Browsing by Title

Although dementia is often considered a disease of the elderly, it also affects those in midlife. Diagnosing early-onset dementias is challenging, since their central traits differ from those usually seen in the more common late-onset dementias, and the diversity of different dementia profiles is high. Especially nonamnestic dementias, which are common among early-onset dementias, are frequently misdiagnosed or the diagnosis is significantly delayed. In Finland, CERAD is the preferred neuropsychological screening method for dementia but it doesn't have Finnish norms for the middle aged, and its ability to recognize early-onset dementias seems to be insufficient. There is a demand for a screening method aimed at recognizing the early-onset dementias, which would be more sensitive and diverse than the methods used at present. In this review, the characteristics and discriminability of the two most common early-onset dementias – the early-onset type of Alzheimer's disease and frontotemporal dementia – are examined. This review focuses especially in studies, that have examined the sensitivity and specificity of neuropsychological screening methods discriminating those two dementias. This research suggests, that ACE-III, SEB and SDS are screening methods, that could help in the accurate diagnosing of early-onset dementias.

Tavoitteet: Psyykkisen resilienssin, kapasiteetin adaptoitua positiivisesti erilaisiin stressitekijöihin ja haastaviin tilanteisiin, tiedetään olevan hyödyllistä työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle. Tutkimusta erilaisista tavoista tukea ja vahvistaa resilienssiä työelämän kontekstissa on kuitenkin vasta melko vähän. Tässä tutkielmassa pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijän resilienssin tukemiselle työympäristössä on, ja miten toimiviksi erilaiset menetelmät on havaittu. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietojen haussa käytettiin Helka-kirjaston, PubMedin ja Google Scholarin tietokantoja. Lähteet olivat pääasiallisesti kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin “resilience”, ”employee resilience”, “improving resilience”, ”resilience AND work life”, ”resilience training”, “leader AND resilience” sekä “social support AND resilience AND work”. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin myös artikkeleiden lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Koska resilienssi on ominaisuus, jota vielä aikuisuudessakin voidaan kehittää, on työelämän kontekstissakin löydetty useita mahdollisuuksia resilienssin vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Tutkimusnäytön perusteella muun muassa monilla erilaisilla resilienssiä vahvistamaan pyrkivillä interventioilla ja työyhteisön sosiaalisella tuella havaittiin olevan positiivinen vaikutus työntekijän resilienssiin. Erityisesti työkavereiden tarjoaman sosiaalisen tuen hyöty tunnistettiin, mutta myös esihenkilön johtamistyylillä ja resilienssillä havaittiin olevan yhteys alaisen resilienssiin. Erilaisten resilienssi-interventioiden suhteen tarkentavaa jatkotutkimusta jäätiin kaipaamaan tehokkaimman intervention löytämiseksi.

Tavoitteet. Kirjallisuudessa on käyty paljon keskustelua substantiivien ja verbien omaksumisesta suhteessa toisiinsa. Tavallisesti lasten on ajateltu omaksuvan ainakin aluksi helpommin substantiiveja kuin verbejä, mutta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, ja myös joitakin kieltenvälisiä eroja on havaittu. Ainakin tuottavan sanavaraston kokoa, joka on yhteydessä muuhun puheen ja kielen kehitykseen, voidaan kuitenkin arvioida hyödyntämällä erilaisia nimeämistehtäviä. Nimeämistestien avulla on mahdollista tunnistaa myös lapsia, joilla on jo erilaisia puheen ja kielen kehityksen haasteita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata tyypillisesti kehittyvien lasten nimeämisen virheellisyyttä substantiivien ja verbien nimeämistehtävissä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, mitä keinoja nimeämisen arvioimiseksi tehtävissä on käytetty ja millä tavoin nimeämisvirheitä on luokiteltu tutkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä eroja tai yhtäläisyyksiä tehtävissä suoriutumisessa mahdollisesti on. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta tammikuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin TITLE-ABS-KEY (noun AND verb AND naming AND errors). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui viidestä vuosina 1996–2017 julkaistusta tutkimusartikkelista. Yksi artikkeli nostettiin aineistoon käsin poimintana. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tutkimusten tuloksia kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymysten kannalta. Keskeiset tulokset koottiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen arvioimiseksi tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi käytettyyn kuvamateriaaliin, istuntojen ja esitettyjen esimerkkikuvien määrään sekä lapsille testaustilanteessa annettuihin ohjeisiin. Tutkimuksissa käytettyjen virheluokitusten kategorioiden määritelmissä oli paljon yhtäläisyyksiä, vaikka niiden määrä vaihtelikin. Verbejä nimettäessä ei aina tehty enemmän virheitä, vaan esimerkiksi lasten ikä vaikutti joissain tutkimuksissa suoriutumisen eroihin sanaluokkien välillä. Semanttiset virheet ja omissiot vaikuttivat olevan vähän yleisempiä substantiivien kohdalla. Verbien kohdalla oli vastaavasti huomattavasti enemmän kiertoilmauksia ja jossain määrin myös visuaalisia virheitä ja sanaluokan muutoksia. Mikään tietyntyyppinen virhe ei kuitenkaan esiintynyt pelkästään substantiivien tai verbien kohdalla. Suuntaa antavat tulokset osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle, joka hyödyttäisi esimerkiksi erilaisten nimeämistestien jatkokehitystä tulevaisuudessa.

Tiivistelmä: Tavoitteet: Vaikka unien näkemistä on tutkittu laajalti, luotettavia unien näkemistä ennustavia elektrofysiologisia tekijöitä ei toistaiseksi ole tunnistettu. Myös unien näkemiseen ja niiden muistamiseen liittyvien prosessien mahdolliset eroavaisuudet ovat pitkälti tuntemattomia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tekijät aivojen sähköfysiologiassa vaikuttavat unien raportoimiseen sekä kartoittaa, onko aivojen unenaikaisesta aktiivisuudesta mahdollista tunnistaa nimenomaan unien muistamisen kannalta keskeisiä prosesseja. Menetelmät: Tähän integratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, jotka käsittelevät unien näkemiseen ja raportoimiseen liittyviä aivojen elektrofysiologisia tapahtumia sekä REM- että NREM-unen aikana. Katsaukseen valittiin ainoastaan terveillä koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia etsittiin sekä PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista että aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuskirjallisuudessa unien raportoimisen on havaittu olevan yhdenmukaisimmin yhteydessä matalataajuisen aktiivisuuden vähenemiseen, korkeataajuisen aktiivisuuden lisääntymiseen sekä EEG-synkronian vähenemiseen. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin osin ristiriitaista, eivätkä kaikki tutkimukset ole onnistuneet tunnistamaan unien näkemisen elektrofysiologisia korrelaatteja. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan eroteltu unien näkemiseen liittyviä prosesseja niiden muistamiseen liittyvistä prosesseista, vaikuttaa siltä, että temporaali- ja frontaalialueiden aktiivisuus on keskeistä nimenomaan unimuistojen muodostumisen ja tallentamisen kannalta. Unien tutkimiseen liittyy laajoja metodologisia eroavaisuuksia ja rajoitteita, joiden huomioiminen on keskeistä tulevaisuuden tutkimuksissa.

Decision making has been studied in many different ways. One approach to these studies is to examine the biases that occur in it. We create a subjective view of our environment, which we have developed processes to maintain. Such processes have been found all the way up to the field of perceptual psychology. Despite this, most previous research has treated perceptual judgements as independent, isolated events. The purpose of this review was to examine how the perception and processing of a previous stimulus affects the perception of the next stimulus. In addition, mediators that influence the bias were examined. The data collection used in this thesis was done by using Scopus, Google Scholar, and PubMed databases. Six studies that examinated confirmation bias and serial dependence in sequential decision making, in primitive visual features, were selected. Studies that had been conducted on animals or with a sample differing from the general population in some specific way were excluded. Based on the studies perception of the preceding stimulus, as well as a categorical decision, systematically biased the perception of the following stimulus towards the preceding stimulus. The bias was stronger the more similar features and spatiotemporal proximity the successive stimuli had with the preceding stimuli. The biases were explained by changes in sensitivity to information following the previous stimuli or categorical decision. Attention was interpreted as influencing the intensity of the biases. Studies suggest that confirmation bias and serial dependence smooth out noisy sensory information, ensuring a consistency in our perception over time. In a relatively stable, statistically predictable enviroment, this is an adaptive process that can enhance information-processing. In the future, we need research on which level of information processing these biases arise, and which individual differences regulate the strenght of the biases. Because biases that occur early in visual processing transmit to higher levels of decision making through biased perception, influencing our worldview, it is important to understand them at this early perceptual level.

Aims. Stalking is a phenomenon that has various effects on the stalking victim’s life. Previous studies have shown that the effects on the victim may be very heterogeneous. This dissertation will introduce how stalking occurs and the factors that mediate the effects of stalking. The deleterious effects of stalking and cyberstalking are reported. Furthermore, the impact of harmful stereotypes and attitudes on the psychopathology and symptomatology of the victims is examined. However, the interpretation of the results of the studies is not unequivocal due to the methodological challenges, that are considered. Methods. The selection of the studies was executed by performing a literature search from various databases (Finna, PubMed and PsycINFO) on the terms stalking, victimization, and stalking + victimization. Furthermore, a manual search was performed by which studies that were included in meta-analyses were selected if applicable. Results and conclusions. According to the studies selected in this dissertation, the victims of stalking are more likely to suffer from anxiety and depression than non-victims. Moreover, many of the victims report symptoms indicative of post-traumatic stress disorder. In addition, stalking may affect the general, occupational and social functioning of the victims. The victims have reported not being able to go to work or being afraid of social interactions. The effects of stalking may also reflect on the somatic well-being of the victim in that the victims have reported tiredness, insomnia and a loss of appetite. The stereotypes and attitudes regarding stalking may exacerbate the victims’ experience. Blaming the victim or underestimating the victim’s experience may aggravate the effects of stalking, because self-blame has been found to have a negative relationship with depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder and increasing self-blame may worsen the situation. By unifying the methodological components of stalking research, the heterogeneity of the studies and the need for specifically aimed therapeutic interventions can be addressed.

Valeuutisoinnin ilmiö sellaisena kuin se nykyään tunnetaan – suunnitellusti harhaanjohtavana ja tahallisesti valheellisena internetissä leviävänä tietona – on melko tuore, mutta osoittautunut jo maailmanlaajuiseksi sekä yksilö- että yhteisötasolla vaikuttavaksi ongelmaksi. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valeuutisten luonnetta ja tutkijoiden hieman toisistaan eroavia valeuutisen määritelmiä. Tämän jälkeen tutkielma pyrki kokoamaan yhteen vastauksia siitä, miksi valeuutisiin uskotaan. Tutkimustiedon yhteen koonnin jälkeen tutkielmassa pyrittiin ehdottamaan suuntaa tulevalle tutkimukselle jo tehdyn tutkimuksen pohjalta, ja osoittamaan kriittistä tarkastelua myös tehdyn tutkimuksen suhteen.Katsaus kirjoitettiin tutkimusartikkeleiden pohjalta, joista suurin osa löytyi ohjaajan kirjallisuusluettelosta. Artikkeleita haettiin myös Helka-kirjaston tietokannasta hakusanoin ”fake news”, ”belief in fake news” ja ”fake news definition”. Valeuutisten tavoite on usein taloudellinen tai poliittinen hyöty, johon päästään harhaanjohtamalla ihmisiä julkaisemalla valheellista tietoa, joko kuvan, tekstin tai molempien muodossa. Valeuutinen voi sisältää myös tahallisesta puutteellisesti esitettyä tietoa tai oikeaa tietoa esitettynä tahallisesti väärässä kontekstissa. Valeuutisissa on siis kyse disinformaatiosta, tahallisesti virheellisestä tiedosta. Keskustelu internetistä ja sosiaalisesta mediasta kuuluu valeuutisten yhteyteen, koska ne mahdollistavat ilmiön tapahtumisen: ilman niitä valeuutiset eivät pääsisi räjähdysmäisesti leviämään ja näin harhaanjohtamaan ihmisiä. Leviämistä edesauttavat myös botit, jotka muistuttavat aitoja sosiaalisen median tilejä. Kognitiiviset vinoumat voivat edesauttaa valeuutisten uskomista siinä tapauksessa, että yksilön ennakkokäsitykset tai uskomukset perustuvat virheelliselle tiedolle. Yksilö voi esimerkiksi hyväksyä valeuutisen totena, jos se sopii yhteen hänen pohjatietojensa kanssa. Valeuutisten uskomiseen voi vaikuttaa myös uutisotsikon tuttuus: jo kerran altistumisen uudelle otsikolle on todettu vaikuttavan siihen, että se arvioidaan seuraavalla näkemällä todeksi. Ihmisten välillä on havaittu eroja siinä, kuinka helposti he keskimäärin uskovat valeuutisia. Näitä eroja on selitetty esimerkiksi kognitiivisena reflektiona tai avomielisenä ajatteluna ilmenevällä analyyttisellä ajattelutyylillä, joka on yhteydessä valeuutisten epäilemiseen. Refleksiivisen ajattelun on puolestaan todettu olevan yhteydessä valeuutisten uskomiseen. Tulevassa tutkimuksessa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota ekologiseen validiteettiin ja laajentaa tutkimusasetelmia jo todetun tutkimustiedon pohjalta.

Abstract Objectives. The use of electronic devices has increased notably in the past years. There is a growing body of research on the impact of electronic device use on many aspects of life, but it is only recently that studies have started to focus on the possible impact of parental electronic device use on parent-child interaction. The aim of this review is to study how the use of electronic devices affects the quality of parent-child interaction, based on recent research. Methods. This thesis is a literature review that consists of research published from 2010 onwards that study the effect of parental electronic device use on interaction between a parent and a less than 12-year-old child. The literature was collected from PubMed and Google Scholar. Results and conclusions. The use of electronic devices decreased the parent’s sensitivity, responsiveness, and cognitive as well as social-emotional growth fostering behavior in certain situations. The use of electronic devices often evoked negative, provocative behavior in the child, and passivity towards the parent. Many parents were aware of the possible negative impact of electronic device use on interaction, and they tried to regulate their device use in the presence of their child. The use of electronic devices in front of the child also caused feelings of guilt in the parents who considered their device use as excessive. Yet, many parents underevaluated the amount of their device use and its impact on their behavior. There has not been enough research on the subject to make any strong conclusions on how exactly the use of electronic devices affects parent-child interaction. Also, it is not known whether the impact of electronic device in interaction is unique or if there exists other types of distraction that has the same effect on the interaction between a parent and a child. In the future, it would be important to conduct longitudinal studies on the subject, in order to more precisely study the effect of electronic device use on interaction, on the attachment of the child, and generally on the wellbeing of the child.

Lapsen kiintymyssuhdetyylin on todettu olevan yhteydessä moniin erilaisiin riskitekijöihin mielenterveyden, sosiaalisen toimintakyvyn ja käytöksen suhteen, ja siksi yritykset parantaa kiintymyssuhdeturvallisuutta ovat perusteltuja. Kiintymyssuhdeturvallisuuteen vaikuttavia interventioita on tutkittu aiemmin, ja todettu vanhemman sensitiivisyyden ja reflektiokyvyn olevan tärkeitä tekijöitä kiintymyssuhteen laadun muodostumisessa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia, onko käsitys vanhemman sensitiivisyyteen ja reflektiokykyyn perustuvien interventioiden vaikuttavuudesta muuttunut uudemmilla tutkimuksilla. Oletus on, että sensitiivisyyteen ja reflektiokykyyn vaikuttavat interventiot vaikuttavat merkitsevästi lapsen kiintymyssuhteeseen varhaislapsuudessa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua OvidMedline- ja Scopus- tietokannoista. Yli kymmenen vuotta vanhoja meta-analyyseja ei tarkasteltu, eikä mukaan otettu analyyseja, jotka käsittelivät rajattua joukkoa, kuten esimerkiksi adoptoituja lapsia tai jonkin riskiryhmän äitejä, kuten esimerkiksi päihdeongelmasta kärsiviä äitejä. Mukaan valikoitui kolme meta-analyysia vuosilta 2015–2017, jotka pitivät sisällään yhteensä 74 interventiotutkimusta. Ne kaikki tutkivat sitä, miten lapsen kiintymyssuhdeturvallisuus parantuu vaikuttamalla vanhemman sensitiivisyyteen, reflektiokykyyn tai molempiin. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että vanhemman sensitiivisyyteen ja reflektiokykyyn vaikuttavat interventiot vaikuttavat merkitsevästi lapsen kiintymyssuhdeturvallisuuteen. Tutkimuskirjallisuus viimeisten vuosien ajalta toistaa tuloksia, joita saatiin jo 20 vuotta sitten. Tutkijoilla näyttää olevan vahva yhteisymmärrys siitä, että vanhemman sensitiivisyys ja reflektiokyky ovat tärkeitä tekijöitä lapsen kiintymyssuhdeturvallisuuden kannalta. Käsitteiden välisiä yhteyksiä sekä erilaisia interventioihin vaikuttavia tekijöitä, kuten kestoa ja ikää, olisi syytä tutkia tarkemmin, sillä siitä voidaan saada arvokasta tietoa interventioiden tuloksellisuudesta. Kiintymyssuhdeturvallisuuteen vaikuttavilla interventioilla voidaan vaikuttaa ihmisen psykologiseen, sosiaaliseen ja terveydelliseen hyvinvointiin pitkälle aikuisuuteen asti.

Objectives. Adolescence is a sensitive period during which the incidence of depression and anxiety symptoms increases. These disorders have been shown to significantly deteriorate functioning ability and the quality of life. In order to design supporting actions, it is important to investigate the factors affecting these disorders and their connections. The review presents research data concerning the connection between parenting and adolescents’ internalizing symptoms, and the meaning of emotion regulation in this connection. The aim is to examine whether emotion regulation mediates the connection between parenting and adolescents’ internalizing symptoms. Methods. Literary research was conducted in the PsychINFO-database using following key words: adolescent, parenting, emotion, emotion regulation, emotion dysregulation, internalizing, internalizing symptoms, internalizing problems, depression, anxiety. The bibliographies of the articles found in the literary research were perused and the most relevant articles were chosen. Finally, the studies with samples consisting of people too young for this review were excluded. The final number of the articles in the review was 13. The age of the examinees ranged from 10 to 33 years. Results and conclusions. There was coherent evidence showing that emotion regulation, parenting and adolescents’ internalizing symptoms are strongly linked to each other. Negative parenting and emotion regulation difficulties were clearly connected to increased internalizing symptoms. The research data differed in whether emotion regulation mediates the relationship between parenting and adolescents’ internalizing symptoms or whether there exists a different mechanism, such as the moderating effect. In addition, there were differences in the studies depending on whether depression and anxiety symptoms were measured separately or together as internalizing symptoms. According to the results, it seems that emotion regulation strategies and parenting factors relating to depression and anxiety are different. In the future it will be important to investigate different emotion regulation strategies and parenting factors in a more versatile manner, and to conduct more longitudinal studies instead of using the cross-sectional design. Moreover, it would be important to use mediation analysis in order to examine the mediating mechanism. The result concerning the connections between parenting, adolescents’ emotion regulation and internalizing symptoms seem to refer that it would be important to reduce harmful emotion regulation strategies and teach adaptive strategies in the prevention and intervention for anxiety and depression disorders. Additionally, it could be important to concentrate on parents’ emotion regulation and emotion socialization. Further studies on these types of interventions is needed.