Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet: Lapsen synnynnäisen tai esikielellisen kuulovamman kuntoutuksen tavoitteena on turvata puheen ja kielen mahdollisimman tyypillinen kehitys. Puheen ja kielen kehitykselle keskeistä on puheen havaitseminen, jota kuulolaiteteknologia tukee kuulovammaisella lapsella. Pelkästään kuulolaiteteknologian käyttö ei kuitenkaan tuo puheen havaitsemista lähelle normaalikuuloisen lapsen tasoa, vaan lisäksi tarvitaan säännöllistä puheterapiakuntoutusta. Vaikka kuntoutuksen myötä lapsen puheen havaitseminen kehittyy useimmiten suhteellisen hyvälle tasolle, on puheen havaitsemisessa tyypillisesti haasteita esimerkiksi taustahälyisissä tilanteissa tai puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen osalta. Puheen havaitsemisen kuntoutuksen osana musiikki-interventiot ovat viime vuosikymmenen aikana kiinnittäneet tutkijoiden huomion, sillä niiden positiiviset vaikutukset puheen havaitsemiseen tunnetaan normaalikuuloisilla lapsilla ja muusikoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata, millaisia musiikki-interventioita puheen havaitsemisen tukena on viime vuosina käytetty kuulovammaisilla lapsilla, sekä kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia musiikki-interventioilla on puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla. Menetelmät: Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (music W/2 (interventio* OR training*)) AND (hearing W/2 (impair* OR loss)) OR (deaf OR deafness ) AND (speech OR language) AND (child* OR pediatric). Tiedonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui haun myötä viisi artikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2014-2020. Tulokset ja johtopäätökset: Musiikki-interventiot kuulovammaisten lasten puheen havaitsemisen tukena olivat toteutukseltaan hyvin vaihtelevia, monipuolisia ja kuitenkin yhtenevästi lasta osallistavia. Interventioiden kesto ja intensiteetti vaihteli, samoin intervention sisällöt. Musiikki-interventioiden vaikutukset puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla olivat vaihtelevia ja osin myös vastakkaisia. Joukossa oli kuitenkin positiivisia ja lupaavia tuloksia, etenkin puheen taustahälyssä havaitsemisen ja puheen prosodisten piirteiden tunnistamisen osalta. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja lisätutkimusta ja lisänäyttöä aiheesta tarvitaan johtopäätösten ja kliinisten sovellusten eteenpäinviemiseksi.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on suurentunut riski käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tarkoituksena on vetää yhteen aiempaa tutkimusta kehityksellisen kielihäiriön rinnalla tyypillisimmin esiintyvistä tunne- ja käytösongelmien piirteistä. Toisena kiinnostuksen kohteena on, ovatko jotkin kielen osa-alueet vahvemmin yhteydessä ongelmalliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin tammikuussa 2023 Ovid Medline ja PsycInfo -tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (child developmental language disorder behavioral problems) OR (developmental language disorder OR specific language impairment OR language problem*) AND (emotio* problem* OR emotio* outcome* OR sosio* emotio* develop*) AND (behavio* problem* OR behavio* outcome* OR behavio* disorder*). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes päädyttiin kuuteen vuosien 2003–2021 aikana julkaistuun artikkeliin, joissa tutkittavien iät vaihtelivat 2–7-vuoden välillä. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisen kielihäiriön yhteydessä tunneongelmat olivat hieman yleisempiä, kuin käytösongelmat. Yleisin tunneoire oli vetäytyvyys, ja käytösoireista aggressiivinen käytös. Lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, voivat tarvita tyypillisiä lapsia enemmän tukea tunnesäätelytaitojen kehitykseen. Kielen osa-alueiden yhteyksistä tunne- ja käytösongelmiin ei saatu yhteneviä tuloksia. Merkitseviä eroja tunne- ja käytösoireiden ilmenemisessä ei tullut esille, kun verrattiin lapsia, joilla oli pelkästään tuottamisen ongelmia, lapsiin, joilla oli ongelmia sekä ymmärtämisessä että tuottamisessa. Tutkimuksissa, joissa kielellinen osaaminen jaettiin useampaan osa-alueeseen, ymmärtämiseen painottuvat ongelmat olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä tunne- ja käytösongelmiin. Yhtenäisemmän tutkimuksen tekeminen voisi antaa tärkeää tietoa puheterapiakuntoutuksen kohdentamisen kannalta.

Tavoitteet. Suuhengittäminen on hengitystapa, joka saattaa korvata paremman hengitystavan, eli nenähengittämisen. Suuhengittäminen voi vaikuttaa lapsen suun ja kasvojen alueen rakenteiden kehittymiseen ja aiheuttaa toiminnallisia poikkeavuuksia, esimerkiksi puheeseen. Suuhengityksellä tiedetään olevan yhteyksiä puhehäiriöihin, kuten puheen ymmärrettävyyden vähenemiseen, äänen laadun heikkenemiseen sekä puheentuoton muutoksiin, mutta suuhengityksen vaikutuksista artikulaatioon on vielä paljon opittavaa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää suuhengityksen yhtymäkohtia artikulaatioon lapsilla, jotta saataisiin enemmän tietoa suuhengityksen laajoista haittavaikutuksista. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeena käytettiin ("mouth breathing" OR "mouth inspiration" OR "mouth respiration" OR "mouth ventilation" OR “oral breathing” OR “oral inspiration” OR "oral respiration" OR "oral ventilation") AND ("articulation" OR "pronunciation" OR "speech production" OR "speech and sound production" OR "sound production" OR "speech expression" OR "verbal expression" OR "oral expression" OR "utterance") AND ("speech therapy" OR "speech pathology" OR "speech rehabilitation") AND NOT (“mouth to mouth”). Artikkelihaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoissa tammikuussa 2023. Aineistohaussa kirjallisuuskatsaukseen löytyi neljä tutkimusartikkelia ja yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Valitut artikkelit olivat julkaistu 2013–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Suuhengityksen ja artikulaation väliltä löytyi yhteys. Suuhengittävistä lapsista 25–81.7 prosentilta löydettiin puhehäiriöitä (verrokeilla sama luku 14 %). Lapsilta, joilla oli puhehäiriö, suuhengitystä esiintyi 45.3–55.5 prosentilla (verrokeilla sama luku 10.8 %). Eniten muutoksia dokumentoitiin /s/ ja /z/ -foneemeissa. Suuhengityksen vuoksi muuttuneista artikulaatiotavoista yleisin oli frikatiivi ja klusiili. Artikulaatiopaikoista yleisimmin muuttui alveolaariset ja postalveolaariset äänteet, jotka vaihtuivat useimmiten interdentaalisiksi tai lateraalisiksi. Kandidaatintutkielman synteesiksi muodostui, että suuhengityksestä ja sen vaikutuksista artikulaatioon tarvitaan lisää tutkimusta. Tutkimustietoa kaivataan lisää, jotta ilmiöön voitaisiin puuttua kliinisessä työssä paremmin. Varhainen puuttuminen suuhengitykseen on tärkeää, jotta ongelmat eivät kumuloidu lapsen tulevaisuuteen.

Tavoitteet. Ruokailutilanteet ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja niiden sujumattomuus voi vaikuttaa sekä yksilön terveyteen että hänen sosiaalisiin suhteisiinsa. Valikoivan syömisen sekä aistipoikkeavuuksien on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan autismikirjon henkilöillä tyypillisempää kuin neurotyypillisillä, mikä voi tehdä ruokailutilanteista heille tyypillistä kuormittavampia ja vaikuttaa näin heidän elämänlaatuunsa. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, minkä aistipoikkeavuuksien on havaittu liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin autismikirjon henkilöillä, ja miten poikkeavuudet vaikuttavat valikoivan syömisen piirteisiin. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Alustavan tiedonhaun jälkeen lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui (selective eating) OR (food selectivity) AND (sensory) AND (autism). Lopullinen tiedonhaku suoritettiin Scopus ja PubMed -tietokannoista tammikuussa 2023. Tutkielmaan valikoitui tarkemman haun jälkeen mukaan viisi vuosina 2011–2021 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Eri aistien yliherkkyydet olivat tyypillisimpiä valikoivaan syömiseen liittyviä aistipoikkeavuuksia ja etenkin maku- ja hajuaistin yliherkkyyksien vaikutukset nousivat esille käsitellyissä tutkimuksissa. Myös muiden perusaistien poikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivaan syömiseen. Aistipoikkeavuuksien vaikutukset valikoivaan syömiseen ovat hyvin henkilökohtaisia ja se, lisääkö jokin aistipoikkeavuus jonkin ruoan suosimista vai välttelyä on hyvin yksilöllistä. Huomioitavaa on myös se, että aistipoikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin sekä lapsilla että aikuisilla.

Tiivistelmä: Tavoitteet: Traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy paljon fysiologisia oireita ja kehon tilan muutoksia. Traumaperäistä stressihäiriötä on diagnosoitu tyypillisesti psyykkisten oireiden kautta, mutta sairaus sisältää myös vahvoja yhteyksiä somaattisiin oireisiin. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella, liittyykö traumaperäiseen stressihäiriöön somaattisia sairauksia tai toimiiko se sairauksien riskitekijänä. Sen vuoksi tässä katsauksessa selvitetään, voisiko traumaperäinen stressihäiriö olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen lähdemateriaali on haettu syksyllä 2023 käyttäen PubMed, Helka ja World of Science -hakuja. Käytettyjä hakusanoja olivat “PTSD”, ”post traumatic stress disorder”, “autonomic”, “brain-heart axis”, “cardiovascular”, “cardiovascular disease”, “inflammation” ja “physical health problems”. Katsauksen aiheeksi rajautui aikuisuudessa koetun traumatisoitumisen ja siitä seuranneen traumaperäisen stressihäiriön aiheuttamat sydän- ja verisuonitaudit, jossa jätettiin pois sotaveteraaneilla tehdyt tutkimukset ja tarkasteltiin vain uusimpia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit näyttivät viitteitä siitä, että traumaperäinen stressihäiriö voisi olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Traumatisoituneilla henkilöillä oli suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kuin henkilöillä, joilla ei trauma-altistusta elämänhistoriassaan ollut. Tulokset viittaavat siihen, että traumaperäinen stressihäiriö voi olla riskitekijä somaattisille sairauksille.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia syväaivostimulaation vaikutusta Parkinson-potilaiden äänenlaatuun sekä syväaivostimulaation erilaisten asetusten ja kohdistuspaikan tuottamia eroja äänenlaadussa. Äänen ja puheen ongelmat ovat Parkinson-potilailla yleisiä, mutta syväaivostimulaation vaikutuksesta näihin on ollut vain vähän tietoa. Kliininen konsensus on ollut, että syväaivostimulaatio huonontaisi potilaiden äänenlaatua, mutta aiheesta tehty tutkimus ei ole täysin tukenut tätä väitettä. Aiempaa tutkimusta syväaivostimulaation stimulaatioasetusten ja stimulaatiopaikan kohdistuksen vaikutuksista on tehty vain vähän. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin kuutta tieteellistä alkuperäistutkimusta. Aineisto kerättiin Medline ja Scopus tietokannoista tammikuussa 2023 hakulausekkeella ”Deep brain stimulation” AND ” Parkinson*” AND “voice”. Kaikki tutkimukset olivat vertaisarvioituja, saatavilla avoimesti verkossa tai Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksilla ja niiden julkaisukieli oli englanti. Artikkelit oli julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana vuosien 2018 ja 2022 välillä. Aineisto läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella syväaivostimulaatiolla ei juurikaan ollut vaikutusta Parkinson potilaiden äänenlaatuun. Suurimmalla osalla mittareista ei saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia ja ne tulokset, joissa tilastollista merkitsevyyttä saatiin esiin, olivat ristiriitaisia osan viitatessa äänenlaadun paranemiseen ja osan huononemiseen. Tulokset olivat saman suuntaisia myös stimulaation asetuksia ja stimulaation tarkkaa paikkaa tarkastelleissa tutkimuksissa. Tutkielmassa saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että sähkövirran kokonaismäärän arvoilla eli TEED-arvoilla olisi yhteys äänenlaatuun. Pienemmällä sähkövirran kokonaismäärällä voitaisiin saada äänen kannalta parempia lopputulemia. Jatkotutkimusta tarvittaisiin myös siitä, millaista puheterapiaa syväaivostimulaatiota saaneille potilaille olisi syytä antaa.

Tavoitteet: Persoonallisuudella tiedetään olevan jossain määrin biologinen pohja. Persoonallisuutta voidaan käsitteellistää esimerkiksi erilaisten piirreteorioiden avulla. Yksi tunnettu piirreteoria on Big Five -persoonallisuusteoria, jonka mukaan persoonallisuuden voi jakaa viiteen piirteeseen: Ekstroversio, Neuroottisuus, Tunnollisuus, Sovinnollisuus ja Avoimuus uusille kokemuksille. Big Five -piirteillä tiedetään olevan biologinen perusta, ja yksi tätä biologista perustaa selittävä tekijä voi olla ihmisen hormonijärjestelmä. Big Five -piirteissä tiedetään olevan sukupuolieroja, joten yksi selittävä tekijä tälle voisi olla sukupuolihormonien erityksen eroavaisuus sukupuolten välillä. Aiheesta on kuitenkin verrattain vähän tutkimusta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli pyrkiä tutkimaan Big Five -piirteiden yhteyksiä testosteronitasoihin. Katsauksessa pyritään selvittämään, mitkä Big Five -piirteet ovat yhteydessä testosteronitasoihin ja ovatko yhteydet mahdollisesti kausaalisia. Menetelmät: Katsauksen kirjallisuushaku toteutettiin Ovid Medline-, Google Scholar-, Helka-, PubMed-, ja PsycINFO-tietokannoissa. Hakuterminä jokaiseen tietokantaan käytettiin (testoster* OR androgen* OR steroid* OR 2D:4D OR "second-to-fourth-digit") AND ("big-five" OR "big five" OR "five-factor model" OR "Big5" OR "Big 5" OR "Big Fives"). Katsaukseen valituissa tutkimuksissa käytettiin persoonallisuuden arviointiin joko NEO PI-R-, NEO PI- tai NEO-FFI-mittaria. Tulokset ja johtopäätökset: Korkeat testosteronitasot olivat yhteydessä pienempään Neuroottisuuteen ja korkeampaan Ekstroversioon. Testosteronitasojen yhteydet muihin Big Five -persoonallisuuspiirteisiin eivät olleet yhtä selkeitä. Tuloksissa esiintyi tukea testosteronitasojen ja Big Five -persoonallisuuspiirteiden väliselle kausaalisuudelle: korkeat testosteronitasot vaikuttaisivat aiheuttavan matalampaa Neuroottisuutta ja korkeampaa Ekstroversiota, eikä toisin päin. Testosteronitasot ovat täten selvästi yhteydessä persoonallisuuteen. Tämän katsauksen tulokset ovat ristiriidassa aikaisemman katsauksen kanssa, jossa Big Five -piirteiden havaittiin olevan yhteydessä vain matalampaan Tunnollisuuteen. Tuloksilla on kansanterveydellistä merkitystä, sillä suomalaisten testosteronitasojen tiedetään olevan laskussa. Neuroottisuuden tiedetään olevan yhteydessä korkeampaan määrään mielenterveyden häiriöitä, joten testosteronitasojen lasku voi olla kansanterveydellinen riski mielenterveyden saralla. Toisaalta testosteroni on yhteydessä myös korkeampaan määrään aggressiivisuutta ja terveydellistä riskikäyttäytymistä, joten suomalaisten testosteronitasojen lasku voi olla jopa positiivinen asia. Jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeellisia, jotta voimme laajentaa ymmärrystämme persoonallisuuden ja biologisten mekanismien yhteyksistä.

Tavoitteet. Sähköisesti kuulohermoa stimuloiva sisäkorvaistute voi tarjota vaikeasti kuulovammaiselle lapselle mahdollisuuden päästä käsiksi kuulonvaraiseen tietoon, ja on fonologisen kehityksen edellytys. Kuitenkin sähköisesti ja akustisesti stimuloitu hermosolu toimivat eri tavoin, ja tämän takia sisäkorvaistutteella äänien ja puheen havaitseminen ei ole samanlaista kuin terveen kuulon kanssa. Aikaisempi tutkimus on todistanut aikaisen implantoinnin tärkeäksi sisäkorvaistutelapsille, sillä näin heillä on mahdollisuus saada kuulokokemusta herkkyyskausien aikana. Tässä tutkielmassa tavoitteena on selvittää ja havainnoida sisäkorvaistutelasten fonologista kehitystä, sekä luoda aiheesta suomenkielistä tietoa. Tutkielmassa tarkastellaan sisäkorvaistutelasten ja normaalikuuloisten lasten fonologisen kehityksen eroavaisuuksia. Lisäksi selvitetään, miten implantointi-ikä sekä kuuloikä vaikuttavat fonologiseen kehitykseen sisäkorvaistutelapsilla. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Virallinen tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus -tietokannoissa alkuvuodesta 2023. Valmiiksi rajatun aiheen myötä hakulausekkeen muodostaminen oli yksinkertaista. Hakulausekkeena oli: (”cochlear implantation” OR ”cochlear* implant*) AND (phonolog* adj3/W3 develop*) AND NOT INDEX (MEDLINE). Tällä lausekkeella kandidaatintutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2018–2020 julkaistua tutkimusta. Aineisto analysoitiin huolellisesti, ja tutkimusten pääpiirteistä, sekä tutkimuskysymyksiin vastaavista kohdista muodostettiin taulukot. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten fonologinen kehitys oli erilaista normaalikuuloisiin lapsiin verrattuna, ja kehitys eteni hitaammalla tahdilla. Sisäkorvaistutelapsilla esiintyi esimerkiksi enemmän fonologisia prosesseja kuin normaalikuuloisilla verrokeilla, ja heidän frikatiivin tuoton taidoissa, sekä äänen- ja konsonantintunnistuksen taidoissa oli eroa normaalikuuloisiin lapsiin verrattuna. Hyvään fonologisten taitojen tasoon sisäkorvaistutelapsilla oli yhteydessä matala implantointi-ikä, sekä suuri kuulokokemuksen määrä. Sisäkorvaistutelapset tulee implantoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta fonologinen kehitys pääsee tapahtumaan herkkyyskausien aikana. Tämä parantaa sisäkorvaistutelasten mahdollisuuksia ottaa ikätoverinsa kiinni puheen ja kielen kehityksessä. Aiheesta olisi tärkeää saada lisää suomenkielistä tutkimusta, jotta tuloksia voisi paremmin yleistää kliiniseen työhön.

Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.