Browsing by Title

Tavoitteet. Tämä integroiva kirjallisuuskatsaus esittelee tutkimustuloksia virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä lasten kehityksellisten häiriöiden kuntoutuksessa. Viihdekäytön lisäksi virtuaalitodellisuutta hyödynnetään lääketieteessä, kuten kuntoutuksessa. Virtuaalilasien avulla luotua virtuaalitodellisuutta käytetään myös kliinisessä puheterapiatyössä, joten tieteellisen näytön selvittäminen on tärkeää. Vastaan tutkimuskysymyksiini 1. ja 2. aineiston kriittisen tarkastelun perusteella. 1. Missä lasten kehityksellisissä häiriöissä virtuaalitodellisuuden käyttömahdollisuuksia on tutkittu? 2. Mitä taitoja virtuaalitodellisuudessa voidaan harjoitella? Menetelmät. Keräsin aineistoni maaliskuussa 2018 eri tieteenalojen tietokantoja hyödyntäen. Hakulauseke yhdisti virtuaalitodellisuuteen viittaavat termit lasten kehityksellisiin häiriöihin viittaaviin termeihin. Hakulauseke tuotti yhteensä 61 artikkelia. Lopullinen tutkimusaineistoni koostui neljästä artikkelista. Vertailin keskenään aineiston artikkeleiden tutkimustuloksia sekä pohdin mahdollisia syitä tuloksille. Tulokset ja johtopäätökset. Virtuaalitodellisuuden käyttömahdollisuuksia oli tutkittu autismikirjon henkilöillä. Virtuaalitodellisuutta hyödyntäen voidaan mahdollisesti harjoitella autismikirjon henkilöiden sosiaalisia taitoja. Uudet virtuaalitodellisuusympäristöt ja virtuaalilasit saattavat aiheuttaa käyttäjille virtuaalipahoinvointia ja silmien rasittumista. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vasta alustavina, johtuen pienestä aineistosta sekä aineiston tutkimusten pienistä koehenkilömääristä.

Visual working memory is a cognitive system that is responsible of short term storage and manipulation of visual information. Working memory is divided to memorising, storage and recalling of the stimulus. This review concentrates in visual working memory studies that used functional magnetic resonance imaging (fMRI). FMRI is a spatially accurate and is based on changes in the brains blood circulation. The data from fMRI can be analysed with univariate or multivariate methods. These methods answer different research problems because of their different premises. The premise of univariate analysis is that the neural activation in one part of the brain is directly related to its function. In multivariate analysis, the neural activation is approached by observing the activations distribution, which means that different activation distributions in same parts of the brain can be related to different processes. The visual areas of the brain are located in the occipital lobe but, before multivariate analysis, the visual working memory has been associated with prefrontal cortex. After multivariate pattern analysis (MVPA) has increased in popularity the hypothesis, that visual areas have a part in visual working memory, has also generalised. Because of the activation distribution premise, the MVPA is a more sensitive method to analyse fMRI data. Still there have been different results in different MVPA using studies. Different memory tasks might also be partly responsible of different results. A visual working memory task always activates prefrontal and parietal cortices in addition to sensory cortex. Visual cortex seems to have the principal part and prefrontal and parietal cortices take part most likely in executive functions but they can’t be ruled out from storage either.

Tavoitteet: Psykopatiaa määrittävien piirteiden ja toimintatapojen on havaittu näkyvän jo varhain lapsuudessa. Erityisen keskeiseksi ovat nousseet lapsuudessa esiintyvät tunnekylmät piirteet, joiden nähdäänkin muodostavan koko psykopaattisen persoonallisuushäiriön ytimen. Koska psykopatian hoidon on todettu olevan aikuisiällä vaikeaa, pyrin tässä katsauksessa tarkastelemaan, voidaanko varhain ja oikein suunnatuilla interventioilla ehkäistä lasten tunnekylmien piirteiden kehittymistä aikuisiän psykopatiaksi ja jos voidaan, mitkä komponentit interventioissa vaikuttavat toimivimmilta. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin pääasiassa Scopus -tietokannasta yhdistetyillä hakusanoilla ”Callous-unemotional traits”, ”therapy or treatment”, ”intervention” ja ”psychopathy” . Lisäksi tarkastelin artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella voidaan todeta, että positiivista vastetta hoidolle saadaan, kun panostetaan tunnekylmiä piirteitä omaavien lasten ainutlaatuisiin tunne- ja kognitiivisiin ominaisuuksiin intensiivisillä ja räätälöidyillä toimenpiteillä. Tällaisia näyttävät olevan erityisesti intensiiviset interventiot, jotka pohjautuvat sosiaalisen oppimisen teoriaan ja kognitiivis-behavioraalisiin periaatteisiin ja joissa korostetaan lämmintä ja lapsikeskeistä vanhemmuutta. Tutkimuksen perusteella vaikutukset ovat suuruudeltaan vasta kohtalaisia, eikä tulosten pysyvyydestä pidemmässä seurannassa ole takeita.

Depression during adolescence is a significant problem. Depression causes harm to adolescents and it is associated with many negative outcomes, including academic problems, impaired social relationships, substance abuse, mental health problems and suicide. Thus, prevention of adolescent depression is extremely important and many prevention programs have been developed to do so. The purpose of current thesis is to examine the effectiveness and applicability of cognitive-behavioral prevention programs for adolescent depression. Prevention programs are classified into three categories on basis of the populations to whom the interventions are directed. Universal programs are provided to all members of a target population, selective programs are targeted to individuals at elevated risk for depression, and indicative programs are provided to individuals who manifest subclinical depression symptoms. These programs differ in their effectiveness in depression prevention and in their applicability. Universal programs are more applicable and more inexpensive than selective or indicative programs. According to the existing findings, selective and indicative programs seem to be more effective in preventing depression in adolescence than universal programs and selective and indicative programs seem to be as effective. Longer programs and programs that have older adolescents and more female participants, seem to be more effective in preventing depression. The most common limitations of studies so far are the relatively short follow-ups. In future there is a need for longer follow-ups and more longitudinal studies.

Objective. Today almost everyone has access to the internet and thus the incidence of internet-related mental problems has also increased. Youth and young adults in particular are at risk for experiencing these problems because they use the internet more compared to the rest of the population. Loneliness is common among young people and they often gravitate toward the internet to alleviate their feelings of loneliness. This type of internet usage can be problematic, meaning that it is pathological, compulsive and harmful to the user. The objective of this review is to examine the association between loneliness and problematic internet use among youth and young adults. Methods. The studies that were included in this review were as recently published as possible and examined the association between loneliness or related experiences and problematic internet or Facebook use among youth and young adults. Keywords that were used to search for the studies were loneliness, problematic internet use, internet addiction, problematic facebook use, youth and young adults. The search was carried out utilizing the Google Scholar search engine. Results and conclusions. Based on this review there is a positive association of some magnitude between loneliness and problematic internet use. The association is likely bidirectional, meaning that problematic internet use causes feelings of loneliness and feelings of loneliness increase problematic internet use. In the future longitudinal studies are required to form a more thorough understanding of the phenomenon because loneliness and problematic internet use are both phenomena that develop relatively slowly over a long period of time. Problematic internet use as a phenomenon is diverse and appears to be widely connected to mental well-being, so understanding the causes behind it helps healthcare and educational institutions develop services to prevent it and its harmful effects.

Tiivistelmä: Tavoitteet. Vanhenemiseen liittyy monia sellaisia ulkonäkömuutoksia, jotka muovaavat kehoa kauemmaksi länsimaisista kauneusihanteista sekä median ja populaarikulttuurin yleisestä kuvastosta. Vanhenemisen myötä heikentyvä kehon toimintakyky ja muuttuva ulkonäkö voivat olla yhteydessä kielteiseen kehonkuvaan ja kehotyytymättömyyden kokemuksiin, ja kielteinen kehonkuva voi puolestaan altistaa syömishäiriökäyttäytymiselle. Aiempaa tutkimusta juuri fysiologisen vanhenemisen ja syömishäiriökäyttäytymisen yhteydestä on vielä melko vähän, eivätkä tulokset yli 60-vuotiaiden kehonkuvasta ole täysin yhteneviä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä yli 60-vuotiaiden kehonkuvasta ja syömishäiriökäyttäytymisestä. Tutkielmassa esitellään fysiologisen ikääntymisen ja BED- ja bulimia nervosa -syömishäiriöiden mahdollisia yhteyksiä sekä huomioidaan kehonkuvan yhteys elämänlaadun eri osa-alueisiin. Kyseiset syömishäiriöt valittiin katsaukseen, sillä ahmintatyyppisten syömishäiriöiden yhteys globaalisti yleistyvään lihavuuteen on todettu. Lihavuus on puolestaan yhdistetty verrokkeja voimakkaampaan kognitiiviseen heikentymiseen. Menetelmät. Tutkielman aineistoa haettiin sekä PubMed- että Google Scholar-tietokannosta syksyn 2022 aikana. Hakusanoina käytettiin seuraavia yhdistelmiä: ”eating disorders AND the elderly”, ”eating disorders AND older people”, “eating disorders AND old people”, “disordered eating AND old people” sekä “aging AND body image” ja ”body image AND older people. Aineistoa haettiin myös artikkelien lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset. Löydettyjen artikkelien perusteella havaittiin, että sekä kehotyytymättömyyttä että ahmintaoireita esiintyi myös vanhuuden ikävaiheessa. Ahmintakohtauksia esiintyi useammin kuin oksentamista ja muita bulimia nervosaan liittyviä, ahminnan lihottavaa vaikutusta estäviä kompensaatiokeinoja. Kielteisen kehonkuvan havaittiin välittävän muun muassa korkeamman painoindeksin ja alhaisemman elämänlaadun yhteyttä sekä yhteyttä korkeamman painoindeksin ja vähäisemmän intuitiivisen syömisen välillä. Myös yli 60-vuotiaat kärsivät siis syömishäiriökäyttäytymisestä ja kehotyytymättömyydestä. Vaikuttaa myös siltä, että kielteisellä kehonkuvalla on merkittävä vaikutus myös yli 60-vuotiaiden elämän eri osa-alueisiin. Pitkittäistutkimusten toteuttaminen olisi tulevaisuudessa mielekästä, sillä niissä voitaisiin tarkastella sitä, miten kehonkuva kehittyy yli ajan, esimerkiksi keski-iästä vanhuuteen. Pitkittäistutkimukset voisivat valottaa sitä, onko vanhuuden syömishäiriökäyttäytyminen jatkumoa varhaisimpien ikävaiheiden ilmiöille vai ilmaantuuko vanhuuden ikävaiheessa uusia syömishäiriöitä, syömishäiriökäyttäytymistä ja kehotyytymättömyyttä.