Browsing by Title

Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeä osa puheterapeutin työtä. Vaikka kommunikaatio-ohjaaja ja tulkki ovat puheterapeutille hyvin erilaiset yhteistyötahot, tähtää yhteistyö heidän kanssaan asiakkaan kommunikaation onnistumiseen. Aiempaa tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä on vähän, mutta se korostavaa sujuvan yhteistyön merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin moniammatilliseen yhteistyöhön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työnkuvien rajapintoja, joissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä. Tutkimus luo pohjaa puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyön kehittämiselle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Systemaattinen haku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus, Ovid Medline ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä puheterapia ja puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä puheterapia ja tulkkaus roolijakoon tai moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla ilman erillistä maksua ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Näin valikoidut artikkelit analysoitiin tutkimuskysymyksistä luotujen teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia tutkimusten kesken ja jakautuivat neljään eri osa-alueeseen. Osa-alueet olivat kokemus ja tieto, käytettävissä oleva aika, roolijako sekä yhteistyötaidot ja kommunikaatio. Työnkuvien rajapintoja ei tutkimusaineistossa eritelty, mutta yhteistyötahojen ammattien ja roolien tunteminen olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Tietoisuutta tässä tutkimuksessa käsitellyistä ammattiryhmistä ja yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä tulee lisätä jo koulutusohjelmissa. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan välisen yhteistyön tueksi tulisi luoda kansallinen malli tai suositus, jotta yhteistyö toteutuisi tasavertaisesti alueesta riippumatta. Puheterapeutin ja tulkin välistä yhteistyötä edistää kolmivaiheinen toimintatapa, jossa tulkki ja puheterapeutti keskustelevat ennen ja jälkeen varsinaisen tulkkaustilan-teen. Tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä tarvitaan lisää, jotta moniammatillisen yhteistyön käytänteitä voidaan kehittää.

Puhetta tukevat ja korvaavat viestinnän keinot (AAC) ovat mahdollistaneet usealle puhevammaiselle keinon itseilmaisuun ja tasavertaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka moni puhevammainen läheisineen on ottanut nämä keinot osaksi arkeaan, ovat tutkimukset osoittaneet monen luopuvan näiden käytöstä. Luopumisen taustalta on tunnistettu tekijöitä, jotka rajoittavat näiden keinojen käyttöä, onnistuneen käyttöönoton taustalta taas edistäviä tekijöitä. Aiemmissa katsauksissa on keskitytty puhevammaisten, heidän läheistensä sekä eri ammattiryhmien kokemuksiin, mutta puheterapeuttien näkemyksiä aiheesta ei vielä ole koostettu. Heidän asiantuntemuksensa voisi tuoda aiheesta arvokasta lisätietoa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin kartoittaa ja koota puheterapeuttien näkemyksiä puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä rajoittavista ja edistävistä tekijöistä. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit katsaukseen haettiin joulukuussa 2023 Scopus- ja PubMed-tietokannoista ja hakulausekkeissa käytettiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia termejä. Katsauksen lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka täyttivät aineistolle asetetut kriteerit ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023 ja käsittelevät yhteensä 694 puheterapeutin näkemyksiä aiheesta. Aineiston tarkemman analyysin myötä koostettiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisimmat tiedot yhteen ja artikkelien keskiset tiedot taulukoitiin. Puheterapeuttien näkemykset rajoittavista ja edistävistä tekijöistä olivat pitkälti samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Negatiiviset asenteet ja uskomukset, tuen puute sekä haasteet itse puhetta tukeviin ja korvaaviin viestinnän keinoihin liittyen rajoittivat näiden käyttöä. Edistävät tekijät puheterapeutit näkivät puolestaan rajoittaville tekijöille käänteisinä. Puheterapeutit kokivat voivansa osaltaan edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä, mikäli heillä oli tähän aikaa ja resursseja. Tämän katsauksen tulokset viittaavatkin siihen, että puheterapiaresursseja lisäämällä voitaisiin vähentää rajoittavia tekijöitä ja samalla edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä. Koska aihetta ei vielä ole tutkittu Suomessa, olisi tulevaisuudessa perusteltua selvittää näyttäytyvätkö rajoittavat ja edistävät tekijät samanlaisina Suomen kontekstissa.

Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta

Psychological scientist have been interested to evolve methods to collect valid and reliable data. In some cases people don´t understand themselves either the reasons for their specific behaviour or answer. Pupils have been said to be the window to a person's soul and data collected from them have been used in psychological study since 1960s. This Bachelor's thesis introduces the kinds of psychological phenomenons that have been discovered to be reflected by pupillary responses. Google Scholar database was used in this thesis and search words were: pupillometry, pupil response, pupil dilation, pupillary light reflex, emotion, arousal, attention, resource allocation, cognition, information processing, fluid intelligence, perception consolidation, autism, schizophrenia, putting. In total, pupil size was affected by physiological state, cognitive effort, perception consolidation, attentional resource allocation and processing emotionally arousing stimulus. Pupillometry is widely used across different disciplines that involve cognitive science. It suits particularly well in certain research questions, such as implicit processing and questions that involve processes not easily amenable to verbal report or simple behavioural responses or those liable to be affected by social desirability.

Romantic love is a diverse emotion, which evolves through time. It has fascinated human minds throughout our history. However, the neuroscience of romantic love has been studied for just under twenty years. The first study in the field was published by Bartels and Zeki in 2000. They described romantic love as an emotion consisting of cognitive, emotional, erotic and behavioural components. After that first study, there has been an increasing number of studies all over the world, and thus brain areas activated by love have become a bit more clear. Those areas include ventral tegmental area (VTA), cingulate cortex, striatum and its subareas, insula, cerebellum and different areas of the frontal cortex. The aim of this review is to paint a more elaborate picture of the activations found within those areas. The implications of the areas activated to love are also discussed whenever possible. Brain areas activated by love are also compared to the activations found in studies of maternal love and sexual desire. In the end, the limitations of previously conducted studies are discussed and possible trends for future studies of the neuroscience of romantic love are suggested.

Autism spectrum disorder (ASD) is a neurodevelopmental disorder, which etiology is largely unknown. Genetic factors have been estimated to explain about 40-80 % of incidence of the disorder, but also environmental factors appear to play a major role in autism etiology. Studies based on hospital records and questionnaires, as well as animal experiments, suggest that inflammation during pregnancy could act as a risk factor for autism spectrum disorders. This review examines the studies, which focus on inflammatory biomarkers, cytokines and C-reactive protein (CRP). They offer detailed information on how prenatal inflammatory state may affect the neurobiological development of the fetus. Studies conducted so far indicate that high levels of certain cytokines during pregnancy are related to autism spectrum disorders. However, the studies do not unambiguously lend support to the association between maternal CRP –levels and autism. Even so, it appears that the mother's inflammatory state during pregnancy is related to neurodevelopmental problems of the fetus, especially when the inflammation has occurred in a critical phase of neurodevelopment. Mechanisms that could mediate the association between maternal inflammatory state and autism are discussed.

The present review describes the multidimensional connection between REM sleep and emotional processing as a possible mechanism for explaining depression. Previous studies have found abnormalities in the amount and structure of REM sleep in depressed patients and those who have a high risk for depression. Indeed, REM sleep deprivation has been found to have rapid mood-enhancing effects. Recent behavioral research has explored the effect of REM sleep on emotional memory consolidation and emotional reactivity, as well as the impact of emotional experience on the amount and quality of REM sleep. Two theories accounting for this connection have been suggested. The first proposes that REM sleep consolidates emotional memories, but the associated affective tone is de-potentiated. According to the second model, the emotional change associated with emotional memory is reinforced as a result of REM sleep. The data was collected in December 2018 from the PsychInfo and PubMed databases. A total of nine experimental behavioral studies met the selection criteria and were selected for the review. Seven of these studied the effect of REM sleep on emotional processing while two focused on the effect of an emotional stimulus on REM sleep. The studies reviewed provided support for the emotional memory consolidating effect of REM sleep. However, conflicting results also emerged: in some studies, REM sleep did not have any clear impact on emotional memory. According to the studies using psychophysiological measures, the emotional reactivity associated with memories increased. These results are in line with the model proposing that REM sleep consolidates the emotional charge of the negative emotional memory or at least reduces its attenuation over time. Emotional stimuli had no effect on sleep during the following night. In light of these results, it seems that changes in sleep structure are not immediate. Thus, the connection between REM sleep and emotional processes is not yet clear, and further research is required to understand the role of REM sleep behind mood disorders.

Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.

Tavoitteet. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa vähän tutkimustietoa logopedian alalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia rikostaustaisilla nuorilla ilmenee. Tutkimuksessa tarkastellaan myös näiden ongelmien esiintyvyyttä verrattuna niihin nuoriin, joilla ei ole rikostaustaa. Kolmantena tutkimuskysymyksenä pohditaan, minkälaisia interventiomenetelmiä näihin vaikeuksiin on kehitetty. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeksi muodostui: (”young offender” OR ”juvenile delinquency” OR “youth justice”) AND (speech OR language OR communication) AND (intervention OR treatment OR therapy). Aineistohaku toteutettiin 19.2.2018 kolmessa eri tietokannassa. Aineiston mukaanottokriteereitä olivat artikkelin englanninkielisyys ja se, että artikkeli on kokonaan saatavilla. Haku kohdistettiin vertaisarvioituihin julkaisuihin ja rajattiin julkaisuvuoden perusteella vuosiin 2008–2018. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella voidaan todeta, että rikostaustaisilla nuorilla esiintyy enemmän puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia kuin nuorilla, joilla ei ole rikostaustaa. Vaikeuksien ilmentymisen osalta kävi ilmi, että rikostaustaiset nuoret ovat tyytymättömiä omiin kommunikointi- ja lukutaitoihinsa. He myös kokivat taitojen heikkouden vaikuttavan negatiivisesti sekä vuorovaikutustilanteisiin että itsetuntoon. Lisäksi löydettiin näyttöä siitä, että kielelliset vaikeudet olivat yhteydessä suurempaan itsensä vahingoittamisen ja päihteiden väärinkäytön riskiin. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksiin kehitettyjen interventiomenetelmien osalta tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat lupaavia, mutta tutkimustulosten määrä on vähäinen. Jotta saadaan aikaan kokonaisvaltainen muutos, joka kohentaa puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista kärsivien rikostaustaisten henkilöiden asemaa ja mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti, tarvitaan puheterapiapalvelujen laajaa integroimista järjestelmään sekä lisää tutkimusta aiheesta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Rumination has been suggested to be a mechanism behind mental disorders such as depression and anxiety disorders. Since rumination has been shown to cause and sustain, for example, depressive symptoms, and interventions have been shown to affect rumination, new psychosocial treatments have been developed and researched with the goal of affecting psychopathology through targeting rumination. The purpose of this review is to assess if rumination-focused treatment is useful in treating depression and anxiety disorders, and how these treatments compare to other treatments. The research material of this review consists of randomized and controlled trials, in which the intervention is explicitly targeted at rumination. Based on the studies evaluated in this review, rumination-focused treatments show promising results. These treatments, however, were partly based on treatments already proven effective. On the other hand, cautious evidence was found that targeting rumination could provide additional benefit when combined with other treatment. More research is needed to determine whether the reduction of rumination mediates treatment effects, and how rumination-focused treatments compare to other interventions.