Browsing by bachelor's degree program "Kandidatprogrammet i psykologi"

The aim of this review is to create an understanding of the state of meditation research and the differences between different meditation techniques by examining the techniques themselves. Although research on mindfulness has grown exponentially, other meditation techniques have received little attention. Consequently, there is currently no consensus on how to classify these techniques or what meditation is, nor is there a unifying theory of meditation. One way to approach the topic is to examine the differences between the more studied meditation techniques. These techniques include mindfulness meditation, focused attention meditation, and loving-kindness meditation. In mindfulness, attention is kept from focusing on any single stimulus, with the purpose of noticing as much as possible. In focused attention meditation one maintains focus on a single stimulus and returns to it when attention wanders. In loving-kindness meditation, love and compassion are cultivated towards oneself, loved ones, and eventually all people. The differences in the effects of these techniques can be observed in attention, brain activation, heart rate, creativity, and phenomenology.

Maailmassa tehdään yli 800 000 itsemurhaa vuosittain. Vuosittain tehtyjen itsemurhien määrä on kasvamassa hälyttävää tahtia. Jotta itsemurhien määrän kasvaminen voitaisiin estää, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaisilla tavoilla voimme estää näitä traagisia tekoja. On tärkeää tunnistaa itsemurhalta suojaavat tekijät, jotta voidaan kehittää hoitomuotoja näiden suojaavien tekijöiden pohjalta. Katsauksessani keskityin merkityksellisyyden kokemukseen yhtenä resilienssitekijänä itsemurha-ajatuksille ja käyttäytymiselle. Merkityksellisyys on ollut kautta historian vaikeasti määriteltävä ja abstrakti termi, josta monilla tutkijoilla on ollut ajan saatossa omat teoriansa. Määrittelin kuitenkin merkityksellisyyden kokemuksen tämänhetkisen tutkimuksen valossa ilmiötä parhaiten mittaavan kolmen dimension mallin mukaan. Merkityksellisyyden kolme osa-aluetta ovat tarkoitus, johdonmukaisuus ja arvokkuus. Merkityksellisyyden kokemuksen ja itsemurhan yhteyttä käsittelevää tutkimusta etsin Google Scholar -tietokannasta käyttämällä päähakusanoina “meaning in life” ja “suicide” sekä lisäämällä lisämääreitä kuten “tendency”, “ideation” tai “risk”. Karsin artikkeleita otsikon mukaan, jonka jälkeen luin jäljelle jääneiden 7 artikkelien abstraktit. Jäljelle jäi kolme artikkelia, jotka käsittelivät selkeästi parhaiten merkityksellisyyden ja itsemurhan yhteyttä. Onnellisuustutkimuksessa vallitsee selkeä konsensus siitä, että merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Sama tulos saatiin myös kolmessa esittelemässäni tutkimuksessa, jossa merkityksellisyyden kokeminen oli selvästi yhteydessä vähentyneisiin itsemurha-ajatuksiin ja -käytökseen. Tähän astisista merkityksellisyyden kokemusta mittaavista mittareista parhaat psykometriset omaava mittari julkaistiin vasta 2016, joten kyseistä mittaria on käytetty vasta hyvin vähän aikaa. Sillä saadaan jatkossa vielä tarkempaa tutkimusnäyttöä merkityksellisyyden kokemuksen vaikutuksesta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Jo tähän mennessä näyttö on hyvin vankkaa.

Tavoitteet: Masennus on maailmanlaajuisesti toiseksi suurin sairaudenaiheuttaja, joten sen hoito ja erilaisten hoitomuotojen tarkastelu on oleellista. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää tutkimustiedon avulla, miten erilaisilla videopeleillä voidaan vaikuttaa masennuksen hoidon onnistumiseen. Menetelmät: Tähän katsaukseen etsin tutkimustietoa Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen kirjaston PubMedin hakusivulta käyttäen hakusanoja kuten ”videogame”, ”depression” ”digital intervention” ”serious games” ”commercial videogame” ja ”cognitive skills”. Tämän lisäksi hyödynsin katsausartikkelien lähdeluetteloita artikkelien löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella videopelien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian tarjoamisessa sekä liikunnan, hoitomotivaation ja hoidon mielekkyyden lisäämisellä. Toimintavideopelien osalta katsauksesta ei löydetty näyttöä sille, että ne olisivat tehokkaita lievittämään masennuksen oireita kognitiivisten taitojen kehittämisen avulla. Videopelien piirteet kuten helppokäyttöisyys, välitön palaute ja palkitseminen tuntuivat korreloivan hoidon onnistumisen kanssa. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan laajemmille ikäluokille sekä hoidon kannalta oleellisten yhteisten piirteiden kartoitukselle videopeleissä.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan mindfulness-pohjaisen kognitiivisen terapian (MBCT) vaikuttavuutta paniikkihäiriön hoidossa. Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat toistuvat paniikkikohtaukset. Sen hoidossa käytetään laajalti psyykenlääkkeitä ja erilaisia terapioita, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Etenkin yhdistettynä näiden lyhyen aikavälin hoitoteho on erinomainen, mutta paniikkihäiriöllä on tapana kroonistua. Tarvitaan siis erityisesti sellaisia uusia hoitomuotoja, joiden avulla voidaan saavuttaa pitkäaikaisempia hyötyjä. Parin viime vuosikymmenen aikana buddhalaiseen meditaatioon pohjautuva mindfulness, tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo, on alkanut kiinnostaa tieteellistä yhteisöä enenevissä määrin. Onkin kehitetty erilaisia mindfulnessiin pohjautuvia ohjelmia, joiden avulla pyritään vähentämään esimerkiksi ahdistuneisuus- ja masentuneisuusoireita sekä terveillä henkilöillä, somaattisista sairauksista kärsivillä, että ahdistuneisuushäiriöisillä ja masentuneilla ihmisillä. Yksi näistä ohjelmista on alun perin Segalin, Williamsin ja Teasdalen 2000-luvun alkupuolella kehittämä MBCT, mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia. MBCT on kahdeksanviikkoinen ryhmäinterventio, jonka keskiössä ovat viikoittaiset tapaamiset ja itsenäisesti tehtävä mindfulness-harjoittelu. Se kehitettiin alun perin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) sekä mindfulness-pohjaisen stressinlievityksen (MBSR) pohjalta ehkäisemään masennuksen uusiutumista. MBCT:tä on sittemmin kokeiltu myös erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, ja siitä on tehty myös paniikkihäiriön hoitoon oma sovelluksensa. Tätä kirjallisuuskatsausta varten aineistoa etsittiin pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston sähköisen haun avulla. Pääasiallisina hakusanoina käytettiin sanoja mindfulness-based cognitive therapy tai MBCT sekä panic disorder tai panic. Aiheen ympäriltä etsittiin tietoa myös hakusanoilla mindfulness, mindfulness-based stress reduction, MBSR, anxiety ja anxiety disorder. Lisäksi lähteinä käytettiin ICD-10-tautiluokituksen suomalaista sovellusta, sekä Segalin, Williamsin ja Teasdalen MBCT-alkuperäisteosta: Mindfulness-based cognitive therapy for depression. Tässä tutkielmassa nähtiin, että MBCT:n vaikuttavuudesta paniikkihäiriön hoidossa on alustavaa näyttöä. Tutkimusten mukaan MBCT helpottaa paniikki-, ahdistuneisuus- ja masennusoireita paniikkihäiriössä. Parissa seurantatutkimuksessa hyödyt näkyivät yhä vuoden jälkeen MBCT-ohjelmasta, varsinkin, jos tutkittavat olivat jatkaneet mindfulnessin säännöllistä harjoittamista. MBCT:llä saattaa siis olla pitkäaikaisia vaikutuksia paniikkihäiriöön. Tekijöitä, jotka voivat välittää MBCT:n tehoa paniikkihäiriön hoidossa ovat ainakin huolestuneisuus, ahdistuneisuusherkkyys ja kyvyttömyys sietää epävarmuutta. Toisaalta aiheesta on tehty vasta todella vähän tutkimusta, ja tehdyillä tutkimuksilla on useita heikkouksia, kuten kontrolliryhmän puute ja pienet otoskoot. Aiheesta tarvitaankin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia suuremmilla otoksilla ja vaihtelevilla populaatioilla. Lisäksi olisi mielekästä tutkia MBCT:n vaikuttavuutta verrattuna nykyisellään laajemmin käytössä oleviin interventioihin kuten kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden taustalla saattaa olla useita turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyviä aspekteja aina tilannekohtaisista tunteista ja ajatuksista laajempi mittaisiin ongelmiin vuorovaikutuksellisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa ylipäätänsä. Kiintymyssuhdetyyppi käsittää vältteleviä- ja lähestyviä käyttäytymismalleja sekä sisäisiä melko pysyviä malleja muista ja itsestä. Nämä kiintymyssuhteeseen liitetyt keskeiset hallintakeinot, defenssit, stressinsietokyky sekä ajatukset ja tunteet, jotka heräävät erilaisissa vuorovaikutuksellisissa tilanteissa, saattavat olla depression ja ahdistuneisuuden taustavaikuttajina joko moderaattoreina tai mediaattoreina. Se, miten mallinnamme kiintymyssuhteiden muodostumista aikuisilla vaikuttaa siihen, mihin keskitytään depression ja ahdistuneisuushäiriöiden interventioissa: voiko aikuisella olla useita kiintymyssuhteita ja voiko niihin vaikuttaa? Vaikuttavatko kahden ihmisen kiintymyssuhdetyylit toisiinsa? Jos kiintymyssuhdetyylit voivat muuttua niin, mitkä osat niistä voivat muuttua? Turvaton kiintymyssuhde aikuisiällä näyttäisi luovan laaja-alaisen ja vaikeasti hahmotettavan sosiaalisen ja itsen havainnoinnin ongelman, mikä saattaa ainakin välillisesti vaikuttaa masennus- ja ahdistuneisuusoireistolle altistumiseen.

Tunteet eli emootiot ohjaavat käyttäytymistämme monin tavoin. Emootioiden synnystä on historian aikana esitetty useita teorioita. Viimeisen 30 vuoden aikana kahdella teoriasuuntauksella, perustunneteorialla ja konstruktionistisella tunneteorialla, on ollut suurin painoarvo affektiivisessa neurotieteessä. Perustunneteorian mukaan ihmisillä on pieni määrä evolutiivisesti kehittyneitä emootioita, joille voidaan löytää toisistaan erottuvat fysiologiset ja neuraaliset korrelaatit. Konstruktionistisen teorian mukaan emootiot muodostuvat tilannesidonnaisesti aiemman kokemuksen ja kehon fysiologisen tilan perusteella. Sen mukaan eri emootiot syntyvät samoissa neuraalisissa järjestelmissä, ja myös sama emotionaalinen kokemus voi syntyä eri tavoin aivoissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan näitä teorioita aivokuvantamisnäytön pohjalta ja tarkastellaan, onko perustunneteoria enää ajankohtainen. Katsauksessa esitellyissä tutkimuksista osa on fMRI-datasta tehtyjä meta-analyyseja ja osa yksittäisiä aivotutkimuksia. Vaihtelevista teoreettisista oletuksista ja metodologiasta johtuen tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Aivokuvantamisnäytön perusteella on kuitenkin selvää, että emootiot syntyvät laaja-alaisissa ja monelta osin päällekkäisissä neuroverkostoissa, tukien enemmän konstruktionistista teoriaa. Teoriat eivät silti ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Aivojemme monimutkaisuus mahdollistaa sekä synnynnäisten että opittujen tekijöiden yhteispelin emotionaalisissa prosesseissa. Perustunteiden ja konstruktionistisen tunneteorian yhdistäminen tai uudet mallit voivat tuoda syvempää ymmärrystä siitä, miten aivot prosessoivat tunteita eri tilanteissa.

Tavoitteet Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on erityisen korkea riski sairastua masennukseen. Korkean riskin uskotaan perustuvan syrjinnän kokemisesta johtuvaan lisääntyneeseen kuormitukseen. Koska myös muut vähemmistöt - kuten etniset vähemmistöt – kokevat syrjintää ja yksilö voi kuulua useaan vähemmistöön samaan aikaan, on pohdittu, kumuloituuko eri vähemmistöasemiin liittyvä kuormitus yhteen ja johtaako tämä yhä heikompaan mielenterveyteen. Tässä katsauksessa selvitetään lisääkö sekä seksuaalivähemmistöön että etniseen vähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä nuoruudessa. Lisäksi perehdytään vähemmistöstatusten kanssa ilmeneviin suojaaviin tekijöihin ja arvioidaan, onko jonkin tai joidenkin vähemmistöasemien vaikutus masennusoireiden esiintyvyyteen voimakkaampi kuin toisten. Menetelmät Katsauksen lähdemateriaali hankittiin etsimällä artikkeleita Google Scholas -tietokannasta. Käytettyjä hakusanoja olivat ”sexual minority”, ”ethnic minority”, ”depression”, ”multiple minorities” ja ”adolescence”. Tulokset ja johtopäätökset Tuloksissa esiintyi merkittävää vaihtelua. Osa tuloksista tuki havaintoa, että moninkertaiseen vähemmistöön kuuluminen lisäsi masennusoireiden esiintyvyyttä, kun taas osa havaitsi, että esiintyvyys olikin pienempi suhteessa valkoiseen valtaväestöön. Katsauksen tutkimukset eivät ottaneet kantaa siihen, vaikuttaako joku tai jotkin vähemmistöasemista masennusoireiden ilmenemiseen toisia enemmän. Itsemyötätunnon, resilienssiä edistävän kasvatustavan ja vakaan etnisen identiteetin havaittiin toimivan suojaavina tekijöinä. Katsauksen tulosten perusteella ei voida tehdä selkeää päätelmää siitä lisääkö sekä etniseen vähemmistöön että seksuaalivähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä tai onko jonkin vähemmistöaseman vaikutus voimakkaampi kuin toisten. Sen sijaan tulokset korostivat suojaavien tekijöiden merkitystä ja tukevat vähemmistönuorille suunnattujen tukipalveluiden saatavuuden parantamista sekä tietoisuuden ja selviytymistaitojen lisäämistä koulutuksien ja työpajojen avulla.

Objectives. In the modern times, music and music therapy have emerged as versatile forms of treatment and rehabilitation. Music is also common means of regulating emotions by humans. Problems with emotion regulation can predict and maintain various psychopathological phenomena. The objective of this literary review was to examine if music and music therapy can be beneficial concerning emotion regulation and its possible problems. Methods. Articles for this review were searched in the PubMed and Google Scholar databases. Ultimately, nine articles addressing connection between music and emotion regulation were selected. These articles consisted of interventions and studies concerning beneficial use of music in respect of emotion regulation. Results and conclusions. The research evidence finds that music and music therapy can be used diversely in emotion regulation and the focusing interventions. The effects of the interventions were mostly significant, improving one or several aspects of emotion regulation, such as emotion awareness and confidence in regulating one’s emotions. It was also observed that music can be used as a beneficial or detrimental means of regulating one’s emotions. This should be taken into consideration when designing music therapy focused treatment, for example. The studies selected for this review were vastly different concerning their methods, and it was difficult to create a more detailed image of the potential for music and music therapy to support emotion regulation. However, the field of research in question is still young and this review gives encouraging evidence for the future of music and music therapy in emotion regulation.

Aim. Music and language share many similarities and require similar cognitive processes. Music has a wide range of positive effects on different areas of children’s development. Because of this, researchers have been interested in exploring the connection between music activities and children’s language development. Phonological awareness is one area of language abilities. It is one of the best predictors of the development of reading skills, which is why it is crucial to notice delays in the development of phonological awareness early. The aim of the thesis was to find out what is known about the connection between music and the development of phonological awareness and whether musical activities affect its development. Methods. Literature search was done in PubMed and Google Scholar databases using keywords “music AND language development “ and “music AND language AND children” during autumn 2022. The review was limited to examining the development of phonological awareness in preschool aged children. Conclusions. Musical activities were found to be positively related to the development of children’s phonological awareness. This was reflected in the better performance of children who participated in musical activities in a wide range of tests measuring different phonological awareness skills. However, in some studies, no difference in performance between the music activity group and the other groups was observed. These results promote the integration of various musical activities into kindergartens which could develop children’s linguistic skills and support language development before the development of reading skills.

Tiivistelmä: Tavoitteet. Tämän katsauksen tavoitteena on arvioida tutkimusnäyttöä musiikkiterapian toimivuudesta minimaalisen tietoisuuden tilan potilaiden hoidossa. Minimaalisen tietoisuuden tila tarkoittaa pitkittynyttä muuttunutta tietoisuuden tilaa, jolle on tyypillistä epäjohdonmukaisesti esiintyvä, mutta selvä kyky reagoida ympäristöönsä ja osoittaa siten merkkejä tietoisesta prosessoinnista. Useita hoitokeinoja on tutkittu tilan kuntouttamiseksi, mutta hyödyt ovat olleet rajalliset. Musiikkiterapiaa on ehdotettu kustannustehokkaaksi ja hyvinvointia lisääväksi hoitovälineeksi minimaalisen tietoisuuden tilan kuntoutuksessa. Yleisimmin ehdotettuja vaikutusmekanismeja on kaksi. Niin kutsutussa vireystila ja mieliala -hypoteesissa musiikin kognitiivista toimintaa edistävät vaikutukset johtuvat musiikin aikaansaamista hermoston vasteista, vireystilan noususta ja vaikutuksesta mielialaan. On myös ehdotettu yksilölle merkityksellisen musiikin virittävän aivoissa elämänkerrallista aktivaatiota, kuten muistelua, tunteita ja itseen liittyvää prosessointia. Menetelmät. Kirjallisuushaut tehtiin PubMed-, Scopus- ja Google Scholar -tietokantoihin. Hakusanoina käytettiin termejä “minimally conscious state”, “music therapy” ja “disorders of consciousness”. Tulokset ja johtopäätökset. Useissa musiikkiterapian toimivuuteen keskittyvissä tutkimuksissa on havaittu musiikin olevan yhteydessä parempaan potilaan lopputulemaan, esimerkiksi parempiin pisteisiin tietoisen toiminnan mittareissa ja vähäisempään behavioraalisten häiriöiden esiintyvyyteen. Metodologisesti laadukasta tutkimusta tarvitaan lisää tarkempien vaikutusmekanismien ymmärtämiseksi, toimivuuden varmistamiseksi ja vaikutusten pysyvyyden selvittämiseksi. Potilaat ovat keskenään erilaisia iän, vamman etiologian, diagnoosin, ja sen ajan suhteen, mikä on kulunut aivovamman tapahtumisesta. Lisätietoa tarvitaan siitä, miten nämä potilaiden tilanteiden yksilölliset piirteet vaikuttavat musiikkiterapian toimivuuteen. Tällä hetkellä ei ole yleisesti käytettyä, standardisoitua musiikkiterapiaa ja erilaisia menetelmiä vertailevaa tutkimusta tarvitaan, jotta suositusten tekeminen olisi mahdollista.