Browsing by discipline "Logopedia"

Tavoitteet. Imetyksellä tiedetään olevan lyhyt- ja pitkäaikaisia suotuisia terveysvaikutuksia. Imetykseen liittyvissä suosituksissa asetetaan tavoitteeksi täysimetys kuuden kuukauden ikään saakka, mutta tämä ei toteudu Suomessa. Keinoja imetyksen tukemiseksi tulisi kehittää ja huomioida myös erityistä tukea tarvitsevat vauvat ja perheet. Downin syndrooma on yksi yleisimmistä kromosomihäiriöistä ja sitä on tutkittu suhteellisen paljon. Downin syndroomaan tiedetään liittyvän erilaisia rakenteellisia ja kehityksellisiä tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa imetystä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää imetykseen liittyviä vaikeuksia vauvoilla, joilla on Downin syndrooma. Samalla on tarkoitus selvittää sitä, miten vanhempia voitaisiin tukea imetyksen onnistumiseksi. Menetelmät. Tutkimus on integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaut tehtiin Scopus ja Pub-Med-tietokantoihin hakulausekkeella (”down syndrome”) AND breastfeeding. Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusartikkeleista etsittiin vastauksia molempiin tai jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä. Tutkimuskysymys 1: Millaisia imetykseen liittyviä vaikeuksia tyypillisesti esiintyy vauvoilla, joilla on Downin syndrooma? Tutkimuskysymys 2: Miten vanhempia voidaan tukea imetyksen onnistumiseksi? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista nousi esille kolme pääteemaa, joihin imetyksessä esiintyvät vaikeudet jakautuivat. Nämä teemat olivat äitiin liittyvät imetyksen vaikeudet (terveydentila, kokemukset, elämäntilanne, maidonerityksen puute/pelko), vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet (imemisen vaikeudet, väsymys/unisuus) ja olosuhteisiin liittyvät imetyksen vaikeudet (erillään olo vauvasta). Suurimmat vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet olivat 0-3 kuukauden iässä ja oli viitteitä siitä, että vaikeudet helpottivat 6-9 kuukauden iässä. Tärkeimpinä vanhempien tukemisen keinoina imetyksen onnistumiseksi esille nousivat ohjaus, tuki ja tietotaito (tiedon saannin merkitys, vanhempien väsymys). Vanhemmat tarvitse-vat tukea uudessa elämäntilanteessa imetyksen onnistumiseksi, jos lapsen terveydentila sallii imetyksen. Terveydenhuollon henkilökunnalla on merkittävä rooli tiedon jakamisessa ja vanhempien tukemisessa imetyksen onnistumiseksi. Vanhempien imettämisen vaikeuksien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia selvittämällä voidaan mahdollisesti kehittää entistä parempia käytänteitä vanhempien tukemiseen imetyksessä.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, miten monikielisten kielihäiriöisten lasten leksikaalisia taitoja on tutkittu, ja eroavatko heidän leksikaaliset taitonsa eri kielten välillä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin hakulausekkeella Ovid Medline -, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valittiin kuusi artikkelia, joiden tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki aineistohaussa löydetyt artikkelit käsittelivät kaksikielisiä lapsia. Tulosten perusteella kaksikielisten lasten molempien kielten sanastoja tutkittiin eri osa-alueilla ja monin eri menetelmin. Tutkimuskohteena olivat ymmärtävä ja tuottava sanasto, semanttiset taidot, sanaston monipuolisuus, sanavalinnat, nopea sarjallinen nimeäminen ja epäsanojen toisto. Tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin verrattuna kielihäiriöiset lapset joko suoriutuivat sanastollisista tehtävistä molemmilla kielillään heikommin, tai ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailtaessa kieliä keskenään kahden kielen taidot erosivat toisistaan. Kielten väliset yhteydet vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista kahden kielen taidot olivat laajasti yhteydessä osatehtävittäin, kun taas osassa yhteys havaittiin syvemmällä kielen prosessointitaitojen tasolla. Lisäksi leksikaaliset taidot olivat vaihtelevasti yhteydessä ikään ja kielen nykyisen käytön määrään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kielet voivat tukea toisiaan myös kehityksellisessä kielihäiriössä, ja toista kieltä tukemalla voidaan edistää myös toista kieltä.

The role of parental language choice and code-switching in early bilingual lexical development

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, millaista kaksosten kielellisen morfologian oppiminen on: poikkeaako se yksin syntyneiden lasten morfologian oppimisesta. Sen lisäksi haluttiin selvittää, poikkeaako mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppiminen toisistaan. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että kaksosten kielellinen kehitys on keskimäärin hitaampaa kuin yksin syntyneillä lapsilla. Menetelmät. Tutkimus oli tarkoitus toteuttaa lääketieteellisiin tietokantoihin suuntautuvan tietokantahaun avulla. Hakusanana ”morfologia” oli ongelmallinen, sillä suurin osa artikkeleista käsitteli anatomista morfologiaa. Aineistoksi muodostui yksi tietokantahaun avulla löytynyt artikkeli sekä kaksi muuta, jotka otettiin mukaan manuaalisena poimintana. Tulokset ja johtopäätökset. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen kaksosten ja yksisyntyneiden lasten morfologian oppimisesta vastausta ei aineistosta saatu liian pienen otoksen takia. Toiseen tutkimuskysymykseen, mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppimisen eroista, saatiin selville, että monotsygoottiset kaksoset omaksuvat morfologisia taitoja samantahtisemmin kuin ditsygoottiset kaksoset. Kyse on kuitenkin monotsygoottisten kaksosten samankaltaisemmasta ympäristöstä kuin ditsygoottisilla kaksosilla. Mikäli kyse on ympäristötekijöistä, tällä voisi olla puheterapian kannalta rohkaiseva merkitys: muokkaamalla ympäristöä kuntouksen avulla lapsen mahdollisuudet oppia morfologisia taitoja kasvavat.

Tavoitteet. Ikätoverisuhteet ovat vuorovaikutussuhteita, joita lapsi muodostaa vertaisryhmässään saman ikäisten ja kehitykseltä vastaavalla tasolla olevien ihmisten kanssa. Nämä suhteet ovat tärkeitä itsessään ja kehityksellisestä näkökulmasta. Ikätoverisuhteissa lapsi oppii ja harjoittelee monipuolisesti kielellisiä taitoja sosiaalisessa viitekehyksessä. Tutkimuksissa kehityksellinen kielihäiriö on yhdistetty vähäiseen ikätoverisuhteiden määrään ja suhteiden poikkeaviin piirteisiin. Tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihin verrattuna kielihäiriöisten lasten vertaissuhteissa vaikuttaa ilmenevän myös runsaammin ongelmia. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö on yhteydessä lapsuuden aikaisiin ikätoverisuhteisiin ja näissä suhteissa ilmeneviin vuorovaikutuksen poikkeaviin piirteisiin. Lisäksi tarkastelun kohteena oli se, selittyvätkö ikätoverisuhteiden haasteet kielellisten taitojen puutteellisuudella ja painottuuko jonkin kielen osa-alueen merkitys. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2020 Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Hakulauseke koottiin kehitykselliseen kielihäiriöön, ikätoverisuhteisiin ja ikätoverivuorovaikutukseen viittaavista termeistä. Artikkelien tuli olla englanninkielisiä ja vertaisarvioituja alkuperäisiä tutkimuksia, jotka vastasivat kandidaatintutkielman molempiin tutkimuskysymyksiin. Hakutuloksesta lopulliseen aineistoon valikoitui valintakriteereiden perusteella viisi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Kandidaatintutkielman aineisto koostui kuudesta artikkelista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella kielihäiriöisten lasten ikätoverisuhteet eroavat tyypillisesti kehittyneiden lasten vertaissuhteista. Poikkeavuutta havaittiin ikätoverisuhteiden määrässä, laadussa ja vuorovaikutuksessa ilmenevissä piirteissä. Myös negatiivisia ikätoverikokemuksia ilmeni kielihäiriöisillä lapsilla enemmän. Kielen osa-alueista ikätoverisuhteiden haasteisiin olivat yhteydessä ekspressiivinen, reseptiivinen ja pragmaattinen kyvykkyys sekä kerrontataidot. Tulokset olivat kuitenkin osin ristiriitaisia. Katsauksen perusteella kielihäiriödiagnoosin ja ikätoverisuhteiden vaikeuksien välillä vaikuttaa kuitenkin olevan yhteyksiä. Mahdolliset ikätoverisuhteiden haasteet tulisi ottaa huomioon lapsen kuntoutuksessa ja pyrkiä ennaltaehkäisemään pitkittyvien ongelmien kehittymistä.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö (developmental language disorder; DLD) on yksi yleisimmistä lapsuudessa esiintyvistä kehityksellisistä häiriöistä. Häiriössä lapsen kokonaiskehitys etenee normaalivaihtelun rajoissa, mutta poikkeavuuksia ilmenee joko puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa tai molemmissa. Kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa laajasti kielellisiin taitoihin, ja sen yhteydessä on havaittu esiintyvän vaikeuksia muun muassa oppimisessa, psyykkisessä hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa toiminnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä häiriön vaikutuksista laajemmin yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn tarkastelemalla elämänlaatua lapsilla ja nuorilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tieteellisiä tutkimusartikkeleita haettiin kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hauissa käytettiin seuraavaa hakulauseketta: (”developmental language disorder” OR DLD OR ”specific language impairment” OR SLI OR “language impairment”) AND (“quality of life” OR HRQoL) AND (child* OR adolesc*). Lauseke tuotti seitsemän kirjallisuuskatsaukseen sopivaa artikkelia. Tulokset saatiin näitä artikkeleita analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla ja nuorilla, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö, havaittiin useassa tutkimuksessa olevan heikompi elämänlaatu kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla ja nuorilla. Tarkemmin tarkasteltuna heikentynyt elämänlaatu ilmeni osassa tutkimuksista seuraavilla osa-alueilla: sosiaalinen toiminta, psyykkinen hyvinvointi ja tunne-elämän toiminnot, kouluun liittyvä toiminta, itsenäisyys sekä fyysinen hyvinvointi ja motorinen toiminta. Tutkimusten välillä oli kuitenkin jonkin verran vaihtelevuutta ja ristiriitaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kehityksellisellä kielihäiriöllä voi olla moninaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja toimintakykyyn, ja tämä olisi keskeistä ottaa huomioon arvioinnissa sekä kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Ennenaikaisesti syntyvillä vauvoilla on kypsymättömyyden takia suuremmat riskit erilaisille kehitysvaikeuksille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes jokaisella keskosella on ongelmia suun kautta syömisessä. Syömisvaikeuksilla on moniulotteinen vaikutus aina ravitsemuksesta vuorovaikutukseen asti. Ilman varhaisia interventioita, vaikeudet voivat heijastua jopa puheen ja kielen kehitykseen sekä pitkittyä myöhempään lapsuuteen. Varhaisilla interventioilla on siis tärkeä merkitys sekä syömistaitojen edistämisessä että kokonaiskehityksen ja vuorovaikutuksen tukemisessa. On edelleen ristiriitaista tietoa siitä, millaiset interventiomenetelmät keskosten syömisvaikeuksiin ovat tehokkaimpia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia varhaisia interventiomenetelmiä ennenaikaisena syntyneiden vauvojen syömisvaikeuksiin on, ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samalla hakulausekkeella EBSCO-, MEDLINE- ja Web of Science –tietokannoista. Hakutermit olivat keskonen, ennenaikaisesti syntynyt vauva, syömisvaikeudet ja –ongelmat sekä interventio englanninkielisillä vastineilla. Tietokannoista löytyi yhteensä 102 tutkimusartikkelia. Aineiston lopullista muodostumista ohjasivat valintakriteerit, joiden perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia vuosilta 1996–2016. Tulosten perusteella keskosten syömisvaikeuksien varhaisessa interventiossa on käytössä erilaisia menetelmiä, joista sensomotoriset ovat yleisimpiä. Kaikista tehokkainta interventiomenetelmää ei ole löydetty, joten tämän tutkielman kokoavat tulokset voivat olla hyödyllisiä kliinistä työtä varten. Jatkotutkimusta tarvitaan hyödyllisimmän menetelmän löytämiseksi. Tehokkuuden vertailua tukisi mahdollisimman samankaltaiset tutkimusasetelmat, jotta kehityksen vaikutusta syömistaitoihin osattaisiin paremmin arvioida. Interventioiden varhainen aloitus on selvästi hyödyllinen, ja tulosten perusteella vanhempien osallistuvuuden lisääminen osaksi interventioita voisi johtaa yhä parempiin lopputuloksiin.

Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin liittyy monia käytännön haasteita, kuten lasten ensikieltä osaavien puheterapeuttien sekä luotettavien arviointimenetelmien puute. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että tyypilliseen kaksi- ja monikieliseen kehitykseen voi liittyä samankaltaisia piirteitä kuin sellaisilla yksikielisillä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tietoa siitä, millaisia menetelmiä kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin on käytetty, ja miten luotettavasti näillä menetelmillä voidaan erotella tyypillisesti ja poikkeavasti kehittyvät kaksi- ja monikieliset lapset toisistaan. Tuloksia peilataan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin arviointikäytäntöihin ja pohditaan näiden käytäntöjen kehittämismahdollisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita haettiin Ovid Medline- ja Cinahl-tietokannoista hakulausekkeella (multilingual* OR bilingual* OR “dual language learn*”) AND (“language impairment” OR SLI) AND (”differential diagnosis” OR diagnos* OR assess*). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kahdeksan alkuperäistä tutkimusartikkelia, joissa oli tutkittu jonkin arviointimenetelmän tai arviointimenetelmien yhdistelmän diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten joukossa. Tutkimusten tuloksia vertailtiin ja yhdisteltiin, pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita ja esiin nousseiden arviointimenetelmien sovellusmahdollisuuksia Suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty kaksikielisten lasten logopediseen arviointiin vanhemmille suunnattuja kyselyitä, dynaamista arviointia, kerrontataitojen arviointia, semanttisia tehtäviä sekä epäsanojen, lauseiden ja numerosarjojen toistotehtäviä. Kaikkein luotettavimmalta menetelmältä vaikutti vanhemmille suunnattujen kyselyiden ja muiden arviointimenetelmien yhdistäminen. Myös kerrontataitojen arviointi ja dynaaminen arviointi vaikuttivat melko lupaavilta menetelmiltä. Toistotehtävien toimivuudesta saatiin melko vaihtelevia tuloksia, mutta varsinkin eri toistotehtäviä yhdistelemällä saatiin hyviäkin tuloksia. Vaikka kaksi- ja monikieliset lapset olisi hyvä arvioida heidän kaikilla kielillään, ja varsinkin ensikielen kehityksestä on tärkeää saada tietoa, ei kaikkien kielten suora arviointi ole aina mahdollista. Viime vuosina on pyritty kehittämään ratkaisuja myös näihin tilanteisiin, ja tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida luotettavasti silloinkin, kun lapsen ensikielen suora arviointi ei ole mahdollista.

Animal-assisted interventions aim to enhance human health, wellbeing and quality of life. The goal is to support and improve physical, psychical and social competence of an individual. Animal-assisted interventions have gained interest in Finland and the methods involving a therapy animal have been commonly utilized in psychotherapy as well as in physiotherapy. Interestingly, speech therapists are also interested in incorporating animals, especially dogs, into different speech therapy processes. In fact, there are already several Finnish speech therapists who offer canine-assisted speech therapy to their clients. The aim of this study is to review pros and cons of utilizing animal-assisted intervention methods in autism speech therapy. The study focuses especially on social interaction difficulties typically manifested in children with autism spectrum disorder. Systematic retrieval of literature was conducted by using keywords, such as animal-assisted therapy, canine, dog, autism spectrum disorder, communication, social, and their combinations. Altogether seven scientific articles were selected for further investigation. Content of these selected publications was analyzed qualitatively. The thesis aims to answer whether canine-assisted intervention methods can support autism speech therapy process and what kind of effects canine-assisted interventions have been reported to have on children with autism spectrum disorder. Canine-assisted interventions have shown potential as beneficial occupational therapy method for children with autism. Canine-assisted interventions increased social interaction among children with autism spectrum disorder. Positive changes were also observed in prosocial behavior as well as in verbal communication. A therapy dog was seen as a motivator and social catalyst that made situations requiring social interaction more pleasant thus explaining the positive changes seen in autistic children. These observed positive changes in autistic children in the presence of a therapy dog support the idea that, when applied properly, canine-assisted therapy methods could in fact enhance therapy progress and help autistic children reach the specific goals set for therapy. Although practical experiences may support the use of a dog in speech therapy, more research from logopedic point of view is needed so that the use, efficiency and benefits of animal-assisted intervention methods in speech therapy could be based on research.

Tavoitteet. Pitkään on ajateltu, että afasiasta toipuminen ajoittuu lähes ainoastaan ensimmäisen vuoden ajalle sairastumisesta. Tutkimusta toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa on tehty verrattain vähän. Näyttö siitä, että toipumista voi tapahtua myös afasian kroonisessa vaiheessa jopa vuosien ajan, lisääntyy kuitenkin vähitellen. Aivovaurioon liittyvien tekijöiden, kuten afasian vaikeusasteen sekä vaurion sijainnin ja laajuuden, on aiemmissa tutkimuksissa esitetty ennustavan afasiasta toipumista demografisia tekijöitä, kuten sukupuolta ja ikää, paremmin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä tällä hetkellä tiedetään toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa. Tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kroonisesta afasiasta toipumiseen. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Ovid Medline ja Web of Science -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin tutkimusaihetta kuvaavista englanninkielisistä hakusanoista aphasia (afasia), long-term (pitkäaikainen) ja recovery (toipuminen). Aineistoon valikoitui otsikon, abstraktin ja lopulta koko tekstin tarkastelun perusteella viisi alkuperäistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Kaikissa tutkimuksissa tutkittiin joko kroonisesta afasiasta toipumista, siihen vaikuttavia tekijöitä, tai molempia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten mukaan suuri osa kroonista afasiaa sairastavista toipui ainakin jossain määrin. Tuloksissa oli merkkejä sekä spontaanista toipumisesta että kuntoutuksen aikaansaamasta toipumisesta. Eniten toipumista ennustivat aivovaurioon liittyvät tekijät, joita olivat vaurion sijainti Wernicken alueella sekä afasian vaikeusaste ja fonologisten ja semanttisten kykyjen taso sairastumisen varhaisvaiheessa. Demografiset tekijät, kuten sukupuoli ja koulutustaso, eivät vaikuttaneet toipumiseen. Tutkittavien sairastumisiän suhteen tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kroonisen afasian toipumisennuste saattaa olla valoisampi, kuin aiemmin on ajateltu. Yhä on kuitenkin epäselvää, miksi osa potilaista toipuu ja osa ei. Lisää tutkimusta tarvitaan sekä toipumisesta että siihen vaikuttavista tekijöistä pitkäaikaisten toipumisennusteiden tekemisen tueksi sekä kuntoutukseen käytettävien resurssien kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisesti.