Browsing by Title

Tavoitteet: Työuupumus on yleinen ongelma psykologeilla ja muilla mielenterveystyötä tekevillä. Työuupumusta on useimmiten tutkittu suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin, ja yksilökohtaisista eroista on yleisimmin tarkasteltu demografisia tekijöitä kuten ikää tai sukupuolta. Kuitenkin myös persoonallisuuden on havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella persoonallisuuden yhteyttä psykologien ja mielenterveysalan ammattilaisten työuupumukseen työhön liittyvät erityiset kuormitustekijät huomioiden. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, Ovid Medlinesta ja muista tieteellisistä tietokannoista hakutermeillä “burnout OR work stress OR occupational stress”, ”psychologists OR mental health professionals” ja ”personality traits”. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella persoonallisuudella on yhteys psykologien ja mielenterveystyötä tekevien työuupumukseen. Erityisesti korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus ja sovinnollisuus vaikuttavat olevan yhteydessä psykologien lisääntyneeseen uupumisoireiluun, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta tarkasti. Koska työuupumus on mielenterveysalalla yleinen ongelma ja työhön liittyy erityisiä kuormitustekijöitä, aihetta tulisi tutkia lisää.

Tavoiteet. Tunnetuimmat työhyvinvointiteoriat ovat psykososiaalisia eli ne pyrkivät selittämään työhyvinvoinnin vaihtelua työympäristön tekijöillä. Yksilöpsykologiset tekijät työhyvinvoinnin selittäjinä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yksilöpsykologisista tekijöistä persoonallisuuden yhteyttä työhyvinvointiin on tutkittu jonkin verran, ja persoonallisuuden piirteiden ja työhyvinvoinnin välillä on havaittu yhteys. Työ- ja organisaatiopsykologian alan tunnetuimman, Onnellinen työntekijä, tuottava työntekijä -hypoteesin (happy-productive worker thesis) mukaan hyvinvoivat työntekijät ovat tuotteliaampia kuin heikommin voivat. Mikäli hypoteesi pitää paikkaansa, olisi jo rekrytointivaiheessa hyödyllistä arvioida tulevan työsuoriutumisen lisäksi mahdollista hyvinvointia tulevassa työssä. Rekrytoinnissa päätöksenteon apuna voidaan käyttää soveltuvuusarviointia, jolla pyritään ennustamaan tulevaa työsuoriutumista ja siinä arvioidaan taitojen lisäksi psyykkisiä ominaisuuksia ja persoonallisuutat psykologisin testimenetelmin. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, voidaanko soveltuvuusarvioinnissa käytettävillä persoonallisuustesteillä ennustaa työhyvinvointia. Menetelmät. Tutkielman lähteiden hakemiseen käytettiin Google Scholar- ja Helsingin yliopiston kirjaston Helka -palveluita. Hakusanoina käytettiin sanoja ”work wellbeing”, ”personality”, ”working personality inventory”, ”occupational personality questionnaire”, “personnel assessment” ja “job performance”. Lisäksi lähteenä käytettiin Suomen Psykologiliitto ry:n ohjeistusta hyvään henkilöarviointiin ja Työterveyslaitoksen verkkosivuja sekä soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa käytettiin niiden tulkintakäsikirjoja. Tulokset ja johtopäätökset. Soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa havaittiin, etteivät ne täysin vastaa tai perustu yleisesti hyväksyttyyn Big Five -teoriaan persoonallisuuden piirteistä. Kuitenkin jotkin persoonallisuustestien dimensiot vastasivat Big Five -piirteitä. Big Five - piirteillä oli yhteys työhyvinvointiin. Vaikka persoonallisuustestit eivät mittaa Big Five -piirteitä, voidaan joitain niiden yksittäisiä dimensioita hyödyntää työhyvinvoinnin ennustamisessa.

Introduction: The purpose of this review is to create understanding of how the barriers to basic need fulfilment in closed prisons may contribute to the adverse psychological effects of imprisonment. It is well established imprisonment can be psychologically detrimental to some inmates but the mechanisms behind the effect are not well known especially due to the lack of controlled longitudinal research in prison environments. This review gathers together the most common pains of imprisonment found in international research and examines them through Maslow’s hierarchy of needs in order to establish a preliminary understanding of possible mechanisms behind the detrimental effects. Methods: The research was conducted as a literature review going through research articles in the fields of psychology, medicine, and criminology. The literature was searched through Google Scholar using keywords psychological effects, psychological impacts, psychological wellbeing, incarceration, imprisonment, prison ja pains and imprisonment. In addition, the reference lists of found articles were used to find other relevant sources. Furthermore, the basic information about prison population was searched directly from the publications of World Health Organization and Finnish Criminal Sanctions Agency. Results and conclusions: The circumstances during imprisonment seem to threaten all five levels of Maslow’s hierarchy of needs. Thus, comparing prison conditions with Maslow’s theory points out that the difficulty of fulfilling the basic needs can at least to some extent explain the adverse psychological effects of imprisonment. Furthermore, as inmates have very few ways to improve their possibilities of basic need fulfilment, the aspirations to do so may lead to harmful behaviour like violence, which further deprives the opportunities of need fulfilment and contributes to harmful prison culture.

Autism spectrum disorder (ASD) is a pervasive neurodevelopmental disorder where the core symptoms include deficits in social interaction and communication. These deficits significantly restrict the functioning and adaptation of people with ASD. The aim of this review is to examine explanation models of social behavior deficits and evaluate these models on the grounds of research results. The levels of explanations that are included are developmental, neurobiological and genetic. First marks of deviant social behavior appear in the early stages of development. According to the social motivation hypothesis, children with ASD do not experience social stimuli as rewarding and are not motivated or oriented to attend or respond. This leads to cascade of negative consequences in social development. Research findings of ASD people suggest that potential causes for deviant reactions to social stimuli locate in mesocorticolimbic reward system functions and dopamine regulation. There are several structural and functional abnormalities in these systems but the overall understanding of their influences on social behavior deficits is lacking. A strong genetic component is present in ASD, hundreds of risk genes have been identified in studies. Also, environmental factors through epigenetic mechanisms interact with risk genes and have a significant role in ASD and patients’ individual symptoms. Recent research has produced explanation models, that combine several levels of deviant neurobiological mechanisms behind the symptoms. As the research results cumulate, it is possible to gain a larger picture of these mechanisms and as the interaction between environment and genes is better understood, it is possible to develop well-targeted and effective rehabilitation methods.

Post-traumatic growth is positive psychological change, that includes, for example, changes in beliefs, goals, behaviour and identity. Post-traumatic growth consist of five subdimensions: increase in appreciation of life, closer relationships, feelings of personal strength, perceiving new opportunities and spiritual development. In my review I examine individual and environmental factors supporting post-traumatic growth. It has been observed that post-traumatic growth has connections to many factors. In my review, the most important factor supporting post-traumatic growth became individuals coping skills, which explain, for example, connection of many personal traits to post-traumatic growth. Other important factors were also traumas conscious cognitive process and connecting it to one owns life narrative. In the future it would be important to examine more causal connections between post-traumatic growth and factors connecting to it. Understanding these connections better helps supporting the growth process of people going through trauma and thus decrease negative effects caused by trauma.

Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a developmental disorder that causes difficulties in pragmatic language and social interactions. This study aimed to examine what kind of interventions have been offered to children with ADHD and how these interventions have affected pragmatic language skills. This study is a literature review. The search of empirical literature was conducted using four different databases. The search statement was (”attention deficit hyperactivity disorder” OR ADHD) AND pragmatic* AND (language OR communication) AND (therapy OR intervention OR program OR treatment). Six articles met the review inclusion criteria. Participants in the studies were aged between 5 and 11. There were 5 to 16 participants in each study. In four studies pragmatic language skills were practiced with playmates. The focus was on children’s self-knowledge as well as their verbal and nonverbal communication. Parents were involved in all interventions and school teachers participated in one study. The most common assessment measures used were Children’s Communication Checklist (CCC) and Pragmatics Observational Measure (POM). The pragmatic skills of children with ADHD did improve as a result of the studied interventions. Whilst the effect size was large (d=0,97-1,67), children’s pragmatic skills remained lower compared to their play mates and typically developed children of the same age. However, the sample sizes were small and there were no control groups or randomized participation. So far there is very little evidence on which spesific pragmatic skills can be improved in interventions and how different intervention techniques work. According to the reviewed studies interventions are beneficial when they involve parents and peer-to-peer interactions.

Tiivistelmä Psilosybiinin terapeuttisia vaikutuksia tutkittiin jo 1950- ja 1960-luvuilla, mutta tutkimus tyrehtyi, kun psilosybiini luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi 1970-luvulla. Kiinnostus psilosybiinin terapeuttiseen potentiaaliin on herännyt 2000-luvulla uudelleen. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on nimennyt psilosybiiniavusteisen psykoterapian läpimurtoterapiaksi masennuksen sekä hoitoresistentin masennuksen hoidossa vuonna 2018. Tässä katsauksessa tarkasteltiin, minkälaisia tuloksia psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on saatu 2000-luvulla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Tutkimustulosten lisäksi tarkasteltiin tutkimusten puutteita ja hoidon turvallisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed-tietokannasta syys- ja lokakuun 2021 aikana. Moderni tutkimus psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on vasta hyvin alkuvaiheessa. Tulokset ovat positiivisia: potilaiden masennusoireet olivat kaikissa tutkimuksissa merkitsevästi vähentyneet heti hoidon jälkeen ja vaikutus kesti muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Tutkimusten otoskoot ovat kuitenkin pieniä ja vain puolet tutkimuksista on plasebokontrolloituja. Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa on käytetty ristikkäisasetelmaa, sokkoutus on haastavaa ja sen onnistumisesta on raportoitu puutteellisesti. Nämä tekijät heikentävät efektikokojen luotettavuutta. Huolellisesti toteutettuna psilosybiiniavusteinen psykoterapia on turvallinen hoitomuoto. Psilosybiinin sivuvaikutukset olivat ohimeneviä, eikä vakavia sivuvaikutuksia havaittu lainkaan.

Syöpäsairaudet ovat yleisin kuolinsyy maailmassa, ja parantumattomaan syöpään liittyy usein potilaan elämänlaatua merkittävästi haittaavaa ahdistus- ja masennusoireilua. Usein tähän psyykkiseen ahdinkoon liittyy eksistentiaalista kärsimystä, joka juontuu esimerkiksi kuolemanpelosta, elämän merkityksettömäksi kokemisesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta. Psykedeeliavusteisia hoitomuotoja pidetään yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena osana palliatiivista hoitoa syöpäsairailla, sillä psykedeelien tuottamiin tajunnantilan ja kognition muutoksiin sekä henkisiin kokemuksiin on liitetty eksistentiaalisen kärsimyksen vähenemistä ja elämän merkitykselliseksi kokemisen lisääntymistä. Klassisten psykedeelien kentältä erityisesti psilosybiini on herättänyt lääketieteellistä kiinnostusta, sillä sitä on käytetty vuosituhansien ajan eri ihmisyhteisöissä sakramentaalisiin ja parantaviin tarkoituksiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, miten psilosybiini on yhteydessä ahdistuksen ja masennuksen vähenemiseen syöpäsairailla potilailla. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua Scopus- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaan valikoitui viisi yksittäistä tutkimusta, joista neljässä tutkittiin syöpää sairastavien henkilöiden masennus- ja ahdistusoireiden muutosta suhteessa psilosybiinin nauttimiseen kontrolloidussa tutkimusympäristössä. Viides tutkimus on seurantatutkimus yhdelle edellä mainituista kokeellisista tutkimuksista. Tutkimusten valintakriteerinä oli, että koehenkilöiden ahdistusta ja masennusta oli mitattu jollakin kvantitatiivisella menetelmällä ja että tutkimus oli julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että psilosybiini yhdessä kokemukseen valmistelevien ja sitä integroivien tapaamisten kanssa tuottaa merkittävää ahdistuksen ja masennuksen vähenemistä. Koehenkilöt arvioivat psilosybiinikokemukset itselleen merkityksellisiksi ja luonteeltaan henkisiksi. Muutokset olivat myös ajassa pysyviä. Psilosybiinin tuottamilla mystisillä kokemuksilla löydettiin myös olevan medioiva rooli psilosybiinin tuottamien positiivisten vaikutusten välittymisessä, vaikka yhteys ei ollutkaan enää 4,5 vuoden seurantajakson päättyessä tilastollisesti merkitsevä. Tämä katsaus antaa viitteitä siitä, että psilosybiinillä on potentiaalia syöpäsairaiden potilaiden masennus- ja ahdistusoireilun vähentämisessä sekä elämänlaadun parantamisessa osana palliatiivista hoitoa. Psilosybiinin vaikutusmekanismeiksi ahdistus- ja masennusoireilun vähentämisessä on ehdotettu henkisyyden kokemuksia sekä juurtuneiden ajattelu- ja käyttäytymismallien muuttumista, mutta varmuutta ei toistaiseksi ole. Tähän katsaukseen valittujen tutkimusartikkelien osalta rajoitteisiin lukeutuu mahdollisesti vinoutunut otos, jossa lähtötason kiinnostus psykedeeleihin voi olla valtaväestöä suurempi, sekä keskusteluhoidon ja psilosybiinin yhteisvaikutus, jota ei voitu vakioida. Tulevaisuudessa tarvitaan jatkotutkimuksia entistä kattavammalla otannalla tulosten vahvistamiseksi sekä laadullista tutkimusta psilosybiinin vaikutusmekanismien tarkemmaksi ymmärtämiseksi.

Tavoitteet: Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Psyykkinen oireilu, kuten mieliala-, ahdistuneisuus- ja eksistentiaalinen oireilu, on palliatiivisen hoidon piirissä yleistä, ja sen hoitaminen on toistaiseksi osoittautunut haastavammaksi kuin peruspopulaatiossa. Psykedeeliavusteinen psykoterapia (psychedelic-assisted psychotherapy, PAT) on hoitomuoto, jonka soveltamista psykiatriaan on alettu 2000-luvulla tutkia uudestaan lähes täydellisen parikymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen. Tässä tutkielmassa arvioidaan kirjallisuudessa kertynyttä näyttöä psykedeeliavusteisen terapian sovellettavuudesta, tehokkuudesta ja turvallisuudesta palliatiivisen hoidon kontekstissa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed-, Web of Science - ja Google Scholar -tietokannoista hakusanalla ”psychedelic-assisted psychotherapy palliative care”. Tutkimuksia etsittiin myös aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tulosten mukaan psykedeeliavusteinen terapia on turvallinen ja hyvin palliatiivisen hoidon kontekstiin soveltuva hoitomuoto. Tutkimuksissa saavutettiin efektikooltaan suuria vaikutuksia potilaiden ahdistus-, masennus- ja eksistentiaalisissa oireiden hoidossa. Tutkimusta on kuitenkin tehty vielä kohtuullisen vähän ja tulosten tulkintaa rajoittaa tietyt metodologiset haasteet, kuten sokkouttamisen vaikeus ja odotusvaikutukset. Psykedeeliavusteinen terapia on kuitenkin lupaava hoitomuoto, jonka tutkimus tulee todennäköisesti lisääntymään lähivuosina entisestään.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on luoda katsaus psykogeenis-ten äänihäiriöiden kuntoutusmenetelmiin sekä niiden vaikuttavuuteen. Tässä kirjalli-suuskatsauksessa pyrin kartoittamaan psykogeenisten äänihäiriöiden syntymekanisme-ja, interventioita sekä puheterapian roolia häiriön hoidossa. Lisäksi pyrin selvittämään erilaisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto on koostettu tieteellisistä artikkeleista. Artikkelit ovat valikoituneet hakulausekkeen pe-rusteella. Hakulausekkeeni ovat: (psychogenic AND speech disorders) AND (speech therapy). Tulokset ja johtopäätökset. Psykogeenisiä äänihäiriöitä arvioidaan ja hoidetaan monitie-teellisesti. Äänen arvioinnissa käytetään endoskooppisia tutkimuksia, äänen akustista analyysia sekä erilaisia kyselylomakkeita. Psykologisten taustatekijöiden arviointi suori-tetaan potilashaastatteluin ja kyselylomakkein. Psykogeenisten äänihäiriöiden kuntou-tuksessa yhdistyvät ääniterapia sekä psykologinen kuntoutus. Ääniterapiaa toteutetaan fonaatiota tavoittelevilla konservatiivisilla ääniharjoituksilla. Psyykkisiä taustatekijöitä hoidetaan keskustelemalla asiakkaan kanssa äänihäiriön synnyttäneistä sekä ylläpitä-vistä tekijöistä sekä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä hyödyntäen. Ääniterapia tehoaa hyvin psykogeenisten äänihäiriöiden hoidossa edellyttäen, että terapiaan sisältyy äänihäiriötä ylläpitävän psyykkisen kuormituksen lievittäminen. Erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tässä tehokkaaksi. Lisää tutkimusta tarvittaisiin siitä, millä ehdoin puheterapeutti voi toimia hoitavana ammattilaisena psykogeenisen äänihäiriön hoidossa ja riittääkö esimerkiksi Suomessa opiskellun logopedian opintokokonaisuuteen sisältyvän psykologian oppimäärä häiriön hoitoon.