Browsing by Title

Tavoitteet. Parkinsonin tauti on keskushermostoon ja erityisesti aivojen mustatumakkeeseen sekä dopamiiniratoihin vaikuttava etenevä sairaus. Se vaikuttaa laajasti motoriikkaan ja sitä myötä myös puheeseen ja ääneen. Jopa 90 % Parkinson-potilaista kokee erilaisia puheen ja äänen muutoksia, jotka heikentävät heidän sekä heidän läheistensä elämänlaatua. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia Parkinsonin tautiin liittyvien puheen ja äänen muutosten puheterapeuttisia kuntoutusmuotoja sekä niiden vaikuttavuutta. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin kahta elektronisista tietokantaa apuna käyttäen, jotka olivat Ovid Medline ja PubMed. Käytetty hakulauseke oli Parkinson* AND speech AND voice AND (“speech therapy” OR ”language therapy” AND (efficacy OR effectiveness OR impact). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tieteellisestä, vertaisarvioidusta artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esille kolme erilaista tapaa kuntouttaa Parkinsonin taudin myötä ilmeneviä puheen ja äänen muutoksia. Ne olivat perinteinen Lee Silverman -ääniterapia, laulaminen ja tietokonevälitteinen etäkuntoutus. Etäkuntoutuksessa käytettiin kuntoutusmenetelmänä perinteisestä LSVT -ääniterapiasta johdettua pidemmälle aikavälille jakautuvaa LSVT X -ääniterapiamenetelmää. Tulokset vahvistivat aikaisempaa tutkimustietoa LSVT:n ja etäkuntoutuksen vaikuttavuudesta puheterapeuttisessa kuntoutuksessa Parkinsonin taudissa. Laulamistutkimusten osalta tulokset erosivat toisistaan, sillä vain toisessa niistä laulaminen osoittautui vaikuttavaksi kuntoutusmuodoksi.

Tavoitteet. Parkinsonin taudin puheterapeuttinen kuntoutus ja tutkimus on perinteisesti keskittynyt motorisiin vaikeuksiin, kuten puheen, äänen ja nielemisen ongelmiin. Sairaus voi kuitenkin aiheuttaa myös kielellis-kognitiivisia vaikeuksia, kuten ongelmia sananlöytämisessä ja pragmatiikassa. Ongelmat voivat vaikuttaa suuresti tautia sairastavan elämänlaatuun. Tutkimustietoa tarvitaan myös kliinisen kuntoutustyön tueksi. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Parkinsonin tautiin liittyvien kielellis-kognitiivisten vaikeuksien puheterapeuttisen kuntoutuksen nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tutkielmassani selvitän, saavatko Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt puheterapiaa kielellis-kognitiivisiin vaikeuksiinsa. Lisäksi tutkin, millaisia menetelmiä Parkinsonin taudin kielellis-kognitiivisessa puheterapiassa käytetään ja miten tätä tulisi kehittää. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineiston keräsin Ovid Medline -tietokannasta. Muodostin hakulausekkeen termeistä Parkinson* (Parkinsonin tauti), language (kieli), speech therapy/language therapy (puheterapia) ja practice (käytäntö). Lisäksi käytin manuaalista hakua. Valikoin aineistoon seitsemän vertaisarvioitua artikkelia. Analysoin aineiston esimerkiksi tarkastelemalla artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroja, ja jäsensin tulokset tutkimuskysymysten mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Parkinson-potilaat jäivät usein ilman puheterapiaa, ja kuntoutusresurssit olivat vähäisiä. Kielellis-kognitiivisia vaikeuksia kuntoutettiin huomattavasti vähemmän kuin motorisia vaikeuksia. Käytettyjä menetelmiä olivat yleisimmin erilaisten kompensatoristen keinojen harjoittelu, mutta menetelmiä ei tutkimuksissa avattu tarkemmin. Menetelmien vaikuttavuudesta ei ollut tietoa saatavilla, sillä tutkimusta aiheesta ei ole. Kielellis-kognitiivisten vaikeuksien kuntoutukselle oli kuitenkin tarvetta ja halua sekä potilaiden että puheterapeuttien keskuudessa. Syitä terapian toteutumattomuuteen olivat esimerkiksi terapia-ajan rajallisuus ja puheterapeuttien tiedonpuute. Parkinsonin taudin puheterapiaa kehitettiin esimerkiksi soveltamalla afaattisille henkilöille suunniteltua kuntoutusta ja hyödyntämällä läheisten osallistumista. Arkikeskustelu oli kuntoutuksen keskeisenä tavoitteena. Tulevaisuuden menetelmissä yksilöllinen ja holistinen lähestymistapa sekä taudin psykososiaalisten vaikutusten huomioiminen esitettiin tärkeiksi huomion kohteiksi. Myös monimuototerapia tuotiin esiin mahdollisena kuntoutusmenetelmänä. Jatkotutkimusta olisi hyödyllistä tehdä muun muassa Parkinsonin taudin puheterapeuttisen kuntoutuksen saatavuudesta ja menetelmistä Suomessa.

PDF:n testaus

Tavoitteet. Perheenjäsenillä on tärkeä rooli lapsen puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöönotossa ja käytössä. Tutkimusten mukaan he kokevat niiden käyttöön liittyvän sekä hyviä että huonoja puolia. Puheterapeuttien ymmärrystä perheiden ajatuksista ja kokemuksista pidetään tärkeänä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten perheenjäsenten kokemuksia. Tarkoituksena oli koota yhteen tutkimustietoa heidän kokemistaan niiden käyttöön liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena Ovid MEDLINE-, Pubmed- ja EBSCO-tietokannoista. Hakulauseke oli ”augmentative and alternative communication AND parent OR famil AND perception OR view OR experience OR impact OR perspective OR challenge OR benefit”. Aineistoa rajattiin valintakriteereiden perusteella ensisijaisesti tarkastelemalla otsikoita ja abstrakteja, toissijaisesti tarkastelemalla koko tekstiä. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui neljä artikkelia, joissa oli haastateltu erilaisista syistä ja erilaista puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten perheenjäseniä. Tulokset ja johtopäätökset. Perheenjäsenet kokivat hyvinä puolina sen, että lapsi pystyi kommunikoimaan puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän avulla erilaisista asioista aiempaa laajemmin. Kommunikointi oli helpompaa eri kommunikointikumppaneiden kanssa, ja erityisesti tuttujen ihmisten kanssa se onnistui hyvin. Huonoina puolina perheenjäsenet kokivat haasteet käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää joissakin ympäristöissä, teknologiaan liittyvät vaikeudet sekä sen, että käytön oppiminen oli pitkä prosessi. Lisäksi he kokivat, että lapselle oli haastavaa kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa ja että lapsi vietti vähän vapaa-aikaa ystäviensä kanssa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia kuin muidenkin tutkimusten tulokset. Niistä voi päätellä, että puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttö herättää perheissä paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia ja vaikuttaa koko perheeseen. Tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää kliinisessä puheterapiatyössä. Perheiden kokemilla hyvillä puolilla perheitä voidaan motivoida puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöön. Huonot puolet voidaan ottaa huomioon, jotta ne eivät muodostuisi ylitsepääsemättömiksi esteiksi.

Tavoitteet: Persoonallisuudella tiedetään olevan jossain määrin biologinen pohja. Persoonallisuutta voidaan käsitteellistää esimerkiksi erilaisten piirreteorioiden avulla. Yksi tunnettu piirreteoria on Big Five -persoonallisuusteoria, jonka mukaan persoonallisuuden voi jakaa viiteen piirteeseen: Ekstroversio, Neuroottisuus, Tunnollisuus, Sovinnollisuus ja Avoimuus uusille kokemuksille. Big Five -piirteillä tiedetään olevan biologinen perusta, ja yksi tätä biologista perustaa selittävä tekijä voi olla ihmisen hormonijärjestelmä. Big Five -piirteissä tiedetään olevan sukupuolieroja, joten yksi selittävä tekijä tälle voisi olla sukupuolihormonien erityksen eroavaisuus sukupuolten välillä. Aiheesta on kuitenkin verrattain vähän tutkimusta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli pyrkiä tutkimaan Big Five -piirteiden yhteyksiä testosteronitasoihin. Katsauksessa pyritään selvittämään, mitkä Big Five -piirteet ovat yhteydessä testosteronitasoihin ja ovatko yhteydet mahdollisesti kausaalisia. Menetelmät: Katsauksen kirjallisuushaku toteutettiin Ovid Medline-, Google Scholar-, Helka-, PubMed-, ja PsycINFO-tietokannoissa. Hakuterminä jokaiseen tietokantaan käytettiin (testoster* OR androgen* OR steroid* OR 2D:4D OR "second-to-fourth-digit") AND ("big-five" OR "big five" OR "five-factor model" OR "Big5" OR "Big 5" OR "Big Fives"). Katsaukseen valituissa tutkimuksissa käytettiin persoonallisuuden arviointiin joko NEO PI-R-, NEO PI- tai NEO-FFI-mittaria. Tulokset ja johtopäätökset: Korkeat testosteronitasot olivat yhteydessä pienempään Neuroottisuuteen ja korkeampaan Ekstroversioon. Testosteronitasojen yhteydet muihin Big Five -persoonallisuuspiirteisiin eivät olleet yhtä selkeitä. Tuloksissa esiintyi tukea testosteronitasojen ja Big Five -persoonallisuuspiirteiden väliselle kausaalisuudelle: korkeat testosteronitasot vaikuttaisivat aiheuttavan matalampaa Neuroottisuutta ja korkeampaa Ekstroversiota, eikä toisin päin. Testosteronitasot ovat täten selvästi yhteydessä persoonallisuuteen. Tämän katsauksen tulokset ovat ristiriidassa aikaisemman katsauksen kanssa, jossa Big Five -piirteiden havaittiin olevan yhteydessä vain matalampaan Tunnollisuuteen. Tuloksilla on kansanterveydellistä merkitystä, sillä suomalaisten testosteronitasojen tiedetään olevan laskussa. Neuroottisuuden tiedetään olevan yhteydessä korkeampaan määrään mielenterveyden häiriöitä, joten testosteronitasojen lasku voi olla kansanterveydellinen riski mielenterveyden saralla. Toisaalta testosteroni on yhteydessä myös korkeampaan määrään aggressiivisuutta ja terveydellistä riskikäyttäytymistä, joten suomalaisten testosteronitasojen lasku voi olla jopa positiivinen asia. Jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeellisia, jotta voimme laajentaa ymmärrystämme persoonallisuuden ja biologisten mekanismien yhteyksistä.

Tavoitteet: Työuupumus on yleinen ongelma psykologeilla ja muilla mielenterveystyötä tekevillä. Työuupumusta on useimmiten tutkittu suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin, ja yksilökohtaisista eroista on yleisimmin tarkasteltu demografisia tekijöitä kuten ikää tai sukupuolta. Kuitenkin myös persoonallisuuden on havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella persoonallisuuden yhteyttä psykologien ja mielenterveysalan ammattilaisten työuupumukseen työhön liittyvät erityiset kuormitustekijät huomioiden. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, Ovid Medlinesta ja muista tieteellisistä tietokannoista hakutermeillä “burnout OR work stress OR occupational stress”, ”psychologists OR mental health professionals” ja ”personality traits”. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella persoonallisuudella on yhteys psykologien ja mielenterveystyötä tekevien työuupumukseen. Erityisesti korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus ja sovinnollisuus vaikuttavat olevan yhteydessä psykologien lisääntyneeseen uupumisoireiluun, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta tarkasti. Koska työuupumus on mielenterveysalalla yleinen ongelma ja työhön liittyy erityisiä kuormitustekijöitä, aihetta tulisi tutkia lisää.

This literature review examines how different personality traits are associated with the placebo-effect. Studies from the past decade are reviewed, and the state of the evidence and the possible mechanisms that might explain the connections are discussed. In these recent studies, personality traits have explained about 25 % of the strength of the placebo effect. The specific traits that are found to affect the placebo effect are optimism and pessimism as well as traits that are associated with the dopamine system, namely novelty seeking and extraversion. In addition, some studies have found agreeableness, and ego-resiliency to affect placebo effect. However, the results are not entirely consistent between different studies. Based on the reviewed studies it seems likely that personality traits and their connections to the placebo effect depend on situational and environmental factors: it is the interaction between personality traits and environment that modifies the placebo effect. Thus, the effect of personality traits on the placebo effect is not constant over time but dependent on the environmental factors. In addition, studies also suggest that personality traits and their effect on the placebo effect are mediated via the opioid and the dopamine systems. Finally, replications and new studies are needed to shed more light on the placebo effect.

The change happening after a traumatic event is referred to as posttraumatic growth. Meaning making model offers a conceptual framework for posttraumatic growth. According to the Meaning Making Model, recovering from a trauma inquires processing the trauma i.e. meaning making. Meaning making attempts are common for trauma survivors. They predict posttraumatic growth that is one type of construct meaning in the Meaning Making Model. Most growth experienced the ones who experienced very traumatic events, had enough support and adequate adaptive coping strategies. Meaning making attempts don’t always lead to meanings made, and prolonged meaning making attempts lead to worse adaptation. Regarding other variables, especially religiousness and age predict posttraumatic growth. Optimism is suggested to be a confounding variable.

Tavoitteet. Pragmaattisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä käyttää kieltä ja eleitä tilanteeseen sopivalla tavalla eli konteksti ja puhekumppani huomioiden. Pragmaattiset taidot ovat tärkeässä osassa lapsen sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnassa toimimisen kannalta. Pragmaattisten taitojen luotettava ja kattava arviointi on varhaisen kuntoutustarpeen sekä tehokkaiden interventioiden havaitsemiseksi inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten CELF-testin (Clinical Evaluation of Language Fundamentals) pragmaattisten taitojen osiota on käytetty aikaisemmassa tutkimuksessa kehitykselliseen kielihäiriöön tai autismikirjon häiriöön liittyen. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto ke-rättiin keväällä 2022 suorittamalla haku Scopus, Ovid medline ja PsycInfo -tietokannoista. Lopullisia hakulausekkeita muodostui tietokantojen hakutoimintojen erojen vuoksi kaksi. Kumpaankin pyrittiin sisällyttämään tutkimusaiheen kannalta oleelliset termit CELF (Clinical Evaluation of Language Fundamentals), kieli- tai vuorovaikutushäiriö (language or interact* disorder / impairment) sekä pragmaattiset taidot (pragmatic skills). Aineisto rajattiin koskemaan englanninkielisiä vertaisarvioituja artikkeleita, jotka vastasivat ainakin toiseen tutkimuskysymykseen. Lopulliseen aineistoon valikoitui 3 vuosina 2016−2021 julkaistua artikkelia, jotka analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. CELF-testi on kehityksellisen kielihäiriön arvioinnissa varsin laajasti käytössä oleva testi. Tähän tutkimukseen löytyi aineistoa kuitenkin hyvin niukasti, jonka pohjalta voitiin todeta, että CELF-testin pragmatiikan osiota ei ole valittujen häiriöalueiden tutkimuksessa laajemmin käytetty, vaan pragmatiikan arviointiin on useimmiten valikoitunut jokin muu arviointimenetelmä. Tuloksista käy ilmi, että testiä on käytetty interventioiden vaikuttavuuden arvioinnissa, kuitenkin lisää tutkimusta laaja-alaisen arviointimenetelmän käytettävyydestä ja luotettavuudesta tarvitaan.

Tiivistelmä Psilosybiinin terapeuttisia vaikutuksia tutkittiin jo 1950- ja 1960-luvuilla, mutta tutkimus tyrehtyi, kun psilosybiini luokiteltiin laittomaksi huumausaineeksi 1970-luvulla. Kiinnostus psilosybiinin terapeuttiseen potentiaaliin on herännyt 2000-luvulla uudelleen. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on nimennyt psilosybiiniavusteisen psykoterapian läpimurtoterapiaksi masennuksen sekä hoitoresistentin masennuksen hoidossa vuonna 2018. Tässä katsauksessa tarkasteltiin, minkälaisia tuloksia psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on saatu 2000-luvulla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Tutkimustulosten lisäksi tarkasteltiin tutkimusten puutteita ja hoidon turvallisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed-tietokannasta syys- ja lokakuun 2021 aikana. Moderni tutkimus psilosybiiniavusteisen psykoterapian vaikutuksesta masennukseen on vasta hyvin alkuvaiheessa. Tulokset ovat positiivisia: potilaiden masennusoireet olivat kaikissa tutkimuksissa merkitsevästi vähentyneet heti hoidon jälkeen ja vaikutus kesti muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Tutkimusten otoskoot ovat kuitenkin pieniä ja vain puolet tutkimuksista on plasebokontrolloituja. Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa on käytetty ristikkäisasetelmaa, sokkoutus on haastavaa ja sen onnistumisesta on raportoitu puutteellisesti. Nämä tekijät heikentävät efektikokojen luotettavuutta. Huolellisesti toteutettuna psilosybiiniavusteinen psykoterapia on turvallinen hoitomuoto. Psilosybiinin sivuvaikutukset olivat ohimeneviä, eikä vakavia sivuvaikutuksia havaittu lainkaan.