Browsing by bachelor's degree program "Kandidatprogrammet i psykologi"

Autism spectrum disorder is a widespread neurobiological developmental disorder that can be detected early in childhood. General features of autism spectrum disorder include learning difficulties, disorders of language development, repetitive behavior, difficulties in maintaining eye contact, and difficulties in forming social relationships. Self-injurious behavior is common in autism spectrum disorder, but it is not included in the diagnostic criteria for this disorder. This review introduces self-injurious behavior in autism spectrum disorder specifically, its prevalence, predictable risk factors, and factors that trigger and maintain the behavior. About 27.7% of those diagnosed with autism spectrum disorder exhibit self-harming behavior. The most prominent predictors are poor verbal abilities, sleep problems, autism severity, low cognitive level, stereotypical behavior, impulsivity, and atypical sensory processing. In this review, the factors that trigger and sustain self-injurious behavior, are discussed from a behavioral perspective, which is also combined with ideas of body awareness also known as interoception. According to the behavioral model, self-injurious behavior can be a learned way to avoid unpleasant tasks, communicate anxiety, discomfort, pain, frustration, or attention-seeking. The environmental response to self-injury can in turn maintain, reinforce, or weaken self-injurious behavior. The review also considers the challenging nature of the symptoms being treated and emphasizes early identification, intervention, and increasing knowledge for relatives and other caregivers.

Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.

Vaikka suuri osa ilmetutkimuksesta nojaa erilaisiin oletuksiin neutraalista ilmeestä, sen havaitsemaisesta on vain vähän tutkimusta ja neutraalin ilmeen tarkkaa määritelmää ei ole useimmiten pohdittu lainkaan. Kasvojen ilme voidaan määritellä ilmeen havaitsijan (”näyttää neutraalilta”) tai sen tuottajan (”tuntuu neutraalilta”) näkökulmasta. Tunneilmeistä poiketen neutraali ilme voidaan tämän lisäksi määritellä myös kasvojen lihasten täysin rentona tilana. Neutraaliksi tarkoitetun ilmeen tunnistaminen tunnetyhjäksi on vaikeampaa kuin tunneilmeiden, kuten vihaisuuden tai ilon tunnistaminen. Tunnelataukseltaan neutraaliksi arvioimisen sijaan se usein havaitaan hieman negatiivisena ilmeenä. Miesten ilmeeltään neutraalit kasvot havaitaan herkemmin vihaisina kuin naisten, mikä johtuu osittain kasvojen sukupuolityypillistä rakenteesta. Havaintoja onkin selitetty mm. kasvojen yksilökohtaisten piirteiden samankaltaisuudella tiettyjen tunneilmeiden kanssa niin, että ilmeeltään neutraalit kasvot herättävät rakenteensa vuoksi tiettyä tunnetta. Kasvojen ilmeen tunnistaminen oikein on helpompaa, mikäli henkilöt ovat samasta sosiokulttuurillisesta yhteisöstä. Eri sosiokulttuurisista yhteisöistä tulevien henkilöiden välillä on puolestaan korkeampi riski tulkita kasvoilta välittyvä tunneviesti väärin. Neutraalin ilmeen taustalla saatavat vaikuttaa tunneilmeiden havaitsemisesta poikkeavat kognitiiviset prosessit, mikä tekee neutraalin ilmeen havaitsemisesta herkemmän tunneviestin tulkintaan vaikuttavien tekijöiden vaikutukselle. Neutraalin ilmeen määritelmään vaikuttaa kyseessä olevan tutkimuksen tarkoitus. Emootioiden tutkimuksessa saatetaan määritellä neutraali ilme havaitsijan näkökulmasta ilmeeksi, joka ei herätä mitään tunnetta. Ilmeen havaitsijan sekä tuottajan näkökulmista määritelty neutraali ilme on kuitenkin haastava kontrolloitava. Neutraalin ilmeen määrittelyn ollessa kasvojen lihasten täysin rento tila, sitä ei oletettavasti havaita tunnelatauksettomana, mutta on helpommin kontrolloitavissa. Neutraalin ilmeen tarkka tutkimuskohtainen määrittely parantaisi sekä neutraalista ilmeestä ja sen havaitsemisesta että ilmeistä tehtävän tutkimuksen laatua kokonaisuudessaan.

Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N- dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot.

Tavoitteet: Autismikirjon häiriö (eng. autism spectrum disorder, ASD) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa lapsiin ja nuoriin maailmanlaajuisesti. Sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset usein ulottuvat niin kirjolla oleviin kuin myös heidän läheisiinsä. Tuntoaistipoikkeavuudet nähdään yhtenä häiriötä kuvailevana diagnostisena piirteenä, mutta niiden aivoperusta tunnetaan huonosti. Myöskään häiriön tunnistamista tai hoitoa edesauttavia biologisia markkereita eli biomarkkereita ei olla vielä onnistuttu tunnistamaan. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, onko ASD:ssä tunnistettavissa aivojen toimintaan liittyviä biomarkkereita, joita voitaisiin mahdollisesti hyödyntää kliinisessä työssä ASD:n tunnistamisen tai hoidon apuna. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar ja PubMed-tietokantoja hyödyntäen yhdistelemällä hakusanoja “autism spectrum disorder”, ”neurobiomarker”, ”biomarker”, ”tactile processing”, ”neurobiology”, ”tactile sensitivity”, ”sensory”, ja ”senses”. Lisäksi lähdeartikkelien lähdeluetteloita hyödynnettiin kirjallisuuden löytämiseksi. Katsaukseen sisällytettiin kymmenen vuoden 2015 jälkeen julkaistua tutkimusta, jotka hyödynsivät ihmis- ja eläinotoksia. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen perusteella ASD:ssä esiintyy verrokkeihin verrattuna toiminnallisia poikkeavuuksia tuntoaivokuorella sekä tuntoaistipoikkeavuuksiin liittyvää liiallista hermosolujen välistä konnektiivisuutta ja epätavallista välittäjäainetoimintaa. Tuntoaivokuoren toiminnallisista poikkeavuuksista oli ristiriitaa, sillä joissain tutkimuksissa ryhmien välillä oli eroja varhaisen vaiheen herätevasteissa, joissakin myöhemmän vaiheen. Lisäksi vain verrokkiryhmäläiset edustivat sosiaalisen kosketuksen havainnointia kehollisesti tuntoaivokuorellaan (eng. embodied somatosensory resonance), ja ASD-osallistujat edustivat sitä lähinnä korkeamman asteen visuaalisilla ja kognitiivisesti orientoituneilla aivoalueilla. Lisäksi ASD:ssä esiintyi hermosolujen välistä liiallista toiminnallista konnektiivisuutta sekä aivojen eksitaation ja inhibition epätasapainoa. Myös serotoniinin kuljetuksen toiminta oli ASD:ssä lisääntynyttä. Kuitenkaan yhtäkään kiistattoman selvää neurobiomarkkeria ei vieläkään ole löydetty. Lisätutkimusta ASD:n neurobiomarkkereista tarvitaan ja tulevaisuuden tutkimuksen tulisi tarkastella jo mainittujen mahdollisten neurobiomarkkerien hyödyllisyyttä kliinisessä työssä.

Tiivistelmä: Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten keskosuus vaikuttaa kielen eri osa-alueiden prosessointiin aivoissa EEG:n kuulonvaraisilla tapahtumasidonnaisilla jännitevasteilla mitattuna. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella EEG-mittausten hyötyä kielellisten haasteiden ennakoinnissa. Keskoslasten kielellisiin kykyihin kohdistuvaa tutkimusta on nykyään paljon, mutta erityisesti jännitevasteita hyödyntäviä tutkimuksia on varsin vähän. Menetelmät. Kirjallisuutta haettiin PubMed- ja Web of Science-tietokannoista keskoslasten kielenkehitykseen liittyvillä hakusanoilla, kuten ”preterm infant” tai ”preterm born” sekä ”language development”. Hakua tarkennettiin jännitevastetutkimuksiin käyttämällä hakusanoja ”eeg” ja ”erp”. Katsaukseen valikoituivat artikkelit, joissa tutkittiin selkeästi kielellisten ärsykkeiden herättämiä jännitevasteita keskoslapsilla. Lisäksi katsausartikkelit rajattiin vuosina 2003–2023 julkaistuihin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsausartikkelien perusteella keskosten riski kielen kehityksen ongelmiin voi näkyä jo kielen prosessoinnin varhaisissa vasteissa. Poikkeamat kielen varhaisen tason jännitevasteissa voivat kertoa myöhemmin kehittyvistä kielen ongelmista, kuten haasteista puheen kehityksessä. Keskoslapsilla esiintyvistä jännitevasteista tarvitaan lisätutkimusta kohdistuen laajemmin kielen monimutkaisemman tason prosessointiin, kuten sanojen taivutusmuotoihin tai kielen rakenteisiin sekä puheen ymmärtämiseen, sekä ennustearvoon keskoslasten kielellisessä kehityksessä. Näin voitaisiin ymmärtää kielellisen prosessoinnin eri vaiheiden ja ennenaikaiseen syntymään liittyvän poikkeavan aivotoiminnan välistä yhteyttä paremmin.

Iso osa modernista psykedeelitutkimuksesta on keskittynyt makroannoksiin, mutta moderni psykedeelitutkimus on kääntänyt katseensa myös mikroannosteluun ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena oli perehtyä uusimpaan mikroannostelusta tehtyyn tutkimustietoon, psykedeelien käyttöön ja niiden tutkimukseen liittyviin riskeihin, psykedeeliavusteiseen psykoterapiaan sekä mielenterveyden ammattilaisten asenteisiin klassisia psykedeelejä kohtaan. Aineisto haettiin Google Scholar-tietokannasta hakusanoilla “classical psychedelics”, “microdosing”, “psychedelic-assisted therapy” ja “mental health professionals’ attitudes toward psychedelics”. Katsaukseen valikoitui mukaan viisi (5) mikroannostelun itsearvioituja vaikutuksia kartoittavaa tutkimusta sekä 11 modernia psykedeelien mikroannostelututkimusta, joista seitsemässä (7) oli kokeellinen tutkimusasetelma. Tämän lisäksi katsaukseen otettiin mukaan kolme (3) mielenterveyden ammattilaisten asenteita kartoittavaa tutkimusta. Psykedeelien mikroannostelu koettiin pääsääntöisesti hyvinvointia edistävänä toimintana ja motiivit siihen olivat terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. Mikroannostelun todettiin olevan turvallista ilman mainittavia haittavaikutuksia. Mikroannostelemalla psykedeelejä saatiin aikaan subjektiivisia vaikutuksia sekä muutoksia visuospatiaalisessa muistissa, ajan havaitsemisessa ja kognitiivisessa joustavuudessa. Mikroannostelun havaittiin vaikuttavan myös aivojen konnektiivisuuteen. Odotus- ja plasebovaikutusten rooli kuitenkin korostui tutkimustuloksissa. Mielenterveyden ammattilaisten asenteet psykedeelien hyödyntämisestä psykiatrisen hoidon tukena olivat varovaisen positiivisia, mutta tarve lisätä ammattilaisten tietämystä psykedeeleistä ilmeni ammattilaisten asenteita kartoittavasta tutkimuksesta. Satunnaistettujen, plasebokontrolloitujen tutkimusten tarve on suuri. Tarvitaan lisää vertaisarvioitua kokeellista tutkimustietoa, jotta psykedeelien mikroannostelun integroiminen terapeuttiseen viitekehykseen psykedeelisten ja psykolyyttisten hoitomuotojen rinnalle olisi käytännön tasolla mahdollista. Psykedeelien mikroannostelu saattaa johtaa hienovaraisiin muutoksiin, joiden kokeellinen tutkimus on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Psykedeeleihin ei tule suhtautua ihmelääkkeenä, vaan lupaavana hoitokeinona muiden joukossa.

Panic disorder is an anxiety disorder, which impairs one's daily life on areas of life quality and functioning. In a large proportion of the patients, the disorder remains unrecognized and untreated, although seeking help from health care is quite common among people with panic disorder. Issues with accessibility to therapy can set barriers to receiving mental health care. In addition to face-to-face therapy, internet-based cognitive behavioral therapies (iCBT) have been developed, and they are also available in Finland and have been developed by HUS. The implementation and research of internet-based therapies have mostly been focused on cognitive behavioral therapy, which is known to be effective in treating panic disorder. The aim of this literature review is to get an overview of iCBT's usability in treating panic disorder by examining the effectiveness and efficiency of treatment and the importance of support in the treatment outcome. Literature search was collected from the OvidMedline and Pubmed databases in February 2021 using combinations of the keywords panic disorder, iCBT, self help, web-based, internet treatment, online therapy and computer-assisted therapy. Controlled randomized trials in which subjects were diagnosed with panic disorder and the treatment used cognitive behavioral internet-based therapy without face-to-face contact were included. Using these criteria, nine research articles were selected for the review. The studies presented in this review supported that internet-based cognitive behavioral therapies are useful in reducing panic symptom severity. Treatment results of the internet therapy did not differ statistically significantly when compared to the treatment results of face-to-face therapy. Receiving support from a therapist is also important during panic disorder internet therapy, but due to the heterogeneity of the studies selected for this review, no firm conclusions could be drawn about the optimal amount of support for treatment outcome and maintenance. In addition, the results of the studies provided support for the cost-effectiveness of internet-based treatment methods in treating panic disorder. Altogether, the results of this review provide evidence that the use of internet-based therapy as a treatment for panic disorder can help address the resource problem between the supply and demand of psychotherapy services, as it is equally effective and at the same time more cost-effective when compared to face-to-face therapy.

Tavoitteet: Uupumus on yksilön psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä voimakkaasti muokkaava tila. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, voiko kognitiivinen sulautuminen itsessään olla yhteydessä uupumusoireiluun. Kognitiivista sulautumista on tutkittu esimerkiksi yhtenä osana hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Se on kognitiivinen prosessi, joka tarkoittaa samaistuvaa suhtautumistapaan omia mielenesisäisiä ajatussisältöjä kohtaan. Tutkin tässä kirjallisuuskatsauksessa sitä, onko kognitiivisen sulautumisen yhteyttä uupumusoireilun tutkittu pelkän kognitiivisen sulautumisen näkökulmasta ilman muita siihen läheisesti liittyvistä psyykkisiä prosesseja. Menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten artikkelihaku suoritettiin Helsingin yliopiston Helka- portaalin tarkennetulla haulla hyödyntäen hakusanoja ”cognitive fusion” yhdistettynä hakusanoihin ”exhaustion” ja/tai ”burnout” sekä tarkastelemalla sitä kautta löytyneiden artikkelien lähdeluetteloista löytyvää kirjallisuutta. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että kognitiivinen sulautuminen voi olla yhteydessä uupumiseen ja esimerkiksi tunne-elämään, energiatasoon ja toimintakykyä haastavaan stressiin. Lisäksi kognitiivinen sulautuminen vaikuttaa olevan transdiagnostinen riskitekijä monenlaiseen muuhun psykiatriseen oireiluun. Tutkimustietoa kognitiivisen sulautumisen ja uupumisoireilun yhteydestä, yhteyttä selittävistä tekijöistä, kausaliteetistä tai pelkkään kognitiiviseen defuusioon tähtäävistä interventioista uupumuksen hoidossa on kuitenkin vielä vähän, ja ilmiötä tulisi tutkia vielä lisää kattavamman ymmärryksen saavuttamiseksi.

Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.