Browsing by bachelor's degree program "Logopedian kandiohjelma"

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.

Tavoitteet: Kuulovamman merkittävimmät vaikutukset pienillä lapsilla liittyvät kielen ja kommunikaation kehitykseen. Kehittyvällä teknologialla on tärkeä rooli kuulovammaisten lasten puhekielen kehityksessä, ja vastasyntyneiden yleistyneet kuulonseulonnat ja aikaistuneet interventiot ovat nostaneet odotuksia siitä, että kuulovammaisten lasten kielen kehitys saavuttaisi normaalikuuloisten verrokkien taidot. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Varhainen sanasto on yhteydessä moniin kielellisiin taitoihin. Lisääntynyt tieto kuulovammaisten lasten sanaston kehityksestä voisi ohjata sanaston kehitykseensä kohdistuvia odotuksia, antaisi varhaista tietoa puheterapeuttisen intervention tarpeesta ja antaisi suuntaa kuntoutuksen ja ohjauksen keinoille ja tavoitteille. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisilla menetelmillä kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kokoa on tutkittu, ja mitä tuloksia kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koon kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on saatu uusimmissa tutkimuksissa. Menetelmät: Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed ja Scopus -tietokannoista hakulausekkeella: (“hard of hearing” OR “deaf” OR “hear ing imp*” OR “hearing loss” OR “hearing aid*” OR “cochlear implant*”) AND (“vocabulary” OR “lexicon”) AND (“child*”). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta vuosina 2021–2022 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuulovammaisten lasten tuottavaa sanastoa arvioitiin normaalikuuloisille lapsille kehitetyillä menetelmillä, mikä on aiemman tiedon valossa yleistä. Ryhmätasolla kuulovammaisten lasten tuottava sanasto kasvoi merkitsevästi ajan myötä. Aiempi tutkimus on ristiriitainen sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanasto verrattavissa normaalikuuloisiin ikäverrokkeihin. Tässä tutkielmassa kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koko oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta merkitsevästi pienempi kuin normaalikuuloisilla verrokeilla. Sekä aiempi tutkimus että tämän tutkielmat tulokset olivat ristiriitaisia sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kasvu verrattavissa normaalikuuloisiin lapsiin, ja mitkä tekijät vaikuttavat kuulovammaisten lasten tuottavaan sanastoon. Kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koosta, kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä etenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan lisätutkimusta

Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö, jonka oirekuvaa luonnehtii puhumattomuus tilanteissa, joissa puhetta odotetaan. Kyseiseen oirekuvaan liittyy usein voimakas sosiaalinen ahdistuneisuus. Lisäksi erilaisten kielellisten häiriöiden on osoitettu liittyvän valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan, mutta tutkimusnäyttö tästä on vielä niukkaa ja tulokset osin ristiriitaisia. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen tietoa siitä, millaisia ilmaistun ja ymmärtävän kielen haasteita valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan tyypillisesti liittyy lapsilla ja nuorilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten näitä kielellisiä haasteita voitaisiin parhaiten arvioida puheterapeuttisin keinoin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin PsycInfo- ja Scopus -tietokannoista joulukuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin PsycInfossa (selective mutism OR exp mutism) AND (language assessment OR expressive language OR receptive language) ja Scopuksessa (“selective mutism”) AND (“language assessment”) OR (“expressive language”) OR (“receptive language”). Tutkimusaineistoksi valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2001–2023. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä kokoamalla niiden keskeisimmät tulokset sekä vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineisto viittasi siihen, että valikoivaan puhumattomuuteen liittyy erityisesti ilmaistun kielen haasteita, joita voi esiintyä laajasti näiden lasten ja nuorten kokonaisvaltaisessa kommunikaatiossa. Ymmärtävään kieleen liittyen aineistosta ei saatu yksisuuntaista tulosta. Aineisto tuki valikoivaan puhumattomuuteen liittyvän kielellisen arvion toteuttamista perheen kotona ja lapsen vanhempien hyödyntämistä arvioinnin toteuttamisessa tavoitteena tilanteeseen liittyvän ahdistuneisuuden lieventäminen. Erityisesti tarvittaisiin kuitenkin lisää tutkimusta valikoivan puhumattomuuden kielellisen arvioinnin toteuttamisesta sekä oirekuvaan liittyvistä laajemmista kommunikaation haasteista. Oirekuvaa on syytä tutkia lasten lisäksi myös nuorilla ja aikuisilla.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lukihäiriön esiintyvyyttä rikostaustaisten nuorten keskuudessa: esiintyykö rikostaustaisilla nuorilla muuta samanikäistä väestöä enemmän lukemisen vaikeutta ja miten lukemisen vaikeus voi ilmetä näillä nuorilla. Tarkoituksena on myös selvittää luki-vaikeutta mahdollisesti seuraavia sekundaarisia vaikutuksia rikostaustaisten nuorten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin. Aiempi tutkimustulos luki-vaikeuden yleisyydestä rikostaustaisilla nuorilla on ollut paikoitellen ristiriitaista, joten toistaiseksi ei ole voitu varmaksi sanoa, onko luki-vaikeus yliedustettuna rikostaustaisilla nuorilla. Nuorten omia kokemuksia lukemisen haasteesta ei ole myöskään aikaisemmin kartoitettu kovin tarkasti. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineistohaku suoritettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoissa hakulausekkeella (dyslexi* OR reading impairment OR disab*) AND (juvenile OR youth OR young OR adolescen* OR teenage* OR underage) AND (offend* OR delinqu-en* OR crim* OR incarcerat*). Saatu aineisto käytiin läpi ja lopulliseen aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi kaksi väitöskirjaa manuaalisella poiminnalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineiston mukaan lukivaikeus oli muuta saman ikäistä väestöä yleisempää rikostaustaisilla nuorilla. Lukivaikeus ilmeni tutkittavilla paitsi luetun syvällisen ymmärtämisen mutta myös sanaston hallinnan pulmina. Monet tutkittavat kokivat, etteivät olleet saaneet riittävästi tukea lukemisen vaikeuteen. Aineistosta kävi myös ilmi, että lukivaikeus oli vaikuttanut tutkittavien kouluttautumiseen ja työttömyyteen. Etenkin luetun ymmärtämisen vaikeuden havaittiin olevan yhteydessä rikosten tekemiseen ja uusimiseen.

Tavoitteet. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita on käytetty vuosien mittaan puheterapiassa, niin äännevirheitä kuin puhemotorisia häiriöitä kuntouttaessa. Oraalimotoristen harjoitteiden hyödystä on esitetty vuosien mittaan paljon eriäviä näkemyksiä. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, joten lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oraalimotorista harjoittelua hyödynnetään verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella syitä harjoitteiden käytölle, sekä harjoitteiden tutkittua sekä koettua hyötyä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin sähköisestä tietokannasta Scopus, jossa aineistohaku suoritettiin toukokuussa 2022. Hakulauseke muodostettiin puhetta sisältämättömiin oraalimotorisiin harjoitteisiin viittaavista termeistä. Lopulliseen aineistoon valittiin vertaisarvioidut, englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä ja olivat ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Kandidaatintutkielman lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, joista viisi on kyselytutkimuksia ja kaksi menetelmän tehokkuutta mittaavia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Puhetta sisältämättömiä oraalimotorisia harjoitteita käytetään kliinisessä työssä myös äännehäiriöiden kuntoutuksessa, vaikka tämänhetkinen kirjallisuus ei tuekaan harjoitteiden käyttöä verbaalimotoriikan kuntoutuksessa. Suuri kontrasti havaittiin koetun ja tutkimusnäytön välillä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta jatkossakin taataan näyttöön perustuvan käytännön harjoittaminen.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on neurologinen häiriö, johon liittyy sosiaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen ongelmia sekä toistavia käyttäytymismalleja, mielenkiinnon kohteita ja toimintoja. Kielellisiltä taidoiltaan autismikirjon lapset ovat heterogeeninen joukko. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että osalla autismikirjon lapsista on morfosyntaktisissa taidoissa samantyyppisiä haasteita kuin lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Morfosyntaktisten taitojen puutteet voivat vaikuttaa autismikirjon lapsen ekspressiiviseen ja reseptiiviseen kielitaitoon sekä käyttäytymiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen suoriutumiseen. Muun muassa kehityksellisessä kielihäiriössä ilmenevien morfosyntaktisten vaikeuksien kuntoutuksesta on jo olemassa jonkin verran tutkimusta, mutta autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kuntoutukseen liittyvä tutkimus on vähäisempää. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, millaista kuntoutusta puhuvien autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kehittämiseen keskittyvässä tutkimuksessa on käytetty ja millaisia tuloksia kuntoutuksella on saavutettu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista hakulausekkeella (synta* OR morphosynta* OR gramma*) AND (autis* OR ASD OR asperger) AND (therap* OR treat* OR interven*) AND (children OR adolescent*). Aineistoksi valikoitui viisi vuosina 2010–2020 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kahdessa aineiston tutkimuksessa vertailtiin implisiittisiä ja eksplisiittis-implisiittisiä kuntoutusmenetelmiä, yhdessä käytettiin värisemantiikkaa ja kahdessa yhdistettiin implisiittisiä menetelmiä sekä kuvien systemaattista käyttöä. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutusmenetelmät eivät jakautuneet kaikilta osin yksiselitteisesti implisiittisiin ja eksplisiittisiin menetelmiin. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kuntoutuksella on mahdollista vaikuttaa autismikirjon lasten morfosyntaktisiin taitoihin. Aineiston perusteella eksplisiittiset ja eksplisiittis-implisiittiset menetelmät vaikuttavat olevan pelkkiä implisiittisiä menetelmiä tehokkaampia autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kuntoutuksessa. Aineiston vähäisyyden ja tutkimusten metodologisten rajoitteiden vuoksi tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia ja aiheesta tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta.

Tavoitteet. Musiikilla ja kielellä on monia yhteisiä osa-alueita ja niiden molempien käsittely perustuu samanlaisiin kognitiivisiin kykyihin. Kehityksellisessä kielihäiriössä lapsen kielellinen kehitys on epätyypillistä ilman selvää syytä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kehityksellisesti kielihäiriöisillä lapsilla voi olla vaikeuksia musiikin prosessoimisessa. Erityisesti ongelmia on havaittu rytminkäsittelyn taidoissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia taitoja arvioidaan ja millä menetelmillä tutkitaan musiikin havaitsemisen taitoja lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Lisäksi halutaan selvittää millaiset kehityksellisesti kielihäiriöisten lasten musiikilliset ja musiikin havaitsemisen taidot ovat verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli: ("specific language impairment*" OR "developmental language disorder*" OR "language delay" OR "developmental dysphasia") AND ("identification" OR "perception" OR "processing" OR "production" OR "awareness") AND (music*). Aineiston analyysin jälkeen tutkielmaan valikoitui 6 vertaisarvioitua artikkelia, jotka oli julkaistu vuosien 2015 ja 2020 välillä. Tulokset ja johtopäätökset. Musiikillisia ja musiikin havaitsemisen taitoja arvioitiin useilla eri menetelmillä. Testeissä arvioitavia osa-alueita olivat rytmi, sävelkorkeus, melodia, tempo, sointiväri, laulutaito sekä muistiin tallennettujen musiikillisten sekvenssien tunnistaminen. Kehityksellisesti kielihäiriöisillä lapsilla oli vaikeuksia musiikin havaitsemisessa ja tuottamisessa. Jokaisessa tutkimuksessa vähintään yhdessä tutkitussa musiikillisuutta ja musiikin havaitsemisen taitoja arvioivassa osa-alueessa kehityksellisesti kielihäiriöiset lapset suoriutuivat heikosti verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa ja ne lisäävät musiikki-interventioiden vaikuttavuuden tutkimisen tarpeellisuutta kehityksellisesti kielihäiriöisillä lapsilla. Musiikki-interventioiden olisi hyvä olla sisällöltään sellaisia, että kaikki musiikin osa-alueet ovat monipuolisesti käytössä.

Tavoitteet: Lapsen synnynnäisen tai esikielellisen kuulovamman kuntoutuksen tavoitteena on turvata puheen ja kielen mahdollisimman tyypillinen kehitys. Puheen ja kielen kehitykselle keskeistä on puheen havaitseminen, jota kuulolaiteteknologia tukee kuulovammaisella lapsella. Pelkästään kuulolaiteteknologian käyttö ei kuitenkaan tuo puheen havaitsemista lähelle normaalikuuloisen lapsen tasoa, vaan lisäksi tarvitaan säännöllistä puheterapiakuntoutusta. Vaikka kuntoutuksen myötä lapsen puheen havaitseminen kehittyy useimmiten suhteellisen hyvälle tasolle, on puheen havaitsemisessa tyypillisesti haasteita esimerkiksi taustahälyisissä tilanteissa tai puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen osalta. Puheen havaitsemisen kuntoutuksen osana musiikki-interventiot ovat viime vuosikymmenen aikana kiinnittäneet tutkijoiden huomion, sillä niiden positiiviset vaikutukset puheen havaitsemiseen tunnetaan normaalikuuloisilla lapsilla ja muusikoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata, millaisia musiikki-interventioita puheen havaitsemisen tukena on viime vuosina käytetty kuulovammaisilla lapsilla, sekä kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia musiikki-interventioilla on puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla. Menetelmät: Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (music W/2 (interventio* OR training*)) AND (hearing W/2 (impair* OR loss)) OR (deaf OR deafness ) AND (speech OR language) AND (child* OR pediatric). Tiedonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui haun myötä viisi artikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2014-2020. Tulokset ja johtopäätökset: Musiikki-interventiot kuulovammaisten lasten puheen havaitsemisen tukena olivat toteutukseltaan hyvin vaihtelevia, monipuolisia ja kuitenkin yhtenevästi lasta osallistavia. Interventioiden kesto ja intensiteetti vaihteli, samoin intervention sisällöt. Musiikki-interventioiden vaikutukset puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla olivat vaihtelevia ja osin myös vastakkaisia. Joukossa oli kuitenkin positiivisia ja lupaavia tuloksia, etenkin puheen taustahälyssä havaitsemisen ja puheen prosodisten piirteiden tunnistamisen osalta. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja lisätutkimusta ja lisänäyttöä aiheesta tarvitaan johtopäätösten ja kliinisten sovellusten eteenpäinviemiseksi.

Tavvoitteet. Luku- ja kirjoitustaidon kehitys rakentuu aiemmin omaksuttujen kielellisten taitojen perustalle. Nimeäminen ja fonologia ovat keskeisiä lukivalmiustaitoja, joiden on havaittu ennustavan luku- ja kirjoitustaidon kehitystä. Lukivaikeuksien taustalla on nähty usein vaikeuksia nimeämisen ja fonologian osa-alueilla. Kaksoisvaikeus hypoteesin mukaan nimeäminen ja fonologia vaikuttavat lukemiseen ja kirjoittamiseen erillisinä tekijöinä ja vaikeudet molemmilla osa-alueilla ennustavat sitkeämpiä lukivaikeuksia. Selvitettävänä on, kuinka kielen säännön mukaisuus vaikuttaa siihen, miten taidot ennustavat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä ja onko yhteys samanlainen kuin kaksoisvaikeushypoteesissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nimeäminen ja fonologia ovat yhteydessä luku- ja kirjoitustaidon tyypilliseen kehitykseen. Näkökulmana tutkimuksessa on ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisten kielten vertailu, jotta voidaan tutkia, onko nimeämisellä ja fonologialla universaali rooli lukemisen ja kirjoittamisen ennustajina. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli: (“phonological awareness” OR “phonology”) AND (“naming” OR “rapid automatized naming”) AND (“predict*”) AND (“reading” AND “spelling”) AND (“longitudinal” OR “development”) AND NOT (“impairment”). Tutkimusaineisto koostui viidestä vuosina 2011-2019 julkaistusta artikkelista, joista kolme valikoitiin hakutuloksista ja kaksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Aineisto analysoi tiin nostamalla artikkeleista esiin tutkimusten pääpiirteet, vertailemalla niitä toisiinsa ja etsimällä tutkimuksista vastauksia tutkielman tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeäminen ja fonologia ennustivat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä samansuuntaisesti ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisissa kielissä. Nopean nimeämisen havaittiin olleen pääasiassa yhteydessä lukusujuvuuteen ja se nähtiin taitojen universaalina ennustajana. Fonologinen tietoisuus oli pääasiassa yhteydessä oikeinkirjoitukseen ja siinä havaittiin enemmän vaihtelua kielten välillä. Nimeämisen rooli taitojen ennustajana kasvoi seurannan myötä, kun taas fonologisten taitojen havaittiin olleen yhteydessä kehitykseen etenkin varhaisimmassa lukemisen ja kirjoittamisen taitojen omaksumisen vaiheessa. Tulosten perusteella kaksoisvai keushypoteesi saa tukea, eli nimeäminen ja fonologia näyttäisivät vaikuttavan erillisinä tekijöinä luku- ja kirjoi tustaidon kehityksen taustalla. Nopealla nimeämisellä ja fonologisella tietoisuudella on ennustearvoa luku- ja kir joitustaidon kehitykselle. Vaikeudet nimeämisessä ja fonologiassa ovat usein lukivaikeuksien taustalla, joten niitä kannattaa kliinisessä työssä arvioida ja seurata jo varhain.