Browsing by Title

Surrogacy is an arrangement where a woman carries and gives birth to a child of another woman, who is unable to get pregnant because of complications with the uterus or other biological limitations. Surrogacy arrangements can be altruistic, where the surrogate acts of her own accord without financial reward, or commercial, where the surrogate and the surrogacy agency receive financial reward for the operation. In 2007 the Act on Assisted Fertility Treatments was passed in Finland to forbid all assisted fertility treatments that are aimed for surrogacy arrangements. No studies of Finnish surrogacy have been conducted to date and the Finnish governments’ justification of Act on Assisted Fertility Treatments was lacking psychological research evidence. This review examines the psychological impacts of surrogacy arrangements on all parties involved: the child, the surrogate and the intended parents. Based on the studies represented in this review, there are no major differences in psychological well-being between surrogacy children, children born after other types of assisted reproduction treatment, or after natural conception up to the age of 10. Surrogacy does not seem to cause severe or long-term psychological problems for surrogates, although the prevalence of post-birth depression showed mixed results. The surrogates report that the main motives for becoming a surrogate are altruistic and consider the relationships to the intended parents and the child mostly positive. Research shows that the intended parents’ psychological state does not differ from parents with a naturally conceived child or parents of children conceived by other assisted fertility treatments. The lack of genetic or gestational link between the child and the intended parents does not seem to reduce the quality of parenting. Even though published research is limited in terms of methodological quality and the origin of publications it would seem that psychological impacts of altruistic surrogacy arrangements do not cause long-term or substantial harm for the parties involved and therefore the Finnish Act on Assisted Fertility treatments’ prohibition of surrogacy is not justified from a psychological point of view.

Sikiöaikainen alkoholialtistus voi aiheuttaa lapselle kognitiivisia, kielellisiä sekä käyttäytymisen ongelmia, joiden kirjoon viitataan kattotermillä FASD (fetal alcohol spectrum disorders). FASD-lapsilla ja -nuorilla on monenlaisia puheen ja kielen vaikeuksia, ja puheterapia on heidän yleisin kuntoutusmuotonsa Suomessa. Tutkimusta kielellisten taitojen arvioinnin ja kuntoutuksen pohjaksi on kuitenkin vasta vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen 2000-luvun tutkimustieto FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taidoista ja näin tarkentaa FASD-ryhmän kielellisten taitojen profiilia puheen ymmärtämisen taitojen osalta. Tutkimuksessa verrataan FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taitoja heidän älykkyyteensä sekä tyypillisesti kehittyvien verrokkien puheen ymmärtämisen taitoihin. Näin saadaan tietoa siitä, ovatko FASD-ryhmän puheen ymmärtämisen taidot ikätasolla ja toisaalta vastaavatko ne FASD-lapsen tai -nuoren yleistä kognitiivista taitotasoa. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakulauseke ((”prenatal alcohol exposure”) OR (”fetal alcohol spectrum disorders”)) AND language AND (receptive OR comprehension OR IQ-matched) poimi neljästä tietokannasta yhteensä viisikymmentä artikkelia. Lopullisen aineiston muodostivat kuusi vuosina 2006–2013 julkaistua tapaus-verrokkitutkimusta, joissa puheen ymmärtämisen taitoja oli tutkittu osana laajempia kielellis-kognitiivisia tutkimuksia. 5–16-vuotiaiden FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taidot olivat tyypillisesti kehittyviä verrokkeja heikommat sekä sanojen että lauseiden ymmärtämisen tehtävissä. Tutkimustulokset FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taitojen ja älykkyyden yhteydestä olivat ristiriitaisia. Menetelmältään laadukkaimmassa tutkimuksessa puheen ymmärtämisen taidot ja älykkyys olivat yhteydessä, mutta aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella puheen ymmärtämisen taidot eivät todennäköisesti ole FASD-lasten ja -nuorten erityinen heikkous vaan linjassa heidän älykkyystasonsa kanssa, joten ymmärtämistaitoja ei voida suositella muita kielen osa-alueita tärkeämmäksi kuntoutuksen kohteeksi.

Cognitive Interview (CI) was designed to help eyewitnesses remember what they witnessed in greater detail. The CI has been widely researched ever since its’ development and nowadays there are even more than just one type of CI. The so far most researched variant is Enhanced Cognitive Interview (ECI). Then there is also Modified Cognitive Interview (MCI). Both the CI and the ECI include four mnemonics: context reinstatement, report all, change order and change perspective. Additionally, the ECI also includes rapport building, unlike the CI. The aim of this thesis is to examine whether an MCI can be used in a way that preserves the benefits of the CI. The thesis will also assess whether the MCI takes statistically significantly less time to conduct in comparison to the full ECI. Previous studies have suggested that the change order and change perspective mnemonics would be less useful in comparison to the other two mnemonics. The articles used in this thesis were searched from the Helsinki University Library’s Helka-database using the following keywords: “cognitive interview”, ” memory” and “modified” or “cognitive interview”, ” eyewitness” and ”memory” or ”cognitive interview”, ”enhancing” and ”recall” or ”memory” and ”confabulation” or ”age”, ”memory” and ”education”. Some of the sources were also found via the already chosen articles by entering the source into Pubmed- and Psycinfo-databases. It was found that the CI, ECI and MCI all produce more information in comparison to other interviewing methods used to interview witnesses. However, the ECI and the MCI seemed to also produce the most memory confabulations. The view, that both the change perspective and change order mnemonics are the least useful when interviewing eyewitnesses, was supported by the results. The change perspectives mnemonic can also be considered problematic when it comes to legal proceedings, as it can be viewed as hearsay evidence. The MCI was found to take statistically significantly less time to conduct when compared to the full ECI, when both the change order and change perspective mnemonics were omitted. This is an important finding since a shorter interview would save resources. However, the shortened MCI should be used with caution since it does inflict more memory confabulations in comparison to other methods. Therefore, the MCI should only be used when limited resources rule out the use of the full ECI.

Children with cochlear implants (CI) are known to have deficits in their prosody perception and emotion recognition skills. This is a risk for their social well-being. The purpose of this study is to examine what is known about prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs compared to normally hearing children. Results show that there are deficits in at least some areas of the prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs. More information is needed so that CIs could be technically improved and the interventions could be more efficient. Music is one of the most promising ways to enhance the prosody perception skills of children with CIs.

Tavoitteet: Empatia ja prososiaalinen käyttäytyminen ovat taitoja, jotka kehittyvät muuhun kehitykseen kytkeytyneenä sosiaalisissa suhteissa läpi elämän. Sisarussuhteet ovat tärkeitä kasvuympäristöjä, joissa voidaan harjoitella mm. sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia taitoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, millainen yhteys sisarussuhteella on empatiakykyyn ja prososiaaliseen käyttäytymiseen, sekä tutkia, onko sisarusten kanssa eläneillä ja ainoilla lapsilla eroa empatiassa ja prososiaalisissa taidoissa. Lisäksi selvitetään, onko syntymäjärjestyksellä, sisarusten sukupuolella tai sisarussuhteen laadulla merkitystä empatian ja prososiaalisuuden kannalta. Menetelmät: Tutkimustietoa hankittiin Terkko Navigator -hakukoneen avulla maaliskuussa 2024 hakusanoilla ”empathy”, ”development”, ”prososial behavior” ja ”siblings”. Mukaan hyväksyttiin kaikki englanninkieliset tutkimukset, jotka olivat vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita alkuperäistutkimuksista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusartikkeleita löytyi yhdeksän kappaletta. Tutkimusnäytön perusteella sisarussuhteella on yhteys sekä empatiaan että prososiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan sisaruksen kanssa kasvaneilla on paremmat empatiataidot ja enemmän prososiaalista käyttäytymistä kuin ainoilla lapsilla. Erityisesti laadultaan positiivinen sisarussuhde on yhteydessä korkeampaan määrään empatiaa ja prososiaalista käyttäytymistä. Nämä tutkimustulokset osoittavat, että sisarussuhteilla on oma merkityksensä empatian ja prososiaalisuuden taitojen kehittymisessä.

There has been observed a link between schizophrenia, schizotypy and supernatural beliefs, and this link has been studied a lot. However, previous studies have treated supernatural beliefs and other belief categories that resemble it as qualitatively different groups, even though this approach has a questionable basis. In this study, therefore, these groups have been combined into a single, general class of beliefs. The study has three hypotheses; firstly that people who have more supernatural beliefs also have more schizotypal traits (and vice versa), secondly that schizotypal traits related to cognitive processes specifically are related to a higher amount of supernatural beliefs, and thirdly that people who hold strong supernatural beliefs assume that others consider them strange or atypical. The results support the first and second hypothesis, but are less clear regarding the third hypothesis.

Ilmastopsykologiassa on perinteisesti keskitytty yksilötason valintoihin ja toimintaan ilmaston hyväksi, kuten kierrätykseen ja lihansyönnin vähentämiseen. Ilmastonmuutos on kuitenkin lopulta kollektiivinen ilmiö: suuri osa tutkijoista kannattaa ajatusta ihmiskunnan merkittävästä roolista sen aiheuttajana ja se tulee koskemaan enemmän ja vähemmän jokaista. Ilmastonmuutosta pidetään sosio-ekologisena kriisinä, jonka hillitseminen vaatii laajoja sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia. Tämän mittakaavan muutoksia saadaan parhaiten aikaan kollektiivisella toiminnalla. Yksilön identifioituminen erilaisiin ryhmiin, kuten ilmastonsuojelijoihin, vaikuttaa siihen millaisiin kollektiivisiin toimiin hän todennäköisesti ottaa osaa. Sosiaali-identiteetit muodostuvat yksilön sisäryhmien jäsenyyksistä, eli millaisiin ryhmiin yksilö on identifioitunut. Tutustuin katsaukseni aiheeseen tutkimalla ensin Journal of Environmental Psychology -nettisivuja, jossa on julkaistuna paljon ilmastopsykologisia artikkeleita. Lopulta katsaukseen liittyvää kirjallisuutta etsin Pubmedistä sekä Helsingin yliopiston kirjaston artikkelikokoelmista käyttämällä hakusanoja ’’pro-environmental behavior’’, ’’collective action’’, ’’social identity’’ sekä ’’pro-environmental social identity’’. Katsaukseen valikoituneen kirjallisuuden perusteella sosiaali-identiteetti on merkittävä kollektiivisen toiminnan ennustaja myös ilmastonmuutoskontekstissa. Kollektiivinen ilmastotoiminta tarkoittaa niin ilmastopoliittisten säännösten kannattamista kuin konkreettista ilmaston hyväksi toimimista ryhmässä esimerkiksi Fridays for Future tyyppisissä mielenosoituksissa. Yksilöiden keskeiset ryhmäjäsenyydet siis vaikuttavat yksilön ilmastotoimintaan ja asenteisiin ilmastonmuutosta kohtaan. Erityisesti politisoituneen sosiaali-identiteetin on todettu ennustavan kollektiivista toimintaa, ja myös ilmastokontekstissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä. Politisoitunut ympäristöystävällinen sosiaali-identiteetti muodostuu, kun yksilö toimii aktiivisena osana ryhmää tavoitteenaan saavuttaa kollektiivisen kamppailun kautta ilmastomyönteistä yhteiskunnallista muutosta. Erilaiset sosiaaliset ryhmät voivat olla myös konfliktissa keskenään pitäen kiinni oman sisäryhmänsä aatteista ja syrjien vastakkaisten ryhmien ajatuksia. Ilmastokontekstissa erilaisia tulkintoja löytyy niin siitä, kenen aiheuttama ilmastonmuutos on, kuin siitä, miten laajoja muutoksia sen hillitseminen vaatii. Erilaisista asenteista johtuvat ryhmien väliset konfliktit voivat hidastaa vaadittavien ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien toimeenpanoa, mutta toisaalta laaja sosiaalinen ja rakenteellinen muutos vaatii tämän tyyppistä konfliktia staattisuuden sijaan. Yksilöiden ryhmäjäsenyyksien vaikutuksia olisi tärkeää ottaa huomioon ilmastokeskustelussa sekä mahdollisesti hyödyntää ilmastoviestinnässä uudelleen muotoilemalla sanoma vastaamaan yksilön sisäryhmien normeja.

Tavoitteet. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus viestiä ja osallistua yhteiskuntaan. Koska viestintä ja yhteisöllisyys ovat enenevässä määrin siirtyneet kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi myös internettiin ja sosiaalisen median alustoille, on avusteisesti viestivien osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia sosiaalisen median alustojen käytöstä mielekästä tutkia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on aiemman tutkimustiedon valossa tarkastella mikä merkitys sosiaalisella medialla on avusteisesti viestivälle ihmiselle. Katsauksessa tarkastellaan etenkin sosiaalisen median avusteisesti viestivälle tarjoamia hyötyjä viestinnälliseen näkökulmaan keskittyen. Lisäksi kartoitetaan millä tavoin avusteisesti viestivät käyttävät sosiaalista mediaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2022 Scopus-, OvidMedline- ja PsychInfo- tietokannoissa. Hakulausekkeeksi valittiin social media AND (aac OR “augmentative and alternative communication”). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien tuli vastata vähintään jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä, olla englanninkielinen vuosina 2014-2022 julkaistu vertaisarvioitu alkuperäinen tutkimusartikkeli, joka on saatavilla verkosta joko ilmaiseksi, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakulausekkeessa käytetyt termit tuli löytyä artikkelien otsikosta, abstraktista tai avainsanoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten pohjalta avusteisesti viestivien henkilöiden eniten käytettyjä sosiaalisen median alustoja olivat Facebook, Twitter ja Skype. Lisäksi useammissa tutkimuksissa mainittiin sähköposti yhtenä käytetymmistä sähköisistä viestintäkanavista osallistujien keskuudessa. Kaikki osallistujista tarvitsivat sosiaalisen median käyttöön teknisiä apuvälineitä ja usein myös läheisten tukea. Käyttöä rajoittivat pääasiassa erilaiset motoriset, teknologiset ja kirjalliset haasteet. Sosiaalisen median koettiin tarjoavan avusteisesti viestiville useita hyötyjä, kuten mahdollistavan ja helpottavan yhteydenpitoa ja lisäävän sosiaalisia suhteita. Yleisesti viestiminen sosiaalisessa mediassa koettiin kasvokkaista viestintää helpommaksi ja monella tapaa myös mielekkäämmäksi. Sosiaalisen median kautta oli helppo etsiä ja saada apua ja tukea arkeen. Aihetta on tärkeä tutkia lisää pystyäksemme entistä laajemmin hyödyntää sosiaalisen median avusteisesti viestiville tarjoamat hyödyt ja tarjotaksemme heille tasavertaisen mahdollisuuden olla osana nyky-yhteiskuntaa.

Tavoitteet: Afasia on aikuisiällä esiintyvä kielelliskognitiivinen häiriö, joka voi vaikuttaa moniin eri elämän osa-alueisiin. Tämän vuoksi sitä olisi tarpeen tarkastella afaattiselle henkilölle merkityksellisen, arjen toimintakyvyn huomioivan toiminnallisen kommunikaation näkökulmasta. Jotta puheterapian vaikutuksia afaattisen henkilön toiminnalliseen kommunikaatioon voitaisiin tarkastella, tulisi käytössä olla arviointivälineitä, jotka tuovat esiin afaattisen henkilön kommunikaatiokykyjä ja niiden käytön tehokkuutta. Lisäksi olisi olennaista saada käyttöön terapiamuotoja, jotka tähtäävät vuorovaikutuksen sujumiseen häiriökeskeisen kielellisten toimintojen palauttamisen sijaan. Tämän kanditutkielman tarkoituksena on tarkastella sosiaalisesti suuntautuneen ryhmämuotoisen puheterapian vaikutuksia afaattisten henkilöiden toiminnalliseen kommunikaatioon sekä niitä arviointivälineitä, joilla terapian vaikuttavuutta on tutkittu. Menetelmät: Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Hakulausekkeeksi muodostui: (aphasia) AND (functional communication OR everyday communi- cation OR interpersonal communication OR conversation) AND (group therapy OR group treatment OR group conversation treatment). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta artikkelista, joista yksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023, ja niissä oli kaikissa kyse afaattisten henkilöiden ryhmäpuheterapiainterventioista. Aineistosta poimittiin tarkemman analyysin myötä tutkimuskysymysten kannalta tärkeimmät tiedot. Tulokset ja johtopäätökset: Toiminnallista kommunikaatiota mitattiin tutkimuksissa itsetäytettävillä ja läheisten tai hoitajien täyttämillä kyselylomakkeilla ja arviointiasteikoilla sekä diskurssia ja keskustelevaa puhetta tarkastellen erilaisissa haastatteluissa ja kertomuksissa. Sosiaalisesti suuntautuneilla ryhmämuotoisilla puheterapiainterventioilla oli pääosin positiivinen vaikutus toiminnalliseen kommunikaatioon ainakin jollain arviointimenetelmällä mitattuna verrattaessa ennen interventiota saatuihin tuloksiin. Jatkossa olisi olennaista saada tarkempi käsitys toiminnallisen kommunikaation eri osa-alueista, jotta myös arviointivälineitä saataisiin systemaattisemmiksi. Toisaalta olisi tärkeää myös saada enemmän tietoa myös siitä, mitkä sosiaalisesti suuntautuneen ryhmäterapian sisällölliset elementit ovat yhteydessä muutokseen, jotta kuntoutuksesta saataisiin kohdistetumpaa ja yhdenmukaisempaa.

Emergence of self-awareness in children has typically been measured by the classic mirror mark test in which a child is placed in front of a mirror after a novel mark is discreetly placed on their face. Self-referencing behavior while looking in the mirror is typically interpreted as evidence of early self-awareness. Most children living in urban western contexts pass the test by the age of two. Development of mirror self-recognition has been considered universal. However, cross-cultural research indicates that the capacity to recognize one’s image develops later in children who live in rural, non-industrial sociocultural contexts. The objective of this thesis is to present these differences between different sociocultural contexts and review the proposed mechanisms behind them. Different cultures can be placed along a continuum of autonomy versus interdependence. In autonomous cultural contexts parents typically prefer a “distal” parenting style. It has been proposed that this parenting style facilitates the child’s capacity to form a representation of the self as a differentiated individual. Both autonomous parental socialization goals and a distal parenting style have been correlated with better performance in the mirror mark test. However, the available data is limited and the correlations between parenting variables and performance in the mirror mark test have not been found in all samples. It has been suggested that the cross-cultural validity of the mirror mark test might be poor. More research and possibly new measures of self-awareness are needed in the future.