Browsing by Title

Many studies have shown that music training is connected to many cognitive skills. Recently, studies have focused on whether there could be an association between music training and executive functions. Executive functions consist of many components which can be divided to three main functions. They are inhibition, cognitive flexibility and working memory. It has been argued that executive functions are connected to academic skills in children. However, it is challenging to examine the association between music training and executive functions, because the definition of executive functions isn’t clear and there are many different tests to measure it. The aim of this literature review is to clarify the definition of executive functions and examine whether music training is associated with its components. The review covers only studies focused on preschool and elementary school aged children with no cognitive or developmental disorders. In general, several studies suggest that a positive association between music training and executive functions exists. The association has been examined either comparing structured music training to some other activity or musically trained children to musically untrained children. The studies showed that music training improved performance in tasks that measure inhibition, cognitive flexibility and working memory. In addition, music group performed better in most tasks compered to visual art group, science group and passive control group. However, the difference between groups wasn’t found in all of the studies when measuring inhibitory control and selective attention. Also, in one study it was noticed that the longer the participants had been training music, the better they performed in tasks which measures different components of executive functions. It seems that music training can be used to improve child’s executive function skills. Music training could play an important role for example in schools when supporting children’s executive function skills. In addition, it has been showed that executive functions are associated with subsequent academic achievement. Therefore, supporting executive functions could be a way to support school performance in general. However, it is still uncertain whether music training has some special impact compared to other activities. Therefore, more research about the subject is needed.

Objectives. Prenatal depression is one of the most common mental disorders during pregnancy. It not only causes notable distress to the mother but also to the rest of the family. When choosing treatment, the well-being of the fetus should also be taken into consideration. Music has been proven to have benefits as a treatment method but not any notable adverse effects. This suggests that it could be a practical treatment method in treating prenatal depression. The aim of this review is to find out whether music interventions could be effective methods to treat prenatal depression. In addition, it is examined how these music interventions have been carried out and what could be their possible contributing factors. Methods. The literary research was done on PubMed database. The words used for title and abstract were “depress*” and “music” and “antenatal” or “antepartum” or “prenatal”. In addition, the references of the found meta-analyses and reviews were scoped. All studies included had to be based on a randomized controlled trial. Five research papers were selected into this review. All the subjects were pregnant women who volunteered to participate in the studies. Results and conclusions. The reviewed studies in this review suggest that music interventions can reduce the amount of depression symptoms on pregnant women. The studies found for this review carried out music interventions as music interventions that were focused on listening to music and as music interventions that were focused on singing. However, this review cannot answer which one of these interventions is more effective in the treatment of prenatal depression. Possible mechanisms of action could be related to adding enjoyable action to one’s daily life that aid relaxation. However, there is not a lot of research literature concerning the subject, and, in the future, it is relevant that there would be studies comparing different music-interventions on pregnant women. This is of essence because music interventions could have efficient and cost-effective usage in the future for the treatment of prenatal depression.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että musiikin harrastaminen parantaa kuulohavaintojen erottelukykyä ja siihen liittyviä muistin, tarkkaavuuden ja ennakoivien prosessien toimintoja. Musiikin harrastamisen hyödyt ulottuvat tätä kautta myös äidinkielen ja toisen/vieraan kielen omaksumiseen. Laulut sisältävät musiikillisia elementtejä kuten melodian, ennustettavan rytmin, mutta myös sanoja. Täten musikaalisten elementtien prosessointi lauluja opetellessa voisi tukea fonologista prosessointia enemmän kuin instrumenttia soittaessa. Tutkimuksessa selvitetään voiko laulaminen tukea lasten toisen/vieraan kielen omaksumista ja mitkä mekanismit laulamisessa mahdollisesti oppimista auttavat. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin aineistohaun kautta kolmesta kansainvälisestä viitetietokannasta hakulausekkeella (second OR L2 OR foreign) AND language AND (learning OR acquisition) AND (singing OR song) AND (child* OR toddler OR preschool). Aineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta artikkelijulkaisusta, jotka olivat ilmestyneet kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä vuosina 2010–2018. Tulokset ja johtopäätökset. Valikoitujen kuuden tutkimusartikkelin perusteella voidaan sanoa, että laulaminen voi tukea toisen/vieraan kielen omaksumista. Neljän tutkimusartikkelin mukaan laulun avulla toista tai vierasta kieltä opetetut oppivat kieltä tilastollisesti merkitsevästi ainakin jollain mitattavalla kielen osa-alueella. Kahdessa tutkimusartikkelissa oppimista havaittiin vain niin vähän, ettei tulos ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhdessäkään kuudesta tutkimuksesta ei tutkittu suoranaisesti sitä, millä mekanismeilla laulaminen tukee toisen/vieraan kielen omaksumista. Aiheesta tarvitaan lisää laadukasta tutkimustietoa. Jatkotutkimuksissa tulisi hyödyntää jo olemassa olevia tutkimuksia. Erityisesti kaivattaisiin satunnaistettuja, kontrolloituja ja kokeellisia tutkimuksia, joissa tulisi tutkia myös sitä, millä mekanismeilla laulaminen tukee toisen/vieraan kielen omaksumista.

Tämä katsaus selvittää musiikkiterapian kognitiivis-affektiivisia vaikutusmekanismeja depression hoidossa. Tavoitteena on tarkastella musiikkiterapian ja musiikin vaikutuksia depression keskeisimpien oireiden näkökulmasta. Lisäksi katsauksessa sivutaan musiikkiterapian vaikutuksia depressioon liittyvän matalan toimintakyvyn sekä sairauden kanssa usein samanaikaisesti ilmenevien ahdistuneisuusoireiden suhteen. Depression ydinoireita ovat mielialan lasku tai turtuus sekä mielihyvän puute. Musiikkiterapia ja musiikki vahvistavat positiivista affektiivisuutta, kuten ilon, hauskuuden ja toivon tunteita. Musiikkiterapia vahvistaa usein depressiossa merkittävästi heikentyneitä itsetuntoa, minäpystyvyyttä ja toimijuuden kokemusta. Musiikkiterapia tuottaa syvää rentoutumista, mikä edistää mielialan nousemista ja mielihyvän lisääntymistä. Sekä musiikkiin liittyvä käytös että itse musiikki tuottavat mielihyvää. Ryhmämuotoinen musiikkiterapia voi olla erityisen hyödyllistä sosiaalisista oireista kuten yksinäisyydestä kärsiville, sillä se luo sosiaalista koheesiota ja edesauttaa sosiaalisten suhteiden luomista. Musiikkiterapia edistää terapeuttisen allianssin muodostumista, mikä voi lisätä hoitomyönteisyyttä sekä sitoutuneisuutta hoitoon. Mielialaan ja mielihyvän puutteeseen liittyvien oireiden lisäksi depression taudinkuvaan liittyvät olennaisesti kognitiiviset oireet. Keskeisimpiä näistä on toiminnanohjauksen heikentyminen, johon liittyy oppimiskyvyn heikkeneminen, negatiivisten ajatusvinoumien vallitsevuus ja ruminaatio. Erityisesti ekspressiivinen musiikkiterapia vaatii toiminnanohjauksen prosessien laaja-alaista aktiivisuutta. Yksi musiikkiterapian keskeisimmistä vaikutusmekanismeista on neuroplastisiteetin lisääntyminen, jolloin kognitiivinen joustavuus voi parantua ja ajatusvinoumat sekä ruminaatio vähentyä. Musiikilla on potentiaalia tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn ja vireystilan säätelyn prosessien kannalta, mikä mahdollistaa läsnäolon nykyhetkessä. Depressioon liittyy usein subjektiivisesti koettua ajan kulun hidastumista, jota musiikkiterapia voi nopeuttaa flow-kokemusten myötä. Musiikkia ja musiikkiterapiaa voidaan pitää eräänlaisena aikakoneena, jonka avulla pystytään sekä juurtumaan nykyhetkeen että matkaamaan menneisyyden avainhetkiin ja tarkastelemaan mielenterveyden ongelmien juurisyitä. Musiikkiterapialla onkin monia muistiin, erityisesti autobiografiseen muistiin, liittyviä vaikutusmekanismeja. Musiikkiterapia on valtavan potentiaalinen hoitomuoto, sillä se tarjoaa vaihtoehdon perinteisille psykoterapioille ja lääkehoidolle. Erityisesti toimintakyvyn tai kognition rajotteiden kohdalla musiikkiterapia on perinteistä psykoterapiaa inklusiivisempi vaihtoehto. Musiikkiterapia on matalariskinen ja erityisen hyvin siedetty hoitomuoto. Tutkimukset ovat osoittaneet musiikkiterapian lievittävän masennusoireita keskisuurin tai suurin efektikoin standardihoidon lisänä, mutta pitkäaikainen vaikuttavuus on tosin vielä kyseenalainen. Vaikutusmekanismitutkimuksella voitaisiin selvittää, mitkä vaikutusmekanismit tehoavat minkäkin tyyppisiin depression profiileihin tai oireisiin, kuten matalaan toimintakykyyn, ahdistuneisuuteen, yksinäisyyteen tai itsetuhoisuuteen. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin hoitoa räätälöidä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Hoidon yksilöinti lisäisi sen tehokkuutta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.

The aim of this review is to examine the mental health of immigrants and the riskfactors as well as factors which offer resilience towards mental disorders. The previous studies on immigrants’ mental health have been bringing up elevated risk and healthy immigrant effect. I will get into the examination through these and as themes I’ll have the three-phase trajectory of immigration and heterogeneity of immigrants. The three-phase trajectory includes the following phases: pre-migration, migration and post-migration. Each phase includes specific risks and vulnerabilities. Adversities in these phases have their effects on incidence of specific mental health issues. Factors post-migration can be moderating the effects that pre-migration has. Especially refugees and asylum seekers seem to have high amounts of psychological symptoms. Risk of post-traumatic stress disorder is significantly higher amongst refugees than what it is in general population. The risk can be even ten times higher for them. Other symptoms that can be found in immigrant populations are for example anxiety and depression symptoms. Overall research indicates heterogeneity of immigrants. They differ widely by the reasons and type of immigration, age, sex and socioeconomic status. Therefore mental health of them and their psychological symptoms vary as well. The best way to affect on mental health of immigrants is when they are encountered as individuals, taking into consideration their individual needs.

Tavoitteet. Noin 10–20 %:lla lapsista tuottavan puheen kehitys ei etene ikätasoi-sesti ja heihin viitataan kirjallisuudessa myöhään puhumaan oppivina lapsina (eng. late talker). Tutkimuksissa on havaittu, että noin puolet myöhään puhumaan oppivista lapsista saavuttaa tuottavan puheen kehityksessä ikätoverinsa kolman-nen ikävuoden aikana, mutta lopuilla puhekielen ongelmat jatkuvat. Tutkimuksis-sa on esitetty, että kielellisten ongelmien kuntoutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain ja tästä syystä kiinnostus myöhään puhumaan oppivien lasten varhaisia tukimenetelmiä kohtaan on kasvanut. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia varhaisia tukimenetelmiä myöhään puhumaan oppiville lapsille on olemassa ja eroavatko ne puhekielen kuntouttamisessa vaikuttavuudeltaan. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, joka on aineistolähtöinen tutkimusmenetelmä, jolla tuotetaan aiempaan tietoon perustuvaa kumulatiivista tietoa. Toistettavissa olevan kirjallisuushaun hakulau-sekkeena käytettiin (late talk*) AND ((early intervention) OR (early treatment)). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston kahdessa artikkelissa arvioitiin pu-heterapeutin toteuttamien sanojen oppimismenetelmien vaikuttavuutta lapsen tuottavaan sanastoon. Kuudessa artikkelissa tutkittiin tutkijoiden ohjeistuksella tapahtuvan vanhempien toteuttaman intervention vaikuttavuutta etenkin lapsen tuottavaan sanastoon, mutta myös laajemmin puhekielen taitojen kehitykseen. Tutkimuksissa saatiin positiivisia tuloksia intervention vaikuttavuudesta sekä tuot-tavaan että ymmärtävään puheeseen. Tutkimustulokset tukevat sitä näkemystä, että myöhään puhumaan oppivat lapset voivat hyötyä varhaisista tukimenetelmis-tä.

Objective. Compassion is defined as a capability to experience one’s personal or another’s suffering and also feel motivated to relieve encountered suffering. Eating disorders are psychiatric disorders consisting of problems with food and eating-related behaviors which cause clinically significant distress. Eating disorder prevalence has seen a major surge in recent years. In addition, the disorders are quite often long-lasting, greatly reducing quality of life, and they are resistant to many of the commonplace treatment methods. The situation at hand actively motivates to seek and develop new and more effective treatments for eating disorders. Shame and self-criticism generally co-occur with eating disorders and are linked with greater psychopathology, while compassion works to some extent as an antagonist to them and is known to decrease psychopathology as well. Compassion can be learned and compassion-focused therapy (CFT, suom. myötätuntokeskeinen terapia) focuses on just that with its methods. The objective of this literature review is to examine the potential benefits and opportunities of compassion-focused therapy for the treatment of eating disorders. In addition, the focus is on the increased experience of shame that may be associated with eating disorders and the benefits of treating it. Methods. The literature for this review was gathered from PubMed-, Scopus, and Google Scholar - databases combining the search terms “eating disorders” and “compassion-focused therapy”. Results and conclusions. According to several studies, compassion-focused therapy has been found to be beneficial in treating eating disorders. The shame and self-criticism associated with eating disorders are alleviated with compassionate training, which reduces both specific eating disorder symptomatology and, more broadly, psychopathology, which promotes treatment response to conventional therapies. Promisingly, Compassion-focused therapy has been found to work particularly well alongside standard treatment, thereby reaching for traits of psychopathology, such as symptom-sustaining feelings of shame which are not directly reached by other methods.

Tarkoitus: Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mikä kuvantamistutkimuksen perusteella selittää psykoosisairauksissa esiintyviä näköharhoja. Näköharhat on yhdistetty psykoosisairauksissa heikompaan toimintakykyyn, vaikeampiin harhaluuloihin sekä suurempaan kuolleisuuteen, ja ne lisäävät sairauden aiheuttamaa psyykkistä kärsimystä pelkoa herättävän ja todentuntuisen erityisluonteensa takia. Kuitenkin näköharhoja on tutkittu melko vähän psykoosisairauksien kontekstissa. Otoskoot jäävät usein pieniksi seurauksena näköharhojen korkeasta yhteisesiintyvyydestä yleisempien ja paremmin tunnettujen kuuloharhojen kanssa. Tuloksia on saatu vertailemalla sekä kuulo- että näköharhoista kärsiviä potilaita vain kuuloharhoista kärsiviin, ja näitä tuloksia esitellään tässä katsauksessa. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Pubmedin tietokannasta hakusanoilla (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (schizophrenia) ja (imaging) AND ("visual hallucinations") AND (psychosis). Tulokset: Näköharhojen taustalla näyttäisi tulosten perusteella voivan vaikuttaa visuaalisen tiedon prosessointiin osallistuvien hermoverkostojen koordinaatiohäiriöitä. Salienssiverkosto SAL:n, keskeisimmin aivosaaren, DMN:a säätelevä vaikutus näyttää olevan heikompaa, mikä saattaa puolestaan myötävaikuttaa assosiaatiokorteksilla heräävään sisäsyntyiseen hyperaktivaatioon, mitä DMN tavallisesti hillitsee. Tämä spontaani, tavallista voimakkaampi aktivaatio saattaa tulla tulkituksi ulkosyntyiseksi ja ilmetä monimutkaisten näköharhojen muodossa. Primäärin näköaivokuoren toiminnan hiljaisuus saattaa heikentää normaalien palauteyhteyksien säätelevää vaikutusta assosiaatiokorteksille. Lisäksi SAL:n toimintahäiriö saattaa vaikuttaa ympäristön visuaalisten ärsykkeiden salienssiarviointiin, tuottaen merkitystä satunnaisille havainnoille. Poikkeavuutta nähdään myös tarkkaavuuden säätelyyn osallistuvilla alueilla, millä voi olla roolinsa tässä prosessointihäiriössä. Hyperkonnektiivisuus hippokampukseen voi viitata näköharhojen aikana aktivoituviin muistiedustuksiin, voimistunut konnektiivisuus mantelitumakkeeseen taas niiden mahdolliseen pelkoa herättävään sisältöön tai traumamuistojen osallisuuteen. Hippokampuksen rakenteessa olevat poikkeavuudet viittaavat hermoston kehityksen aikaiseen häiriöön osatekijänä näköharhojen taustalla. Lisäksi psykoosisairauksien näköharhoihin liittyy todennäköisenä myötävaikuttajana voimistunut dopaminerginen välittäjäainetoiminta, mikä puolestaan voi painottaa visuaalista prosessointia entistä enemmän kohti sisäsyntyistä aktivaatiota.

Tavoitteet: Kiusaaminen on yleinen ja kärsimystä aiheuttava ilmiö lasten ja nuorten keskuudessa. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella nettikiusaamista selittäviä tekijöitä. Katsauksessa pyrittiin selvittämään, miksi lapsi tai nuori kiusaa internetissä. Tarkastellun tutkimuskirjallisuuden avulla selvitettiin, miten persoonallisuuden piirteet ja digitaaliseen kontekstiin liittyvät tekijät selittävät lasten ja nuorten nettikiusaamista.Tavoitteena oli myös selvittää, eroavatko perinteisen kiusaajan ja nettikiusaajan persoonallisuusprofiilit toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin digitaalisen kontekstin kiusaamiseen vaikuttavia erityispiirteitä. Menetelmät: Tutkielman aineistona käytettiin kiusaamista ja nettikiusaamista käsitteleviä tutkimusartikkeleja sekä muuta tutkimuskirjallisuutta. Aineistoa haettiin PubMedista ja Google Scholar –tietokannasta. Hakusanoina olivat muun muassa cyberbullying, bullying, bullying and perpetration, cyberbullying and perpetration, online aggression, online hate ja online disinhibition. Tulokset ja johtopäätökset: Tarkastellun tutkimuskirjallisuuden perusteella havaittiin, että nettikiusaajalla on perinteistä kiusaajaa vähemmän sopeutumattomia persoonallisuuden piirteitä. Tutkimuskirjallisuus viittasi siihen, että netissä kiusaavat ovat ainakin nettikiusaamista aloittaessaan perinteisiä kiusaajia vähemmän aggressiivisia. Tarkastellut tutkimukset vahvistivat hypoteesia siitä, että internet ja esimerkiksi sosiaalinen media alentavat kynnystä kiusata. Esimerkiksi kokemus anonymiteetistä internetissä lisäsi todennäköisyyttä kiusata netissä. Myös Online Disinhibition eli taipumus toimia internetissä reaalimaailmaa pidäkkeettömämmin osoittautui nettikiusaamiseen vaikuttavaksi digitaalisen kontekstin erityispiirteeksi.

Multiple Sclerosis is a progressive demyelinating neurodegenerative disease with an unknown etiology and thus far with no known cure. It is the most common neurodegenerative disease affecting young adults. Despite the fact that it has been known since the discovery of multiple sclerosis in1869 that cognitive impairment is involved in the progression of the disease, it is still not routinely assessed in its treatment. Instead, measuring the disease's progression usually involves assessing the capabilities related to motor functioning and the interest in the cognitive aspect begun to resurface over a hundred years later. According to current research evidence, cognitive impairment is present in approximately half of the cases, increasing with age from onset of the disease. This review presents the current state of treatment and the surrounding debate related to whether measuring cognitive functioning should also be a routine examination involving patients suffering from multiple sclerosis, and how the measuring of such symptoms should be much more widespread (Finnish Käypä hoito -suositus: aguideline for proper treatment created for medical professionals) Some options to assess cognitive impairment with neuropsychological test batteries are presented. Several screening procedures, including very easy and quick to administer in clinical settings, are also presented. Additionally, some new measurement methods requiring less staff involvement, are discussed, including computerized testing.In spite of the overwhelming evidence about the cost/benefit ratio, routine cognitive testing is stille not routinely applied.