Browsing by Issue Date
Now showing items 41-60 of 615
-
(2024)Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö, jonka oirekuvaa luonnehtii puhumattomuus tilanteissa, joissa puhetta odotetaan. Kyseiseen oirekuvaan liittyy usein voimakas sosiaalinen ahdistuneisuus. Lisäksi erilaisten kielellisten häiriöiden on osoitettu liittyvän valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan, mutta tutkimusnäyttö tästä on vielä niukkaa ja tulokset osin ristiriitaisia. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen tietoa siitä, millaisia ilmaistun ja ymmärtävän kielen haasteita valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan tyypillisesti liittyy lapsilla ja nuorilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten näitä kielellisiä haasteita voitaisiin parhaiten arvioida puheterapeuttisin keinoin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin PsycInfo- ja Scopus -tietokannoista joulukuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin PsycInfossa (selective mutism OR exp mutism) AND (language assessment OR expressive language OR receptive language) ja Scopuksessa (“selective mutism”) AND (“language assessment”) OR (“expressive language”) OR (“receptive language”). Tutkimusaineistoksi valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2001–2023. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä kokoamalla niiden keskeisimmät tulokset sekä vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineisto viittasi siihen, että valikoivaan puhumattomuuteen liittyy erityisesti ilmaistun kielen haasteita, joita voi esiintyä laajasti näiden lasten ja nuorten kokonaisvaltaisessa kommunikaatiossa. Ymmärtävään kieleen liittyen aineistosta ei saatu yksisuuntaista tulosta. Aineisto tuki valikoivaan puhumattomuuteen liittyvän kielellisen arvion toteuttamista perheen kotona ja lapsen vanhempien hyödyntämistä arvioinnin toteuttamisessa tavoitteena tilanteeseen liittyvän ahdistuneisuuden lieventäminen. Erityisesti tarvittaisiin kuitenkin lisää tutkimusta valikoivan puhumattomuuden kielellisen arvioinnin toteuttamisesta sekä oirekuvaan liittyvistä laajemmista kommunikaation haasteista. Oirekuvaa on syytä tutkia lasten lisäksi myös nuorilla ja aikuisilla.
-
(2024)Tavoitteet. Kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen eli ICF:n hyödyntämistä puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutuksessa on tutkittu aiemmin vain vähän siitä huolimatta, että se on yleisesti hyväksytty kuntoutuksen työväline, joka mainitaan esimerkiksi Kelan palvelukuvauksessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka ICF-viitekehystä voidaan käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää eli AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa ja millaista hyötyä siitä voi hänelle olla. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline, Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakulauseke oli muotoa: (AAC OR "augmentative and alternative communicat*" OR "communication aid*" OR “aided communication”) AND (ICF OR “ICF-CY” OR "international classification of functioning") AND (child* OR young* OR youth OR adolesc*). Tutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2013–2022 julkaistua artikkelia, jotka koskivat puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävän lapsen kuntoutusta ja joissa käytettiin ICF-viitekehystä. Aineiston analyysin avulla artikkeista valikoitiin tämän tutkielman kannalta oleelliset tiedot, jotka myös teemoiteltiin kirjallisuuskatsauksen tulososioon. Artikkelien keskeisimmät tulokset taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa huomattiin, että ICF-viitekehystä käytettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten kuntoutusaiheisissa tutkimuksissa monin eri tavoin. Tutkimuksissa käytettiin viitekehyksinä ICF:ään pohjautuvia ICF-CY-, CSI-CY- ja CP-A-viitekehyksiä, joiden avulla jäsenneltiin ja arvioitiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Yleisimpiä ICF:n käyttötarkoituksia olivat lapsen viestintätaitoihin, viestintätavoitteisiin sekä AAC:n käyttöä haittaaviin tekijöihin liittyvät käyttötavat. Osa tutkijoista pohti ICF-pohjaisten viitekehysten käytöstä olevan hyötyä AAC:tä käyttävän lapsen kuntoutuksessa esimerkiksi arvioinnin ohjaamisessa, kuntoutustulosten parantamisessa sekä palveluiden ja käytäntöjen kehittämisessä. Puheterapeuttien kokemuksia ICF:n käytöstä ja sen hyödyistä olisi tärkeää selvittää tulevaisuudessa.
-
(2024)Tavoitteet. Graafisilla symboleilla tuotettu ilmaisu on yksi puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän muoto. Kyky tuottaa monisymbolisia lauseita vahvistaa puhevammaisten lasten ja nuorten edellytyksiä ilmaista itseään ja osallistua sosiaaliseen toimintaan, mutta puhevammaisten lasten ja nuorten lauseilmaisun kehitys vaatii usein kuntoutusta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on tuottanut vaihtelevia tuloksia kuntoutuksinterventioiden vaikuttavuudesta, joten aiheesta tarvitaan lisätutkimusta laadukkaan hoidon takaamiseksi. Graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun kehittymisen piirteiden tarkastelu puolestaan auttaa kehittämään esimerkiksi kuntoutuspäätösten taustalla käytettäviä arviointimenetelmiä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan, miten graafisia symboleita kommunikaatiossaan hyödyntävät lapset ja nuoret oppivat yhdistelemään symboleita lauseiksi ja miten vaikuttavia siihen kehitetyt kuntoutusmenetelmät ovat. Menetelmät. Tämän tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Artikkelit haettiin APA PsychInfo-, Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista joulukuussa 2023 ja hakulauseke oli (produc* OR express* OR construct*) AND (graphic symbol* OR picture communication) AND (communication disorders OR aided communication OR augmented and alternative communication OR AAC) AND (utterance OR sentence) AND (development OR intervention OR support* OR teach*). Katsaukseen päätyneet artikkelit on julkaistu vuosina 2006-2017. Aineisto analysoitiin tutkimuskysymysten kannalta keskeisten seikkojen näkökulmasta ja tarkemmat tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Interventioiden vaikuttavuus oli katsauksen aineistossa hyvin vaihtelevaa. Aineistoja analysoimalla vaikuttaa myös siltä, ettei lasten ja nuorten graafisilla lauseilmaisun kehittyminen ole täysin lineaarista: kaikilla aineistojen lapsilla oppimisessa ilmeni pieniä tai suuria heilahduksia, taantumia tai harppauksia. Lisäksi osa tutkittavista oppi intervention kohteena olleet lauserakenteet jo baseline-vaiheessa, mikä viittaisi siihen, että jotkut lapset oppivat lauseilmaisua jo hyvin minimaalisella tuella. Kolme tutkimusta antoi viitteitä siitä, että lasten lauseilmaisun kehitys mukailisi ainakin osittain tyypillisesti kehittyneiden, puhuvien ikäverrokkien kehitysvaiheita. Vaikuttaa siltä, että graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun ohjaaminen ja mallittaminen saattaa olla hyödyllinen työkalu puhevammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksessa silloin, kun tämän pohjataidot ovat tarpeeksi vahvat.
-
(2024)Tavoitteet. Äänentuottoon osallistuvat sekä motorinen korteksi, että limbinen järjestelmä ja häiriö näiden kahden yhteistoiminnassa voi johtaa äänentuoton häiriintymiseen. Psyykkinen stressi on yksi tähän yhteistoimintaan vaikuttava tekijä, ja sitä pidetään riskitekijänä erityisesti toiminnallisten äänihäiriöiden syntymiselle. Toiminnalliset äänihäiriöt ovat häiriöitä, joissa kurkunpään elimelliset ongelmat eivät selitä äänioireita. Näiden häiriöiden tunnistamisessa ja luokittelussa on vaihtelua. Häiriöiden taustamekanismien tunteminen edesauttaa häiriöiden erottelemista ja tunnistamista, ja antaa pohjaa toimiville interventioille. Tässä katsauksessa kootaan yhteen saatavilla oleva tieto toiminnallisten äänihäiriöiden aivoperustasta, ja vertaillaan saatua tietoa normaalitilanteeseen, ja stressin aikaansaamiin muutoksiin aivotoiminnassa äänentuoton aikana. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Lopullinen hakulauseke Medlinessa oli exp MRI/ OR fMRI.mp OR exp Brain/ AND exp Voice Disorders/ OR dysphoni*.mp, ja Scopuksessa TITLE-ABS-KEY ((neuroimaging OR fmri OR (neural AND control)) AND (dysphoni* OR (voice AND disorder))). Valintakriteerien mukaisen karsinnan jälkeen aineisto koostui neljästä artikkelista, käsinpoiminnalla löytyi yksi artikkeli lisää. Artikkelit olivat vuosilta 2012-2017. Aineiston analysoinnin kannalta tärkeät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toiminnallisissa äänihäiriöissä motorisen korteksin osat, sekä vaihtelevasti limbisen järjestelmän osat ovat yliaktiivisia verrattuna normaalitilanteeseen. Lisäksi äänentuoton limbis-motorinen kontrolli ja tunnesäätelyn top-down kontrolli ovat häiriintyneet, muistuttaen stressin aikaansaamia muutoksia aivotoiminnassa. Nämä muutokset voivat olla syy uusien toimimattomien lihasaktivaation mallien synnylle ja ylläpidolle, ja saattavat sitä kautta osa toiminnallisten äänihäiriöiden taustamekanismia. Vaihtelevien tutkimusmenetelmien ja tutkimustehtävien, sekä pienen otoskoon vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella, mutta se vahvistaa aikaisempaa käsitystä tunnesäätelyn merkityksestä äänentuotolle. Lisätutkimus aiheesta voisi antaa vankempaa pohjaa interventioille, sekä parantaa äänihäiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja luokittelua.
-
(2024)Tavoitteet. Puhevammainen ihminen ei tule arjessaan toimeen puheella ja voi kohdata vuorovaikutuksessaan paljon haasteita. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio voi mahdollistaa puhevammaisen vuorovaikutuksen ympäristönsä kanssa, mutta ilman ympäristön tukea ja osaamista kommunikointi jää helposti todella niukaksi. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kommunikaatiokumppanin ohjaaminen on tehokas tapa tukea ja vahvistaa puhevammaisen mahdollisuuksia kommunikaatioon ja itsensä ilmaisuun. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään kommunikoinnin kehittämisen näkökulmasta, miten videopohjaisia interventioita voi hyödyntää puhevammaisen kommunikaatiokumppanin ohjauksessa ja millaisia tuloksia niiden käytöstä on saatu. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline sekä Scopus -tietokannoista hakulausekkeella (video intervention OR video feedback OR video record* OR video training) AND (intellectual disabilit* OR developmental disabilit OR complex communication OR communication disorder* OR communication aid*) AND (parent* OR partner* OR staff OR famil* OR caregiver* OR teacher*). Ovid Medlinessa hakulausekkeeseen lisättiin vielä termi training, sillä se tarkensi hakua oikeaan suuntaan. Scopuksessa kyseistä lisäystä ei tarvinnut tehdä. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostui viisi vuosina 2011–2023 julkaistua artikkelia. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymysten pohjalta ja etsittiin niihin vastauksia. Tulokset ja johtopäätökset. Videoita hyödynnettiin tutkimusaineistossa videopalautteen, videomallintamisen sekä videoapplikaatioiden muodossa. Jokainen tutkimus raportoi tilastollisesti merkitseviä tuloksia vuorovaikutuksen eri osa-alueilta intervention päätyttyä. Interventiot koettiin myös tehokkaiksi ja sopiviksi tavoiksi kehittää vuorovaikutuksen laatua. Interventioiden pitkittäisvaikutuksia ei kuitenkaan tarkasteltu kuin yhdessä tutkimuksessa, ja otoskoot olivat pääosin pieniä. Aineistossa käytetyillä videopalautteella sekä videomallintamisella on näyttöä erilaisista interventioista, ja niillä näyttää olevan positiivisia vaikutuksia myös kommunikaatiokumppanin ohjauksessa. Kyseisiä videointerventioita on syytä tutkia lisää muun muassa niiden pitkäaikaisvaikutusten osalta. Videointerventioita tulisi myös verrata toisenlaisiin interventioihin kyseisessä kontekstissa, jotta parhaat menettelytavat kommunikaatiokumppanin ohjaukseen olisi mahdollista löytää.
-
(2024)Tavoitteet: Suuri osa psykoottisia häiriöitä sairastavista kärsii uniongelmista ja niitä hoidetaan yleisimmin lääkehoidolla. Psykoosilääkitys on usein riittämätön uniongelmien hoitoon. Unilääkityksen käyttö sen sijaan ei ole suositeltavaa kroonisiin uniongelmiin. Unettomuuteen kohdennettu kognitiivinen käyttäytymisterapia (cognitive behavioral therapy for insomnia, CBT-I) on ensisijainen hoitomuoto kroonisen unettomuuden hoitoon, mutta psykoottisten häiriöiden kontekstissa sitä käytetään vähän. Kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää CBT-I:n vaikuttavuutta unettomuusoireisiin psykoottisilla potilailla ja lisäksi tutkia CBT-I:n vaikutuksia elämänlaatuun sekä psyykkisiin oireisiin, kuten psykoottisiin oireisiin, ahdistukseen ja masennukseen. Menetelmät: Aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta haettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista. Päätutkimukset oli tehty hoitotasapainossa oleville potilaille, joille oli diagnosoitu jokin psykoottinen häiriö (yleisimmin skitsofrenia) ja jotka saivat häiriöön viittaavan pistemäärän unettomuusindeksistä. Lähes kaikilla tutkimuksiin osallistuneilla henkilöillä oli käytössä jokin psykoosilääkitys. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset antavat vahvaa näyttöä siitä, että psykoottisten potilaiden unettomuusoireet vähenevät ja unenlaatu paranee CBT-I:n ansiosta. CBT-I vaikuttaisi parantavan myös toimintakykyä ja hyvinvointia. Psyykkisten oireiden osalta tulokset olivat myös lupaavia, mutta vielä epäselviä. Tulosten perusteella CBT-I toimii hyvin myös psykoottisille potilaille ja sen käyttöä tulisi lisätä. Parantamalla unta voidaan parantaa myös psykoottisten potilaiden elämänlaatua ja mahdollisesti vähentää psykoottisia oireita sekä masennus- ja ahdistusoireita. Osa tutkimuksista oli tehty ilman kontrolliryhmää, lyhyillä interventioilla ja/tai pienillä otoskoilla, joten lisää tutkimusta tarvittaisiin etenkin CBT-I:n vaikutuksista psyykkisiin oireisiin.
-
(2024)Tunteet eli emootiot ohjaavat käyttäytymistämme monin tavoin. Emootioiden synnystä on historian aikana esitetty useita teorioita. Viimeisen 30 vuoden aikana kahdella teoriasuuntauksella, perustunneteorialla ja konstruktionistisella tunneteorialla, on ollut suurin painoarvo affektiivisessa neurotieteessä. Perustunneteorian mukaan ihmisillä on pieni määrä evolutiivisesti kehittyneitä emootioita, joille voidaan löytää toisistaan erottuvat fysiologiset ja neuraaliset korrelaatit. Konstruktionistisen teorian mukaan emootiot muodostuvat tilannesidonnaisesti aiemman kokemuksen ja kehon fysiologisen tilan perusteella. Sen mukaan eri emootiot syntyvät samoissa neuraalisissa järjestelmissä, ja myös sama emotionaalinen kokemus voi syntyä eri tavoin aivoissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan näitä teorioita aivokuvantamisnäytön pohjalta ja tarkastellaan, onko perustunneteoria enää ajankohtainen. Katsauksessa esitellyissä tutkimuksista osa on fMRI-datasta tehtyjä meta-analyyseja ja osa yksittäisiä aivotutkimuksia. Vaihtelevista teoreettisista oletuksista ja metodologiasta johtuen tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Aivokuvantamisnäytön perusteella on kuitenkin selvää, että emootiot syntyvät laaja-alaisissa ja monelta osin päällekkäisissä neuroverkostoissa, tukien enemmän konstruktionistista teoriaa. Teoriat eivät silti ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Aivojemme monimutkaisuus mahdollistaa sekä synnynnäisten että opittujen tekijöiden yhteispelin emotionaalisissa prosesseissa. Perustunteiden ja konstruktionistisen tunneteorian yhdistäminen tai uudet mallit voivat tuoda syvempää ymmärrystä siitä, miten aivot prosessoivat tunteita eri tilanteissa.
-
(2024)Tavoitteet: Valemuistot ovat normaali osa adaptiivista muistitoimintaa, ja niitä aiheuttavat usein ulkoiset häiriötekijät ja muistin rekonstruktiivisuus. Valemuistot ovat suuri ongelma rikosoikeudelle erityisesti virheellisten silminnäkijätunnistusten vuoksi, jotka ovat johtaneet lukemattomien syyttömien henkilöiden tuomitsemiseen. Vielä ei ole kuitenkaan löydetty luotettavaa keinoa erottaa valemuistoja todellisista muistoista. Valemuistojen syntymekanismeja on tutkittu paljon, mutta niiden neuraalisesta perustasta tiedetään vasta vähän. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valemuistoja koskevia neurotieteen löydöksiä kognitiivisten teorioiden valossa sekä arvioida, voisiko neurotieteen aivotutkimusmenetelmillä havaita valemuistoja rikosoikeudessa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Ovid Medline, PubMed, APA PsycInfo ja Google Scholar -tietokannoista hakusanoilla ”false memory”, ”neuroscience”, ”imaging” ja ”neural” sekä aiheeseen liittyvien artikkelien lähdeluetteloista. Tuloksista rajattiin pois tutkimukset, joissa valemuistot olivat syntymekanismiltaan patologisia, sekä tutkimukset, joissa aivokuvantaminen oli suoritettu mieleen painamisen aikana. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella valemuistot ja todelliset muistot aktivoivat aivoja osittain samalla tavalla, mutta huomattavia eroavaisuuksiakin on havaittavissa. Valemuistojen kannalta keskeisiä aivoalueita vaikuttavat olevan erityisesti etuotsalohkojen ja limbisen järjestelmän rakenteet. Aiheeseen liittyvä tutkimusnäyttö on kuitenkin vielä vähäistä ja jokseenkin ristiriitaista, ja siihen liittyy monia käytännön ongelmia. Jatkotutkimusta vaaditaan ennen kuin aivotutkimusmenetelmiä voidaan luotettavasti hyödyntää rikosoikeudessa todellisten muistojen ja valemuistojen erottamiseen.
-
(2024)Tavoitteet: Autismikirjon ydinoireisiin kuuluvilla vuorovaikutustaitojen haasteilla on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yksinäisyyteen, elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Siksi onkin tärkeää, että sopivia vuorovaikutustaitojen kuntoutusmuotoja autismikirjon potilaille etsitään. Eläinavusteisten interventioiden tuloksellisuudesta on tähän asti saatu lupaavinta näyttöä juuri vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Tässä katsauksessa tarkastellaan ovatko eläinavusteiset interventiot tuloksellisia vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa autismikirjon potilailla ja onko joitain tiettyjä alaryhmiä, joille eläinavusteiset interventiot erityisesti sopivat. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar, Scopus ja Pubmed tietokannoista hakusanoilla: “moderators + animal assisted therapy/psychotherapy/intervention + autism spectrum disorder + social skills” ja “animal assisted therapy/psychotherapy/intervention + autism spectrum disorder + social skills” sekä artikkelien lähdeluetteloja tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella eläinavusteiset interventiot voisivat olla tuloksellisia kuntoutusmuotoja autismikirjon vuorovaikutustaitojen haasteille. Moderoivista tekijöistä on vain niukasti näyttöä eikä mitään tiettyjä eläinavusteisista interventioista erityisesti hyötyviä alaryhmiä pystytty tunnistamaan. Eläinavusteisuuden tutkimuskentässä on paljon metodologisia haasteita kuten epäyhtenäinen termistö ja interventioiden protokollat. Tulevaisuudessa tarvitaan yhtenäisempää ja luotettavaa tutkimusta erityisesti moderoivista tekijöistä, jotta hoitoa voidaan tarjota oikeille kohderyhmille.
-
(2023)Tavoitteet: Lapsen synnynnäisen tai esikielellisen kuulovamman kuntoutuksen tavoitteena on turvata puheen ja kielen mahdollisimman tyypillinen kehitys. Puheen ja kielen kehitykselle keskeistä on puheen havaitseminen, jota kuulolaiteteknologia tukee kuulovammaisella lapsella. Pelkästään kuulolaiteteknologian käyttö ei kuitenkaan tuo puheen havaitsemista lähelle normaalikuuloisen lapsen tasoa, vaan lisäksi tarvitaan säännöllistä puheterapiakuntoutusta. Vaikka kuntoutuksen myötä lapsen puheen havaitseminen kehittyy useimmiten suhteellisen hyvälle tasolle, on puheen havaitsemisessa tyypillisesti haasteita esimerkiksi taustahälyisissä tilanteissa tai puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen osalta. Puheen havaitsemisen kuntoutuksen osana musiikki-interventiot ovat viime vuosikymmenen aikana kiinnittäneet tutkijoiden huomion, sillä niiden positiiviset vaikutukset puheen havaitsemiseen tunnetaan normaalikuuloisilla lapsilla ja muusikoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata, millaisia musiikki-interventioita puheen havaitsemisen tukena on viime vuosina käytetty kuulovammaisilla lapsilla, sekä kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia musiikki-interventioilla on puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla. Menetelmät: Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (music W/2 (interventio* OR training*)) AND (hearing W/2 (impair* OR loss)) OR (deaf OR deafness ) AND (speech OR language) AND (child* OR pediatric). Tiedonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui haun myötä viisi artikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2014-2020. Tulokset ja johtopäätökset: Musiikki-interventiot kuulovammaisten lasten puheen havaitsemisen tukena olivat toteutukseltaan hyvin vaihtelevia, monipuolisia ja kuitenkin yhtenevästi lasta osallistavia. Interventioiden kesto ja intensiteetti vaihteli, samoin intervention sisällöt. Musiikki-interventioiden vaikutukset puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla olivat vaihtelevia ja osin myös vastakkaisia. Joukossa oli kuitenkin positiivisia ja lupaavia tuloksia, etenkin puheen taustahälyssä havaitsemisen ja puheen prosodisten piirteiden tunnistamisen osalta. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja lisätutkimusta ja lisänäyttöä aiheesta tarvitaan johtopäätösten ja kliinisten sovellusten eteenpäinviemiseksi.
-
(2023)Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on lapsuudenajan ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei säännönmukaisesti kykene puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka puhuu toisissa tutummissa tilanteissa ongelmitta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tunnistaa psykososiaalisia riskitekijöitä, jotka liittyvät selektiiviseen mutismiin. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin syksyllä 2023 Helkan tietokannasta löytyneitä vertaisarvioituja artikkeleita, joita haettiin hakusanoilla ”selective mutism” ja ”selektiivinen mutismi”. Tulokset ja johtopäätökset. Merkittävimmät psykososiaaliset riskitekijät selektiivisessä mutismissa liittyivät lapsen temperamenttiin, perhehistoriaan ja ympäristötekijöihin, kuten maahanmuuttotaustaan. Nämä tekijät voivat olla keskinäisesti toisiinsa vaikuttavia sekä osittain päällekkäisiä. Psykososiaalisten riskitekijöiden tutkiminen on avain selektiivisen mutismin varhaiseen tunnistamiseen ja siten asianmukaiseen hoitoon ohjaamiseen.
-
(2023)The embodied nature of music cognition is a growing topic in the field of music cognition. The aim of this study is to understand the paradigm of embodied music cognition. It’s a selective review on the paradigm’s ontological assumptions, some key point of views and relevant empirical evidence supporting the main claims within the field. Hopefully, this paper gives the reader a good introduction into the theoretical and empirical work within the field of embodied music cognition. It’s suited for all scholars and students working in nearby fields. Google Scholar was used in the literature search and “embodied music cognition” was used as a keyword. The main sources were review articles by the most important scholars in the field and the associated empirical literature. Embodied approach to music cognition emphasizes the coupling of action and perception. The role of the human body is seen to be a mediator between the environment and the brain. There is empirical support for various effects of the motor system to music perception and vice versa. A special focus is also given to the multilayered interaction between all the elements from which the “musical mind” emerges, namely, the mind, the body, music and social context. This interactionist view of cognition utilizes insights from dynamical systems theory. Lastly, a novel framework is reviewed that integrates the embodied approach with a more classical predictive coding paradigm under the concept of joint agency. The framework claims music to be, metaphorically, an embodied language. The field of embodied music cognition is quickly growing and the future is assumed to be interdisciplinary since the nature of music cognition is highly complex.
-
(2023)Aims. Because there are many people who wish to go to therapy compared to available therapy, it is important that therapy is as effective as possible. This means that the therapeutic methods targeted at the individual’s problem areas should be as suitable as possible. For maximizing effectiveness, it is important that therapy can be tailored to match the needs of each individual. Acceptance and Commitment Therapy (ACT) consists of six core processes: acceptance, defusion, present moment, the observant self, values and committed action. The aim of this thesis was to examine, by reviewing the literature, which core processes of ACT should be emphasized for patients experiencing pain. Methods. A search was done on the PubMed database using the keywords (acceptance and commitment therapy) AND ((core traits) OR (core processes) OR (core mechanisms) OR (key traits) OR (key processes) OR (key mechanisms)). Articles focusing on patient groups suffering from pain were selected from the results. Conclusions. In ACT aimed at clients experiencing pain, it is generally beneficial to emphasize at least acceptance and values, which impact functioning and anxiety and depression symptoms. Both acceptance and the observant self also help with lowering pain interference. If the goal is to improve functioning, committed action and present moment will probably be more suitable approaches than defusion and the observant self.
-
(2023)Goals: Anxiety symptoms during adolescence are highly prevalent and correlate with poor academic outcomes. Despite the effects reported in prior review literature being negative on average, the results of different studies have great heterogeneity, leaving room for deeper investigation of the direction and causality of the effects between anxiety and academic achievement. This narrative review aims to synthesize the findings of recent longitudinal studies on the subject. Methods: A narrative review of seven articles on several different measures of anxiety as predictors of academic achievement during adolescence, measured in grades, education continuity and graduation. Results: Several different measures of anxiety symptoms, including social anxiety, PTSD, test anxiety, and generalized anxiety symptoms, are predictive of poor academic grades in adolescence, even when other mental health problems are controlled for. Anxiety is linked to a lower chance of college graduation but there may be no independent effect over that of depression. There appear to be cascading, long-term links between different anxiety symptoms and academic outcomes, some of them bi-directional, making longitudinal designs and repeated measures of multiple variables recommendable for future research. Most effects appear to be gender-non-specific, but effect strengths do seem to vary between groups of low and high anxiety, hinting at a possibly curvilinear relationship worth investigating.
-
(2023)Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.
-
(2023)Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on kehityksellinen keskushermoston häiriö, joka vaikuttaa yksilön tapaan olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaikuttavat yksilön osallistumismahdollisuuksiin, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen sekä elämänlaatuun. Musiikki-interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun sosiaalisten vuorovaikutushaasteiden kuntoutukseen. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin musiikkia hyödynnetään autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella, kuinka vaikuttavia musiikkia hyödyntävät interventiot ovat kyseisten haasteiden kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin helmikuussa 2023 OvidMedline ja Scopus -tietokannoista. Hakulausekkeena käytettiin (autism* OR autistic*) AND (music* OR music therapy) AND (“social skill*” OR “social behav*”’). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka olivat julkaistu vuosina 2014–2023. Aineistoa analysoitiin kokoamalla ja taulukoimalla tutkimusten keskeiset asiat sekä peilaamalla niitä tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Musiikkia hyödynnettiin autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa pitkälti musiikkiterapian muodossa. Interventioissa painottui aktiivinen musiikin luominen yhdessä hyödyntäen erilaisia soittimia sekä laulamista. Interventioissa oli suurta vaihtelua sisällön sekä keston kannalta. Interventioiden tulokset olivat hieman vaihtelevia sosiaalisen vuorovaikutuksen kehityksen kannalta. Suuressa osassa tutkimuksia havaittiin kuitenkin positiivista kehitystä lasten vuorovaikutuksessa sekä sosiaalisissa taidoissa. Tulosten perusteella musiikin käyttö interventioissa on monipuolinen työkalu, joka voi kannustaa erityisesti vuorotteluun vertaisten kanssa sekä tukea jaetun tarkkaavuuden taitojen kehittämistä. Tulosten yleistettävyyden sekä menetelmien kehittämisen kannalta tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää eri ikäryhmistä sekä interventioista.
-
(2023)Syfte: Flyktingbarn är utsatta för flera former av psykisk ohälsa så som PTSD, depression och ångest, och de är också i riskgrupp för att utveckla symtom på psykisk ohälsa senare i livet. Interventioner för flyktingbarn fokuserar ändå allra oftast endast på PTSD-symtom, trots att det finns behov för mer omfattande metoder för att stöda barnen. Ett sätt att stöda dessa barn i sitt välbefinnande kunde vara att stärka deras omgivning för att göra barnen mer resilienta till motgångar. En viktig del av barnens omgivning är familjen, och flyktingskap har upptäckts inverka negativt på föräldrar och föräldraskap, vilket i sin tur är i samband med barnens välbefinnande. Därför kunde förbättring av föräldrars välbefinnande och föräldrafärdigheter vara ett sätt att främja barnens resiliens genom deras omgivning. Syftet med denna kandidatavhandling är att utforska interventioner riktade till flyktingföräldrar och vilka effekter de kunde ha på barnens resiliens och välbefinnande. Metoder: Till litteraturöversikten söktes studier om föräldrainterventioner utförda i flyktingpopulationer. Studierna söktes ur databaserna PubMed och Scopus med olika kombinationer av sökorden parent, caregiver, family, refugee, conflict, resilience, support, intervention och program. I översikten behandlades studier om sex olika interventioner. Resultat och slutledningar: Föräldrainterventionerna inverkade positivt på föräldrafärdigheterna i de interventioner där man också fokuserade på föräldrarnas välbefinnande. Föräldrar är alltså troligen mer receptiva för kunskap och råd om uppfostran då de själv mår bra, och därför är deras välbefinnande viktigt att ta i beaktande i denna typs interventioner. Interventionerna hade positiva effekter på barnens välfbefinnande, men resultaten om dessa effekter var inte lika klara. Föräldrainterventionernas effekter på barnens välbefinnande vore viktigt att undersöka med längre uppföljningstider för att upptäcka långsiktiga och potentiellt tydligare förändringar. Överlag erbjuder föräldrainterventioner en lovande möjlighet att stöda flyktingbarn, men det finns ett klart behov för mer forskning i ämnet, eftersom antalet och omfattningen av studierna ännu är små.
-
(2023)Tavoitteet. Sanasujuvuudella tarkoitetaan kielelliskognitiivista prosessia, jossa sanoja haetaan mentaalisesta leksikosta tiettyjen rajoitusten mukaisesti tyypillisimmin yhden minuutin aikana. Semanttisessa sanasujuvuudessa asioita nimetään semanttisista kategorioista ja foneemisessa sanasujuvuudessa sanoja nimetään tietyllä alkukirjaimella. Aiemman tutkimuksen perusteella on todettu, että sanasujuvuustaito ja siihen tarvittavat sanahakustrategiat kehittyvät lapsuudessa sekä, että semanttisessa sanasujuvuudessa suoriudutaan foneemista sanasujuvuustehtävää paremmin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tutkimusaineistosta semanttisen ja foneemisen sanasujuvuuden kehitystä tyypillisesti kehittyvillä lapsilla ja vertailla eri tehtävätyyppien kehityslinjoja keskenään. Menetelmät. Kandidaatin tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, johon aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Tietokannoista aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi yksi artikkeli poimittiin mukaan käsin. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: ”verbal fluency” AND (”semantic fluency” OR semantic) AND (”phonemic fluency” OR phonemic OR “letter fluency”) AND Development AND (children OR childhood). Tulokset ja johtopäätökset. Semanttinen sanasujuvuus kehittyy lineaarisesti lapsuuden aikana, mutta vastaavaa selkeää kehityskulkua ei nähdä foneemisessa sanasujuvuudessa, vaikka lapset siinä suoriutuvat selkeästi aikuisia huonommin. Kehityslinjat eri kielissä olivat lähellä toisiaan. Sananhakustrategiat kehittyvät lapsuuden aikana ja ne tehostavat sanasujuvuustaitoa. Osassa sanahakustrategioissa saavutetaan aikuismainen taso lopputeini-iässä. Sukupuolen vaikutuksesta sanasujuvuuteen saatiin eriäviä tuloksia. Vanhempien koulutustason todettiin vaikuttavan semanttiseen sanasujuvuuteen, mutta ei foneemiseen sanasujuvuuteen. Semanttinen ja foneeminen sanasujuvuus on mitä todennäköisimmin kielenkäytön omat alataitonsa. Semanttiseen ja foneemiseen sanasujuvuuteen tarvitaan todennäköisesti osittain omia kognitiivisia taitojaan, mutta todennäköisesti osittain myös samoja. Tutkimusta sanasujuvuustaidon kehityksestä lapsilla tarvitaan lisää, jotta sanasujuvuustehtävien hyöty kliinisessä käytössä voidaan todistaa.
-
(2023)Tavoitteet: Psyykkisen resilienssin, kapasiteetin adaptoitua positiivisesti erilaisiin stressitekijöihin ja haastaviin tilanteisiin, tiedetään olevan hyödyllistä työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle. Tutkimusta erilaisista tavoista tukea ja vahvistaa resilienssiä työelämän kontekstissa on kuitenkin vasta melko vähän. Tässä tutkielmassa pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijän resilienssin tukemiselle työympäristössä on, ja miten toimiviksi erilaiset menetelmät on havaittu. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietojen haussa käytettiin Helka-kirjaston, PubMedin ja Google Scholarin tietokantoja. Lähteet olivat pääasiallisesti kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin “resilience”, ”employee resilience”, “improving resilience”, ”resilience AND work life”, ”resilience training”, “leader AND resilience” sekä “social support AND resilience AND work”. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin myös artikkeleiden lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Koska resilienssi on ominaisuus, jota vielä aikuisuudessakin voidaan kehittää, on työelämän kontekstissakin löydetty useita mahdollisuuksia resilienssin vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Tutkimusnäytön perusteella muun muassa monilla erilaisilla resilienssiä vahvistamaan pyrkivillä interventioilla ja työyhteisön sosiaalisella tuella havaittiin olevan positiivinen vaikutus työntekijän resilienssiin. Erityisesti työkavereiden tarjoaman sosiaalisen tuen hyöty tunnistettiin, mutta myös esihenkilön johtamistyylillä ja resilienssillä havaittiin olevan yhteys alaisen resilienssiin. Erilaisten resilienssi-interventioiden suhteen tarkentavaa jatkotutkimusta jäätiin kaipaamaan tehokkaimman intervention löytämiseksi.
-
(2023)Tavoitteet: Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Psyykkinen oireilu, kuten mieliala-, ahdistuneisuus- ja eksistentiaalinen oireilu, on palliatiivisen hoidon piirissä yleistä, ja sen hoitaminen on toistaiseksi osoittautunut haastavammaksi kuin peruspopulaatiossa. Psykedeeliavusteinen psykoterapia (psychedelic-assisted psychotherapy, PAT) on hoitomuoto, jonka soveltamista psykiatriaan on alettu 2000-luvulla tutkia uudestaan lähes täydellisen parikymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen. Tässä tutkielmassa arvioidaan kirjallisuudessa kertynyttä näyttöä psykedeeliavusteisen terapian sovellettavuudesta, tehokkuudesta ja turvallisuudesta palliatiivisen hoidon kontekstissa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed-, Web of Science - ja Google Scholar -tietokannoista hakusanalla ”psychedelic-assisted psychotherapy palliative care”. Tutkimuksia etsittiin myös aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tulosten mukaan psykedeeliavusteinen terapia on turvallinen ja hyvin palliatiivisen hoidon kontekstiin soveltuva hoitomuoto. Tutkimuksissa saavutettiin efektikooltaan suuria vaikutuksia potilaiden ahdistus-, masennus- ja eksistentiaalisissa oireiden hoidossa. Tutkimusta on kuitenkin tehty vielä kohtuullisen vähän ja tulosten tulkintaa rajoittaa tietyt metodologiset haasteet, kuten sokkouttamisen vaikeus ja odotusvaikutukset. Psykedeeliavusteinen terapia on kuitenkin lupaava hoitomuoto, jonka tutkimus tulee todennäköisesti lisääntymään lähivuosina entisestään.
Now showing items 41-60 of 615