Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet. Sähköisesti kuulohermoa stimuloiva sisäkorvaistute voi tarjota vaikeasti kuulovammaiselle lapselle mahdollisuuden päästä käsiksi kuulonvaraiseen tietoon, ja on fonologisen kehityksen edellytys. Kuitenkin sähköisesti ja akustisesti stimuloitu hermosolu toimivat eri tavoin, ja tämän takia sisäkorvaistutteella äänien ja puheen havaitseminen ei ole samanlaista kuin terveen kuulon kanssa. Aikaisempi tutkimus on todistanut aikaisen implantoinnin tärkeäksi sisäkorvaistutelapsille, sillä näin heillä on mahdollisuus saada kuulokokemusta herkkyyskausien aikana. Tässä tutkielmassa tavoitteena on selvittää ja havainnoida sisäkorvaistutelasten fonologista kehitystä, sekä luoda aiheesta suomenkielistä tietoa. Tutkielmassa tarkastellaan sisäkorvaistutelasten ja normaalikuuloisten lasten fonologisen kehityksen eroavaisuuksia. Lisäksi selvitetään, miten implantointi-ikä sekä kuuloikä vaikuttavat fonologiseen kehitykseen sisäkorvaistutelapsilla. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Virallinen tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus -tietokannoissa alkuvuodesta 2023. Valmiiksi rajatun aiheen myötä hakulausekkeen muodostaminen oli yksinkertaista. Hakulausekkeena oli: (”cochlear implantation” OR ”cochlear* implant*) AND (phonolog* adj3/W3 develop*) AND NOT INDEX (MEDLINE). Tällä lausekkeella kandidaatintutkielmaan valikoitui viisi vuosina 2018–2020 julkaistua tutkimusta. Aineisto analysoitiin huolellisesti, ja tutkimusten pääpiirteistä, sekä tutkimuskysymyksiin vastaavista kohdista muodostettiin taulukot. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten fonologinen kehitys oli erilaista normaalikuuloisiin lapsiin verrattuna, ja kehitys eteni hitaammalla tahdilla. Sisäkorvaistutelapsilla esiintyi esimerkiksi enemmän fonologisia prosesseja kuin normaalikuuloisilla verrokeilla, ja heidän frikatiivin tuoton taidoissa, sekä äänen- ja konsonantintunnistuksen taidoissa oli eroa normaalikuuloisiin lapsiin verrattuna. Hyvään fonologisten taitojen tasoon sisäkorvaistutelapsilla oli yhteydessä matala implantointi-ikä, sekä suuri kuulokokemuksen määrä. Sisäkorvaistutelapset tulee implantoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta fonologinen kehitys pääsee tapahtumaan herkkyyskausien aikana. Tämä parantaa sisäkorvaistutelasten mahdollisuuksia ottaa ikätoverinsa kiinni puheen ja kielen kehityksessä. Aiheesta olisi tärkeää saada lisää suomenkielistä tutkimusta, jotta tuloksia voisi paremmin yleistää kliiniseen työhön.

Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.

Tavoitteet: Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, millaista tietoa monimuuttujamenetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat abstraktien käsitteiden aivoperustasta. Kyky käsitteelliseen ajatteluun on keskeinen osa ihmisyyttä ja sitä tarvitaan paitsi kommunikointiin ja ajatteluun myös käytännön toiminnanohjaamiseen. Aivojen semanttisen muistijärjestelmän toiminnasta on esitetty useita erilaisia malleja, joista eniten keskustelua ovat herättäneet erilaiset versiot kehollistuneen kognition mallista sekä hub-and-spoke-mallista. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt tarkastelemaan konkreettisiin käsitteisiin liittyviä aivovasteita perinteisillä yksimuuttujamenetelmillä. Abstraktien käsitteiden aivovasteita ymmärretään huomattavasti heikommin. Noin viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitteellisen ajattelun aivoperustaan liittyvässä tutkimuksessa ovat yleistyneet monimuuttujamenetelmät, jotka tarkastelevat perinteisten aktivaatiovasteiden keskiarvojen sijaan aktivaation hajontaan perustuvaa informaatiota, mikä mahdollistaa uudenlaisen tavan tarkastella semanttiseen prosessointiin liittyviä aivoverkostoja. Menetelmät: Tutkielmaa varten etsittiin vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa on tarkasteltu abstraktien käsitteiden aivoperustaa käyttämällä kielellisiä ärsykkeitä ja aivokuvantamismenetelmänä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI). Tutkimuksilta edellytettiin, että käsitteisiin liittyvien fMRI-vasteiden analyyseissä on hyödynnetty ensisijaisesti jotakin monimuuttujamenetelmää. Artikkeleita haettiin PubMed, Web of Science ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä monipuolisesti seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: Abstract concepts, Abstract words, Concrete concepts, Concrete words, Word imageability, Word concreteness, fMRI, Multivariate, Multivoxel, Cognitive neuroscience, Semantic, Semantic processing Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että abstraktien käsitteiden aivovasteet ovat hyvin eroteltavissa paitsi konkreettisista käsitteistä myös eri abstraktien käsitteiden välillä. Lisäksi abstrakteihin käsitteisiin liittyvät aivovasteet vaikuttaisivat olevan huomattavan yhdenmukaisia eri koehenkilöiden välillä, sekä alustavasti myös eri kielten välillä. Vahvan kehollistuneen kognition malli ei saanut tukea tuloksista, mutta sen sijaan hub-and-spoke-mallille keskeiset aivoalueet nousivat korostuneesti esiin abstraktien käsitteiden prosessoinnissa. Myös perinteiset vasemman aivolohkon kielialueet etuotsalohkossa ja temporaalilohkossa nousivat korostuneesti esiin useassa tutkimuksessa.

Tavoitteet. Ehlers-Danlos oireyhtymät (EDS:t), ovat joukko monimuotoisia ja harvinaisia sidekudossairauksia, joissa kollageenin tuotanto on häiriintynyt. Sairauden ydinoireita ovat nivelten epävakaus ja sijoiltaanmeno, ihon elastisuus sekä kudoshauraus. Aiemmissa tutkimuksissa EDS-potilailla on raportoitu olevan normaaliväestöön verrattuna enemmän äänihäiriöitä ja hengitykseen liittyviä ongelmia, mutta niiden taustasyitä on kuvattu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia EDS-potilailla esiintyy ja millaisia vaikutuksia niillä on äänentuottoon ja hengitykseen. Työssä halutaan myös selvittää vaikuttaako puheterapeuttinen kuntoutus oireisiin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli ((Ehlers-danlos syndrome*) AND (larynx OR laryng*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa tammikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui tar-kastelun jälkeen seitsemän artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2008–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Ehlers-Danlos oireyhtymässä esiintyi moninaisia ja yksilöllisiä kurkunpään rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Poikkeavuuksia esiintyi eniten äänihuulitasolla esimerkiksi arpien ja kyhmyjen muodostumisena sekä rustotasolla. Osalla kurkun-pään alueen rustojen yliliikkuvuus johti niiden sijoiltaanmenoon. Suurimmalla osalla poikkeavuudet olivat aiheuttaneet äänihäiriön. Äänihäiriön vakavuus vaihteli vakavista äänikadoista lievempiin oireisiin, kuten lievään äänen käheyteen. Myös hengitysvaikeudet olivat yleisiä ja ne vaihtelivat vakavuusasteeltaan lievistä ongelmista jopa henkeä uhkaaviin hengityskatkoksiin. Puheterapia oli yleisin kuntoutusmuoto oireiden hoitoon, ja sen vaikutukset vaihtelivat vähäisestä oireiden lievittymisestä merkittävään apuun. Tulosten perusteella Ehlers-Danlos oireyhtymä voi altistaa kudosherkkyyden sekä nivelten epävakauden ja yliliikkuvuuden vuoksi potilaat äänihäiriöille sekä hengitysvaikeuksille. Tulokset puoltavat puheterapeuttisen kuntoutuksen olevan tärkeässä ja hyödyllisessä asemassa niiden hoidossa. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän, minkä vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta empiirisen tiedon laajentamiseksi, kuntoutusmenetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten luomiseksi.

Aims. Because there are many people who wish to go to therapy compared to available therapy, it is important that therapy is as effective as possible. This means that the therapeutic methods targeted at the individual’s problem areas should be as suitable as possible. For maximizing effectiveness, it is important that therapy can be tailored to match the needs of each individual. Acceptance and Commitment Therapy (ACT) consists of six core processes: acceptance, defusion, present moment, the observant self, values and committed action. The aim of this thesis was to examine, by reviewing the literature, which core processes of ACT should be emphasized for patients experiencing pain. Methods. A search was done on the PubMed database using the keywords (acceptance and commitment therapy) AND ((core traits) OR (core processes) OR (core mechanisms) OR (key traits) OR (key processes) OR (key mechanisms)). Articles focusing on patient groups suffering from pain were selected from the results. Conclusions. In ACT aimed at clients experiencing pain, it is generally beneficial to emphasize at least acceptance and values, which impact functioning and anxiety and depression symptoms. Both acceptance and the observant self also help with lowering pain interference. If the goal is to improve functioning, committed action and present moment will probably be more suitable approaches than defusion and the observant self.

Aim: A number of different and effective medical and psychological treatments have been developed for the treatment of obsessive-compulsive disorder. However, not everybody benefits from these treatments. The Bergen 4-day Treatment is a new and intensive therapy for obsessive-compulsive disorder. There have been promising results of its effectiveness in individual studies. The aim of this literature review was to examine the effectiveness of The Bergen 4-day Treatment in the treatment of obsessive-compulsive disorder. Methods: Literacy search was conducted by searching the PubMed and Web of Sciences databases with the search term “Bergen 4-day treatment”. In addition to this, studies were also searched for in the bibliography of the articles selected for the review. The age group of the studies was limited to adults and nine studies were selected. Results and conclusions: Treatment led to a significant reduction in obsessive- compulsive symptoms and effects were found to persist for up to four years of follow- up. The treatment also reduced symptoms of anxiety and depression and had a positive effect on the ability to work. Treatment discontinuations were low, and patients were generally very satisfied with the treatment. Based on the literature review, The Bergen 4-day Treatment seems like a promising treatment for obsessive- compulsive disorder in adults. However, only one RCT study has been conducted on the treatment, so the results should be viewed with caution in the absence of control groups and randomization of patients.

Tavoite. Tutkimuksen tavoitteena on kerätä uutta tietoa siitä, miten sisäkorvaistutteella kuulevien vaikeasti kuulovammaisten lasten fonologinen työmuisti kehittyy ja miten tämä kehitys eroaa normaalisti kuulevien, tyypillisesti kehittyvien lasten fonologisen työmuistin kehityksestä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että vaikeasti kuulovammaisilla lapsilla fonologisen työmuistin kehitys ei ole samanlaista kuin tyypillisesti kuulevilla eivätkä sisäkorvaistutteella kuulevat lapset saavuta tyypillisesti kuulevien lasten taitotasoa missään ikävaiheessa, kun tarkastellaan fonologisen työmuistin taitoja. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin tietokannoista OvidMedline ja Scopus hakulausekkeella (phonological loop OR phonological memory OR verbal short-term memory OR working memory) AND (child*) AND (develop*) AND (hearing loss OR hearing impair* OR deaf) AND (cochlear implant*) ja lopulliseen katsaukseen päätyi mukaan viisi vuosina 2011-2022 julkaistua artikkelia. Tarkasteltujen tutkimusten tutkittavien ikäjakauma oli 3.26-15.41 vuotta. Aineisto analysoitiin keräten yhteen tiedot tutkimusten toteutuksesta sekä etsien vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien vaikeasti kuulovammaisten lasten (SI-lasten) fonologisen työmuistin taidot kehittyivät lineaarisesti ikäkehityksen myötä. Mitä aiemmin sisäkorvaistute oli otettu käyttöön, sitä paremmat fonologisen työmuistin taidot SI-lapsilla oli eri ikävaiheissa mitattuna. SI-lasten fonologisen työmuistin taidot eivät kuitenkaan saavuttaneet tyypillisesti kuulevien ikäverrokkien tasoa, eivätkä fonologisen työmuistin taidot yltäneet kaikissa mittauksissa myöskään kuuloiältään samanikäisten verrokkien tasolle. SI-lasten fonologisen muistin taidot kuitenkin kehittyivät kuuloiän ja kronologisen iän myötä ja tätä kehitystä voidaan tukea ottamalla sisäkorvaistute käyttöön mahdollisimman varhaisessa iässä sekä interventioiden keinoin. Kliinisessä työssä sisäkorvaistutteella kuulevan lapsen kuulon kuntoutuksessa tulisi kiinnittää huomiota fonologisen työmuistin taitojen kehittämiselle esimerkiksi musiikki-interventioiden tai fonologista tietoisuutta kehittävien harjoitusten keinoin.

Tavoitteet. Kirjallisuudessa on käyty paljon keskustelua substantiivien ja verbien omaksumisesta suhteessa toisiinsa. Tavallisesti lasten on ajateltu omaksuvan ainakin aluksi helpommin substantiiveja kuin verbejä, mutta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, ja myös joitakin kieltenvälisiä eroja on havaittu. Ainakin tuottavan sanavaraston kokoa, joka on yhteydessä muuhun puheen ja kielen kehitykseen, voidaan kuitenkin arvioida hyödyntämällä erilaisia nimeämistehtäviä. Nimeämistestien avulla on mahdollista tunnistaa myös lapsia, joilla on jo erilaisia puheen ja kielen kehityksen haasteita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, analysoida ja kuvata tyypillisesti kehittyvien lasten nimeämisen virheellisyyttä substantiivien ja verbien nimeämistehtävissä. Katsauksessa tarkastellaan sitä, mitä keinoja nimeämisen arvioimiseksi tehtävissä on käytetty ja millä tavoin nimeämisvirheitä on luokiteltu tutkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä eroja tai yhtäläisyyksiä tehtävissä suoriutumisessa mahdollisesti on. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta tammikuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin TITLE-ABS-KEY (noun AND verb AND naming AND errors). Lopullinen tutkimusaineisto muodostui viidestä vuosina 1996–2017 julkaistusta tutkimusartikkelista. Yksi artikkeli nostettiin aineistoon käsin poimintana. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tutkimusten tuloksia kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymysten kannalta. Keskeiset tulokset koottiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen arvioimiseksi tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi käytettyyn kuvamateriaaliin, istuntojen ja esitettyjen esimerkkikuvien määrään sekä lapsille testaustilanteessa annettuihin ohjeisiin. Tutkimuksissa käytettyjen virheluokitusten kategorioiden määritelmissä oli paljon yhtäläisyyksiä, vaikka niiden määrä vaihtelikin. Verbejä nimettäessä ei aina tehty enemmän virheitä, vaan esimerkiksi lasten ikä vaikutti joissain tutkimuksissa suoriutumisen eroihin sanaluokkien välillä. Semanttiset virheet ja omissiot vaikuttivat olevan vähän yleisempiä substantiivien kohdalla. Verbien kohdalla oli vastaavasti huomattavasti enemmän kiertoilmauksia ja jossain määrin myös visuaalisia virheitä ja sanaluokan muutoksia. Mikään tietyntyyppinen virhe ei kuitenkaan esiintynyt pelkästään substantiivien tai verbien kohdalla. Suuntaa antavat tulokset osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle, joka hyödyttäisi esimerkiksi erilaisten nimeämistestien jatkokehitystä tulevaisuudessa.