Browsing by bachelor's degree program "Logopedian kandiohjelma"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on koota tietoa siitä, mitä tiedetään nimeämisen yhteydestä sanasujuvuuteen ja sanavarastoon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisilla tehtävillä nimeämistä, sanasujuvuutta ja sanavarastoa on mitattu. Nimeämistaidon on havaittu vaikuttavan lukutaitoon sekä muihin kielellisiin taitoihin. Nimeämisessä ja lukemisessa käytettävät osataidot ovat osittain samoja. Nimeämisen yhteydestä sanasujuvuuteen ja sanavarastoon koottu tieto voi auttaa ymmärtämään kielellisiä taitoja ja lukemisen vaikeuksiin liittyviä tekijöitä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin joulukuussa 2023 suorittamalla haku Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakusanoina käytettiin nimeämisen, sanavaraston ja sanasujuvuuden termejä sekä nimeämisen arvioimiseen yleisesti käytetyn testin lyhennettä. Pois rajattiin artikkelit, jotka käsittelivät erilaisia sairauksia, testien normittamista, spesifisti aivojen tiedonkäsittelyä tai ei-kielellisten interventioiden vaikutusta. Hakua täydennettiin kahdella manuaalisesti poimitulla artikkelilla. Lopullinen aineisto koostui viidestä vuosina 1989–2014 julkaistusta artikkelista. Aineisto analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen ja sanasujuvuuden välillä löytyi merkitsevä yhteys kaikissa näiden yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista. Yhteys oli voimakkaampi nimeämisen ja semanttisen sanasujuvuuden välillä. Nimeämistarkkuuden ja reseptiivisen sanavaraston välillä havaittiin merkitsevä yhteys. Korrelaatiot taitojen välillä eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, joten taidoissa vaikuttaa olevan jotain yhtäläisyyttä, mutta myös eroavaisuuksia. Tutkimusta nimeämisen ja sanavaraston sekä nimeämisen ja sanasujuvuuden välisistä yhteyksistä on tehty vähän. Jatkossa olisi hyvä saada lisätutkimusta siitä, mikä näiden taitojen välisiä yhteyksiä selittää.

Tavoitteet. Ääni on opettajille keskeinen työväline. Opettajantyössä äänenkäytön olosuhteet ovat kuitenkin vaativat, ja ääni rasittuu usein muun muassa runsaan puhumisen, taustamelun, sisäilmaongelmien ja heikon akustiikan takia. Kovan kuormituksen takia opettajat kärsivät ääniongelmista muuta väestöä yleisemmin. Tutkimuksissa opettajien ääniongelmat on yhdistetty heikompaan elämänlaatuun. Aihetta on kuitenkin tutkittu melko vähän, joten tutkimusnäyttöä tarvitaan lisää. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella peruskoulun opettajilla esiintyviä ääniongelmia ja niiden vaikutusta elämänlaatuun. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Hakulauseke koottiin opettajiin, äänen ongelmiin ja elämänlaatuun viittaavista termeistä. Artikkelien tuli olla englanninkielisiä ja vertaisarvioituja alkuperäisiä tutkimuksia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja olivat saatavissa Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakutuloksesta lopulliseen aineistoon valikoitui valintakriteereiden perusteella kuusi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Lopullinen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen perusteella ääniongelmat ovat yleisiä opettajien keskuudessa, mutta esiintyvyydessä oli kuitenkin melko paljon vaihtelua tutkimusten välillä. Elämänlaadun osalta katsauksen tulokset olivat yhteneviä. Tutkimusaineiston perusteella ääniongelmat vaikuttavat tilastollisesti merkitsevästi elämänlaatuun peruskoulun opettajilla. Kaikissa tutkimuksissa elämänlaatu oli heikompi niillä tutkittavilla, jotka kokivat äänioireita tai olivat luokiteltu äänihäiriöisiksi, verrattuna äänioireettomiin tutkittaviin. Tulokset olivat samankaltaisia sekä orgaanisten, että funktionaalisten äänihäiriöiden osalta. Ääniongelmien ennaltaehkäisyyn olisi hyvä panostaa sekä yksilöiden hyvinvoinnin että yhteiskunnallisten syiden takia. Äänenhuollon merkitystä voisi tuoda esille jo ennen varsinaisen ongelman syntyä, esimerkiksi opettajaopinnoissa sekä valmiiden opettajien keskuudessa esimerkiksi koulutuspäivien avulla.

Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeä osa puheterapeutin työtä. Vaikka kommunikaatio-ohjaaja ja tulkki ovat puheterapeutille hyvin erilaiset yhteistyötahot, tähtää yhteistyö heidän kanssaan asiakkaan kommunikaation onnistumiseen. Aiempaa tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä on vähän, mutta se korostavaa sujuvan yhteistyön merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin moniammatilliseen yhteistyöhön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työnkuvien rajapintoja, joissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä. Tutkimus luo pohjaa puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyön kehittämiselle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Systemaattinen haku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus, Ovid Medline ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä puheterapia ja puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä puheterapia ja tulkkaus roolijakoon tai moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla ilman erillistä maksua ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Näin valikoidut artikkelit analysoitiin tutkimuskysymyksistä luotujen teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia tutkimusten kesken ja jakautuivat neljään eri osa-alueeseen. Osa-alueet olivat kokemus ja tieto, käytettävissä oleva aika, roolijako sekä yhteistyötaidot ja kommunikaatio. Työnkuvien rajapintoja ei tutkimusaineistossa eritelty, mutta yhteistyötahojen ammattien ja roolien tunteminen olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Tietoisuutta tässä tutkimuksessa käsitellyistä ammattiryhmistä ja yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä tulee lisätä jo koulutusohjelmissa. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan välisen yhteistyön tueksi tulisi luoda kansallinen malli tai suositus, jotta yhteistyö toteutuisi tasavertaisesti alueesta riippumatta. Puheterapeutin ja tulkin välistä yhteistyötä edistää kolmivaiheinen toimintatapa, jossa tulkki ja puheterapeutti keskustelevat ennen ja jälkeen varsinaisen tulkkaustilan-teen. Tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä tarvitaan lisää, jotta moniammatillisen yhteistyön käytänteitä voidaan kehittää.

Puhetta tukevat ja korvaavat viestinnän keinot (AAC) ovat mahdollistaneet usealle puhevammaiselle keinon itseilmaisuun ja tasavertaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka moni puhevammainen läheisineen on ottanut nämä keinot osaksi arkeaan, ovat tutkimukset osoittaneet monen luopuvan näiden käytöstä. Luopumisen taustalta on tunnistettu tekijöitä, jotka rajoittavat näiden keinojen käyttöä, onnistuneen käyttöönoton taustalta taas edistäviä tekijöitä. Aiemmissa katsauksissa on keskitytty puhevammaisten, heidän läheistensä sekä eri ammattiryhmien kokemuksiin, mutta puheterapeuttien näkemyksiä aiheesta ei vielä ole koostettu. Heidän asiantuntemuksensa voisi tuoda aiheesta arvokasta lisätietoa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin kartoittaa ja koota puheterapeuttien näkemyksiä puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä rajoittavista ja edistävistä tekijöistä. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit katsaukseen haettiin joulukuussa 2023 Scopus- ja PubMed-tietokannoista ja hakulausekkeissa käytettiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia termejä. Katsauksen lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka täyttivät aineistolle asetetut kriteerit ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023 ja käsittelevät yhteensä 694 puheterapeutin näkemyksiä aiheesta. Aineiston tarkemman analyysin myötä koostettiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisimmat tiedot yhteen ja artikkelien keskiset tiedot taulukoitiin. Puheterapeuttien näkemykset rajoittavista ja edistävistä tekijöistä olivat pitkälti samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Negatiiviset asenteet ja uskomukset, tuen puute sekä haasteet itse puhetta tukeviin ja korvaaviin viestinnän keinoihin liittyen rajoittivat näiden käyttöä. Edistävät tekijät puheterapeutit näkivät puolestaan rajoittaville tekijöille käänteisinä. Puheterapeutit kokivat voivansa osaltaan edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä, mikäli heillä oli tähän aikaa ja resursseja. Tämän katsauksen tulokset viittaavatkin siihen, että puheterapiaresursseja lisäämällä voitaisiin vähentää rajoittavia tekijöitä ja samalla edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä. Koska aihetta ei vielä ole tutkittu Suomessa, olisi tulevaisuudessa perusteltua selvittää näyttäytyvätkö rajoittavat ja edistävät tekijät samanlaisina Suomen kontekstissa.

Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää rikostaustaisuuden yleisyyttä sekä tehtyjen rikosten erityispiirteitä henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimuksessa selvitettiin, onko henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, kohonnut riski rikostaustaisuuteen ja millaisia ovat heidän tekemiensä rikosten erityispiirteet. Lisäksi selvitettiin kommunikaatiovaikeuksien ilmenemistä rikostaustaisilla henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaista tietoa siitä, onko autismikirjon häirö itsenäinen riskitekijä rikoksiin syyllistymiselle. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käytettiin systemaattisen tiedonhaun keinoja ja lopullinen haku tehtiin Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui valintakriteerien perusteella kuusi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti.Tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin ja niitä myös pohdittiin suhteessa esi-tettyihin tutkimuskysymyksiin ja aiempaan tutkimukseen. Aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, ei näyttäisi olevan kohonnutta riskiä rikoksiin. Tulokset olivat ristiriidassa siitä, onko henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, taipumusta syyllistyä tietyn rikostyypin rikoksiin. Tutkimukseen valikoituneesta aineistosta ei löytynyt toistuvia kommunikatiivisia erityispiirteitä rikostaustaisilla henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Yhdestä tutkimuksesta saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että asioiden kirjaimellisella ymmärtämisellä sekä pakonomaisilla kiinnostuksenkohteilla saattaisi olla yhteys tehtyjen rikosten motiiveihin.

Tavoitteet. Muistisairaudet ovat kasvava kansanterveydellinen ongelma. Keskeinen oire muistisairauksissa on kielen ja kommunikaation heikkeneminen, mikä johtaa elämänlaadun heikkenemiseen. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää millaisia ryhmämuotoisia menetelmiä käytetään muistisairaiden kielellisten- ja kommunikatiivisten kykyjen kohentamiseen, ja mitä niiden vaikuttavuudesta voidaan todeta. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan menetelmien vaikutusta elämänlaatuun. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakusanat hahmottuivat taustateoriaan perehtyessä ja hakulausekkeet neljään eri tietokantaan pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman samankaltaisiksi. Aineistoon pyrittiin poimimaan kattavasti eri interventiomenetelmiä käsitteleviä alkuperäistutkimuksia inkluusiokriteerien puitteissa. Aineistoon päätyi seitsemän artikkelia, jotka analysoitiin tutkimuskysymysten valossa. Lisäksi pyrittiin koostamaan tietoa aineiston metodologisesta laadusta. Aineistosta pyrittiin luomaan synteesi, josta voitiin johtaa johtopäätöksiä sekä havaituista tiedollisista aukoista herääviä jatkokysymyksiä Tulokset ja johtopäätökset. Kielellisten kykyjen arviot olivat pääasiassa kognitiivisten testien osia, eikä kaikissa tutkimuksissa raportoitu osatestien tuloksia. Kognitiiviset kyvyt kohenivat viidessä niitä mittaavassa tutkimuksessa. Raportit kielellisten taitojen kohenemisesta koskivat vain joitain kielen osa-alueita, vaihdellen käytettyjen arviointimenetelmien mukaan. Kommunikointikyky parani merkitsevästi kahdessa kolmesta tutkimuksesta ja yhdessä tutkimuksessa nonverbaalisen kommunikaation todettiin kohentuneen. Kahdessa tutkimuksesta todettiin elämänlaadun parantumista, minkä lisäksi yhdessä tutkimuksessa elämänlaatu koheni vasta intervention ja seuranta-arvioinnin välillä. Kolmessa tutkimuksessa muutosta elämänlaadussa ei havaittu. Ryhmäinterventioilla voidaan kohentaa muistisairaiden kognitiivisia taitoja, mutta tarkemmin kielellisten kykyjen osalta ei voida sanoa mitään varmaa. Interventioiden vaikutuksesta kommunikaatiokykyyn saatiin aineistosta positiivisia viitteitä. Aineisto antaa viitteitä siitä, että ryhmämuotoiset menetelmät saattavat kohentaa muistisairaiden ihmisten elämänlaatua.

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja elämänlaatuun. Selektiivinen mutismi on sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, joka vaikuttaa puheen lisäksi myös yksilön osallistumiseen ja toimintakykyyn. Mutismilla taas tarkoitetaan elimellisestä syystä johtuvaa puheen puuttumista, jonka vaikutukset ihmisen elämään ovat myös merkittävät. Aiemmissa tutkimuksissa selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja tarkastella, miten kyseiset häiriöt vaikuttavat yksilön elämänlaatuun. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-, Ovid Mediline- ja PsycInfo -tietokannoissa. Hakulausekkeena oli (((selective mutism) OR mutism) AND (quality of life) AND communicat*). Lopullinen tutkimusaineisto koostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka käytiin läpi systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen perusteella selektiivinen mutismi ja mutismi vaikuttivat ihmisen kommunikaatioon ja elämänlaatuun merkittävästi. Tulokset vaihtelivat kuitenkin tutkimuksittain, riippuen arvion tekijästä ja tutkittavista. Tutkimusaineiston perusteella kommunikaatio-ongelmia esiintyi enemmän mutismin kuin selektiivisen mutismin kohdalla. Myös elämänlaatu koettiin heikommaksi elimellisestä syystä johtuvaa mutismia sairastavilla. Elämänlaadun arvioiminen olisi tärkeää ihmisillä, joilla on selektiivinen mutismi tai mutismi, jotta kuntoutuksen tarpeellisuus tulisi paremmin esiin. Häiriön vaikutuksia elämänlaatuun olisi hyvä tutkia enemmän myös siitä näkökulmasta, että kuntoutus osattaisiin kohdentaa niille osa-alueille, jotka parantavat elämänlaatua kaikista tehokkaimmin

Tavoitteet. Monikielisyys on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, jota on viime aikoina tutkittu yhä enemmän myös lukemisen näkökulmasta. Lukemista voidaan tutkia esimerkiksi sanantunnistuksen kautta. Yksi moderneimmista sanantunnistusta mittaavista menetelmistä on silmänliiketutkimus, jonka avulla lukijan silmänliikkeistä voidaan kerätä täsmällistä tietoa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista tutkimusta monikielisten aikuisten sanantunnistuksesta lukemisen osa-alueena on tehty silmänliiketutkimusmenetelmän avulla. Tarkastelussa keskitytään erityisesti erilaisten silmänliikkeiden ja sanantunnistuksen taustalla vaikuttavan kielellisen prosessoinnin välisiin yhteyksiin sekä lainalaisuuksiin, joita silmänliiketutkimuksen keinoin voidaan havaita monikielisten aikuisten sanantunnistuksesta. Menetelmät. Kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku tehtiin Scopus- ja ERIC (Proquest) -tietokannoissa. Hakulausekkeita olivat ( TITLE-ABS-KEY ( "eye* movement*" OR "eye* track*" ) AND TITLE-ABS-KEY ( multilingual* OR "multi* lingual*" OR bilingual* OR "bi* lingual*" ) AND TITLE-ABS-KEY ( reading* OR read ) AND NOT TITLE-ABS-KEY ( child* OR adolescent* OR teen* ) ) sekä (("eye* movement*" OR "eye* track*") AND (multilingual* OR "multi* lingual*" OR bilingual* OR "bi* lingual*") AND (reading* OR read) NOT (child* OR adolescent* OR teen*)). Tutkimusaineistoksi saatiin kuusi vuosina 2007-2023 julkaistua artikkelia. Aineiston analysoinnissa keskityttiin tutkimuskysymyksissä esitettyihin näkökulmiin. Keskeisimmät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Monikielisten aikuisten sanantunnistusta pystyttiin tarkastelemaan silmänliiketutkimusmenetelmän avulla monipuolisesti. Silmänliikkeiden nähtiin pääasiallisesti ilmentävän sanantunnistuksen taustalla vaikuttavan kielellisen prosessoinnin eri vaiheita, mutta tutkimusten välillä oli eroja sekä vaiheiden lukumäärään että erilaisten silmänliikemittojen luokitteluun liittyen. Lisäksi sanantunnistukseen linkittyvässä monikielellisessä prosessoinnissa nähtiin tutkimusten välillä sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia, joissain tutkimuksissa esiteltiin myös kehitysehdotuksia jo olemassa oleviin monikielisen sanantunnistuksen malleihin. Tulosten perusteella aiheesta tarvitaan lisätutkimusta, jota olisi tärkeää soveltaa myös logopedian alalla esimerkiksi arviointimenetelmien kehittämisessä

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet: Sisäkorvaistute on sähköinen kuulon apuväline, joka mahdollistaa puhutun kielen omaksumisen vaikeasta kuuloviasta kärsivälle lapselle. Sen avulla on mahdollista saavuttaa tyypillisesti kuulevien lasten ikänormit puhutun kielen tuoton ja ymmärryksen osalta. Aiemmassa tutkimuksessa on huomattu, että suurimmalla osalla istutetta käyttävistä lapsista kielenkehitys on viivästynyttä ainakin jollain kielen osa-alueella. Pragmaattisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä käyttää kieltä ja eleitä ottaen huomioon kontekstin asettamat vaatimukset ja puhekumppanin tarpeet. Pragmaattiset taidot ovat tärkeä osa lapsen sosiaalista hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattiset taidot tyypillisesti kuulevien lasten taidoista uusimman tutkimuskirjallisuuden mukaan. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella sitä, mitkä tekijät olivat yhteydessä sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattisiin taitoihin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin helmikuussa 2021 suorittamalla haku Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakusanoiksi rajattiin tutkimuskysymysten kannalta relevantit termit, ja lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui "cochlear implant" AND child* AND pragmatic AND (language OR development OR skill OR abilit*). Aineisto rajattiin koskemaan 20112021 julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita, jotka vastasivat ainakin toiseen tutkimuskysymykseen. Lopulliseen aineistoon valikoitui 6 vuosina 20132020 julkaistua artikkelia, jotka analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattiset taidot erosivat tyypillisesti kuulevien lasten taidoista, mutta tulokset olivat osin ristiriitaiset. Eroavaisuuksia ryhmien välillä ei ilmennyt kaikissa tämän katsauksen tutkimuksissa eikä myöskään kaikilla pragmatiikan osa-alueilla. Sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla oli puutteita ilmausten tunnesisällön tunnistamisessa prosodian perusteella, verbaalisten kielikuvien ymmärtämisessä ja he omaksuivat hallitsevamman roolin keskusteluissa kuulevien verrokkien kanssa. Pragmaattiset taidot olivat yhteydessä implantointi-ikään, leksikaalisiin taitoihin sekä sanasujuvuuteen. Pragmatiikka on laaja kielen osa-alue, jonka kattava tutkiminen on vaikeaa. Lisätutkimus sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattisista istutetta käyttävien lasten sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.