Browsing by Title
Now showing items 504-523 of 615
-
(2018)Skillful thinking can be defined and measured by conceptualizing it as reliable thinking processes that lead to rational action. Rational is action by which we reach our goals maximizing the subjective value we feel for achievement. Rational action can be viewed to be based on true beliefs, epistemic rationality. Modern research concerning skillful thinking has taken place in the framework of dual-process theories. The framework is based on findings that humans are susceptible to rationality preventing biases in reasoning. Although the biases are thought universal, some people have been found to able to avoid them. Researchers have categorized thinking to type 1 and type 2 processes, of which type 2 processing represents reliable type. Type 2 processing is linked to intelligence, but also to skillful thinking distinguishable from it. The frameworks laboratory tasks simulating typical decision-making measure both aspects of type 2 processing. By using self-assessment measures, it is also possible to focus on the qualities of skillful thinking alone. As examples of the measurement types this review focuses on the Cognitive Reflection Test and on the Actively Open-minded Thinking scale. It was found in the review that the usability of the Cognitive Reflection Test can be hindered by prior exposure to the test as well as by the publicity it has received. Regarding the Actively Open-minded Thinking scale, the structure of the measure was found to be questionable. The problems require further research. Reviewing the results of the Cognitive Reflection Test also brought up a problem related to the framework more generally. Newest theories of the framework include concepts such as mindware and logical intuitions, which can be used to explain phenomena, but not that well to predict them. The relation between the concepts and skillful thinking requires further clarification in the future.
-
(2021)Globaali työtilahypoteesi on ollut yksi vaikutusvaltaisimmista tietoisuuden empiirisistä teorioista. Sen esitti alkujaan Bernard Baars vuonna 1988 ja sittemmin Dehaene ja Naccache ovat kehittäneet teoriasta hermostollisen version. Teorian mukaan tietoisuuden taustalla on laajalle levittynyt hermostollinen verkko, globaali työtila, ja tietoinen kokemuksemme on se informaatio, joka työtilassa on aivokuoren eri osien saatavilla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli esitellä Dehaene ja Naccache teoria tietoisuudesta samalla arvioiden sen vahvuuksia ja heikkouksia. Tutkielmassa käydään läpi keskeisiä empiirisiä tuloksia sekä tietoisuuden hermostollisia korrelaatteja, joihin globaalin työtilahypoteesin tulisi kyetä vastaamaan. Lisäksi esitellään kriteerit, jotka tietoisuudesta esitetyn teorian tulisi sisältää. Tutkielman perusteella globaali neuraalinen työtilahypoteesi esiintyy teoriana, jolla pystytään hyvin selittämään tajunnallisuuteen liitettyjä empiirisiä ilmiöitä ja joka pystyy vastaamaan useimpaan tietoisuuden empiiriseltä teorialta vaadittavaan kriteeriin. Teorian suurin haaste liittyy siihen, ettei se kuitenkaan kykene selittämään miksi työtilan kaltainen arkkitehtuuri saa aikaan tietoisuuden. Haasteena myös on, että teoria saattaa käsitellä vain kapeaa osaa tietoisuuden ilmiöistä. Olisikin tärkeää tutkia teorian yhtymäkohtia alan muiden teorioiden kanssa askeleena kohti tietoisuuden parempaa tieteellistä ymmärrystä.
-
(2020)Uponneiden kustannusten harha on taloustieteen ja psykologian piirissä hyvin vakiintunut ja tunnettu ilmiö, jossa toiminnan jatkamista perustellaan virheellisesti toimintaan jo aiemmin upotetuilla resursseilla. Ilmiötä on tutkittu erityisen paljon organisaatioiden toiminnan tasolla taloustieteessä, mutta sen oletetaan tyypillisesti ilmenevän myös yksilötasolla. Näyttö uponneiden kustannusten harhan ilmenemisestä yksilön päätöksenteossa on kuitenkin heikkoa. Harhaa käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu vaihtelevia ja ristiriitaisia tuloksia, jotka asettavat ilmiön laajamittaisen yleistettävyyden ja käytännön vaikutukset kyseenalaisiksi. Tässä katsauksessa tarkastellaan kriittisesti tuoreinta tutkimustietoa uponneiden kustannusten harhasta yksilöpsykologisella tasolla pyrkien vastaamaan kysymykseen siitä, millaista tieteellinen näyttö kyseisestä ilmiöstä on tällä hetkellä ja mitä selittäviä tekijöitä ilmiön taustalla on havaittu. Parasta näyttöä uponneiden kustannusten harhasta yksilön päätöksenteossa löydettiin konteksteissa, jotka liittyvät rahaan ja sen käyttämiseen. Sen sijaan niin sanottujen käyttäytymisen upotettujen kustannusten (engl. behavioral sunk cost) kohdalla tutkimusnäyttö paljastui ristiriitaiseksi. Ilmiö oli havaittu useissa tutkimuksissa, mutta sen toistaminen ja luotettava havaitseminen oli osoittautunut vaikeaksi. Kokonaisuudessaan näyttö käyttäytymisen upotettujen kustannusten harhan olemassaolosta on suhteellisen heikkoa ja ilmiön olemassaolon vahvistaminen vaatii lisätutkimusta. Mahdollisia uponneiden kustannusten harhan olemassaoloa selittäviä tekijöitä löydettiin useita. Perinteisiksi selitysmalleiksi kirjallisuudessa osoittautuivat kognitiivinen dissonanssi, prospektiteoria ja resurssien hukkaan heittämisen välttäminen. Näiden rinnalla uudempina selitysmalleina esiintyivät mm. mentaalisen kirjanpidon malli, vaivannäön oikeutuksen malli sekä erilaiset emootiomallit. Katsauksen perusteella voidaan arvioida uudempien mallien eduksi niiden testattavuus verrattuna perinteisiin malleihin, jotka eivät tee yhtä selkeitä ennusteita ilmiön käyttäytymisestä. Mikään yksittäinen malli ei kuitenkaan tämänhetkisen näytön perusteella nouse yksiselitteisesti vahvimmaksi uponneiden kustannusten harhan selittäjäksi. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että uponneiden kustannusten harha on selvästi olemassa ainakin rahankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa, missä näyttö sen puolesta on suhteellisen vahvaa. Sen sijaan uponneiden kustannusten harha laajempana psykologisena ilmiönä on tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella vastatuulessa. Erityisesti käyttäytymisen upotettujen kustannusten harhaan liittyvä näyttö on kokonaisuudessaan ristiriitaista, eikä uponneiden kustannusten harhan olemassaolo laajana psykologisena ilmiönä ole selvää.
-
(2023)Aim. Children and adolescents have been found to learn emotional and social skills effectively through movement, practice and active participation. Therefore, dance is often utilized as a tool of learning. Emotional and social skills are necessary for understanding and managing emotions, setting and achieving goals, feeling and expressing empathy, as well as building and maintaining meaningful relationships. The aim of this literature review is to explore the potential of dance intervention in supporting school-aged children and adolescents’ social-emotional competence. Factors that may influence the effectiveness of an intervention are further discussed. Methods. Literacy search was conducted by searching the PubMed, PsychINFO, and Google Scholar databases with search terms “dance/dance intervention/dance therapy”, ”emotional skills/social skills/SEL”, and ”children/youth/adolescence”. Reference lists of subject-related articles were also utilized in the search process. Time of publication (articles published since 2010 were included) and use of quantitative measures and a control group were applied as inclusion criteria. Distinctly clinical samples were excluded. Six studies were selected, in all of which children or adolescents took part in a dance intervention. Results and conclusions. In five studies, improvement of the social-emotional competence of the intervention group was statistically significant compared to the controls in at least one of the measured areas. In one study, skills of the intervention group improved, but the result was not statistically significant. Based on this review, dance intervention may improve the social-emotional competence among children and adolescents. Evidence comprised both intra- and interpersonal dimensions of the competence. Longer duration of intervention and teaching methods emphasizing teamwork may improve the effectiveness of a dance intervention. Gender or cultural factors may also impact effectiveness. Further research is needed on stability, generalizability, and effect mechanisms of these results.
-
(2021)Depression is a mental health disorder that causes significant individual and societal harm, such as extensive suffering and increased disability and mortality. Due to its high prevalence, depression remarkably contributes to the global disease burden, which makes continuous work for developing more effective treatment particularly important. This literary study investigates the usability of dance-based interventions in the treatment of adulthood depression. The aim is to obtain an understanding of their overall effectiveness as well as compare treatment outcomes with conventional and other treatment. An additional objective is to discuss and compile possible contributing factors and evaluate the emphasis and deficiencies of current research literature. The method of data collection for the study was a systematic literary search on databases OvidMedline and Scopus. Seven individual studies investigating the effect of a dance intervention on either diagnosed or self-reported depression were chosen for data. The intervention had to be conducted mainly face-to-face and the symptoms had to be evaluated in a quantitative measure at least before and after the intervention. Research subjects were to be over the age of 18 and have no significant physical conditions or inabilities. Studies that included only elderly people were also excluded. The results of this study indicate that dance-based treatment can significantly reduce symptoms in depressed adults. In addition, the observed reduction in depressive symptoms was greater in favour of the treatment group compared to controls receiving only conventional treatment or psychoeducation and being on a waiting-list. The effectiveness of dance interventions also appears to be as good, or in some respects better compared to previously studied mindfulness-meditation, monotonous exercise and listening to music. Furthermore, dance interventions reduced a variety of comorbid symptoms, such as anxiety, psychological stress and difficulty in identifying emotions and gave rise to other positive changes, such as increased satisfaction with life, vitality and subjective happiness. Possible methods of change may be related to the enjoyable action that dancing provides, as well as to improved emotion identification and awareness, improvements in physical health and the social environment of the interventions. However, in interpreting these results, the limitations must also be taken into account as some studies were non-experimental, follow-ups were short or absent and the gender distribution of the participants was strongly unbalanced. In the future it is important to systematically investigate and control different factors that may alter the effectiveness of dance interventions, relating to both study subjects and the intervention itself. Accumulating such information is vital as dance interventions could have notable, cost-effective uses in the treatment of depression.
-
(2019)Afasia on kielellis-kognitiivinen häiriö, jonka huomattavimpia oireita ovat häiriöt kielessä ja sen käytössä. Afasiaan liittyy usein myös ei-kielellisiä kognitiivisia häiriöitä, kuten tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia. Tarkkaavaisuuden häiriöt ovat yhteydessä afasian saaneiden ihmisten kielellisiin oireisiin. Afasian saaneilla ihmisillä on huomattu kielen eri osa-aluilla esiintyvän yksilöllistä vaihtelua (IIV), mutta tarkkaavaisuuden IIV:a on tutkittu vain vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena on kerätä yhteen tutkimuksia tarkkaavaisuuden IIV:sta ja sen yhteydestä afasian saaneiden ihmisten kielelliseen suoriutumiseen. Koska tarkkaavaisuudella ja kielellä on osoitettu olevan yhteys, on tärkeää tutkia kuinka tarkkaavaisuuden IIV voi vaikuttaa kielelliseen suoriutumiseen afasian saaneilla ihmisillä. Tarkkaavaisuudella on tärkeä rooli niin arkielämässä pärjäämisessä kuin puheterapiassa. Tarkkaavaisuuden IIV:n ymmärtäminen voi antaa lisätietoa afasian arviointiin, kuntoutuksen kohdentamiseen sekä kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, joka kuvaa tutkittavaa ilmiöitä monipuolisesti. Se syntetisoi aiempaa tutkimustietoa ja mahdollisti aiheen tarkastelun kriittisin silmin. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin useista eri tietokannoista. Aineisto muodostui neljästä tutkimuksesta, joiden valintakriteereinä olivat se, että tutkimus on suomen- tai englanninkielinen, vertaisarvioitu ja siinä on kokeellinen tutkimusasetelma. Tulokset osoittivat, että afasian saaneilla ihmisillä on enemmän tarkkaavaisuuden IIV:a kuin verrokeilla erityisesti silloin, kun tehtävän ja tilanteen vaatimukset tarkkaavaisuudelle kasvavat. Tulokset osoittivat kolme tekijää, jotka vaikuttivat IIV:n lisääntymiseen: auditiivinen prosessointi, auditiivisen ja visuaalisen modaliteetin integraatio ja kielellinen prosessointi. Tarkkaavaisuuden IIV:lla ja kielellisellä suoriutumisella oli yhteys, mutta tämän aineiston perusteella ei voida täysin erotella toisistaan kielellisen prosessoinnin ja modaliteettien integraation vaikutuksia. Tutkielman aineiston suppeuden vuoksi tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Lisätutkimusta tarvitaan erityisesti tarkkaavaisuuden päivittäisestä IIV:sta, sekä modaliteetin integraation ja kielellisen prosessoinnin vaikutuksista erikseen.
-
(2017)Objective. Listening music while studying is a common habit among students. However, despite the numerous studies conducted, it is still disputed whether and how background music influences learning and concentration. In addition, the results have not been comparable due to variety of theoretical framework and methodological quality in studies. To clarify the variety of paradigms in different studies Ferreri and Verga (2016) have recently proposed a model explaining the effect of music on verbal learning and concentration. Thus, the aim of this thesis is to discuss the effects of background music on learning and concentration and identify factors explaining the results. Method. This thesis is a review of recent studies on the effects of background music on learning and concentration. Since majority of the recent studies have focused on adults only studies with adult participants are considered. Results and conclusions. Background music has no general effect on learning and concentration as compared to no music. More detailed examination of studies reveals that different aspects of mu-sic, the task and personal characteristics can moderate the impact of background music. Individual musical features cannot explain the impact of background music, but the simultaneous variation of its features such as complexity can alternate the influence in learning mechanisms. Some effects might be explained by the type and the difficulty of the task. Comparison of different types and the difficulty of the task reveals that background music has detrimental effect on reading comprehension and in contrast, in simple tasks (i.e. simple math tests) background music might be beneficial for the processing. Individual differences might be explained by the preference for back-ground music and finding the presence of music distracting, indicating that background music might distract the learning of those with lower tendency to listen music. Nevertheless, some results are inconsistent and consequently these single factors might not be helpful to explaining the results. It is possible that these factors might moderate the effects simultaneously. In addition, the impact of learning context should be taken into account in further studies. It is also possible that several mechanism moderate the effects as Ferreri and Verga (2016) propose in their model. The impact of attention, arousal and mood, and emotions and reward must be considered in future studies on the effects of background music.
-
(2020)Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tehohoitopotilailla ilmenee runsaasti nielemisvaikeuksia intubaatioputken, eli hengitysputken poiston jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä riskitekijät vaikuttavat tehohoitopotilaiden nielemisvaikeuksien syntyyn sekä kuinka paljon ja millaisia ongelmia tehohoitopotilailla ilmenee syömiseen ja nielemiseen liittyvissä toiminnoissa intubaatioputken poiston jälkeen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto haettiin Ovid Medline, Scopus ja PubMed tietokannoissa. Hakulauseke oli (deglutition OR deglutition disorder* OR deglutition dysfunction* OR deglutition impair* OR swallow* OR swallowing disorder* OR swallowing dysfunction* OR swallowing impair*) AND (critical care OR intensive care OR critical ill* OR critically ill OR intensive care unit OR ICU) AND (extubation OR post-extubation OR postextubation OR post-extubation dysphagia OR dysphagi*) AND (assess* OR assessment OR assessment tool* OR screening tool* OR screening OR evaluation* OR estimation* OR instrumental OR non-instrumental OR FEES OR fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing OR VFSS OR videofluoroscopic swallow study OR bedside* OR bedside* OR bedside-assessment OR bedside swallow evaluation). Aineistoa analysoitiin valintakriteerien perusteella tarkastelemalla ensin otsikkoa ja abstraktia ja sitten kokotekstiä. Tutkimusaineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 2015–2019 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tehohoitopotilaiden nielemisvaikeuksien syntyyn vaikuttavista riskitekijöistä merkittävimmäksi nousi intubaation kesto ja etenkin pitkittynyt intubaatio (≥48h). Muita riskitekijöitä olivat potilaan vanhempi ikä, ikään liittyvät äänenlaadun muutokset ja muutosten vaikeusaste sekä intubaatioputken asettamisesta aiheutuneet nieluun ja kurkunpäähän kohdistuneet anatomiset vauriot. Intubaatioputken poiston jälkeen tehohoitopotilailla ilmeni runsaasti erilaisia nielun ja kurkunpään rakenteellisia vaurioita, aspirointia, penetrointia ja aspiraatiosta johtuvaa keuhkokuumetta, muita hengitysteihin liittyviä komplikaatioita, oraalimotoriikan heikentymistä, normaaliin ruokavalioon palaamisen viivästymistä sekä sairaalassaoloaikojen pidentymistä.
-
(2018)Tavoitteet. Autismikirjon häiriöiden arviointi perustuu nykyään lähinnä haastatteluihin, kyselylomakkeisiin ja havainnointiin. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin yleensä laadullisia, eivätkä ne sovi erityisen hyvin kehityksen seurantaan tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Muissa häiriöryhmissä on jo käytössä erilaisia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä, ja sellaiset voisivat sopia hyvin myös autismikirjon häiriöiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia puheen- ja liikkeentunnistukseen perustuvia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä autismikirjon lapsille on tutkittu tai jo käytössä sekä millaisia ongelmia teknologisavusteisiin arviointimenetelmiin mahdollisesti liittyy. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin viidestä eri tietokannasta käyttäen hakusanoina autismia tai lyhennettä ASD, arviointia kuvaavia sanoja sekä erilaisia liikkeen- ja puheentunnistusta kuvaavia ja teknologisiin ratkaisuihin liittyviä sanoja. Hakutuloksista valittiin tiivistelmän ja tarkemman sisällön tutkimisen perusteella tutkimusaineistoksi seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa oli esitelty seitsemän erilaista teknologisavusteista arviointimenetelmää, joista neljässä käytettiin hyväksi erilaisia sensoreita, kahdessa kameroita ja tietokonenäköä ja yhdessä tablettitietokonetta. Menetelmillä pyrittiin arvioimaan stereotyyppisten liikkeiden määrää, lapsen motorisia taitoja, lapsen leikkitaitoja, tarkkaavuuden suuntaamista ja katseella seuraamista, ilmeiden tunnistamista ja tuottamista sekä autismikirjon henkilöiden jäljittelytaitoja. Kaikki menetelmät olivat vielä kehitysasteella. Löydetyt menetelmiin liittyvät ongelmat johtuivat joko käyttäjästä, laitteista tai käytännön järjestelyistä. Raportoituja ongelmia olivat sensorien antamat väärät positiiviset tulokset, mittalaitteen ja tietokoneen välisen yhteyden pätkiminen, laitteen akun matala varaus, se että lapsi kieltäytyi käyttämästä sensoriranneketta, se että, osa kameralla kuvattavista tilanteista jäi katvealueelle ja siksi huomaamatta, ja se, että mittausdataa analysoivat algoritmit eivät tunnistaneet kaikkia analysoituja tilanteita oikein.
-
(2020)Tavoitteet. Väestön ikääntymisestä johtuva muistisairaiden määrän kasvu tulee tulevaisuu-dessa olemaan merkittävä haaste terveydenhuollolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda yleiskuva siitä, millaisia teknologisia apuvälineitä voidaan käyttää muistisairaiden ih-misten kielellis-kognitiivisten taitojen ylläpitämiseen sairauden edetessä, ja millaisia koke-muksia muistisairailla ja heidän lähi-ihmisillään on teknologisten apuvälineiden käytöstä. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin maaliskuussa 2020 Ovid Medline- ja Web of Science- tietokan-noista. Hakulauseke muodostui dementiaan tai lievään kognitiiviseen heikkenemiseen, kuntoutukseen, teknologisiin apuvälineisiin sekä kieleen ja kognitioon liittyvistä englannin-kielisistä termeistä. Valittujen artikkeleiden tuli olla englanninkielisiä, vertaisarvioituja ja vuo-sina 2010-2020 julkaistuja alkuperäisiä tutkimusartikkeleita. Sisäänottokriteerien perusteella hakutuloksesta valittiin lopulliseen aineistoon neljä artikkelia. Lisäksi valittiin yksi artikkeli manuaalisella poiminnalla. Artikkelien sisältöä analysoitiin laadullisin menetelmin. Tulokset ja johtopäätökset. Muistisairaille tarjolla olevien erilaisten teknologisten apuvälineiden kirjo on laaja. Muistisairaat ja heidän lähi-ihmisensä suhtautuvat apuvälineisiin positiivisimmin silloin, kun ne ovat edullisia, helposti saatavilla olevia, helppokäyttöisiä ja vastaavat heidän henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että teknologisin apuvälinein toteutettu kielellis-kognitiivinen kuntoutus tuottaisi parempia tai radikaalisti erilaisia tuloksia kuin perinteiset menetelmät. Alustavaa näyttöä on kuitenkin siitä, että teknologiaa voidaan käyttää kielellis-kognitiivisen harjoittelun lisäämiseen ja täydentämiseen hyvin tuloksin. Teknologia-avusteinen kuntoutus voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun perinteisiä terapiamuotoja on niukasti tarjolla tai kuntoutuja ei pysty osallistumaan niihin.
-
(2022)Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.
-
(2021)Objective. Transgender and gender nonconforming (TGNC) individuals are exposed to many different stressors due to their gender minority status. This makes them more vulnerable to mental health problems, and a comparatively large number of TGNC people use psychotherapy services during their lifetime. Studies have shown that starting psychotherapy can be a difficult and vulnerable time for TGNC people, and that seeking psychotherapeutic help can be delayed due to the fear of therapists’ reactions. Affirmative psychotherapy has been proven to raise TGNC people’s quality of life and lessen gender dysphoria. There is a comparatively small amount of research concerning TGNC people in psychotherapy. The objective of this review is to examine which factors affect TGNC peoples’ experiences in psychotherapy and the alliance between the therapist and their TGNC client. Methods. The literature for this review was searched on Google Scholar using combined keywords “transgender”, “affirmative” and “psychotherapy”. Studies using terms “therapy” or “counselling” in place of “psychotherapy” were also included. Results and conclusions. The working alliance between a therapist and their TGNC client was positively influenced by the therapist’s conscious and affirming attitude to the client’s gender. If the client’s gender was either avoided or overfocused upon, the working alliance suffered. A good working alliance was described as empathetic, supporting, accepting and safe. Addressing systems of power and the effects of minority stress can be helpful in affirmative psychotherapy. Minority stress and its effects originate from the surrounding society and cannot be solved in classic individual psychotherapy. It might be time to ask what psychologists and psychotherapists can do to affect the systems that cause minority stress.
-
(2024)Tavoitteet: Vaikka psykoterapiat ovat tehokkaita hoitoja, niiden vaikuttavuudessa on parannettavaa. Yksi ratkaisukeino on potilaan rutiininomainen tulosten seuranta routine outcome monitoring eli ROM. ROM:n avulla mitataan hoidon kannalta asiaankuuluvia tulosmuuttujia kuten potilaan oireita ja tämän pohjalta hoitoa sopeutetaan vastaamaan paremmin potilaan tarpeisiin. Vaikka ROM:n hyödystä hoidon vaikuttavuuteen on empiiristä näyttöä, osa terapeuteista vastustaa menetelmää. Katsaukseni tavoite on tutkia terapeuttien kielteisiä asenteita ROM:ia kohtaan sekä pohtia mahdollisia tekijöitä asenteiden taustalla. Pohdin myös keinoja asenteiden muuttamiseksi. Menetelmät: Kirjallisuushaku tehtiin syksyllä 2023 Scopus ja Google Scholar tietokantoihin termein (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (therapist OR clinician) sekä (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (implementation). Katsaus rajattiin mielenterveystyön ammattilaisten asenteiden tarkasteluun. Tulokset ja pohdinta: Terapeuttien havaittiin olevan huolissaan erityisesti ROM:iin liittyvistä käytännönjärjestelyistä. Menetelmän mahdollinen vaikutus työnkuvaan, asemaan ja terapiasuhteeseen herättävät myös epäilyksiä. Asenteissa ROM:ia kohtaan löytyi eroja tutkimuksen toteutusmaasta, terapeutin teoreettisesta suuntauksesta ja käyttömäärästä riippuen. Katsauksessa keskustellaan ROM:n käyttöönottoa helpottavista tekijöistä.
-
(2019)Understanding the mechanisms of change in psychotherapy is still a work in progress. More profound understanding of these mechanisms of change would provide research-based guidelines for developing psychotherapies that are more effective and efficient. Psychotherapy research has found multiple active ingredients (specific techniques, therapeutic alliance, positive expectations, etc.) but understanding the way how these elements lead to the positive therapeutic change is unknown. Mechanisms of change in psychotherapies have been attempted to establish by researching the effects of therapy-specific techniques, but the results have been incoherent. Earlier psychotherapy research has found out that common factors that exist in all forms of psychotherapy have a larger effect on effectiviness of the treatment than the specific techniques have. Especially therapeutic alliance has been noticed to be a largest single factor in effectiveness of psychotherapies. In my thesis I present The Common Factor model of psychotherapy with a focus on therapeutic alliance. I also consider the requirements for finding mechanisms of change in psychotherapy. Lastly, I outline the current research on how therapeutic alliance might play a role in mechanisms of change in psychotherapies.
-
(2018)This thesis explores how bilinguals process and represent language in the brain and discusses evidence of the way in which bilingualism alters neural and cognitive processing in non-linguistic tasks. The processing and representation of different languages in the brain appears to be shared, with processing converging when adequate fluency is reached in a non-native language. Both neural and behavioural evidence indicates that the need for bilinguals to navigate and control multiple languages places increased demands on systems of executive control. This may explain the bilingual advantage over monolingual individuals often observed in non-linguistic tasks recruiting executive functions. Furthermore, patient record studies comparing bilingual and monolingual older adults indicate bilingualism may preserve neural and cognitive functioning, leading to delayed symptom onset of Alzheimer’s disease. Current literature varies in the kind and extent to which bilingual advantage is observed, and not all studies have found bilingual advantage in executive functioning and cognitive reserve. Further research could clarify the exact causal mechanisms of bilingual advantage, for example through comparing different kinds of bilingual populations to isolate circumstances in which executive and neuroprotective advantage occurs. This is also crucial for any potential clinical or educational applications based on the presented research to be effective.
-
(2020)Goals. Schizophrenia is a neuropsychiatric disorder characterized with cognitive symptoms such as memory deficits and sleep disturbances. Sleep spindle (slow ~10Hz, fast ~13Hz) activity has been found to correlate with declarative and procedural memory performance. Having enough of spindles might not guarantee intact sleep-dependent memory consolidation, but their temporal coordination with neocortical slow oscillations (SOs) and hippocampal ripples (100-250Hz) needs to be considered. SOs temporally group thalamic spindle and hippocampal ripple activity thus creating coordinated brain activity that has been proposed to be responsible for the redistribution of recently encoded memories from temporary dependence on the hippocampus to longer term representation in the cortex. Synchronized SO-spindle activity has been observed to predict overnight memory consolidation. Abnormalities in sleep spindle parameters and synchronized SO-spindle activity have been proposed to explain memory performance deficits present in schizophrenia. The purpose of this review is to familiarize the reader with the current research on the relationship between sleep spindles and memory performance in schizophrenia, and to provide an understanding of the possible role of coordinated SO-spindle activity in this relationship. Methods. This integrated literature review was constituted of articles that build up an understanding of the basic mechanisms of sleep spindles and memory consolidation. The scope was then extended to cover articles concerning the synchronization of sleep spindles and slow oscillations, and its relation to memory performance in schizophrenia patients. Results and conclusions. Some studies observed reduced sleep spindle parameters such as sleep spindle number and density predicting less overnight improvement in memory performance in schizophrenia patients. Cortex-wide synchronized SO-spindle activity was found to predict overnight improvement in healthy controls but not in schizophrenia patients, whereas synchronized SO-spindle activity measured from local brain areas was observed to predict overnight improvement in patients. The result indicates that distributed SO-spindle synchrony could present a hallmark of impaired memory performance in schizophrenia patients.
-
(2018)Objectives: The ventral visual stream (VVS) is important for recognizing visual objects and processing semantic knowledge. However, it is not clear whether non-pictorially presented objects are processed similarly. Posterior inferotemporal cortex (pITC) in the upstream VVS has been shown to process visual object properties. On the other hand, perirhinal cortex (PRC) in the downstream VVS is important for differentiating complex visually and semantically similar objects. We investigated whether the same areas are connected to visualizing objects and understanding their meanings when objects are presented non-pictorially. We hypothesise that signals in the pITC and PRC are connected to object imaginability and semantic similarity, respectively. Methods: In a fMRI study the participants (n=17) guessed, which object was presented based on verbal clues. Subjective semantic similarity, imaginability and detailedness were evaluated with a questionnaire (n = 16). Objective semantic similarity was evaluated with a word2vec-vector space model. The association between the ITC and PRC and the object properties was studied with partial correlation. Results and conclusions: Objective semantic similarity and imaginability were connected to the BOLD-signal in the PRC. Detailedness was connected to the BOLD-signal in the pITC. These results indicate that the VVS processes verbally cued objects similarly as visually presented objects.
-
(2023)Objectives. The study aimed to explore the relationships and disparities between the Big Five personality traits and investment decision-making, specifically focusing on risk aversion, investment horizon, trading activity, asset allocation, and diversification. In addition, the study wanted to examine the complex interplay between financial knowledge, intentions, and actual behavior in the stock markets, and how they are conceptualized in existing literature. Methods. A comprehensive information search was conducted, utilizing the Google Scholar and Helka databases. This search combined terms such as "big five", "openness to experience", "conscientiousness", "extraversion", "agreeableness", "neuroticism", "investment decision-making", "risk", "investment horizon", "trading activity", "asset allocation", and "diversification". The aim was not to conduct a systematic review, but rather to specifically select from the search results those publications that were directly relevant to the given topic. Results. The study finds significant, though inconsistent, connections between personality traits and investment decision-making. Openness and extraversion are linked to riskier investment behaviors, despite extraverts trading less often. Conscientiousness and agreeableness have complex impacts on investment choices, displaying both risk-averse and risk-seeking tendencies. Neurotic investors perceive themselves as risk-averse, but their portfolios suggest otherwise.
-
(2022)Hypnosis has a colorful history and different beliefs are still very much alive. Hypnosis can be broadly defined as top-down regulation where suggestions can influence on individual’s cognitive functions. Effects can be seen in ideomotor, -sensory and cognitive functions as well as ideomotor challenges. How hypnosis produces these effects can be considered through two theoretical frameworks. The altered state theory of hypnosis states that hypnosis produces a special state of consciousness that is optimal for automatic influences of the suggestions. Sociocognitive theories emphasize that changes produced by hypnosis are due to mental imagination and situational factors. By combining these integrative model aims to create an interaction network that brings together social, cognitive and neural factors. In highly hypnotizable individuals changes in perceptual experience can be created without induction of hypnosis. The primary role of suggestions has arisen from experiments of Stroop effect and production of visual hallucinations. Pure hypnosis without suggestions does not seem to influence on different cognitive functions. The role of suggestions is complicated by results where hypnosis has been necessary for the effects of the suggestions to arise. The neural bases of the hypnotic suggestions seem to be the changes in activation on those brain areas and connections that are involved in executing cognitive functions in everyday situations. In systematic analysis only activation in lingual gyrus was associated with hypnosis. Studying hypnotic suggestions and related brain mechanisms opens an opportunity to understand cognitive functions as well as to examine the scientific nature of hypnosis.
-
(2018)Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, johon liittyy usein psykososiaalisia ongelmia. Puheen sujumattomuus saattaa heikentää änkyttävän henkilön elämänlaatua, vaikeuttaa ihmissuhteiden luomista ja rajoittaa yhteiskunnallista osallistumista. Hyväksyvän suhtautumisen omaa änkytystä kohtaan on todettu parantavan änkyttävän henkilön hyvinvointia. Viime vuosina änkytyksen kuntoutuksessa onkin keskitytty myös änkytyksen hyväksymistä edesauttaviin harjoituksiin. Tietoisen läsnäolon menetelmä, mindfulness, on myötätuntoista ja hyväksyvää suhtautumista painottava, meditaatioharjoituksiin pohjaava menetelmä, jota on käytetty osana erilaisia interventiomuotoja. Mindfulness-menetelmän harjoituksia on otettu myös osaksi puheen sujuvuuden häiriöiden kuntoutusta. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa änkytyksen kuntoutuksessa käytettyjä tietoisen läsnäolon harjoituksia ja harjoitusten vaikutuksia änkytyksen kuntoutumiseen. Tämä tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku tehtiin helmikuussa 2018 neljästä kansainvälisestä kokoteksti- tai viitetietokannasta (Scopus, Pubmed, Ovid MEDLINE ja speechBITE). Hakusanoiksi valittiin sanat stutter ja tälle synonyyminen stammer ja mindfulness. Niistä muodostettiin hakulauseke ((stutter*) OR stammer*) AND mindful*. Aineistoksi hyväksyttiin ainoastaan vertaisarvioidut ja maksutta kokotekstinä luettavissa olevat artikkelit. Änkytyksen kuntoutuksessa käytetyissä tietoisen läsnäolon harjoituksissa painottuivat änkytysoireiden ja niiden aiheuttamien tunteiden tietoinen havainnointi ja hyväksyminen. Tietoisen läsnäolon harjoitukset paransivat tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden elämänlaatua ja itseluottamusta ja vaikuttivat myönteisesti heidän kommunikaatioasenteisiinsa. Tulosten perusteella tietoisen läsnäolon harjoituksia osana änkytyksen puheterapeuttista kuntoutusta tulisi tutkia enemmän, sillä harjoitusten vaikutukset näyttäisivät olevan kuntoutumista tukevia ja harjoitukset mahdollisia toteuttaa osana puheterapiaa.
Now showing items 504-523 of 615