Browsing by Title
Now showing items 553-572 of 615
-
(2021)Aims Callous-unemotional traits describe emotional deviations that can be indentified early in childhood. These traits have been linked to particularly severe conduct disorders and later antisocial behavior. The callous- unemotional traits in children have become current topic after the release of DSM-5 in 2013, in which callous-unemotionl subtype of children and adolescents with conduct disoder was added. The aim of this review is to focus on the callous-unemotional subtype of conduct disorder and examine how the callous- unemotional subtybe predicts later antisocial behavior. Methods Systematic literature search was carried out in PubMed -database in March 2021 by using combination of keywords ”callous-unemotional trait”, ”callous unemotional trait”, ”limited prosocial emotion”, ”conduct disorder”, ”conduct problem”, ”antisocial behavior”, ”antisocial disorder”, ”antisocial personality disorder”, “pathway”, ”predictor” and ”risk factor”. Literature was limited by only counting in studies that had been published in 2010 or later. With this systematic literature search 322 sources were found. Suitability of the found sources was evaluated by reading the titles and abstracts. In addition, sources of the chosen studies were manually examined and some of the literarure was chosen from there. The final literature for his review consisted of 8 studies that examined the callous-unemotional subtype of conduct disorders. Results and conclusions According to the results callous-unemotional subtype consistent with the DSM-5 was found in children and adolescent with conduct disorders. The callous-unemotional subtype differed from other children with conduct disorder in terms of symptoms, comorbidity and severity of the disorder. In addition the callous- unemotional subtype predicted several outcomes of delinquency later in adolescence and early adulthood. Partly conflicting results were found regarding if callous-unemotional traits predict later symptoms or diagnosis of antisocial personality disorder. Because of the partly conflincting results very strong conclusions can not be made, but the results suggest that the callous-unemotional subtype can be useful in prediction of later antisocial behavior especially outcomes related to deliquency.
-
(2021)Tavoitteet. Aiemman tutkimustiedon valossa tunnekylmät piirteet vaikeuttavat käytöshäiriöiden hoitoa ja ovat yhteydessä negatiivisiin kehityskulkuihin. Tutkielmassa tarkastellaan, miten tunnekylmät piirteet kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa, ja mitkä tekijät tähän kehitykseen vaikuttavat. Menetelmät. Katsauksen aineistoksi haettiin vuoden 2006 jälkeen julkaistuja artikkeleita. Google Scholarin ja Pubmedin tietokannoissa käytettiin seuraavia hakusanayhdistelmiä: callous AND unemotional AND longitudinal, callous AND unemotional AND treatment ja callous AND unemotional AND intervention. Tulokset ja johtopäätökset. Tunnekylmillä piirteillä havaittiin useita taustatekijöitä ja erilaisia kehityskaaria. Tunnekylmiin piirteisiin voidaan vaikuttaa vanhemmuusinterventioilla ja yksilöllisesti kohdennetuilla hoidoilla. Tietoa tunnekylmyyden etiologiasta sekä suojaavista ja altistavista tekijöistä on mahdollista hyödyntää interventioiden kehittämistyössä. Vielä ei tiedetä riittävästi eri tekijöiden vaikutuksesta tunnekylmiin piirteisiin eri kehitysvaiheissa.
-
(2018)Callous-unemotional (CU) traits (e.g. of lack of guilt, empathy and shallow affect) has shown to predict persistent antisocial behaviours and severe psychosocial disruptions. This review sought to examine the aetiological factors underlying the CU traits and whether CU traits can be prevented and treated. Research to date suggests that CU traits are developed in the interaction of genetic and environmental factors. Especially parenting factors, such as parental warmth and sensitivity has shown a great effect on protecting from development of CU traits and parent training interventions has shown a great potential in decreasing CU traits in children and adolescents. However, intervention outcome research to date has been very limited. In addition, recent studies have mainly examined the outcomes of interventions initially intended for treatment of conduct disorder: there is not many empirically tested interventions specifically developed for treatment of CU traits. Also, it remains unclear whether the effects of the interventions are persistent in the long run, is there any difference in the treatment of children of different age and how effective the interventions are on the children with a great genetic vulnerability. There is critical need for more research to enable more effective and valid interventions to be developed.
-
(2019)Objective. Early onset major depressive disorder is a serious and recurring illness. There is abnormal brain function associated with depression when processing emotional stimuli. However, we do not know how these abnormalities occur in very young children. The aim of this review is to study brain function abnormalities when processing emotional stimuli in depressed pre-schoolers and the stability of these abnormalities in school aged children. Methods. This thesis reviews studies on pre-school major depressive disorder (PO-MDD) and its effects on brain abnormalities when processing emotional stimuli. Also, studies on school aged children with PO-MDD are included to inspect the stability of the abnormalities apparent in PO-MDD. Studies were included in this review, if they assessed children’s depression at least once during the pre-school period, and children were shown emotional stimuli during a functional magnetic resonance imaging. Results and conclusions. Children with PO-MDD had elevated activation in the limbic system and in the cortical areas associated with the processing of emotional stimuli when compared to their healthy peers. This elevated activation did not differ between positive and negative stimuli. Also, school aged children with PO-MDD had enhanced limbic and cortical activation in the areas associated with the processing of emotional stimuli when compared to their healthy peers. This enhanced activation was associated with the negativity of the stimuli. The connection between the PO-MDD and brain abnormalities in school age may be caused by genetic and environmental factors or the PO-MDD induced changes in brain functions. Because the abnormalities in brain function are already visible in pre-school, early intervention plays an important role. By studying the brain abnormalities associated with PO-MDD, we can develop efficient interventions to support the normal development of childrens’ brains and reduce the frequency and severity of future depressive episodes.
-
(2024)Tavoitteet: Tunnesäätelyn yhteydestä pakko-oireisen häiriön (OCD) oireisiin lapsilla ja nuorilla on julkaistu yksittäisiä tutkimuksia, ja aihepiirin katsaukset ovat pääsääntöisesti aikuisiin perustuvia. Lasten ja nuorten kohdalla kehitykselliset ja ympäristölliset muutokset voivat korostaa tiettyjä tunnesäätelyn vaikeuksia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli koota yhteen tutkimustuloksia tunnesäätelyn ja OCD-oireiden yhteydestä lapsilla ja nuorilla, verrata niitä aikaisempaan tutkimustietoon ja osoittaa suuntaa tuleville tutkimuksille. Menetelmät: Kirjallisuushaku tehtiin tietokannoista Ovid MEDLINE ja APA PsycInfo ilman vuosirajoituksia. Hakulauseke oli [(OCD or "obsessive-compulsive disorder" or "obsessive compulsive disorder").mp. AND (child* or youth or adolesc*).mp. AND "emotion* regulat*".mp]. Tapaustutkimukset, väitöskirjat, maksulliset artikkelit (lukuun ottamatta yhtä tutkimusta) ja muut kuin suomen- tai englanninkieliset tutkimukset rajattiin katsauksen ulkopuolelle. Katsaus koostui yhteensä 12 artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuten aikuisilla, myös lapsilla ja nuorilla OCD-oireet ovat yhteydessä tunnesäätelyn vaikeuksiin, mutta tulokset vaihtelevat sen perusteella, miten tunnesäätelyä on mitattu ja missä populaatiossa. Vahvimmin yhteydessä OCD-oireisiin ovat ei-adaptiiviset tunnesäätelyn strategiat sekä vaikeudet tunteiden hyväksymisessä, tavoitteellisessa toiminnassa, tunnesäätelyn strategioiden saavutettavuudessa ja emotionaalisessa kontrollissa. Lapsilla ja nuorilla tunnesäätelyn yhteys OCD-oireisiin on erilainen kuin ahdistuneisuushäiriöoireisiin. Erityisesti kontrolloituja ja metodologisesti luotettavia tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta keskeisimmät tunnesäätelyn heikkoudet ja tehokkaimmat tunnesäätelyn strategiat tunnistetaan ja interventioita voidaan kehittää entisestään.
-
(2023)TAVOITTEET. Tunnesäätelyn ja niiden ongelmien on todettu olevan merkittäviä psykopatologian synnyssä ja pysyvyydessä sekä yleisesti hyvinvoinnissa. Tässä tutkielmassa tarkastelen, mitä tunnesäätely ja sen ongelmat ovat ja miten ne vaikuttavat ihmisen elämään. Perehdyn erityisesti siihen, miten tunne-elämän ongelmat vaikuttavat masennuksen syntyyn ja pysyvyyteen. Masennus on tunnehäiriö, jossa tunne-elämän haasteet ovat yleensä keskiössä. Masennuksen ennuste on molemmilla sukupuolilla sama, mutta masennusta diagnosoidaan naisilla kaksinkertaisesti miehiin verrattuna. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin alettu puhua ”miesten masennuksesta” ilmiönä, sillä joidenkin tutkimusten mukaan miehillä masennukselle epätyypillinen eksternalisoiva oireilu on naisia yleisempää. Tämä voi tilastojen valossa tarkoittaa sitä, että miehillä masennusta jopa alidiagnosoidaan tai diagnosoidaan väärin. Tässä tutkielmassa tutkin, miten naisten ja miesten masennusoireilu eroaa toisistaan ja mikä rooli tunnesäätelyllä voi olla sukupuolieroissa. Perehdyn monipuolisesti masennusoireilun eroihin liittyviin syihin, kuten erilaisiin psykologisiin, biologisiin ja sosiokulttuurisiin tekijöihin. MENETELMÄT. Lähdekirjallisuus etsittiin PubMed-tietokannasta hakusanoilla ”emotion regulation”, ”emotion dysregulation”, ”depression”, ”affect regulation”, ”sex”, ”gender” ja ”men”. Haku rajatiin katsauksiin, systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin. TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET. Tunnesäätelyn ongelmat ovat keskeisiä masennuksen synnyssä ja pysyvyydessä. Erot masennuksen diagnoosien määrässä ja masennusoireilussa voivat johtua biologisista, psykologisista ja sosiokulttuurisista tekijöistä. Sosiokulttuuriset tekijät ja tunnekasvatus voivat vaikuttaa olennaisesti tunnesäätelyn ongelmien syntyyn sekä tytöillä että pojilla. Naisilla ilmenee enemmän perinteistä, internalisoivaa masennusoireilua ja miehillä enemmän eksternalisoivia oireita, joista merkittävimpiä ovat impulssikontrollin puute, riskien ottaminen ja päihteiden väärinkäyttö. Eksternalisoiva oireilu voi peittää masennusoireilua ja itsemurhariskiä, sekä pahentaa masennusta, vaikeuttaa avun hakemista, heikentää masennushoidon tehoa ja lisätä itsemurhan riskiä, joten sen ilmeneminen tulisi huomioida kliinisessä käytännössä.
-
(2021)Tavoitteet. Tunnetyö työnteon kontekstissa on psykologian alalla verrattain uusi tutkimusalue, ja sen ulottuvuuksista ja prosessista on esitetty monenlaisia hypoteeseja ja malleja. Käsitteellistämisessä on korostettu tunneilmaisun vaatimuksia sekä tunteiden säätelyä. Tunnetyön on esitetty olevan yhteydessä erilaisiin työhyvinvoinnin indikaattoreihin, kuten työuupumukseen. Tunnetyön ja työuupumuksen välinen yhteys on tähänastisen tutkimusnäytön perusteella vielä monilta osin epäselvä. Tutkielman tavoitteena on jäsentää tunnetyön ulottuvuuksia ja prosessia, sekä niiden yhteyksiä työuupumukseen. Tietoa tunnetyön eri ulottuvuuksien negatiivisista ja positiivisista yhteyksistä työuupumukseen voidaan hyödyntää työuupumusta ennaltaehkäisevissä toimissa. Menetelmät. Lähdekirjallisuutta haettiin Scopus- ja Helka -verkkotietokannoista käyttäen hakusanoja ”emotional work”, ”emotion work”, ”emotional labor” ja ”burnout”. Hakua jatkettiin tietokannoista löydettyjen artikkelien lähteistä. Tunnetyön käsiteanalyysin jälkeen tutkimuskirjallisuutta käytiin läpi vertaillen tutkimusten tuloksia. Analyysin tukena käytettiin tutkimusten perusteella laadittua tunnetyön prosessimallia. Tulokset ja johtopäätökset. Vaikka tunnetyötä voidaan kuvailla monilla ulottuvuuksilla, nähdään vaikutusvaltaisimmissa tunnetyön malleissa tunneilmaisun vaatimukset taustatekijöinä ja säätelystrategiat sekä emotionaalinen dissonanssi tunnetyön ydinkomponentteina. Tunnetyön eri ulottuvuudet olivat eri tavoin yhteydessä työuupumukseen, joskin näyttö on monin paikoin puutteellista. Tunnetyön vaatimuksilla oli sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia työntekijälle, riippuen osittain siitä, kokiko työntekijä emotionaalista dissonanssia. Emotionaalisen dissonanssin osalta yhteydet olivat selkeimpiä: sen osoitettiin johdonmukaisesti olevan yhteydessä korkeampaan työuupumuksen tasoon. Tunnetyön strategioiden yhteydet työuupumukseen ovat vaatimusten tavoin vielä osin epäselviä, joskin pintanäyttelyn strategia vaikuttaa tutkimusnäytön perusteella olevan syvänäyttelyä haitallisempi strategia työuupumuksen kannalta. Tunnetyön ja työuupumuksen yhteyttä välittävistä mekanismeista on esitetty ehdotuksia, mutta niiden empiirinen tutkimus on vasta aluillaan.
-
(2017)Emotions and decision making as a field of research is relatively new. However, in the last decades number of studies done on the topic have been increasing and today almost every theory of decision making includes at least some element of emotions. Framework of immediate and expected emotions illustrates how emotions affects our decision making in many different ways. Our decisions are modified by expected emotions based on what kind of emotions we expect to have in the future if we will make a particular choice. Immediate emotions affects in the moment of decision to our expected emotions and our mood. The effects of emotions lead often to many non-optimal tendencies related to decision making. One of these tendencies is known as risk aversion. People weight negative feelings over positive feelings leading them to choose a certain positive option and avoid more optimal but risky option. That said, emotions serve decision making in situations where decisions have to be made quickly or with lack of information. Information can be brought to a situation based on emotions related to former experiences. Somatic marker hypothesis have been developed to explain the neural base of emotions and decision making. According to somatic marker hypothesis, ventromedial prefrontal cortex creates links based on emotional experiences related to decisions. These links help to simulate emotions linked to decisions later in similar situations. While there are lots of studies related to emotions and decision making today, there are very few studies related to interaction of emotions and decision making in the context of individual differences. In the future, researchers should pay more attention to individual differences on this topic.
-
(2019)Attention-deficit/hyperactivity-disorder (ADHD) is a common developmental psychiatric disorder. The prevalence of ADHD in adults has estimated to be 4-70 %. The diagnostic criteria include symptoms of inattention, hyperactivity and impulsivity. In addition, in adulthood the psychiatric comorbidities and emotional dysregulation are common. Emotional dysregulation appears in the form of low frustration tolerance, impatience, hot temper and swift changes in mood. The diagnosis of adult ADHD is based on the criteria applicable to children and adolescents, although the criteria do not apply well to adults. The symptoms of emotional dysregulation do not include in the current criteria for the diagnosis of ADHD, although the literature suggests that the overlap between ADHD and emotional dysregulation can be found in neuroanatomical and treatment levels of analysis. In this review, the neuroanatomical commonalities between ADHD and emotional dysregulation, and the question whether the same pharmacological and therapeutic treatment alleviates both types of symptoms when they co-occur, will be investigated. Furthermore, the relationship between ADHD, emotional dysregulation and psychiatric comorbidies will be explored. This review is based on the literature of ADHD and emotional dysregulation in adults. Keywords in the search were emotional dysregulation, emotion dysregulation, emotional deficits, impaired emotional regulation, deficient emotional self-regulation, ADHD, attention-deficit hyperactivity disorder, core symptom, adult, neural correlates, neurocognitive, treatment, stimulants, psychotherapy. The articles where retrieved from Pub-Med, Psycinfo, Medline and Google Scholar. Some of the articles were found in the references of other papers. The evidence suggests that emotional dysregulation is associated with ADHD itself and the symptoms of emotional dysregulation seem not to manifest solely as a consequence of comorbidies. The same pharmacological and therapeutic treatments seem to alleviate both the classical ADHD symptoms and emotional dysregulation. The studies suggest that emotional dysregulation and ADHD are linked to distinct neural and cognitive deficits that overlap. This research suggests that emotional dysregulation may be a core feature of adult ADHD. Further research is needed to fully understand the particular ways the neuroanatomical mechanisms overlap in ADHD and emotional dysregulation. The overlap need to be considered in the context of clinical assessment, diagnostic criteria and treatment of adult ADHD.
-
(2022)Supporting the mental health of refugees and asylum seekers has become even more urgent now that conflict has increased around the world. The crisis in Afghanistan and war in Ukraine, for example, are going to affect the refugee populations arriving to Finland. Mental health professionals are going to encounter refugees in public health care, occupational health care and schools, so it will be vital to understand the needs of these groups. This thesis analyses the mental health characteristics, risk and protective factors and treatment of refugees and asylum seekers. Literature search was conducted on Medline, PsycINFO, PubMed and SCOPUS databases. Current literature that addressed the mental health, behavior or psychosocial treatment of refugees and asylum seekers in the Western world was accepted for the thesis. Some of the key sources were publications that surveyed the wellbeing of immigrants in Finland, published by the Finnish institute for health and welfare. Based on the chosen literature asylum seekers and refugees are more vulnerable to mental health issues than natives and other immigrant groups. There is international consensus that they experience more anxiety, depression and traumatic disorders. Traumatic experiences, issues with social participation, poor legal status, family separation and discrimination are risk factors for the mental health of refugee populations. Communality and social support, on the other hand, are protective factors. Despite the elevated risk, asylum seekers and refugees use the health care system less than natives and they are more likely to receive lighter treatment. Trauma symptoms, cultural differences, knowledge-gap and language barriers can make diagnosis and treatment difficult. Lack of trust in the clinician, interpreter or the Western health care system can also hinder treatment. In addition, there is a significant risk of marginalization in refugee populations. According to clinical research, trauma-based interventions are most effective, but physical activity interventions offer an approachable option for supporting the mental health of refugees and asylum seekers. However, the success of any intervention is highly dependable on the clinician’s cultural awareness and their ability to build a trusting relationship with the client. It is necessary to develop efficient screening tools and interventions for the needs of refugees and pay attention to practitioners’ cultural know-how.
-
(2024)Objectives: Insecure attachment has been found to be associated with personality disorders. Reviews of the connections between personality pathology and attachment have primarily focused on borderline personality disorder, with very few summary publications on the relationship between pathological narcissism and attachment. According to the internal working model, individuals with insecure attachments have a negative view of themselves, others, or both. In pathological narcissism, the individual attempts to maintain a positive self-concept through maladaptive strategies, resulting in grandiose fantasies about themselves and so forth. To date, studies have found a connection between all types of insecure attachment and pathological narcissism. This review aims to clarify and summarize information on the connections between different types of insecure attachment and pathological narcissism. Methods: The research literature was retrieved from the following databases: PubMed, Web of Science, Google Scholar, and the reference lists of publications. The review used the following search terms: adult, adult attachment, adult attachment interview, aetiology, attachment, attachment history questionnaire, attachment pathology, attachment style, attachment theory, attachment transference, Bowlby, infancy, infant attachment, insecure attachment, maternal attachment, narcissistic personality disorder, parent, parental attachment, personality, personality disorder, psychopathology, transmission of attachment, and working model. Results and Conclusions: Based on the evidence, all types of insecure attachment are associated with pathological narcissism to a certain extent. However, differences between insecure attachment styles were observed in their connections to pathological narcissism: the clearest connection to pathological narcissism was found in those with insecure/ambivalent and insecure/disorganized attachments. The results also suggested that insecure/avoidant attachment is associated with pathological narcissism, but the findings on this connection were somewhat contradictory. Future research should aim to replicate these results and investigate mediating factors to improve the clinical applicability of the research findings.
-
(2019)Alexithymia is a multidimensional personality trait, which includes difficulty recognizing and describing one’s emotions, a restricted imagination and an externally oriented, concrete style of thinking. The twenty-item Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) is overwhelmingly the most common questionnaire used to measure alexithymia. The TAS-20 has been used to study how alexithymia is related to a broad range of psychological and physiological variables, and TAS-20 scores have been consistently associated with psychopathology. The aim of this review is to investigate the validity of the TAS-20. The review focuses on the construct and criterion validity of the TAS-20. The questionnaire’s criterion validity is assessed by examining how the questionnaire is related to other measures of alexithymia as well as to alexithymic behaviour. Areas of behaviour assessed are the limited verbal expression of feelings, a concrete style of thinking and lack of imagination, physical health and symptom reporting, and body awareness. Current studies do not give enough support for the overall validity of the TAS-20. Factor analytic studies support a three-factor structure in both clinical and nonclinical populations. However, the subscales of the questionnaire don’t seem to be interrelated as strongly as would be theoretically expected. An alexithymic person should score high on all subscales, but it is uncertain whether this kind of response pattern is likely. Future studies should investigate how strongly variables such as negative affectivity, depressiveness and a tendency to report symptoms affect TAS-20 scores, as they seem to be confounders. Studies related to the criterion validity of the TAS-20 are variable in their results and don’t encourage confidence in concluding that the questionnaire measures alexithymic behaviour. The strongest evidence given by studies is for the expected association between TAS-20 scores and somatization.
-
(2017)Although dementia is often considered a disease of the elderly, it also affects those in midlife. Diagnosing early-onset dementias is challenging, since their central traits differ from those usually seen in the more common late-onset dementias, and the diversity of different dementia profiles is high. Especially nonamnestic dementias, which are common among early-onset dementias, are frequently misdiagnosed or the diagnosis is significantly delayed. In Finland, CERAD is the preferred neuropsychological screening method for dementia but it doesn't have Finnish norms for the middle aged, and its ability to recognize early-onset dementias seems to be insufficient. There is a demand for a screening method aimed at recognizing the early-onset dementias, which would be more sensitive and diverse than the methods used at present. In this review, the characteristics and discriminability of the two most common early-onset dementias – the early-onset type of Alzheimer's disease and frontotemporal dementia – are examined. This review focuses especially in studies, that have examined the sensitivity and specificity of neuropsychological screening methods discriminating those two dementias. This research suggests, that ACE-III, SEB and SDS are screening methods, that could help in the accurate diagnosing of early-onset dementias.
-
(2018)Working memory (WM), the ability to hold information in mind for short periods of time without active presentation of sensory stimuli is a crucial skill for goal-directed behaviour. WM is related to many other higher cognitive skills and specific neuropsychiatric conditions are associated with related deficits. Attempts have been made to improve WM by systematic cognitive training, and through this influence also other related cognitive skills. In this thesis, the behavioural and neuronal effects of WM training are reviewed. Based on current studies, both verbal and visual WM can be improved by training and the effects will last for several months. However, the effects of training on other cognitive skills outside WM, like reasoning and intelligence, have been moderate at best. On neural level, WM training changes the activation in brain areas related to WM, mainly frontal and parietal cortical regions and striatum. WM training also affects the functional and structural connections between these brain regions. WM training seems to improve executive functions rather than affect the size of working memory storages. Improvements in other than trained tasks seem to be based on cognitive functions that are shared between the tasks. On neural level, similar activation patterns between the tasks is related to these transfer effects.
-
(2023)Tavoitteet: Psyykkisen resilienssin, kapasiteetin adaptoitua positiivisesti erilaisiin stressitekijöihin ja haastaviin tilanteisiin, tiedetään olevan hyödyllistä työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle. Tutkimusta erilaisista tavoista tukea ja vahvistaa resilienssiä työelämän kontekstissa on kuitenkin vasta melko vähän. Tässä tutkielmassa pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijän resilienssin tukemiselle työympäristössä on, ja miten toimiviksi erilaiset menetelmät on havaittu. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietojen haussa käytettiin Helka-kirjaston, PubMedin ja Google Scholarin tietokantoja. Lähteet olivat pääasiallisesti kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin “resilience”, ”employee resilience”, “improving resilience”, ”resilience AND work life”, ”resilience training”, “leader AND resilience” sekä “social support AND resilience AND work”. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin myös artikkeleiden lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Koska resilienssi on ominaisuus, jota vielä aikuisuudessakin voidaan kehittää, on työelämän kontekstissakin löydetty useita mahdollisuuksia resilienssin vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Tutkimusnäytön perusteella muun muassa monilla erilaisilla resilienssiä vahvistamaan pyrkivillä interventioilla ja työyhteisön sosiaalisella tuella havaittiin olevan positiivinen vaikutus työntekijän resilienssiin. Erityisesti työkavereiden tarjoaman sosiaalisen tuen hyöty tunnistettiin, mutta myös esihenkilön johtamistyylillä ja resilienssillä havaittiin olevan yhteys alaisen resilienssiin. Erilaisten resilienssi-interventioiden suhteen tarkentavaa jatkotutkimusta jäätiin kaipaamaan tehokkaimman intervention löytämiseksi.
-
(2022)Työuupumuksen riskitekijöitä ja ennaltaehkäisyä on tutkittu laajalti, mutta usein keskittyen työympäristöön liittyviin tekijöihin. Useimmiten työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa työympäristön tekijöihin suoraan, minkä vuoksi on tärkeää huomioida myös yksilölliset riskitekijät ja työntekijän mahdollisuudet ennaltaehkäistä työuupumusta sitä kautta. Terveydenhuollon ammattilaisilla esiintyy huomattavasti työuupumusta ja etenkin vallitsevan covid-19 pandemian seurauksena työuupumuksen ennaltaehkäiseminen heidän kohdallaan on ensiarvoisen tärkeää. Tämän katsauksen tarkoituksena on koota kirjallisuutta työuupumuksen riskitekijöistä sekä ennaltaehkäisevistä mekanismeista työntekijän eli yksilön näkökulmasta käsin terveydenhuollon ammattilaisilla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työntekijän mahdollisuuksista ennaltaehkäistä omaa mahdollista työuupumustaan. Tätä tarkoitusta varten kirjallisuutta kerättiin PubMed, PsycInfo sekä Medline (Ovid) tietokannoista hakusanoilla ”burnout AND prevent*”, syksyn 2021 aikana. Kirjallisuudesta valittiin terveydenalan ammattilaisia koskevaa tutkimustietoa. Kirjallisuudessa ilmenneitä yksilöllisiä riskitekijöitä työuupumukselle olivat demografiset tekijät (ikä, sukupuoli, naimattomuus, etnisyys jne.), persoonallisuuspiirteet, heikot coping-strategiat ja defenssimekanismit sekä mielenterveydelliset tekijät (emotionaalinen älykkyys, samaistuttavat omakohtaiset kokemukset asiakkaan kanssa). Näiden riskitekijöiden vaikutus on näytön mukaan osittain ristiriitaista. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työuupumuksensa ennaltaehkäisyyn yksilöllisten tekijöiden kautta, ovat rajalliset. Osa riskitekijöistä on luonteeltaan sellaisia, että niitä on jopa mahdoton muuttaa. Kuitenkin tunnistamalla omat riskitekijänsä työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa niihin tekijöihin, joita voi muuttaa. Esimerkiksi toimivimpien coping-keinojen opettelu, resilienssin ja kommunikaatiokeinojen kehittäminen ovat keinoja, joilla omaa työuupumuksen ennaltaehkäisyä voi tehostaa. Tulevaisuudessa työuupumuksen ennaltaehkäisevien interventioiden kehittämisessä on tärkeää huomioida työympäristön tekijöiden vaikuttamisen lisäksi työntekijän ominaisuuksien tuomat riskitekijät. Tunnistamalla työntekijöihin itseensä liittyviä riskitekijöitä, voidaan interventioita kohdentaa tehokkaammin ja siten ennaltaehkäistä työuupumusta juuri heidän kohdalla, jotka ovat siihen taipuvaisimpia.
-
(2023)Tavoitteet. Kirjallisuudessa on käyty paljon keskustelua substantiivien ja verbien omaksumisesta suhteessa toisiinsa. Tavallisesti lasten on ajateltu omaksuvan ainakin aluksi helpommin substantiiveja kuin verbejä, mutta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, ja myös joitakin kieltenvälisiä eroja on havaittu. Ainakin tuottavan sanavaraston kokoa, joka on yhteydessä muuhun puheen ja kielen kehitykseen, voidaan kuitenkin arvioida hyödyntämällä erilaisia nimeämistehtäviä. Nimeämistestien avulla on mahdollista tunnistaa myös lapsia, joilla on jo erilaisia puheen ja kielen kehityksen haasteita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata tyypillisesti kehittyvien lasten nimeämisen virheellisyyttä substantiivien ja verbien nimeämistehtävissä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, mitä keinoja nimeämisen arvioimiseksi tehtävissä on käytetty ja millä tavoin nimeämisvirheitä on luokiteltu tutkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä eroja tai yhtäläisyyksiä tehtävissä suoriutumisessa mahdollisesti on. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta tammikuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin TITLE-ABS-KEY (noun AND verb AND naming AND errors). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui viidestä vuosina 1996–2017 julkaistusta tutkimusartikkelista. Yksi artikkeli nostettiin aineistoon käsin poimintana. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tutkimusten tuloksia kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymysten kannalta. Keskeiset tulokset koottiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen arvioimiseksi tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi käytettyyn kuvamateriaaliin, istuntojen ja esitettyjen esimerkkikuvien määrään sekä lapsille testaustilanteessa annettuihin ohjeisiin. Tutkimuksissa käytettyjen virheluokitusten kategorioiden määritelmissä oli paljon yhtäläisyyksiä, vaikka niiden määrä vaihtelikin. Verbejä nimettäessä ei aina tehty enemmän virheitä, vaan esimerkiksi lasten ikä vaikutti joissain tutkimuksissa suoriutumisen eroihin sanaluokkien välillä. Semanttiset virheet ja omissiot vaikuttivat olevan vähän yleisempiä substantiivien kohdalla. Verbien kohdalla oli vastaavasti huomattavasti enemmän kiertoilmauksia ja jossain määrin myös visuaalisia virheitä ja sanaluokan muutoksia. Mikään tietyntyyppinen virhe ei kuitenkaan esiintynyt pelkästään substantiivien tai verbien kohdalla. Suuntaa antavat tulokset osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle, joka hyödyttäisi esimerkiksi erilaisten nimeämistestien jatkokehitystä tulevaisuudessa.
-
(2020)Tavoitteet. Ultraäänikuvantamista voidaan hyödyntää logopediassa biopalautemenetelmänä, jossa kuntoutuja saa reaaliaikaista visuaalista tietoa kielen asennoista ääntöliikkeiden aikana ja opettelee vertailemaan ultraäänikuvaa ja äännön akustista lopputulosta. Ilman ultraääntä lapsi ei saa omasta äännöstään visuaalista palautetta muuten kuin peilin avulla, joten menetelmä on tärkeä lisä kliinisiin käytäntöihin. Ultraäänen käytöstä on saatu positiivista näyttöä monissa logopedisissa häiriöryhmissä. Eniten ultraäänipalautetta on tutkittu artikulaatiovirheiden kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisilla tutkimusasetelmilla ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa, ja millaista hyötyä ultraäänen käytöstä on saatu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeseen sisältyi kehitykselliseen verbaaliseen dyspraksiaan, ultraääneen ja biopalautteeseen liittyviä hakusanoja. Aineisto haettiin Ovid Medline-, PsycINFO- ja Scopus-tietokannoista, ja se käsitti 4 kokeellista monitapaustutkimusta. Aineisto analysoitiin vertailemalla ja kuvailemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaa-lisen dyspraksian kuntoutuksessa kokeellisissa tapaustutkimuksissa. Koeasetelmat vaihtelivat, sillä osassa tutkimuksista ultraääni-interventioon yhdistettiin prosodiaharjoittelua ja fonologisen tietoisuuden harjoittelua. Interventiot vaihtelivat kestoltaan ja intensiteetiltään. Kaikissa 60 minuutin terapiakerta sisälsi kaksi 10-15 minuutin jaksoa, joilla käytettiin ultraääntä, sekä perinteistä motorista artikulaatioharjoittelua. Äänteiden tuottoa ja intervention tehoa eli opittujen äänteiden yleistymistä arvioitiin testisanojen avulla useissa alkumittauspisteissä, intervention aikana sekä sen päätyttyä uusintamittauksissa. Ultraäänen käytön hyödystä kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa saatiin näyttöä. Kahdessa tutkimuksessa neljästä kaikilla osallistujilla kuntoutettavien äänteiden tuottaminen parani harjoitelluissa sekvensseissä ja tavuasemissa, ja tulos yleistyi harjoittelemattomiin testisanoihin. Osallistujien väliset yksilölliset erot aiheuttivat kuitenkin suuria eroja vasteessa interventioon. Lapsilla, joilla interventio oli vaikuttava, kehityksellinen verbaalinen dyspraksia oli lievä tai keskivaikea. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää tulevien interventioiden suunnittelussa.
-
(2024)Tiivistelmä: Tavoitteet: Vaikka unien näkemistä on tutkittu laajalti, luotettavia unien näkemistä ennustavia elektrofysiologisia tekijöitä ei toistaiseksi ole tunnistettu. Myös unien näkemiseen ja niiden muistamiseen liittyvien prosessien mahdolliset eroavaisuudet ovat pitkälti tuntemattomia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tekijät aivojen sähköfysiologiassa vaikuttavat unien raportoimiseen sekä kartoittaa, onko aivojen unenaikaisesta aktiivisuudesta mahdollista tunnistaa nimenomaan unien muistamisen kannalta keskeisiä prosesseja. Menetelmät: Tähän integratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, jotka käsittelevät unien näkemiseen ja raportoimiseen liittyviä aivojen elektrofysiologisia tapahtumia sekä REM- että NREM-unen aikana. Katsaukseen valittiin ainoastaan terveillä koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia etsittiin sekä PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista että aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuskirjallisuudessa unien raportoimisen on havaittu olevan yhdenmukaisimmin yhteydessä matalataajuisen aktiivisuuden vähenemiseen, korkeataajuisen aktiivisuuden lisääntymiseen sekä EEG-synkronian vähenemiseen. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin osin ristiriitaista, eivätkä kaikki tutkimukset ole onnistuneet tunnistamaan unien näkemisen elektrofysiologisia korrelaatteja. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan eroteltu unien näkemiseen liittyviä prosesseja niiden muistamiseen liittyvistä prosesseista, vaikuttaa siltä, että temporaali- ja frontaalialueiden aktiivisuus on keskeistä nimenomaan unimuistojen muodostumisen ja tallentamisen kannalta. Unien tutkimiseen liittyy laajoja metodologisia eroavaisuuksia ja rajoitteita, joiden huomioiminen on keskeistä tulevaisuuden tutkimuksissa.
-
(2020)Uskonnollinen ajattelu on kulttuurinen universaali, jota voidaan havaita kaikissa ikäryhmissä ja läpi koko teologisen vakaumuksellisuuden kirjon. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana uskonnollisuuden kognitiivinen tutkimus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja uskonnollisen ajattelun laaja-alaista esiintyvyyttä on alettu selittää luonnollisilla ja varhain kehittyvillä kognitiivisilla taipumuksilla, jotka toimivat automaattisten prosessien tasolla. Näiden kognitiivisina vinoumina tunnettujen ajattelun oikopolkujen voidaan nähdä muodostavan uskonnollisen ajattelun kognitiiviset reunaehdot. Dualistisella vinoumalla on empiirisen tutkimuksen valossa keskeinen rooli kaikessa yliluonnollisessa ajattelussa. Myös teleologisen vinouman on havaittu ennustavan yliluonnollista ajattelua, joskin heikommin. Antropomorfismiksi kutsuttu kognitiivinen vinouma vaikuttaa lisäävän todennäköisyyttä joihinkin yliluonnollisiin uskomuksiin, mutta ei jumaluskoon. Tulosten tulkintaa kuitenkin vaikeuttaa käsitteiden määrittelyyn ja operationalisointiin sekä otantaan liittyvät metodologiset ongelmakohdat. Viime vuosina huomiota saanut ydintiedon sekaannus on osoittautunut voimakkaaksi yliluonnollisen ajattelun ennustajaksi, joka voi yhtenäistää uskonnollisuuden kognitiivisen tutkimuksen kenttää tarjoamalla sille tarkoituksenmukaisemman käsitteellisen viitekehyksen.
Now showing items 553-572 of 615