua hyödynnetään verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella syitä harjoitteiden käytölle, sekä harjoitteiden tutkittua sekä koettua hyötyä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin sähköisestä tietokannasta Scopus, jossa aineistohaku suoritettiin toukokuussa 2022. Hakulauseke muodostettiin puhetta sisältämättömiin oraalimotorisiin harjoitteisiin viittaavista termeistä. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä ja olivat ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, joista viisi on kyselytutkimuksia ja kaksi menetelmän tehokkuutta mittaavia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita käytetään kliinisessä työssä myös äännehäiriöiden kuntoutuksessa, vaikka tämänhetkinen kirjallisuus ei tuekaan harjoitteiden käyttöä verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Suuri kontrasti havaittiin koetun ja tutkimusnäytön välillä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta jatkossakin taataan näyttöön perustuvan käytännön harjoittaminen.

OBJECTIVE Eating disorders are serious and often long-lasting conditions with significantly elevated mortality risk. Treating eating disorders is challenging, and the interventions commonly used do not benefit all patients. The aim of this literature review was to examine the effects of different mindfulness-based interventions on the treatment and prevention of eating disorders. METHODS The literature was searched in PubMed and Google Scholar databases using combinations of the terms mindfulness, ACT (Acceptance and Commitment Therapy), DBT (Dialectical Behavior Therapy), MBCT (Mindfulness-Based Cognitive Therapy) and eating disorder. Three meta-analyses and six randomized controlled trials examining the effects of mindfulness-based interventions on eating pathology were selected for the review. RESULTS AND CONCLUSIONS Results concerning the effects of mindfulness-based interventions on eating disorders were promising. Several mindfulness-based interventions appear to be efficacious in the treatment of both subclinical eating disorder symptoms and diagnosable eating disorders. There are some limitations in this review and in the literature used. The meta-analyses included many uncontrolled studies and waitlist and treatment as usual control groups were often used in RCTs. Furthermore, the heterogeneity of the studies was high. More RCTs are needed, but based on this review, mindfulness-based interventions can be considered as potential psychosocial treatments for eating disorders and disordered eating behavior.

Änkytys on heterogeeninen puheen sujuvuuden häiriö, joka voi vaikuttaa negatiivisesti änkyttävän henkilön vuorovaikutusasenteisiin, elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Änkytyksen kuntoutuksessa korostetaankin nykyään moniulotteisesta näkökulmaa, jossa otetaan huomioon myös sen psykologiset ulottuvuudet. Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun psyykkisten haasteiden huomioimiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä on hyödynnetty änkytyksen kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia mindfulness- ja hyväksymispohjaisilla menetelmillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan ollut änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, vuorovaikutukseen, ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (ABS (mindfulness) OR ABS (acceptance)) AND (ABS (stutter*) OR ABS (stammer*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2022. Tutkimukseen valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2019–2021. Mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä hyödynnettiin hyvin eri tavoin eri interventioissa. Osassa ne oli integroitu tiiviisti terapiakokonaisuuteen, kun toisissa ne olivat erillisenä komponenttina. Menetelmän painotus myös vaihteli lyhyestä mindfulnessharjoituksesta änkytysterapian lomassa mindfulnessiin koko terapian pääpainona. Interventioiden tulokset sujuvuuden suhteen olivat melko vaihtelevia ja osin jopa vastakkaisia, erityisesti niiden tutkimusten kohdalla, joissa oli käytetty pidemmän ajan seurantaa. Kaikissa tutkimuksessa saavutettiin kuitenkin positiivisia tuloksia, kun tarkasteltiin vuorovaikutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia erilaisin mittarein arvioituna. Välttämiskäyttäytyminen ja änkytyksen negatiivinen vaikutus tutkittavien elämään väheni. Kohentumista havaittiin tietoisuustaidoissa, kommunikaatioasenteissa, vuorovaikutustaidoissa ja elämänlaadussa. Tulosten perusteella mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmien hyödyntämistä voidaan harkita erityisesti, kun tavoitteena on parantaa psyykkistä hyvinvointia ja arjen toimijuutta. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän ja lisää tutkimusta tarvitaan empiirisen tiedon laajentamiseksi, menetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten muokkaamiseksi.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuutta paniikkihäiriön hoidossa. Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat toistuvat paniikkikohtaukset. Sen hoidossa käytetään laajalti psyykenlääkkeitä ja erilaisia terapioita, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Etenkin yhdistettynä näiden lyhyen aikavälin hoitoteho on erinomainen, mutta paniikkihäiriöllä on tapana kroonistua. Tarvitaan siis erityisesti sellaisia uusia hoitomuotoja, joiden avulla voidaan saavuttaa pitkäaikaisempia hyötyjä. Parin viime vuosikymmenen aikana buddhalaiseen meditaatioon pohjautuva mindfulness, tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo, on alkanut kiinnostaa tieteellistä yhteisöä enenevissä määrin. Onkin kehitetty erilaisia mindfulnessiin pohjautuvia ohjelmia, joiden avulla pyritään vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuus- ja masentuneisuusoireita sekä terveillä henkilöillä, somaattisista sairauksista kärsivillä, että ahdistuneisuushäiriöisillä ja masentuneilla ihmisillä. Yksi näistä ohjelmista on alun perin Segalin, Williamsin ja Teasdalen 2000-luvun alkupuolella kehittämä MBCT, mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia. MBCT on kahdeksanviikkoinen ryhmäinterventio, jonka keskiössä ovat viikoittaiset tapaamiset ja itsenäisesti tehtävä mindfulness-harjoittelu. Se kehitettiin alun perin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) sekä mindfulness-pohjaisen stressinlievityksen (MBSR) pohjalta ehkäisemään masennuksen uusiutumista. MBCT:tä on sittemmin kokeiltu myös erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, ja siitä on tehty myös paniikkihäiriön hoitoon oma sovelluksensa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten aineistoa etsittiin pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston sähköisen haun avulla. Pääasiallisina hakusanoina käytettiin sanoja mindfulness-based cognitive therapy tai MBCT sekä panic disorder tai panic. Aiheen ympäriltä etsittiin tietoa myös hakusanoilla mindfulness, mindfulness-based stress reduction, MBSR, anxiety ja anxiety disorder. Lisäksi lähteinä käytettiin ICD-10-tautiluokituksen suomalaista sovellusta, sekä Segalin, Williamsin ja Teasdalen MBCT-alkuperäisteosta: Mindfulness-based cognitive therapy for depression. Tässä tutkielmassa nähtiin, että MBCT:n vaikuttavuudesta paniikkihäiriön hoidossa on alustavaa näyttöä. Tutkimusten mukaan MBCT helpottaa paniikki-, ahdistuneisuus- ja masennusoireita paniikkihäiriössä. Parissa seurantatutkimuksessa hyödyt näkyivät yhä vuoden jälkeen MBCT-ohjelmasta, varsinkin, jos tutkittavat olivat jatkaneet mindfulnessin säännöllistä harjoittamista. MBCT:llä saattaa siis olla pitkäaikaisia vaikutuksia paniikkihäiriöön. Tekijöitä, jotka voivat välittää MBCT:n tehoa paniikkihäiriön hoidossa ovat ainakin huolestuneisuus, ahdistuneisuusherkkyys ja kyvyttömyys sietää epävarmuutta. Toisaalta aiheesta on tehty vasta todella vähän tutkimusta, ja tehdyillä tutkimuksilla on useita heikkouksia, kuten kontrolliryhmän puute ja pienet otoskoot. Aiheesta tarvitaankin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia suuremmilla otoksilla ja vaihtelevilla populaatioilla. Lisäksi olisi mielekästä tutkia MBCT:n vaikuttavuutta verrattuna nykyisellään laajemmin käytössä oleviin interventioihin kuten kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Aims. The aim of this thesis was to consider whether interventions based on mindfulness are effective in job stress management. Job stress causes harm both to the working individual and the organisation as well as the whole society. The individual consequences of job stress include coronary heart diseases, which are the main cause of death in our societies, and burnout, a clinical condition that can be compared to depression. This thesis emphasises the individual aspect and management of job stress. Mindfulness aims at concentrating on the exact moment and accepting all emotions and stimuli in that moment. Mindfulness is seen as a skill that can be trained. The emphasis of mindfulness training is on different types of meditation, and the trainings can also include yoga or journaling. Originally mindfulness evolved from Buddhism and it was first used in clinical practice for patients with chronic pain. Mindfulness as an intervention is currently used in a variety of other contexts, such as depression, anxiety and job stress. Concerning job stress, mindfulness is seen as a cost-effective and an easy method to be put in practice even at the workplace. Mindfulness can be a more approachable intervention compared to for example psychotherapy. Methods. The results of the thesis, which was executed as a literature review, were gathered from several review articles and meta-analyses. Only research on working adults was included in the results section. Results and conclusions. Considering the results, mindfulness is quite an effective method in managing job stress. However, the effects found so far are only moderate and there is not enough evidence on longitudinal effects of mindfulness on job stress. Longitudinal effects on meditation have been found, which points at possible future findings also in mindfulness. Also, the mechanism of mindfulness is still unclear: the question of why mindfulness is beneficial and effective in job stress management has also been raised. Mindfulness is thought to affect the health positively through changes in for example attention, sleep quality and self-compassion. More research in job context is still needed to determine this, and future research should concentrate on distinguishing the effects of mindfulness on behaviour, cognition and emotions on job context.

Objectives. Misophonia is a little known neurophysiological and behavioral syndrome, defined by an oversensitivity to a select group of sounds. Although the syndrome is not included in any international manual of diseases, there is a growing body of empirical evidence delineating its features. The purpose of this review is to briefly introduce and examine the phenomenon, its central features and the ways it has previously been studied. In addition to the symptoms and consequences of misophonia, this review also discusses the underlying neurophysiological mechanisms, as well as whether misophonia should be classified as a discrete psychiatric disorder. Methods. A search was made on the databases of PubMed, Scopus, Helka and Google Scholar using primarily the terms “misophonia” and “misofonia”, and secondarily ”sound sensitivity”, ”hyperacusis” and ”tinnitus”. Recent reviews, experimental studies and survey-based studies were favored. Results and conclusions. Misophonia means oversensitivity to a group of sounds characterized by certain patterns or personal meanings. These are primarily sounds of human origin, especially eating sounds. The sounds trigger an irrationally strong emotional reaction consisting predominantly of anger, irritation or anxiety. This generally leads to avoidance behaviors, but occasionally also verbal or physical aggression. Studies attest that misophonia affects daily functioning in social environments as well as psychological wellbeing. The oversensitivity is not caused by audiological problems; research points to abnormal connectivity between auditory and emotional systems, impairment in early attentional and auditory processes, and activation of the autonomous nervous system. Besides these neurophysiological factors, individual assigned meanings and social contexts also appear to affect misophonic responses. Conditioning has also been suggested as a possible mechanism causing the disorder. Misophonia fits some of the criteria of a mental disorder, but its nature is currently too vague for it to be established as a new diagnostic category. For example, it is not yet clear whether misophonia is a discrete disorder or part of a broader one, nor whether it is psychiatric or neurological by nature.

Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden taustalla saattaa olla useita turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyviä aspekteja aina tilannekohtaisista tunteista ja ajatuksista laajempi mittaisiin ongelmiin vuorovaikutuksellisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa ylipäätänsä. Kiintymyssuhdetyyppi käsittää vältteleviä- ja lähestyviä käyttäytymismalleja sekä sisäisiä melko pysyviä malleja muista ja itsestä. Nämä kiintymyssuhteeseen liitetyt keskeiset hallintakeinot, defenssit, stressinsietokyky sekä ajatukset ja tunteet, jotka heräävät erilaisissa vuorovaikutuksellisissa tilanteissa, saattavat olla depression ja ahdistuneisuuden taustavaikuttajina joko moderaattoreina tai mediaattoreina. Se, miten mallinnamme kiintymyssuhteiden muodostumista aikuisilla vaikuttaa siihen, mihin keskitytään depression ja ahdistuneisuushäiriöiden interventioissa: voiko aikuisella olla useita kiintymyssuhteita ja voiko niihin vaikuttaa? Vaikuttavatko kahden ihmisen kiintymyssuhdetyylit toisiinsa? Jos kiintymyssuhdetyylit voivat muuttua niin, mitkä osat niistä voivat muuttua? Turvaton kiintymyssuhde aikuisiällä näyttäisi luovan laaja-alaisen ja vaikeasti hahmotettavan sosiaalisen ja itsen havainnoinnin ongelman, mikä saattaa ainakin välillisesti vaikuttaa masennus- ja ahdistuneisuusoireistolle altistumiseen.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Psykologian kandiohjelma Tekijä: Siiri Piha Työn nimi: Miten nuorten ennakkoluuloja ja rasistista käytöstä voidaan ehkäistä? Työn laji: Kandidaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Joulukuu 2022 Sivumäärä: 13 Avainsanat: Rasismi, ennakkoluulot, ennaltaehkäisy, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Ilmari Kurki Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yhteen tietoa siitä, miten on mahdollista ehkäistä rasistia ennakkoluuloja ja rasistista käyttäytymistä nuorilla. Näkökulmana oli erityisesti se miten nuoren elämän tärkeät ihmissuhteet vaikuttavat tähän. Katsauksessa käsiteltiin vanhempien, ystävien, ikätoverien ja opettajien vaikutusta nuoren rasismiin. Lisäksi painotuksena oli, miten läheisten tahojen on mahdollista ennaltaehkäistä nuoren rasismia. Menetelmät: Katsaukseen valittiin artikkeleita, jotka tarjosivat tutkimuskysymykseen mahdollisimman laajasti tietoa ja olivat melko viimeaikaisia. Kyseessä ei siis ollut systemaattinen katsaus. Vanhin artikkeli oli vuodelta 2006 ja uusimmat tältä vuodelta (2022). Artikkeleita etsittiin esimerkiksi APA:n nettisivuilta (raising anti-racist children), joissa käsiteltiin rasismia, scopuksesta hakusanoilla ”kids” ja ”racism”, sekä tarvittaessa jo löydettyjen artikkelien sisällysluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Läheisillä ihmisillä on suuri vaikutus siihen miten nuoren ennakkoluulot muodostuvat ja kehittyvätkö ennakkoluulot rasismiksi. Läheiset tahot voivat vaikuttaa nuoren ennakkoluuloihin muun muassa avoimien keskustelujen, empatian, toisten kokemusten ymmärtämisen, sekä omien ennakkoluulojen tarkastelun ja tiedostamisen avulla. Rasismia on selitetty useilla teorioilla. Keskeisiä näistä ovat Allportin kontaktihypoteesi, ryhmien välinen ahdistus, sisä- ja ulkoryhmäteoria ja empatian puute. On kuitenkin huomattu, että monet rasismia selittävät teoriat eivät ole tarpeeksi moniulotteisia selittämään rasismia kokonaisuudessaan. Kiinnostava näkökulma tulevalle tutkimukselle olisi mahdollisesti nyt jo olemassa olevien rasismia selittävien teorioiden laajentaminen. Lisäksi suuri osa tutkimuksesta oli tehty Yhdysvalloissa, joten tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tehdä aiheesta lisää tutkimusta, myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Work meaningfulness has been under increasing interest in the field of organizational psychology during the last years. Stronger experience of work meaningfulness have been found to correlate for example with job satisfaction, work engagement and workplace commitment. Due to these benefits, the organizations have also started to realize the importance of ensuring the meaningfulness of work for employees. However, the scholars lack mutual agreement of ways of increasing work meaningfulness. The goal of this thesis is to provide further knowledge of these means by integrating existing theoretical and empirical literature. This thesis was conducted as a review. The main sources of the thesis were recent review articles and empirical studies. Furthermore, this thesis investigates large number of theoretical papers on work meaningfulness. The primary database of references used in this review was Google Scholar. Research findings suggest that employee work meaningfulness can be improved in multiple ways. Based on the review, organizational ways of increasing meaningfulness are possible on the areas of job design, social environment and organizational practices. In particular, the studies demonstrate the importance of job crafting and task significance. Moreover, organizational culture and climate seem to correlate with experienced meaningfulness. All in all, based on this thesis, the importance of a holistic approach to work meaningfulness can be emphasized. Finally, the review highlights the importance of conducting more research based on meaningful work, especially with empirical and longitudinal settings. This additional research would greatly help organizational scholars to put the accumulated knowledge into practice.

Tavoitteet: Mobiilisovellusten käyttö yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti. Mobiilisovellusten yleistyessä on oleellista tutkia, voidaanko niitä käyttää apuna terveyden edistämisessä. Kansantautien ehkäisyä varten on oleellista edistää ihmisten terveellisiä elämäntapoja, kuten syömis- ja liikuntakäyttäytymistä. Tämä tutkielma käsittelee mobiilisovellusten vaikutusta syömis- ja liikuntakäyttäytymiseen ja pyrkii vastaamaan kysymyksiin, vaikuttavatko mobiilisovellukset kyseisiin elämäntapoihin ja jos vaikuttavat niin millä tavalla. Kyseistä aihetta on tutkittu laajalti, vaikka se onkin suhteellisen uusi tutkimusalue, mutta lisää tutkimusta tarvitaan, jotta mobiilisovellusten yhteys elämäntapoihin muodostuisi entistä selkeämmäksi. Tämän yhteyden tutkiminen voi mahdollistaa älylaitteiden välityksellä toteutettavien interventioiden toteuttamisen entistä tehokkaammin jatkossa. Menetelmät: Tässä tutkielmassa tarkasteltiin mobiilisovellusten ja syömis- ja liikuntakäyttäytymisen yhteyksiä kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkielma tarkasteli aiheesta tehtyjä aiempia tutkimuksia, katsauksia sekä meta-analyysejä ja näiden avulla loi kokonaiskuvan mobiilisovellusten vaikutuksista kyseisiin elämäntapoihin. Tulokset ja johtopäätökset: Mobiilisovellusten yhteyksistä syömis- tai liikuntakäyttäytymiseen ei voida olla varmoja. Tutkielmassa mukana olevat tutkimukset ja katsaukset antoivat epäjohdonmukaisia tuloksia, joidenkin löytäessä positiivisen yhteyden mobiilisovellusten ja syömisen ja/tai fyysisen aktiivisuuden välille. Epäjohdonmukaiset tulokset johtuivat mahdollisesti tutkimusten välisistä erilaisista määritelmistä terveelliselle syömiselle ja liikuntakäyttäytymiselle, joka vähensi tutkimusten välistä validiteettia. Epäjohdonmukaisten tulosten vuoksi on perusteltua tutkia kyseistä aihetta jatkossa vielä lisää ja tätä varten määritellä tarkemmin käsitteet, jota tutkimus käsittelee. Mielenkiintoisena tulevaisuuden tutkimusaiheena on vanhempien ikäryhmien tutkiminen ja mobiilisovellusten käyttö heidän terveytensä edistämiseksi, tutkimuksen ollessa vähäistä vanhempien ikäryhmien kohdalla. Viimeisenä johtopäätöksenä on pelillistämisen ja teorioiden käyttö ja niiden mahdolliset hyödyt. Pelillistäminen on tapa luoda mobiilisovelluksista viihdyttävämpiä ja paremmin mukaansatempaavia, joka voi tehostaa mobiilisovellusten kautta toteutettuja interventioita ja terveellisten elämäntapojen edistämistä. Teorioita käytetään apuna sovellusten kehittämisessä entistä tehokkaammiksi ja vaikuttavammiksi, niiden selittäessä mitkä tekijät ihmiset kokevat vaikuttavina ja miten ihmisten käyttäytymiseen voi vaikuttaa. Tämän vuoksi on perusteltua vielä tulevaisuudessa tutkia lisää pelillistämistä ja teorioiden käyttöä mobiilisovelluksissa ja kuinka niitä voidaan käyttää hyödyksi sovelluksia kehittäessä.