Browsing by Issue Date

Tavoitteet: Itsetuhoisuus on vakava mielenterveyttä heikentävä tekijä, joka on erityisen yleistä seksuaalivähemmistöön kuuluvien keskuudessa verrattuna muuhun väestöön. Itsetuhoisuuden tausta on monietiologinen, mutta eräs itsetuhoisuutta lisäävä riskitekijä on lapsuuden kaltoinkohtelu. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten on havaittu olevan heterolapsia ja -nuoria alttiimpia lapsuuden kaltoinkohtelulle, mutta yhteyttä lapsuuden kaltoinkohtelun ja itsetuhoisuuden välillä ei ole juuri tutkittu seksuaalivähemmistöjen parissa. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, kuinka lapsuuden kaltoinkohtelu vaikuttaa itsetuhoisuuteen seksuaalivähemmistöillä. Menetelmät: Kirjallisuushaku toteutettiin PsychInfo-, PubMed-, Scopus- ja Web of Science –tietokannoissa hakusanoilla ("sexual minorit*" OR homosexual* OR gay OR lesbian OR bisexual* OR lgb* OR queer OR "sexual identit*" OR "sexual orientation”) AND (“child* maltreatment” OR “child* abuse” OR abuse OR "adverse childhood experience*”) AND (suicid* OR suicidal* OR self-harm* OR "self-destructive behavior" OR "self-injury"). Katsaukseen valikoitui yhteensä yhdeksän tutkimusta. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen mukaan itsetuhoisuus oli yleisempää seksuaalivähemmistöjen sisällä niiden keskuudessa, joita oli kaltoinkohdeltu lapsena. Ristiriitaisempia tuloksia saatiin sen suhteen, vaikuttaako lapsuuden kaltoinkohtelu itsetuhoisuuteen seksuaalivähemmistöön kuuluvilla eri tavalla kuin heteroilla. Tulokset viittaavat siihen, että kaltoinkohtelun vaikutus itsetuhoisuuteen riippuu kaltoinkohtelun muodosta, kaltoinkohdellun sukupuolesta sekä tiettyyn seksuaalivähemmistöön kuulumisesta. Niinpä jatkotutkimusten tulisi keskittyä vertailemaan tuloksia niiden välillä, jotka kuuluvat eri seksuaalivähemmistöihin ja eri sukupuoliin. Lisäksi tulisi kehittää keinoja kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseen nimenomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten parissa, sillä tähän vähemmistöön kuuluvien riski kaltoinkohtelulle on muita lapsia ja nuoria merkittävästi suurempi.

Tavoitteet. Nimeämisen taito toimii pohjana monille muillekin taidoille, kuten lukemiselle ja kirjoittamiselle. Nimeämisen taitoa on nykykirjallisuudessa tutkittu kuitenkin lähinnä aikuisilla. Tutkimus pohjaa etenkin afasian ja muistisairauksien vaikutuksista nimeämiseen ja nimeämistaidon heikkenemiseen. Lasten nimeämistaitoja sekä nimeämisen kehitystä on kuitenkin tutkittu vielä suhteellisen vähän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella normaalisti kehittyvien lasten suoriutumista substantiivien ja verbien nimeämistehtävissä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on vertailla lasten suoriutumista näiden sanaluokkien välillä. Tutkimuksen tavoitteena on myös tarkastella taustatekijöitä, jotka vaikuttavat lasten suoriutumiseen nimeämistehtävissä sekä nimeämistaidon myöhemmässä kehityksessä. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku suoritettiin Ovid Medline- sekä Scopus tietokannoista. Lisäksi yksi tutkimusartikkeleista poimittiin Google Scholar tietokannasta. Hakulausekkeena toimi: ("Object naming" AND "action naming" OR "nouns" AND "verbs" AND child* OR acquisition AND "typical development"). Tutkielman lopullinen tutkimusaineisto koostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka oltiin julkaistu vuosina 1996–2013. Tulokset ja johtopäätökset. Substantiivien ja verbien nimeämisen kehitystä mitattiin tutkimuksissa suhteellisen yhtenevin menetelmin. Nimeämistehtävät koostuivat substantiivi- ja verbikuvista, jotka näytettiin satunnaisessa järjestyksessä lapselle. Vanhemmat ikäryhmät nimesivät substantiivikuvat tarkemmin kuin nuoremmat ikäryhmät. Virheiden määrä vähentyi myös iän myötä. Lisäksi kuvat nimettiin nopeammin vanhemmilla ikäryhmillä. Verbikuvista transitiiviset verbit nimettiin intransitiivisia verbejä tarkemmin kaikissa ikäryhmissä. Vanhemmat ikäryhmät nimesivät verbikuvat nuoria tarkemmin, sekä tuottivat vähemmän nimeämisvirheitä. Lisäksi vanhemmat koehenkilöt nimesivät verbikuvat nopeammin nuoriin verrattuna. Substantiivien ja verbien nimeämisen kehitystä vertailtaessa huomattiin, että subtantiivit nimettiin verbejä tarkemmin kaikissa ikäryhmissä. Lisäksi substantiivit tuottivat vähemmän nimeämisvirheitä kuin verbit kaikissa ikäryhmissä.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Puheen apraksiaa on tutkittu Alzheimerin taudin yhteydessä hyvin vähän, joten tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa ja koota olemassa olevia tutkimuksia yhteen, jotta saadaan kokonaisuus puheen apraksian esiintymisestä Alzheimerin taudissa. Tutkimuksessa myös otetaan selvää, voiko puheen apraksia toimia mahdollisena apuna Alzheimerin taudin diagnosoinnissa. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiinn menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käsittelivät Alzheimerin tautiin liittyvää puheen apraksiaa. Hakulausekkeina käytettiin Alzheimer’s disease, Apraxia ja Speech. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen apraksiaa esiintyi jokaisessa Alzheimerin taudin vaiheessa ja voimakkaimmin taudin edetessä. Se myös toimi ensimmäisenä oireena epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksia voi olla ensimmäinen oire etenkin epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksian toteaminen voi tulevaisuudessa auttaa varhaiseen Alzheimerin taudin diagnosointiin, sekä auttaa diagnosoimaan muitakin tauteja Alzheimerin taudin yhteydessä.

Tavoitteet. Ehlers-Danlos oireyhtymät (EDS:t), ovat joukko monimuotoisia ja harvinaisia sidekudossairauksia, joissa kollageenin tuotanto on häiriintynyt. Sairauden ydinoireita ovat nivelten epävakaus ja sijoiltaanmeno, ihon elastisuus sekä kudoshauraus. Aiemmissa tutkimuksissa EDS-potilailla on raportoitu olevan normaaliväestöön verrattuna enemmän äänihäiriöitä ja hengitykseen liittyviä ongelmia, mutta niiden taustasyitä on kuvattu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia EDS-potilailla esiintyy ja millaisia vaikutuksia niillä on äänentuottoon ja hengitykseen. Työssä halutaan myös selvittää vaikuttaako puheterapeuttinen kuntoutus oireisiin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli ((Ehlers-danlos syndrome*) AND (larynx OR laryng*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa tammikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui tar-kastelun jälkeen seitsemän artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2008–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Ehlers-Danlos oireyhtymässä esiintyi moninaisia ja yksilöllisiä kurkunpään rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Poikkeavuuksia esiintyi eniten äänihuulitasolla esimerkiksi arpien ja kyhmyjen muodostumisena sekä rustotasolla. Osalla kurkun-pään alueen rustojen yliliikkuvuus johti niiden sijoiltaanmenoon. Suurimmalla osalla poikkeavuudet olivat aiheuttaneet äänihäiriön. Äänihäiriön vakavuus vaihteli vakavista äänikadoista lievempiin oireisiin, kuten lievään äänen käheyteen. Myös hengitysvaikeudet olivat yleisiä ja ne vaihtelivat vakavuusasteeltaan lievistä ongelmista jopa henkeä uhkaaviin hengityskatkoksiin. Puheterapia oli yleisin kuntoutusmuoto oireiden hoitoon, ja sen vaikutukset vaihtelivat vähäisestä oireiden lievittymisestä merkittävään apuun. Tulosten perusteella Ehlers-Danlos oireyhtymä voi altistaa kudosherkkyyden sekä nivelten epävakauden ja yliliikkuvuuden vuoksi potilaat äänihäiriöille sekä hengitysvaikeuksille. Tulokset puoltavat puheterapeuttisen kuntoutuksen olevan tärkeässä ja hyödyllisessä asemassa niiden hoidossa. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän, minkä vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta empiirisen tiedon laajentamiseksi, kuntoutusmenetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten luomiseksi.

Tavoitteet. Transihmisillä on korkea riski sairastua syömishäiriöön, koska he usein ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Sekä transihmisillä että syömishäiriötä sairastavilla ihmisillä on kohonnut riski itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan, minkä vuoksi transidentiteetin ja syömishäiriöoireilun yhdistelmä on huolestuttava. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella yhteyttä syömishäiriöoireilun ja sukupuolidysforian välillä ja koota tämän pohjalta yhteen suosituksia syömishäiriöhoidon mukauttamisesta transihmisille. Menetelmät. Katsauksen artikkeleita etsittiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla ”gender dysphoria AND eating disorder ”. Lisäksi artikkeleita löytyi toisten artikkeleiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolidysforian nähtiin vaikuttavan syömishäiriöoireiluun. Tulokset siitä, miten koettu sukupuoli vaikuttaa riskiin syömishäiriöoireiden ilmenemiselle, olivat kuitenkin ristiriitaisia. Sukupuolidysforian lisäksi myös vähemmistöstressimallia käytettiin selittämään suurempaa syömishäiriöiden esiintyvyyttä transihmisillä. Syömishäiriöhoitoa ja diagnosointia tulisi kehittää paremmin monimuotoisuutta huomioivaksi, koska tällä hetkellä osaavan henkilökunnan puute, pelko syrjivästä kohtelusta ja vähemmistöstressi ovat aitoja esteitä transihmisille syömishäiriöhoitoon hakeutuessa. Toimivassa hoidossa ratkaisevaa olisi sekä sukupuolidysforian että syömishäiriöoireiden samanaikainen sukupuolikokemusta vahvistava hoito moniammatillisesti ja potilaskeskeisesti.

Tavoite. Tutkimuksen tavoitteena on kerätä uutta tietoa siitä, miten sisäkorvaistutteella kuulevien vaikeasti kuulovammaisten lasten fonologinen työmuisti kehittyy ja miten tämä kehitys eroaa normaalisti kuulevien, tyypillisesti kehittyvien lasten fonologisen työmuistin kehityksestä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että vaikeasti kuulovammaisilla lapsilla fonologisen työmuistin kehitys ei ole samanlaista kuin tyypillisesti kuulevilla eivätkä sisäkorvaistutteella kuulevat lapset saavuta tyypillisesti kuulevien lasten taitotasoa missään ikävaiheessa, kun tarkastellaan fonologisen työmuistin taitoja. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin tietokannoista OvidMedline ja Scopus hakulausekkeella (phonological loop OR phonological memory OR verbal short-term memory OR working memory) AND (child*) AND (develop*) AND (hearing loss OR hearing impair* OR deaf) AND (cochlear implant*) ja lopulliseen katsaukseen päätyi mukaan viisi vuosina 2011-2022 julkaistua artikkelia. Tarkasteltujen tutkimusten tutkittavien ikäjakauma oli 3.26-15.41 vuotta. Aineisto analysoitiin keräten yhteen tiedot tutkimusten toteutuksesta sekä etsien vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien vaikeasti kuulovammaisten lasten (SI-lasten) fonologisen työmuistin taidot kehittyivät lineaarisesti ikäkehityksen myötä. Mitä aiemmin sisäkorvaistute oli otettu käyttöön, sitä paremmat fonologisen työmuistin taidot SI-lapsilla oli eri ikävaiheissa mitattuna. SI-lasten fonologisen työmuistin taidot eivät kuitenkaan saavuttaneet tyypillisesti kuulevien ikäverrokkien tasoa, eivätkä fonologisen työmuistin taidot yltäneet kaikissa mittauksissa myöskään kuuloiältään samanikäisten verrokkien tasolle. SI-lasten fonologisen muistin taidot kuitenkin kehittyivät kuuloiän ja kronologisen iän myötä ja tätä kehitystä voidaan tukea ottamalla sisäkorvaistute käyttöön mahdollisimman varhaisessa iässä sekä interventioiden keinoin. Kliinisessä työssä sisäkorvaistutteella kuulevan lapsen kuulon kuntoutuksessa tulisi kiinnittää huomiota fonologisen työmuistin taitojen kehittämiselle esimerkiksi musiikki-interventioiden tai fonologista tietoisuutta kehittävien harjoitusten keinoin.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on suurentunut riski käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tarkoituksena on vetää yhteen aiempaa tutkimusta kehityksellisen kielihäiriön rinnalla tyypillisimmin esiintyvistä tunne- ja käytösongelmien piirteistä. Toisena kiinnostuksen kohteena on, ovatko jotkin kielen osa-alueet vahvemmin yhteydessä ongelmalliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin tammikuussa 2023 Ovid Medline ja PsycInfo -tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (child developmental language disorder behavioral problems) OR (developmental language disorder OR specific language impairment OR language problem*) AND (emotio* problem* OR emotio* outcome* OR sosio* emotio* develop*) AND (behavio* problem* OR behavio* outcome* OR behavio* disorder*). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes päädyttiin kuuteen vuosien 2003–2021 aikana julkaistuun artikkeliin, joissa tutkittavien iät vaihtelivat 2–7-vuoden välillä. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisen kielihäiriön yhteydessä tunneongelmat olivat hieman yleisempiä, kuin käytösongelmat. Yleisin tunneoire oli vetäytyvyys, ja käytösoireista aggressiivinen käytös. Lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, voivat tarvita tyypillisiä lapsia enemmän tukea tunnesäätelytaitojen kehitykseen. Kielen osa-alueiden yhteyksistä tunne- ja käytösongelmiin ei saatu yhteneviä tuloksia. Merkitseviä eroja tunne- ja käytösoireiden ilmenemisessä ei tullut esille, kun verrattiin lapsia, joilla oli pelkästään tuottamisen ongelmia, lapsiin, joilla oli ongelmia sekä ymmärtämisessä että tuottamisessa. Tutkimuksissa, joissa kielellinen osaaminen jaettiin useampaan osa-alueeseen, ymmärtämiseen painottuvat ongelmat olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä tunne- ja käytösongelmiin. Yhtenäisemmän tutkimuksen tekeminen voisi antaa tärkeää tietoa puheterapiakuntoutuksen kohdentamisen kannalta.

Tavoitteet: Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Psyykkinen oireilu, kuten mieliala-, ahdistuneisuus- ja eksistentiaalinen oireilu, on palliatiivisen hoidon piirissä yleistä, ja sen hoitaminen on toistaiseksi osoittautunut haastavammaksi kuin peruspopulaatiossa. Psykedeeliavusteinen psykoterapia (psychedelic-assisted psychotherapy, PAT) on hoitomuoto, jonka soveltamista psykiatriaan on alettu 2000-luvulla tutkia uudestaan lähes täydellisen parikymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen. Tässä tutkielmassa arvioidaan kirjallisuudessa kertynyttä näyttöä psykedeeliavusteisen terapian sovellettavuudesta, tehokkuudesta ja turvallisuudesta palliatiivisen hoidon kontekstissa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed-, Web of Science - ja Google Scholar -tietokannoista hakusanalla ”psychedelic-assisted psychotherapy palliative care”. Tutkimuksia etsittiin myös aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tulosten mukaan psykedeeliavusteinen terapia on turvallinen ja hyvin palliatiivisen hoidon kontekstiin soveltuva hoitomuoto. Tutkimuksissa saavutettiin efektikooltaan suuria vaikutuksia potilaiden ahdistus-, masennus- ja eksistentiaalisissa oireiden hoidossa. Tutkimusta on kuitenkin tehty vielä kohtuullisen vähän ja tulosten tulkintaa rajoittaa tietyt metodologiset haasteet, kuten sokkouttamisen vaikeus ja odotusvaikutukset. Psykedeeliavusteinen terapia on kuitenkin lupaava hoitomuoto, jonka tutkimus tulee todennäköisesti lisääntymään lähivuosina entisestään.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.