Browsing by Title

Tavoitteet. Kehityksellisen verbaalin dyspraksian olemuksesta on kiistelty pitkään, ja sille on esitetty useita erilaisia, toistensa kanssa ristiriitaisiakin, määritelmiä. Kehitykselliseen verbaaliin dyspraksiaan liittyvä tutkimus onkin pitkään keskittynyt häiriön olemuksen selvittämiseen, mutta viime vuosina myös kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimus on yleistynyt. Yleisiä elementtejä kehityksellisen verbaalin dyspraksian kuntoutuksessa ovat motorisen oppimisen periaatteiden soveltaminen sekä erilaisten aistivihjeiden (kuten visuaalisten, auditoristen ja/tai taktiilisten vihjeiden) käyttö. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen äänteiden tuoton kuntoutus on havaittu vaikuttavaksi kehityksellisessä verbaalissa dyspraksiassa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. LLBA (Pro-quest)-, Medline (Proquest)- ja Academic search complete (Ebsco)-tietokannoista tehdyn aineistohaun pohjalta tutkimukseen valikoitui 11 äänteiden tuoton kuntoutuksen vaikuttavuutta kehityksellisessä verbaalissa dyspraksiassa käsittelevää vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineistosta suljettiin pois etä-, musiikki- ja ryhmäterapiaa koskeneet tutkimukset sekä sellaiset kuntoutusmenetelmät, joihin tarvittavaa erityistä välineistöä tavallisen puheterapeutin on vaikea saada käyttöönsä. Tulokset ja johtopäätökset. Tilastollisesti merkitsevää edistystä äänteiden tuoton motorisessa oppimisessa havaittiin seuraavia menetelmiä käyttäneissä kuntoutusohjelmissa: Prompts for restructuring oral muscular phonetic targets, Integral stimulation therapy, Rapid syllable transition treatment, Nuffield dyspraxia programme-third edition sekä Melodic intonation therapyn ja Touch-cue-methodin yhdistelmä. Jatkotutkimuksissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti siihen, minkälaisin kriteerein kehityksellinen verbaali dyspraksia määritellään. Lisätutkimus häiriön kuntoutuksen vaikuttavuudesta on tärkeää, koska häiriö on usein sitkeä ja vaatii pitkäaikaista ja tiivistä kuntoutusta.

Tavoitteet: Ei-esittävien kuvataiteen tyylilajien rooli taidekaanonissa on kasvanut huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Kaikki taide on perusolemukseltaan ihmisten välistä kommunikaatiota, mutta ei-esittävä kuvataide ei pyri tekniikoissaan viestin tulkinnan helppouteen. Tässä kandidaatintutkielmassa pyrin selvittämään, miksi ei-esittävä, abstrakti ja epäselvä kuvataide, koetaan puoleensavetävänä. Vertaan empiiristen tutkimusten tuloksia teorioihin kaiken kuvataiteen havaitsemisprosesseista. Lisäksi pohdin kuvataiteen ja psykologian yhteistyön mahdollisuuksia. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar ja Ovid Medline –tietokannoista hakusanoin “modern art and visual perception”; “modern art and human brain mechanisms”; “abstract art and human brain mechanisms”. Lisäksi hyödynnettiin löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksessa esiteltyjen empiiristen tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että havaintoprosessit eroavat esittävän ja ei-esittävän taiteen välillä sekä neurologisella että kognitiivisella tasolla. Voidaan väittää, että abstraktin taiteen vetovoima perustuu tulkinnan vapauteen, koska esittävät elementit eivät määrää tulkintaa. Epäselvän taiteen kiehtovuus perustunee siihen, että esittävien elementtien etsiminen koetaan miellyttävänä. Jatkotutkimusta näiden tulkinnan ja etsinnän prosessien kulusta tarvitaan, jotta tuloksia voisi yleistää taiteen havainnoinnin ulkopuolelle.

Goals. Previous studies have demonstrated, that social networking site addiction shares similarities with other addictions in terms of symptoms, but not a lot of research exists on the neurobiology of social networking site addiction. The aim of this thesis is to find out, whether social networking site addiction should be thought of as a similar kind of addiction to other, more well-established addictions. This question is a part of a more general discussion on whether behavioral addictions are comparable disorders to substance-related addictions. Methods. For this critical review a search using Google Scholar and PubMed was conducted. The search terms used were social networking site addiction, SNS addiction, neuroimaging, neural correlates and neural mechanisms. The search yielded only two articles focusing on the exact subject, although more research on closely related topics, such as internet addiction and Facebook addiction was found. Results and conclusions. Based on the evidence presented in this thesis it is not possible to conclude, whether social networking site addiction should be considered an addiction or not. There seem to be some similarities but also some dissimilarities in the neural correlates of social networking site addiction compared to other addictions. It should also be noted that the neurobiological perspective might be necessary but not sufficient for determining if a behavior should be classified as a disorder or not.

Objective: The goal of this review was to gather information about the mixed families with both adopted and biological children. Special characteristics of these families are reviewed and the positive and negative effects of biological children in the adoptive family are considered in the light of the wellbeing of the family. Adoption research has focused on family structure, but only a few studies include mixed families. The data collected during the last decades has been diverse and few conclusions have been made about the generalization of the results. Some adoption agencies however refrain from placing children into families where there are several children already in the family. In this review the main question is “how the mixed family structure affects the adoption outcome”. Methods: The data was gathered mainly by using Google Scholar with combinations of the search terms ”adoption, family structure, biological children, natural families, mixed family, biological families” and looking at the references form the found studies. Unfortunately, some of the potential articles were not available in university the University of Helsinki library service. Finnish articles and masters theses were also looked for, but only one was found on this subject. Results and conclusions: The presence of biological children in the family might affect the adjustment and problem behavior of the adopted children. However not all the studies in this review found the link between these variables. Greater number of children also predicted increased parental stress. Parents evaluated their adopted and biological children differently and provided more resources for the adopted child. It seems like parents compensated for the poorer early childhood and basis of the adopted children compared to the biological children and supported the adopted ones to bring them to the same level as their biological ones. The conclusion is that family structure matters. However, it should not be given too much value when choosing a family for a child because it is not obvious what kind of an effect it has on the lifelong outcome.

Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen mukaan afasiasta kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja kuntoutumista ennustavat parhaiten aivoverenkiertohäiriöön liittyvät tekijät. Demografiset tekijät puolestaan eivät vaikuta toipumiseen merkittävästi. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla ja vetää yhteen afasian ajallista kuntoutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä viimeaikaisen tutkimuksen perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Keräsin tutkimusaineistoa kahdesta digitaalisesta tietokannasta, PubMedista ja Scopuksesta, ja täydensin hakua manuaalisella poiminnalla. Hakulausekkeessa käytin termejä aphasia, rehabilitation, language, year after stroke ja year poststroke. Lopulliseen tutkimusaineistooni valikoitui seitsemän artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittivat, että afasiasta kuntoutumisessa on ensimmäisen vuoden kuluessa runsaasti vaihtelua jopa niillä ihmisillä, jotka kärsivät vaikeista oireista. Osa vaihtelusta lienee aiheutunut tutkimusaineiston erilaisista arviointiajankohdista ja tutkittavista. Tulokset olivat kuitenkin melko yhdenmukaiset vallitsevan käsityksen kanssa, jonka mukaan kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja noin 40 prosenttia toipuu täysin. Parhaiten afasiasta kuntoutumista ennustivat tämänkin aineiston perusteella aivoverenkiertohäiriöön ja afasiaan liittyvät tekijät. Demografiset tekijät eivät vaikuttaneet merkittävästi toipumiseen. Puheterapian määrän ja intensiteetin sekä psykososiaalisten tekijöiden vaikutuksesta kuntoutumiseen tarvitaan lisää tutkimusta.

ABSTRACT There is evidence that maternal psychopathology is a risk factor for development of psychiatric disorders in the offspring. Unfortunately, many studies have excluded eating disorders even though it's been estimated that 7% of Finnish women suffer from eating disorder during the first 30 years of life. The aim of this review was to examine the impact of maternal eating disorder on children's psychological well-being. Two large cohort studies and multiple smaller studies were examined in this review. Maternal eating disorder was often defined as maternal history of eating disorder either during or before pregnancy. Maternal eating disorder has been associated with internalizing and externalizing symptoms in the offspring. Especially children of mothers with anorexia nervosa are at higher risk of having internalizing problems. In addition, mothers with eating disorders rated their children as having a more difficult temperament. The children of mothers with eating disorders showed delays in neurocognitive development. The identified associations were, however, not simple. What might be important considering the effect of maternal eating disorder on child psychopathology is the type and timing of the maternal eating disorder. More research is needed in order to develop early interventions.

The purpose of this thesis is to give an overview of how neuroimaging is used in courts. It is discussed how neuroimaging-based information is applied in trials, how usual it is and what problems may rise because of it. In addition, it is described which laws regulate brain studies and the use of their results. There have been conflicting opinions whether bringing neuroimaging to court is a good or a bad idea. Constantly increasing debate motivates to find out what is going on within the field of neurolaw according to recent research. For the purpose of this thesis it was made an Ovid Medline search using keywords neuroscien*, brain imag*, court* and law. The source material was completed by suitable articles found from reference lists and from Journal of Biosciences and Law since 2015. Neuroimaging-based information is used in court mostly for diagnostic purposes and as defense’s mitigating evidence. Interpreting the results of brain studies is often contradictory and the evidence may be presented without a well-founded reason. Research also supports that neuroscientific evidence may mislead decision making considering death penalty and accountability. Research is aiming to come up with more reliable neuroscientific applications such as fMRI-based lie detection. The amount of trials that use neuroscientific evidence differ from country to country but there is a globally upward trend. According to current knowledge, there is no specific neurolaw issued anywhere in the world, but existing regulations considering medical research in general are applied on neurosciences. Despite the missing legislation, applying neuroimaging in court neither seems to violate any human rights nor has it led to any more misuse than any other methods applied in court.

Attention and hyperactivity disorder (ADHD) is a developmental, neurobiological and neuropsychiatric disorder that begins in childhood, but often persists into adulthood or through the lifespan. However, ADHD in adulthood has been studied for only a couple of decades and there is still a lot of controversy about the disorder, for example, regarding the diagnosis. The core symptoms of ADHD are inattention, hyperactivity and impulsiveness. Cognitive difficulties, such as difficulties in attention, memory and executive functions, are often related to ADHD. Multiple comorbid disorders, such as depression, anxiety and substance abuse are also very typical to ADHD in adulthood. The treatment consists of both medication and nonmedical treatments. Medication attenuates effectively the core symptoms of ADHD. Nevertheless, the medication is not suitable for everyone. Besides, the patients often suffer from psychosocial problems. Cognitive-behavioral psychoterapy and neuropsychological rehabilitation have turned out to be the most efficient forms of nonmedical treatment.

Tavoitteet. Inhibitorinen kontrolli on osa toiminnanohjausta, ja sen on tutkittu olevan yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin. Liikunnan on havaittu vaikuttavan kognitiivisiin kykyihin niin aikuisilla kuin lapsilla ja nuorillakin. Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten akuutit liikuntainterventiot vaikuttavat inhibitoriseen kontrolliin lapsilla ja nuorilla, joilla toiminnanohjaus on vielä kehittyvässä vaiheessa. Menetelmät. Katsaus tehtiin Scopus-tietokantaa käyttämällä, hakusanoilla ”inhibitory control”, ”exercis*”, ”intervention”, ”child*” ja ”adolescen*”. Kirjallisuutta haettiin myös tietokannasta löytyneiden artikkeleiden lähteistä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Ainakin jonkinlainen liikunta oli yhteydessä parempaan inhibitoriseen kontrolliin lähes kaikissa tutkimuksissa. Toisaalta suurimmassa osassa tutkimuksista vaikutukset inhibitoriseen kontrolliin eivät eronneet vaikutuksista yleisempään informaation prosessointiin. On siis mahdollista, että liikunnan vaikutus inhibitoriseen kontrolliin ei eroa muista kognitiivisista toiminnoista ainakaan niin huomattavasti, että tämä ero pystyttäisiin havaitsemaan suurimmassa osaa tutkimuksista. Liikunnan vaikutukset mitattiin vain lyhyen ajan päästä liikuntatilanteesta. Osassa tutkimuksista vertailtiin liikunnan muuttujia: liikuntamuotoja, liikunnan kestoa tai liikunnan intensiteettejä. Ristiriitaisia tuloksia löytyi lähes kaikista liikunnan muuttujien vertailuista, joten päätelmiä siitä, minkälainen liikunta on inhibitorisen kontrollin kannalta hyödyllisin, ei voitu tehdä. Suurinta osaa tutkimuksista yhdisti kuitenkin aerobinen liikunta, liikunnan suhteellisen lyhyt kesto ja keskinkertainen tai korkea intensiteetti. Muutamassa tutkimuksessa vertailtiin koehenkilöitä, joilla oli ADHD ja koehenkilöitä, joilla tätä diagnoosia ei ollut. ADHD:n ei havaittu vaikuttavan korostuneesti liikuntainterventioiden tuloksiin, vaikka yhdessä tutkimuksessa löydettiin eroja liikunnan vaikutuksessa riippuen inhibitorisen kontrollin lähtötasosta. Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten on suositeltavaa harrastaa aerobista liikuntaa tukemaan inhibitorista kontrollia.

According to Bowlby’s (1976) attachment theory, the purpose of the attachment system is to maintain proximity between a child and the parent in order to ensure the child’s safety. The child develops internal working models (IWM) of attachment that represent the individual’s view of the self and others: (1) whether or not the self is judged to be worthy of love and care and (2) whether or not the attachment figure is judged to be the sort of person who in general responds to calls for support and protection. These internal working models influence the formation of the attachment category and serve as the basis for later personality development as well as control the style of social interaction and emotion regulation. The negative internal models may manifest themselves in adulthood, for example, as an insecure attachment style or otherwise inappropriate behavior in a relationship. Families where one or both parents consume large amounts of alcohol, are not the ideal environments for a child to develop a secure attachment and positive internal working models. This review examines attachment styles among adult children of alcoholics. The review focuses on general attachment styles as well as romantic attachment styles and behavior in a relationship in general. The sex of both the child and the alcoholic parent are being taken into an account when dealing with these topics. The literature search was conducted using the PubMed database using combinations of the keywords ACA, ACOA, adult child of alcoholic, attachment, attachment style, problem drinking and parent*. Literature was also searched from Google Scholar using these keywords. The selection criterion was that the study had focused on the attachment styles among adult children of alcoholics. The articles which had examined only the attachment between adult children of alcoholics and their parents, were not selected. Nine research articles were selected for the review. Parental alcoholism negatively affected the child’s attachment style. The adult children of alcoholics had more fearful, dismissing, avoidant and anxious/ambivalent attachment styles than the children of non-alcoholics. In addition to insecure attachment styles, the adult children of alcoholics reported more anxiety and greater avoidance in their relationship. Parental alcoholism was also associated with lower satisfaction, higher aggression and higher need of control in a relationship. Parental alcoholism experienced during childhood predisposes to negative effects on acting in relationships later in life. The effects may slightly differ depending on the sex of the person.