Browsing by Title

Autism spectrum disorder (ASD) is a pervasive neurodevelopmental disorder where the core symptoms include deficits in social interaction and communication. These deficits significantly restrict the functioning and adaptation of people with ASD. The aim of this review is to examine explanation models of social behavior deficits and evaluate these models on the grounds of research results. The levels of explanations that are included are developmental, neurobiological and genetic. First marks of deviant social behavior appear in the early stages of development. According to the social motivation hypothesis, children with ASD do not experience social stimuli as rewarding and are not motivated or oriented to attend or respond. This leads to cascade of negative consequences in social development. Research findings of ASD people suggest that potential causes for deviant reactions to social stimuli locate in mesocorticolimbic reward system functions and dopamine regulation. There are several structural and functional abnormalities in these systems but the overall understanding of their influences on social behavior deficits is lacking. A strong genetic component is present in ASD, hundreds of risk genes have been identified in studies. Also, environmental factors through epigenetic mechanisms interact with risk genes and have a significant role in ASD and patients’ individual symptoms. Recent research has produced explanation models, that combine several levels of deviant neurobiological mechanisms behind the symptoms. As the research results cumulate, it is possible to gain a larger picture of these mechanisms and as the interaction between environment and genes is better understood, it is possible to develop well-targeted and effective rehabilitation methods.

Post-traumatic growth is positive psychological change, that includes, for example, changes in beliefs, goals, behaviour and identity. Post-traumatic growth consist of five subdimensions: increase in appreciation of life, closer relationships, feelings of personal strength, perceiving new opportunities and spiritual development. In my review I examine individual and environmental factors supporting post-traumatic growth. It has been observed that post-traumatic growth has connections to many factors. In my review, the most important factor supporting post-traumatic growth became individuals coping skills, which explain, for example, connection of many personal traits to post-traumatic growth. Other important factors were also traumas conscious cognitive process and connecting it to one owns life narrative. In the future it would be important to examine more causal connections between post-traumatic growth and factors connecting to it. Understanding these connections better helps supporting the growth process of people going through trauma and thus decrease negative effects caused by trauma.

Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a developmental disorder that causes difficulties in pragmatic language and social interactions. This study aimed to examine what kind of interventions have been offered to children with ADHD and how these interventions have affected pragmatic language skills. This study is a literature review. The search of empirical literature was conducted using four different databases. The search statement was (”attention deficit hyperactivity disorder” OR ADHD) AND pragmatic* AND (language OR communication) AND (therapy OR intervention OR program OR treatment). Six articles met the review inclusion criteria. Participants in the studies were aged between 5 and 11. There were 5 to 16 participants in each study. In four studies pragmatic language skills were practiced with playmates. The focus was on children’s self-knowledge as well as their verbal and nonverbal communication. Parents were involved in all interventions and school teachers participated in one study. The most common assessment measures used were Children’s Communication Checklist (CCC) and Pragmatics Observational Measure (POM). The pragmatic skills of children with ADHD did improve as a result of the studied interventions. Whilst the effect size was large (d=0,97-1,67), children’s pragmatic skills remained lower compared to their play mates and typically developed children of the same age. However, the sample sizes were small and there were no control groups or randomized participation. So far there is very little evidence on which spesific pragmatic skills can be improved in interventions and how different intervention techniques work. According to the reviewed studies interventions are beneficial when they involve parents and peer-to-peer interactions.

Tiivistelmä Psilosybiinin terapeuttisia vaikutuksia tutkittiin jo 1950- ja 1960-luvuilla, mutta tutkimus tyrehtyi, kun psilosybiini luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi 1970-luvulla. Kiinnostus psilosybiinin terapeuttiseen potentiaaliin on herännyt 2000-luvulla uudelleen. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on nimennyt psilosybiiniavusteisen psykoterapian läpimurtoterapiaksi masennuksen sekä hoitoresistentin masennuksen hoidossa vuonna 2018. Tässä katsauksessa tarkasteltiin, minkälaisia tuloksia psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on saatu 2000-luvulla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Tutkimustulosten lisäksi tarkasteltiin tutkimusten puutteita ja hoidon turvallisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed-tietokannasta syys- ja lokakuun 2021 aikana. Moderni tutkimus psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on vasta hyvin alkuvaiheessa. Tulokset ovat positiivisia: potilaiden masennusoireet olivat kaikissa tutkimuksissa merkitsevästi vähentyneet heti hoidon jälkeen ja vaikutus kesti muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Tutkimusten otoskoot ovat kuitenkin pieniä ja vain puolet tutkimuksista on plasebokontrolloituja. Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa on käytetty ristikkäisasetelmaa, sokkoutus on haastavaa ja sen onnistumisesta on raportoitu puutteellisesti. Nämä tekijät heikentävät efektikokojen luotettavuutta. Huolellisesti toteutettuna psilosybiiniavusteinen psykoterapia on turvallinen hoitomuoto. Psilosybiinin sivuvaikutukset olivat ohimeneviä, eikä vakavia sivuvaikutuksia havaittu lainkaan.

Syöpäsairaudet ovat yleisin kuolinsyy maailmassa, ja parantumattomaan syöpään liittyy usein potilaan elämänlaatua merkittävästi haittaavaa ahdistus- ja masennusoireilua. Usein tähän psyykkiseen ahdinkoon liittyy eksistentiaalista kärsimystä, joka juontuu esimerkiksi kuolemanpelosta, elämän merkityksettömäksi kokemisesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta. Psykedeeliavusteisia hoitomuotoja pidetään yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena osana palliatiivista hoitoa syöpäsairailla, sillä psykedeelien tuottamiin tajunnantilan ja kognition muutoksiin sekä henkisiin kokemuksiin on liitetty eksistentiaalisen kärsimyksen vähenemistä ja elämän merkitykselliseksi kokemisen lisääntymistä. Klassisten psykedeelien kentältä erityisesti psilosybiini on herättänyt lääketieteellistä kiinnostusta, sillä sitä on käytetty vuosituhansien ajan eri ihmisyhteisöissä sakramentaalisiin ja parantaviin tarkoituksiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, miten psilosybiini on yhteydessä ahdistuksen ja masennuksen vähenemiseen syöpäsairailla potilailla. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua Scopus- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaan valikoitui viisi yksittäistä tutkimusta, joista neljässä tutkittiin syöpää sairastavien henkilöiden masennus- ja ahdistusoireiden muutosta suhteessa psilosybiinin nauttimiseen kontrolloidussa tutkimusympäristössä. Viides tutkimus on seurantatutkimus yhdelle edellä mainituista kokeellisista tutkimuksista. Tutkimusten valintakriteerinä oli, että koehenkilöiden ahdistusta ja masennusta oli mitattu jollakin kvantitatiivisella menetelmällä ja että tutkimus oli julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että psilosybiini yhdessä kokemukseen valmistelevien ja sitä integroivien tapaamisten kanssa tuottaa merkittävää ahdistuksen ja masennuksen vähenemistä. Koehenkilöt arvioivat psilosybiinikokemukset itselleen merkityksellisiksi ja luonteeltaan henkisiksi. Muutokset olivat myös ajassa pysyviä. Psilosybiinin tuottamilla mystisillä kokemuksilla löydettiin myös olevan medioiva rooli psilosybiinin tuottamien positiivisten vaikutusten välittymisessä, vaikka yhteys ei ollutkaan enää 4,5 vuoden seurantajakson päättyessä tilastollisesti merkitsevä. Tämä katsaus antaa viitteitä siitä, että psilosybiinillä on potentiaalia syöpäsairaiden potilaiden masennus- ja ahdistusoireilun vähentämisessä sekä elämänlaadun parantamisessa osana palliatiivista hoitoa. Psilosybiinin vaikutusmekanismeiksi ahdistus- ja masennusoireilun vähentämisessä on ehdotettu henkisyyden kokemuksia sekä juurtuneiden ajattelu- ja käyttäytymismallien muuttumista, mutta varmuutta ei toistaiseksi ole. Tähän katsaukseen valittujen tutkimusartikkelien osalta rajoitteisiin lukeutuu mahdollisesti vinoutunut otos, jossa lähtötason kiinnostus psykedeeleihin voi olla valtaväestöä suurempi, sekä keskusteluhoidon ja psilosybiinin yhteisvaikutus, jota ei voitu vakioida. Tulevaisuudessa tarvitaan jatkotutkimuksia entistä kattavammalla otannalla tulosten vahvistamiseksi sekä laadullista tutkimusta psilosybiinin vaikutusmekanismien tarkemmaksi ymmärtämiseksi.

Tavoitteet: Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Psyykkinen oireilu, kuten mieliala-, ahdistuneisuus- ja eksistentiaalinen oireilu, on palliatiivisen hoidon piirissä yleistä, ja sen hoitaminen on toistaiseksi osoittautunut haastavammaksi kuin peruspopulaatiossa. Psykedeeliavusteinen psykoterapia (psychedelic-assisted psychotherapy, PAT) on hoitomuoto, jonka soveltamista psykiatriaan on alettu 2000-luvulla tutkia uudestaan lähes täydellisen parikymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen. Tässä tutkielmassa arvioidaan kirjallisuudessa kertynyttä näyttöä psykedeeliavusteisen terapian sovellettavuudesta, tehokkuudesta ja turvallisuudesta palliatiivisen hoidon kontekstissa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed-, Web of Science - ja Google Scholar -tietokannoista hakusanalla ”psychedelic-assisted psychotherapy palliative care”. Tutkimuksia etsittiin myös aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tulosten mukaan psykedeeliavusteinen terapia on turvallinen ja hyvin palliatiivisen hoidon kontekstiin soveltuva hoitomuoto. Tutkimuksissa saavutettiin efektikooltaan suuria vaikutuksia potilaiden ahdistus-, masennus- ja eksistentiaalisissa oireiden hoidossa. Tutkimusta on kuitenkin tehty vielä kohtuullisen vähän ja tulosten tulkintaa rajoittaa tietyt metodologiset haasteet, kuten sokkouttamisen vaikeus ja odotusvaikutukset. Psykedeeliavusteinen terapia on kuitenkin lupaava hoitomuoto, jonka tutkimus tulee todennäköisesti lisääntymään lähivuosina entisestään.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on luoda katsaus psykogeenis-ten äänihäiriöiden kuntoutusmenetelmiin sekä niiden vaikuttavuuteen. Tässä kirjalli-suuskatsauksessa pyrin kartoittamaan psykogeenisten äänihäiriöiden syntymekanisme-ja, interventioita sekä puheterapian roolia häiriön hoidossa. Lisäksi pyrin selvittämään erilaisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto on koostettu tieteellisistä artikkeleista. Artikkelit ovat valikoituneet hakulausekkeen pe-rusteella. Hakulausekkeeni ovat: (psychogenic AND speech disorders) AND (speech therapy). Tulokset ja johtopäätökset. Psykogeenisiä äänihäiriöitä arvioidaan ja hoidetaan monitie-teellisesti. Äänen arvioinnissa käytetään endoskooppisia tutkimuksia, äänen akustista analyysia sekä erilaisia kyselylomakkeita. Psykologisten taustatekijöiden arviointi suori-tetaan potilashaastatteluin ja kyselylomakkein. Psykogeenisten äänihäiriöiden kuntou-tuksessa yhdistyvät ääniterapia sekä psykologinen kuntoutus. Ääniterapiaa toteutetaan fonaatiota tavoittelevilla konservatiivisilla ääniharjoituksilla. Psyykkisiä taustatekijöitä hoidetaan keskustelemalla asiakkaan kanssa äänihäiriön synnyttäneistä sekä ylläpitä-vistä tekijöistä sekä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä hyödyntäen. Ääniterapia tehoaa hyvin psykogeenisten äänihäiriöiden hoidossa edellyttäen, että terapiaan sisältyy äänihäiriötä ylläpitävän psyykkisen kuormituksen lievittäminen. Erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tässä tehokkaaksi. Lisää tutkimusta tarvittaisiin siitä, millä ehdoin puheterapeutti voi toimia hoitavana ammattilaisena psykogeenisen äänihäiriön hoidossa ja riittääkö esimerkiksi Suomessa opiskellun logopedian opintokokonaisuuteen sisältyvän psykologian oppimäärä häiriön hoitoon.

In organizations it is more and more common to understand that time is not the only resource employees possess. The concept of psychological capital is intended to describe those people’s psychological resources that positively affect the quality of work. Psychological capital depicts people’s ability to appraise situations positively and succeed in goals based on confidence, motivation and failure tolerance. It can be developed intentionally and it is a measurable concept. It consists of four dimensions: hope, optimism, resilience and self-efficacy. Psychological capital has an effect, among other things, on work performance and well-being. So far, there is only preliminary evidence that psychological capital can be developed with short intervention trainings. However, the scope of the interventions so far have been narrow. Research on the development of psychological capital is very limited and more research is needed. This review states that by understanding the antecedents of psychological capital more comprehensive and effective interventions can be developed. In addition, the shortcomings of the research and suggestions for future studies are highlighted.

Psychosis is a condition in which a person's sense of reality is weakened and he/she has considerable difficulty in distinguishing what is true and what is not. Psychosis includes a number of different symptoms. The most typical symptoms are various hallucinations and delusions, fragmentation of thought and speech and abnormal behavior. For example, schizophrenia, psychotic depression, bipolar disorder, schizoaffective disorder and various personality disorders may include psychotic episodes. In schizophrenia there are significant difficulties in all domains of cognition. Difficulties can be observed in childhood. Children who develop schizophrenia in later years experience difficulties which have been observed as early as age 3. In first grade, their grades are about one standard deviation lower than those of their peers. The cognitive level prior to illness has not been associated with the timing of the illness, so the deficits in cognition can not be explained by pre-symptoms. As psychotic illness progresses, the level of cognitive function remains stable. This hypothesis is supported by most of the research. However, the results are in some respects contradictory. According to some research, cognitive functioning weakens steadily as the illness progresses. Some results have found that cognitive functioning improves as the disease progresses. Similarly, there are contradictory results as to the relationship between psychotic symptoms (positive and negative) and cognitive functioning. Support is most prevalent in the hypothesis that there is no connection between the level of difficulty of psychotic symptoms and cognitive deficits. In psychotic patients, the level of cognitive impairment has a greater effect on overall functional capacity than the symptoms of psychosis. The difficulty of cognitive disorders predicted lower real world functioning more than the difficulty of positive or negative symptoms. In addition to the clinical symptoms of psychosis, it is important to always evaluate cognitive functioning and aim to rehabilitate cognition.

Psykopatia on käsitteenä vanha ja tutkimusta psykopatian ja väkivallan yhteydestä on paljon. Näiden korrelaatio on PCL-R menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa ollut kohtuullinen, mutta kriittisemmät tutkimukset ovat huomauttaneet, ettei PCL-R:ään kuuluvat antisosiaaliset elementit välttämättä kuuluisi psykopatian kriteereihin ja ettei PCL-R välttämättä ole tarpeeksi validoitu tapa mitata psykopatiaa. Tämän lisäksi paljon tukea saaneen teorian mukaan psykopatia vaikuttaa jakautuvan primaariseen ja sekundaariseen psykopatiaan, mikä tarkoittaa, että eroja näiden kahden ryhmän yhteydellä väkivaltakäyttäytymiseen saattaa esiintyä. Täten katsauksen tavoitteena on ymmärtää psykopatian ja väkivallan välillä esiintyvää yhteyttä tutkimalla psykopatian konstruktiota ja vertailemalla PCL-R:llä saatuja tuloksia muihin psykopatiamittareihin. Kaikki tutkimukset on haettu google scholarista tai merkittävimmissä artikkeleissä käytetyistä lähteistä. Hakusanoina on käytetty mm. “psychopathy and violence”, “primary and secondary psychopathy”, “PCL-R and violence”, “PPI and violence” sekä “CAPP and violence”. Kaikki tutkituista psykopatiamittareista vaikuttivat kuitenkin olevan yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, joskin yhteys oli merkittävästi kiinni menetelmien antisosiaalisista tai behavioraalista osatesteistä. PCL-R:n faktori 1 (interpersonaalisuus-affektiivisuus) ei ole tutkimuksissa lisännyt inkrementaalista validiteettia faktorille 2 väkivallan ennustamiseksi. Lisäksi, joissakin tutkimuksissa faktori 1 näytti päinvastoin heikentävän yhteyttä. Tulokset olivat PPI:n ja CAPP:n osilta samankaltaiset, mikä viittaa siihen, ettei spesifisti psykopatialle ominaiset piirteet välttämättä ole yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen. Koska psykopatiamittareista etenkin PCL-R on oikeudellisessa kontekstissa yleisesti käytetty väkivallanriskiarvion mittari, olisi näiden tutkimusten valossa tärkeää harkita väkivallanriskiarvioon suunnitellun HCL-20 mittarin käyttöä kyseisessä tarkoituksessa mahdollisen stigmatisoinnin ehkäisemiseksi.