Browsing by Title

PDF:n testaus

Perfektionismi toimii monen eri mielenterveyshäiriön, kuten syömishäiriöiden, ylläpitävänä mekanismina. Kuitenkin perfektionismin kokonaiskuva on epäselvä, sillä tutkimukset ovat osoittaneet perfektionismilla olevan maladaptiivisen dimension lisäksi myös adaptiivinen dimensio. Työuupumuksen ilmeneminen työympäristöissä on lisääntynyt huolestuttavalla tavalla ja tämä vaatii toimenpiteitä. Jotta näitä toimenpiteitä voidaan ottaa käyttöön, on tutkittava työuupumuksen luonnetta muun muassa tutkimalla mitkä tekijät lisäävät riskiä tai ylläpitävät sitä. Aiemmista persoonallisuuspiirre tutkimuksista perfektionismi onkin noussut esiin vaikuttavana piirteenä sen transdiagnostisen luonteen takia. Tämän kriittisen katsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva perfektionismin käsitteestä sekä tarkastella perfektionismin yhteyttä työuupumukseen. Lähdekirjallisuus haettiin PubMed sekä Google Scholar -tietokannoista käyttäen hakusanoja kuten ”Perfectionism”, ”Multidimensional perfectionism”, ”Maladaptive perfectionism”, ”Adaptive Perfectionism”, ”Workplace” , ”Burnout” ja ”occupational health”. Kriittiseen katsaukseen otettiin mukaan kahdeksan eri tutkimusta, joissa tutkittiin perfektionismin yhteyttä työuupumukseen. Neljässä näistä tutkimuksista arvioitiin myös joko coping -tyylien tai stressin vaikutusta tähän yhteyteen. Tämä kriittinen katsaus sisältää tutkimuksia eri ammateista sekä eri kulttuureista. Perfektionismilla oli selkeä adaptiivinen dimensio joka sai tukea myös eri faktorianalyyseistä. Työympäristössä adaptiivinen dimensio oli negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen ja lisäksi saattoi olla positiivisessa yhteydessä työn imuun. Kuitenkin tämä adaptiivinen dimensio ei näkynyt työelämässä niin vahvasti kuin maladaptiivinen dimensio. Maladaptiivinen dimensio oli positiivisessa yhteydessä työuupumuksen eri osa-alueisiin. Etenkin maladaptiivisen perfektionismin yhteys työuupumuksen eri osa-alueisiin todettiin vahvaksi, vaikka tätä yhteyttä on tutkittu toistaiseksi vielä vähän. Tämä yhteys välittyi joko osittain tai kokonaan emotionaalisesti fokusoitujen coping -tyylien tai stressin kautta. Näyttäisi siltä, että maladaptiivista perfektionismia omaavat työntekijät turvautuvat vältteleviin coping - tyyleihin kun työympäristö muuttuu stressaavaksi, jolloin tästä aiheutuva passiivisuus lisää riskiä työuupumukseen tai ylläpitää sitä.

Aiempi tutkimus on osoittanut, että perheenjäsenten toteuttamat interventiot voivat olla toimivia kommunikoinnin kuntoutusmuotoja lapsilla, joiden puheen kehitys on viivästynyttä erilaisista syistä johtuen. Lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, kommunikoinnin kehitys on viivästynyttä ja vaatii tukitoimia. Heidän kuntoutuksessaan käytetään usein yhteisöllistä kuntoutusta, jossa kuntoutus tapahtuu arjessa lähi-ihmisten kanssa. Tämä tutkimus kokoaa tietoa siitä, millaisia perheenjäsenten toteuttamia interventioita Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin kuntoutuksessa voidaan käyttää, ja miten mahdolliset vaikutukset näkyvät Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin määrässä tai laadussa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samaa hakulauseketta käyttäen Proquest-, EBSCO- ja Web of Science -tietokannoista. Haku tuotti 51 englanninkielistä julkaisua, joista valintakriteerit täytti viisi artikkelia. Tiedonhakuprosessissa ja aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Kirjallisuuskatsauksen perusteella perheenjäsenet voivat toteuttaa onnistuneesti kommunikointia tukevia interventioita lapsille, joilla on Downin oireyhtymä. Interventioissa ammattilainen opettaa vanhemmille tai sisaruksille erilaisia strategioita, joilla pyritään aktivoimaan Downin syndrooma -lasta arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Aineiston perusteella yleisimmät strategiat ovat ei-kielellinen peilaaminen, kielellinen reagointi, viivyttely, laajennukset ja mallintaminen. Interventioilla saadaan lisättyä joidenkin Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin tai aloitteiden määrää, mutta ryhmätasolla vaikutus on pieni. Tulosten perusteella ei pystytä ennustamaan, kuka interventiosta hyötyy ja kuka ei. Lisää tutkimusta tarvitaan, ja olisi hyödyllistä selvittää esimerkiksi sitä, saadaanko intervention vaikuttavuutta lisättyä opettamalla strategioita useammalle kuin yhdelle perheenjäsenelle. Perheenjäsenten toteuttama interventio, eli erilaisten aktivoivien strategioiden käyttö, voisi olla hyödyllinen yksilöllisen puheterapian rinnalla käytettävänä.

Tavoitteet: Persoonallisuudella tiedetään olevan jossain määrin biologinen pohja. Persoonallisuutta voidaan käsitteellistää esimerkiksi erilaisten piirreteorioiden avulla. Yksi tunnettu piirreteoria on Big Five -persoonallisuusteoria, jonka mukaan persoonallisuuden voi jakaa viiteen piirteeseen: Ekstroversio, Neuroottisuus, Tunnollisuus, Sovinnollisuus ja Avoimuus uusille kokemuksille. Big Five -piirteillä tiedetään olevan biologinen perusta, ja yksi tätä biologista perustaa selittävä tekijä voi olla ihmisen hormonijärjestelmä. Big Five -piirteissä tiedetään olevan sukupuolieroja, joten yksi selittävä tekijä tälle voisi olla sukupuolihormonien erityksen eroavaisuus sukupuolten välillä. Aiheesta on kuitenkin verrattain vähän tutkimusta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli pyrkiä tutkimaan Big Five -piirteiden yhteyksiä testosteronitasoihin. Katsauksessa pyritään selvittämään, mitkä Big Five -piirteet ovat yhteydessä testosteronitasoihin ja ovatko yhteydet mahdollisesti kausaalisia. Menetelmät: Katsauksen kirjallisuushaku toteutettiin Ovid Medline-, Google Scholar-, Helka-, PubMed-, ja PsycINFO-tietokannoissa. Hakuterminä jokaiseen tietokantaan käytettiin (testoster* OR androgen* OR steroid* OR 2D:4D OR "second-to-fourth-digit") AND ("big-five" OR "big five" OR "five-factor model" OR "Big5" OR "Big 5" OR "Big Fives"). Katsaukseen valituissa tutkimuksissa käytettiin persoonallisuuden arviointiin joko NEO PI-R-, NEO PI- tai NEO-FFI-mittaria. Tulokset ja johtopäätökset: Korkeat testosteronitasot olivat yhteydessä pienempään Neuroottisuuteen ja korkeampaan Ekstroversioon. Testosteronitasojen yhteydet muihin Big Five -persoonallisuuspiirteisiin eivät olleet yhtä selkeitä. Tuloksissa esiintyi tukea testosteronitasojen ja Big Five -persoonallisuuspiirteiden väliselle kausaalisuudelle: korkeat testosteronitasot vaikuttaisivat aiheuttavan matalampaa Neuroottisuutta ja korkeampaa Ekstroversiota, eikä toisin päin. Testosteronitasot ovat täten selvästi yhteydessä persoonallisuuteen. Tämän katsauksen tulokset ovat ristiriidassa aikaisemman katsauksen kanssa, jossa Big Five -piirteiden havaittiin olevan yhteydessä vain matalampaan Tunnollisuuteen. Tuloksilla on kansanterveydellistä merkitystä, sillä suomalaisten testosteronitasojen tiedetään olevan laskussa. Neuroottisuuden tiedetään olevan yhteydessä korkeampaan määrään mielenterveyden häiriöitä, joten testosteronitasojen lasku voi olla kansanterveydellinen riski mielenterveyden saralla. Toisaalta testosteroni on yhteydessä myös korkeampaan määrään aggressiivisuutta ja terveydellistä riskikäyttäytymistä, joten suomalaisten testosteronitasojen lasku voi olla jopa positiivinen asia. Jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeellisia, jotta voimme laajentaa ymmärrystämme persoonallisuuden ja biologisten mekanismien yhteyksistä.

Tavoitteet: Työuupumus on yleinen ongelma psykologeilla ja muilla mielenterveystyötä tekevillä. Työuupumusta on useimmiten tutkittu suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin, ja yksilökohtaisista eroista on yleisimmin tarkasteltu demografisia tekijöitä kuten ikää tai sukupuolta. Kuitenkin myös persoonallisuuden on havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella persoonallisuuden yhteyttä psykologien ja mielenterveysalan ammattilaisten työuupumukseen työhön liittyvät erityiset kuormitustekijät huomioiden. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, Ovid Medlinesta ja muista tieteellisistä tietokannoista hakutermeillä “burnout OR work stress OR occupational stress”, ”psychologists OR mental health professionals” ja ”personality traits”. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella persoonallisuudella on yhteys psykologien ja mielenterveystyötä tekevien työuupumukseen. Erityisesti korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus ja sovinnollisuus vaikuttavat olevan yhteydessä psykologien lisääntyneeseen uupumisoireiluun, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta tarkasti. Koska työuupumus on mielenterveysalalla yleinen ongelma ja työhön liittyy erityisiä kuormitustekijöitä, aihetta tulisi tutkia lisää.

Tavoiteet. Tunnetuimmat työhyvinvointiteoriat ovat psykososiaalisia eli ne pyrkivät selittämään työhyvinvoinnin vaihtelua työympäristön tekijöillä. Yksilöpsykologiset tekijät työhyvinvoinnin selittäjinä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yksilöpsykologisista tekijöistä persoonallisuuden yhteyttä työhyvinvointiin on tutkittu jonkin verran, ja persoonallisuuden piirteiden ja työhyvinvoinnin välillä on havaittu yhteys. Työ- ja organisaatiopsykologian alan tunnetuimman, Onnellinen työntekijä, tuottava työntekijä -hypoteesin (happy-productive worker thesis) mukaan hyvinvoivat työntekijät ovat tuotteliaampia kuin heikommin voivat. Mikäli hypoteesi pitää paikkaansa, olisi jo rekrytointivaiheessa hyödyllistä arvioida tulevan työsuoriutumisen lisäksi mahdollista hyvinvointia tulevassa työssä. Rekrytoinnissa päätöksenteon apuna voidaan käyttää soveltuvuusarviointia, jolla pyritään ennustamaan tulevaa työsuoriutumista ja siinä arvioidaan taitojen lisäksi psyykkisiä ominaisuuksia ja persoonallisuutat psykologisin testimenetelmin. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, voidaanko soveltuvuusarvioinnissa käytettävillä persoonallisuustesteillä ennustaa työhyvinvointia. Menetelmät. Tutkielman lähteiden hakemiseen käytettiin Google Scholar- ja Helsingin yliopiston kirjaston Helka -palveluita. Hakusanoina käytettiin sanoja ”work wellbeing”, ”personality”, ”working personality inventory”, ”occupational personality questionnaire”, “personnel assessment” ja “job performance”. Lisäksi lähteenä käytettiin Suomen Psykologiliitto ry:n ohjeistusta hyvään henkilöarviointiin ja Työterveyslaitoksen verkkosivuja sekä soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa käytettiin niiden tulkintakäsikirjoja. Tulokset ja johtopäätökset. Soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa havaittiin, etteivät ne täysin vastaa tai perustu yleisesti hyväksyttyyn Big Five -teoriaan persoonallisuuden piirteistä. Kuitenkin jotkin persoonallisuustestien dimensiot vastasivat Big Five -piirteitä. Big Five - piirteillä oli yhteys työhyvinvointiin. Vaikka persoonallisuustestit eivät mittaa Big Five -piirteitä, voidaan joitain niiden yksittäisiä dimensioita hyödyntää työhyvinvoinnin ennustamisessa.

Introduction: The purpose of this review is to create understanding of how the barriers to basic need fulfilment in closed prisons may contribute to the adverse psychological effects of imprisonment. It is well established imprisonment can be psychologically detrimental to some inmates but the mechanisms behind the effect are not well known especially due to the lack of controlled longitudinal research in prison environments. This review gathers together the most common pains of imprisonment found in international research and examines them through Maslow’s hierarchy of needs in order to establish a preliminary understanding of possible mechanisms behind the detrimental effects. Methods: The research was conducted as a literature review going through research articles in the fields of psychology, medicine, and criminology. The literature was searched through Google Scholar using keywords psychological effects, psychological impacts, psychological wellbeing, incarceration, imprisonment, prison ja pains and imprisonment. In addition, the reference lists of found articles were used to find other relevant sources. Furthermore, the basic information about prison population was searched directly from the publications of World Health Organization and Finnish Criminal Sanctions Agency. Results and conclusions: The circumstances during imprisonment seem to threaten all five levels of Maslow’s hierarchy of needs. Thus, comparing prison conditions with Maslow’s theory points out that the difficulty of fulfilling the basic needs can at least to some extent explain the adverse psychological effects of imprisonment. Furthermore, as inmates have very few ways to improve their possibilities of basic need fulfilment, the aspirations to do so may lead to harmful behaviour like violence, which further deprives the opportunities of need fulfilment and contributes to harmful prison culture.

Autism spectrum disorder (ASD) is a pervasive neurodevelopmental disorder where the core symptoms include deficits in social interaction and communication. These deficits significantly restrict the functioning and adaptation of people with ASD. The aim of this review is to examine explanation models of social behavior deficits and evaluate these models on the grounds of research results. The levels of explanations that are included are developmental, neurobiological and genetic. First marks of deviant social behavior appear in the early stages of development. According to the social motivation hypothesis, children with ASD do not experience social stimuli as rewarding and are not motivated or oriented to attend or respond. This leads to cascade of negative consequences in social development. Research findings of ASD people suggest that potential causes for deviant reactions to social stimuli locate in mesocorticolimbic reward system functions and dopamine regulation. There are several structural and functional abnormalities in these systems but the overall understanding of their influences on social behavior deficits is lacking. A strong genetic component is present in ASD, hundreds of risk genes have been identified in studies. Also, environmental factors through epigenetic mechanisms interact with risk genes and have a significant role in ASD and patients’ individual symptoms. Recent research has produced explanation models, that combine several levels of deviant neurobiological mechanisms behind the symptoms. As the research results cumulate, it is possible to gain a larger picture of these mechanisms and as the interaction between environment and genes is better understood, it is possible to develop well-targeted and effective rehabilitation methods.

Post-traumatic growth is positive psychological change, that includes, for example, changes in beliefs, goals, behaviour and identity. Post-traumatic growth consist of five subdimensions: increase in appreciation of life, closer relationships, feelings of personal strength, perceiving new opportunities and spiritual development. In my review I examine individual and environmental factors supporting post-traumatic growth. It has been observed that post-traumatic growth has connections to many factors. In my review, the most important factor supporting post-traumatic growth became individuals coping skills, which explain, for example, connection of many personal traits to post-traumatic growth. Other important factors were also traumas conscious cognitive process and connecting it to one owns life narrative. In the future it would be important to examine more causal connections between post-traumatic growth and factors connecting to it. Understanding these connections better helps supporting the growth process of people going through trauma and thus decrease negative effects caused by trauma.

Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a developmental disorder that causes difficulties in pragmatic language and social interactions. This study aimed to examine what kind of interventions have been offered to children with ADHD and how these interventions have affected pragmatic language skills. This study is a literature review. The search of empirical literature was conducted using four different databases. The search statement was (”attention deficit hyperactivity disorder” OR ADHD) AND pragmatic* AND (language OR communication) AND (therapy OR intervention OR program OR treatment). Six articles met the review inclusion criteria. Participants in the studies were aged between 5 and 11. There were 5 to 16 participants in each study. In four studies pragmatic language skills were practiced with playmates. The focus was on children’s self-knowledge as well as their verbal and nonverbal communication. Parents were involved in all interventions and school teachers participated in one study. The most common assessment measures used were Children’s Communication Checklist (CCC) and Pragmatics Observational Measure (POM). The pragmatic skills of children with ADHD did improve as a result of the studied interventions. Whilst the effect size was large (d=0,97-1,67), children’s pragmatic skills remained lower compared to their play mates and typically developed children of the same age. However, the sample sizes were small and there were no control groups or randomized participation. So far there is very little evidence on which spesific pragmatic skills can be improved in interventions and how different intervention techniques work. According to the reviewed studies interventions are beneficial when they involve parents and peer-to-peer interactions.