Browsing by Title

Tavoitteet. Tiettyihin neurologisiin sairauksiin liittyy kohonnut dysfagian eli nielemisvaikeuden riski. Nielemisen kuntoutuksen tavoitteet ja menetelmät riippuvat siitä, mihin motorisiin tai sensorisiin häiriöihin nielemisongelmat perustuvat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hengityslihasten voiman harjoittaminen auttaa lisäämään maksimaalista uloshengitysvoimaa, mikä taas voi auttaa yskimällä poistamaan henkitorveen päätynyttä vierasta ainetta. Tämän tutkimuksen tarkoitus on arvioida uloshengityslihasten voiman lisäämiseen tähtäävän EMST-menetelmän vaikuttavuutta dysfagian kuntoutuksessa potilailla, joilla on jokin neurologinen sairaus. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko vaikuttavuus yhteydessä potilaan diagnoosiin tai dysfagian vaikeusasteeseen. EMST-menetelmän oletetaan lisäävän paitsi maksimaalista uloshengitysvoimaa, myös parantavan nielemiseen osallistuvien suun, nielun ja kurkunpään lihasten toimintaa ja auttavan näin kieliluun ja kurkunpään nousemista nielemisen aikana. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeseen sisältyi EMST-menetelmään (expiratory muscle strength training) ja dysfagiaan liittyviä haku-sanoja. Aineisto haettiin PubMed-, Scopus- ja Cinahl -tietokannoista ja se käsitti yhteensä 10 tutkimusta, joista 7 oli satunnaistettuja kontrolloituja kokeita ja 3 prospektiivisia kliinisiä kokeita. Tulokset ja johtopäätökset. Maksimaalinen uloshengitysvoima lisääntyi koeryhmässä merkitsevästi kaikissa tutkimuksissa, joissa se oli muuttujana. Nielemisen turvallisuutta mittaavat P/A-pisteet paranivat koeryhmällä viidessä yhdeksästä tutkimuksesta, joissa pisteet olivat mitattavana muuttujana. Subjektiivisessa nielemiseen liittyvässä elämänlaadussa ei nähty muutosta yhdessäkään tutkimuksessa, jossa se oli muuttujana. Siihen, oliko menetelmän vaikuttavuus yhteydessä sairausdiagnoosiin tai dysfagian vaikeusasteeseen, ei saatu katsauksen aineiston perusteella selvää vastausta. Tutkimuksen perusteella EMST-menetelmä on helppokäyttöinen ja hyvin siedetty, ja se sopii hyvin neurologisten potilaiden lieväasteisen dysfagian kuntoutukseen. Menetelmä voi soveltua myös ennakoivaan kuntoutukseen etenevissä neurologisissa sairauksissa.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuulovammaisten lasten kielelliset taidot ovat usein ikäodotuksista jäljessä ja kuulovammaisten lasten välillä esiintyy huomattavaa vaihtelua näissä taidoissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kuulovammaisten lasten epäsanatoiston ja heidän kielellisten taitojensa välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa otettiin lisäksi huomioon se, ovatko erilaiset demografiset ja audiologiset tekijät yhteydessä kuulovammaisten lasten epäsanatoistoon sekä se, miten kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistotaidot eroavat toisistaan. Näitä asioita tarkastelemalla tutkittiin, voisiko epäsanatoistoa hyödyntää kuulovammaisten lasten kielellisten taitojen arvioinnissa ja erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tieteellisiä julkaisuja sisältävissä tietokannoissa seuraavilla hakusanoilla: nonword repetition/imitation, hearing loss, hearing impairment, hearing impaired, hearing aid, cochlear implant, deaf, deafness, language skills ja language acquisition. Hakusanoista muodostui seuraava hakulauseke: (nonword AND (repetition OR imitation)) AND ((hearing AND (loss OR impair* OR aid)) OR "cochlear implant" OR deaf*) AND (language AND (skills OR acquisition)). Lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin epäsanatoiston ja erilaisten kielellisten taitojen ja muiden tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä vertailtiin kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistoa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat seuraavat: kuulovammaisten lasten epäsanatoisto oli positiivisesti yhteydessä heidän kielellisiin taitoihinsa, demografiset ja audiologiset tekijät eivät olleet voimakkaasti yhteydessä epäsanatoistoon, kuulovammaiset lapset suoriutuivat merkitsevästi normaalikuuloisia lapsia huonommin epäsanatoistossa ja kuulovammaisten lasten ryhmän sisäinen vaihtelu epäsanatoistossa oli suurempaa kuin normaalikuuloisilla lapsilla. Tulokset viittaavat siihen, että epäsanatoistosta voi olla kliinistä hyötyä erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa.

Tavoitteet. Alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa on jo pitkään käytetty hyväksi epäsuoria kuntoutusmenetelmiä puheen sujuvuuden tukemisessa. Parent-Child Interaction Therapy (PCIT) ja Demands and Capacities Model (DCM) ovat laajasti lapsen kehityksen huomioivia lähestymistapoja. Näiden tarkoituksena on lisätä lähiympäristön tietoisuutta puheen sujuvuuteen vaikuttavista tekijöistä ja saada heidät hyödyntämään niitä arjen vuorovaikutustilanteissa. Käytännön työssä menetelmien on todettu edistävän puheen sujuvuutta itsessään ja vaikuttavan myönteisesti sekä vuorovaikutusilmapiirin, että änkytykseen liitettyjen asenteiden kehittymiseen. Varsinaisia tutkimuksia aiheesta on kuitenkin vain vähän saatavilla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja koota yhteen PCIT:n ja DCM:n vaikuttavuutta alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa. Menetelmä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin yliopiston kirjaston tietokantoja ERIC (Proquest), Academic Search Complete (EBSCO), MEDLINE (Proquest) ja SCOPUS (Elsevier) käyttäen. Hakulausekkeella TI (stutter* or stammer* or (speech and rate)) AND TI (treatment or therapy or intervention or influence or effect or outcome or impact) AND TI (child* or early or preschool) AND AB (DCM or (demands and capacities model) or PCIT or (parent-child interaction therapy) or fluency) aineistoksi valikoitui neljä tutkimusta, joiden avulla kartoitettiin pienten lasten änkytysterapiassa käytettävien menetelmien (PCIT ja DCM) vaikuttavuutta. Tulokset ja johtopäätökset. PCIT ja DCM olivat tehokkaita kuntoutusmenetelmiä alle kou-luikäisten lasten änkytysterapissa. Ympäristöllä on erittäin suuri rooli lapsen puheen sujuvuu-den ylläpitämisessä ja lisäämisessä. Nämä vuorovaikutuksen merkitystä sekä lapsen yksilöllis-ten kykyjen ja piirteiden huomioimista korostavat interventiomenetelmät auttavat löytämään lapsen kehitystä ja kommunikaatiota parhaiten tukevat keinot. Jatkossa tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tutkimusta näiden tulosten tueksi. Kuntoutustarpeen arvion ja oikean interventiomenetelmän valintaan tulee kehittää tutkittuun tietoon perustuvia lähestymistapoja.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi yleisimmistä persoonallisuushäiriöistä ja sillä on vaikutuksia henkilön toiminta- ja työkykyyn. Toisin kuin useimpien mielialahäiriöiden kuten masennuksen osalta, epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia syrjäytymiselle on tutkittu melko vähän. Syrjäytymistä kuvaa elämän eri osa alueiden haasteiden kumuloituminen ja kokemus siitä, ettei ole osallinen yhteiskunnassa. Syrjäytymistä voidaan indikoida esimerkiksi työllisyyden mittareilla, kuten NEET-indikaattorilla (not in education, employment or training). Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia työkyvylle. Oletuksena on, että epävakaa persoonallisuushäiriö heikentää työkykyä ja on yhteydessä työttömyyteen. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin aineistohakua Scopus-tietokannasta. Mukaan valikoitui sietsemän tutkimusta, joissa tutkittiin joko diagnoosin tai oirekyselyn mukaan todetun epävakaan persoonallisuushäiriön tai sen piirteiden vaikutuksia työkyvylle, työllisyydelle tai NEET-statukselle. Tutkittavat olivat 15–65-vuotiaita. Mukaan otetiin kolme nuoriin kohdistuvaa poikittaistutkimusta, kaksi aikuisiin kohdistuvaa poikittaistutkimusta ja kaksi pitkittäistutkimusta, joista toinen oli kaksostutkimus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että epävakaalla persoonallisuushäiriöllä oli heikentäviä vaikutuksia työkyvylle, ja se altisti työttömyydelle ja NEET-statukselle. Myös diagnoosikynnyksen alittavat piirteet vaikuttivat heikentävästi työkykyyn ja työllisyyteen. Epävakaa persoonallisuushäiriö näyttäisi vaikuttavan työkykyyn myös yhtä paljon kuin masennus tai ahdistus ja erityisesti ne, joilla on persoonallisuushäiriön lisäksi päällekkäisiä masennusoireita, kokevat eniten haittaa työkyvyn kannalta. Epävakaan persoonallisuushäiriön aiheuttaman työkyvyn aleneman kuntouttamisesta voisi olla hyötyä syrjäytymisen estämiselle.

Målsättning Med röststörning avses att rösten inte håller för de krav som ställs på den. Röststörning inverkar negativt på kommunikationsförmågan vilket har följder för en individs fysiska och sociala välbefinnande och kan leda till social isolering, depression, försämrad livskvalitet och arbetsoförmögenhet. Röstterapi är en vanlig rehabiliteringsform för olika röststörningar. Den är verkningsfull om klienten är följsam, det vill säga närvarar och följer de råd som vårdgivaren ger. Forskning har ändå visat att många klienter varken inleder eller fullföljer av läkare rekommenderad röstterapi. Utan adekvat rehabilitering finns det risk att klientens röststörning fortsätter eller förvärras vilket har negativa konsekvenser för individen själv, men också för sjukvården och samhällsekonomin. Det har gjorts undersökningar för att utreda vad som ligger bakom klienternas beteende men man har ännu inte påvisat samband som förklarar orsakerna. Uppsatsen ger en överblick av de forskningsresultat som för närvarande finns att tillgå gällande faktorer som påverkar inledande av och följsamhet i röstterapi. Den söker också svar på frågan om man bland dessa faktorer har identifierat sådana som vårdande instans kan påverka för att stöda klienter att inleda och engagera sig i sina terapier. Metod Uppsatsens metod var integrativ litteraturöversikt. En slutlig sökning gjordes i februari 2024 i Ovid Medline och Scopus. Som sökuttryck i Ovid Medline användes: ((voice or vocal or dysphoni*) adj1 (therap* or treat* or habilitat* or rehab*)) AND ((adher* or complian* or dropout* or no-show or initiat* or attend* or "patient* perception*" or perception or attitude* or resist* or motivat* or self-efficacy or coping or change or attrit* or barrier* or facilitator* or missed*)) och i Scopus: (voice OR vocal OR dysphoni*) W/1 (therap* OR treat* OR habilitat* OR rehab*) AND (adher* OR complian* OR dropout* OR no-show OR initiat* OR attend* OR "patient* perception*" OR perception OR attitude* OR resist* OR motivat* OR self-efficacy OR coping OR change OR attrit* OR barrier* OR facilitator* OR missed*). Som material valdes sju artiklar utgivna mellan 2020 och 2023. Artiklarna analyserades mot bakgrund av forskningsfrågorna och beskrevs närmare i tabellform. Resultat och slutledningar Få demografiska faktorer inverkade på inledande av eller följsamhet i röstterapi. Socioekonomiska, relationella och social-kognitiva faktorer inverkade däremot på klientbeteendet och behöver undersökas vidare. Det behövs också koncensus kring hur olika begrepp definieras, operationaliseras och mäts Det finns belägg som stöder utövande av telepraktik, interdisciplinär bedömning, möjligast korta tidsintervall mellan interdisciplinär bedömning och intervention, information om röstterapins nytta och upplägg, stöd av klienters motivation och självförmåga, samt uppmärksammande av terapeutisk allians för att minska hindren för och främja inledande av och följsamhet i röstterapi.

Abstract Objectives. The aim of this review is to examine early rehabilitation methods that affect phonological awareness in developmental language disorder in pre-school children. Developmental Language Disorder (DLD) refers to a disorder of speech production and speech comprehension characterized by impaired acquisition and control of linguistic abilities. Studies have found that children with DLD may have difficulty with phonological awareness, which may affect, for example, learning to read and write. Much research has been done on the significance of phonological awareness, yet only few studies have concentrated on the effect of exercise of phonological awareness in the DLD. The review is limited to those studies that look at early-stage rehabilitation, as it is important to seek to prevent the far-reaching and cumulative negative consequences of the disorder. Methods. The literature was searched in Google Scholar using the search term “developmental language disorder phonological awareness intervention”. The literature was selected on the basis that the studies targeted phonological awareness and pre-school children. Only studies on small group interventions, computer assistance, or interactive reading were included in the review. Results and conclusions. All the studies reviewed showed statistically significant results in improving phonological awareness, and the methods reviewed appeared to be useful and clinically applicable in the early rehabilitation of DLD. However, caution should be exercised in generalizing the results to a wider population, as small sample sizes in studies, for example, limit conclusions. In the future, in addition to a wider sample size, the focus should be on, among other things, more diverse experimental setups and the inclusion of subjects from different cultural and socio-economic backgrounds.

The recognition of faces is a widely researched process. Typically, this process is thought of as separate from other object recognition: a specific mechanism. Today’s neural models of face processing also presume the previous assumption. A competing hypothesis for this specificity hypothesis is the expertise hypothesis, which claims that the recognition of faces is unique due to the vast amount of experience we have with faces. The conversation regarding the expertise hypothesis has surrounded largely the function of the FFA. In this review, evidence for the FFA’s role as a general, not face specific, object recognition module is presented. As an explanation for the current evidence for the role of the FFA a holisticity hypothesis is proposed: FFA is a module of holistic visual processing. Finally, critical notations for following research are discussed.

Maternal prenatal depression is associated with increased prevalence of mental disorders in the offspring, but the underlying mechanisms are yet to be discovered. It has been proposed that prenatal stress could cause changes in the hypothalamus-pituitary-adrenal-axis (HPA) function and glucocorticoid secretion of the fetus. Animal models have shown that an adverse early life environment is associated with glucocorticoid receptor gene (GR) methylation and increased stress reactivity in adulthood through decreased negative feedback. Decreased negative feedback is thought to increase the concentration of glucocorticoids, which influence amongst other things central nervous system development. This bachelor thesis aims to clarify the role of glucocorticoids in fetal programming. To outline the subject the thesis seeks to answer two questions; first, whether maternal prenatal depression is linked to GR-gene methylation and second, if maternal prenatal synthetic glucocorticoid treatment is associated with increased psychiatric symptoms in the offspring. Based on the literature review, maternal prenatal depression and GR-gene methylation are not strongly associated. This interpretation could partly be due to small sample sizes and variability of depressive symptoms. Prenatal synthetic glucocorticoids and HPA-axis dysfunction seem to be associated with increased prevalence of mental health disorders. This highlights the importance of discretion in glucocorticoid treatments associated with pre-term birth. Glucocorticoid treatments can affect the epigenome and it is likely that future research should focus more on the epigenetic changes of GR responsive genes. Glucocorticoids are likely involved in mediating the effects of adverse prenatal environment on the fetus. More research combining data from longitudinal studies and experimental laboratory research is needed to discover the possible causal mechanisms.

Syfte. Med pragmatiska färdigheter avses förmågan att använda språket på ett passande sätt i sociala situationer. Svårigheter med de pragmatiska färdigheterna är kännetecknande för autismspektrumstörningar. Dessa svårigheter kan få långtgående konsekvenser och försvåra individens möjligheter att skapa relationer till andra och att delta på ett passande sätt i sociala situationer. Speciellt för ungdomar behövs fler evidensbaserade metoder för att habilitera de pragmatiska färdigheterna. Syftet med denna kandidatavhandling var att undersöka hurdana interventioner som används för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning och fokuset låg speciellt på kamratmedierade interventioner och gruppinterventioner. Metod. Som metod användes integrerad litteraturöversikt. Litteratursökningen gjordes i databaserna Ovid Medline, PsycInfo och Scopus. Som sökfras användes (autism spectrum disorder AND (pragmatic* OR conversation* OR social communica*) AND (group intervent* OR group train* OR PMI OR peer-mediat*) AND adolescen*). Det slutliga forskningsmaterialet utgjordes av fem forskningsartiklar. Dessa artiklar granskades systematiskt. Resultat och slutsatser. Fyra av interventionerna var kamratmedierade interventioner implementerade i skolan och en var en gruppintervention där alla deltagare i gruppen hade autismspektrumstörning. Med alla de använda interventionerna uppnådde man förbättringar i deltagarnas pragmatiska färdigheter. I de olika interventionerna låg fokuset på olika aspekter av de pragmatiska färdigheterna. Resultaten i denna integrerade litteraturöversikt ger preliminärt stöd för att dessa metoder kan vara effektiva för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning. Resultaten är enbart riktgivande och därför behövs mer forskning utförd med robusta forskningsdesigner.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.