Browsing by Title
Now showing items 308-327 of 429
-
(2017)Romantic love is a diverse emotion, which evolves through time. It has fascinated human minds throughout our history. However, the neuroscience of romantic love has been studied for just under twenty years. The first study in the field was published by Bartels and Zeki in 2000. They described romantic love as an emotion consisting of cognitive, emotional, erotic and behavioural components. After that first study, there has been an increasing number of studies all over the world, and thus brain areas activated by love have become a bit more clear. Those areas include ventral tegmental area (VTA), cingulate cortex, striatum and its subareas, insula, cerebellum and different areas of the frontal cortex. The aim of this review is to paint a more elaborate picture of the activations found within those areas. The implications of the areas activated to love are also discussed whenever possible. Brain areas activated by love are also compared to the activations found in studies of maternal love and sexual desire. In the end, the limitations of previously conducted studies are discussed and possible trends for future studies of the neuroscience of romantic love are suggested.
-
(2020)Objectives. Prenatal maternal health and lifestyle choices are known risk factors for later child development, but mental risk factors such as prenatal stress are less known. There are estimates that about a half of all mental disorders begin by the age of 14, but the trajectory of developmental psychopathology can extend to a much earlier period, possibly even to the fetal period. The main objective of this review is to examine the association between prenatal maternal stress and childhood externalizing symptoms defined as conduct problems and hyperactivity. Additionally, it aims to find out which mechanisms explain this possible association. Methods. Information retrieval was conducted from two databases, Ovid Medline and PubMed. The keywords were prenatal stress, offspring externalizing symptoms, hyperactivity and conduct problems. Ten original research articles were found. These articles were published between 2005-2019 and examined two- to 12-year-old children. Results and conclusions. The results of the articles consistently indicate that prenatal maternal stress was associated with childhood behavioral problems and hyperactivity. This association remained after controlling for other prenatal risk factors. Possible mechanisms to explain this association were mother’s risen cortisol levels and children’s amygdala size. However, one article found the association between prenatal stress and childhood externalizing symptoms to exist only indirectly through hostile parenting, postnatal stress and children’s negative affectivity. The amount of stress experienced and the timing of stress during pregnancy had contradictory results on developing externalizing symptoms. Multiple stressors experienced simultaneously during pregnancy seems to be significant to developing symptoms and stress during the first half of pregnancy seemed to be more significant than stress during the latter half. Also, the association between prenatal stress and hyperactivity seems to be emphasized in boys. More research is needed on the mechanisms that explain the association between prenatal stress and externalizing symptoms in order to utilize information in prevention and intervention.
-
(2018)Autism spectrum disorder (ASD) is a neurodevelopmental disorder, which etiology is largely unknown. Genetic factors have been estimated to explain about 40-80 % of incidence of the disorder, but also environmental factors appear to play a major role in autism etiology. Studies based on hospital records and questionnaires, as well as animal experiments, suggest that inflammation during pregnancy could act as a risk factor for autism spectrum disorders. This review examines the studies, which focus on inflammatory biomarkers, cytokines and C-reactive protein (CRP). They offer detailed information on how prenatal inflammatory state may affect the neurobiological development of the fetus. Studies conducted so far indicate that high levels of certain cytokines during pregnancy are related to autism spectrum disorders. However, the studies do not unambiguously lend support to the association between maternal CRP –levels and autism. Even so, it appears that the mother's inflammatory state during pregnancy is related to neurodevelopmental problems of the fetus, especially when the inflammation has occurred in a critical phase of neurodevelopment. Mechanisms that could mediate the association between maternal inflammatory state and autism are discussed.
-
(2020)Aims. The aim of this study was to describe how the tri-process theory of rational thinking outlines the reflective mind and the measures that have been used to study it. Based on the theory, the modes of human information processing can be divided into the type 1 autonomic and implicit processes, and to the type 2 thinking processes that are more cognitively taxing and challenging. Type 2 processes enable logical and critical thinking. The type 2 processes can be further divided into the algorithmic mind and the reflective mind. While the algorithmic mind enables logical reasoning, the reflective mind operates between the autonomic and the algorithmic minds, overseeing the autonomous thoughts and transferring the information processing to the algorithmic mind when necessary, and overriding the autonomic responses when needed. Until now, the reflective mind has been studied through self- report measures related to thinking dispositions and through problem-solving tasks. This review describes and evaluates the measures of need for cognition, actively open-minded thinking and cognitive reflection test, and the findings from previous studies based on them. Methods. The review is based on the tri-process theory of rational thought, and the literature of the need for cognition, actively open-minded thinking and the cognitive reflection test. Conclusions. Based on this study, the reflective mind has been previously studied with a diverse set of measures that reflect its definition. The functioning of the reflective mind revolves around the attitudes related to knowledge, beliefs, motivation, general knowledge, and its activity in situations that require reasoning. The measures mentioned in this study cover most of these elements, but they do not comprise the effect that general knowledge and beliefs about the world have on the reflective mind. In the future, it would be beneficial to utilize also measures that take into account the lacking perceptions people have about the phenomena of the surrounding world.
-
(2019)The present review describes the multidimensional connection between REM sleep and emotional processing as a possible mechanism for explaining depression. Previous studies have found abnormalities in the amount and structure of REM sleep in depressed patients and those who have a high risk for depression. Indeed, REM sleep deprivation has been found to have rapid mood-enhancing effects. Recent behavioral research has explored the effect of REM sleep on emotional memory consolidation and emotional reactivity, as well as the impact of emotional experience on the amount and quality of REM sleep. Two theories accounting for this connection have been suggested. The first proposes that REM sleep consolidates emotional memories, but the associated affective tone is de-potentiated. According to the second model, the emotional change associated with emotional memory is reinforced as a result of REM sleep. The data was collected in December 2018 from the PsychInfo and PubMed databases. A total of nine experimental behavioral studies met the selection criteria and were selected for the review. Seven of these studied the effect of REM sleep on emotional processing while two focused on the effect of an emotional stimulus on REM sleep. The studies reviewed provided support for the emotional memory consolidating effect of REM sleep. However, conflicting results also emerged: in some studies, REM sleep did not have any clear impact on emotional memory. According to the studies using psychophysiological measures, the emotional reactivity associated with memories increased. These results are in line with the model proposing that REM sleep consolidates the emotional charge of the negative emotional memory or at least reduces its attenuation over time. Emotional stimuli had no effect on sleep during the following night. In light of these results, it seems that changes in sleep structure are not immediate. Thus, the connection between REM sleep and emotional processes is not yet clear, and further research is required to understand the role of REM sleep behind mood disorders.
-
(2023)Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.
-
(2018)Tavoitteet. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa vähän tutkimustietoa logopedian alalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia rikostaustaisilla nuorilla ilmenee. Tutkimuksessa tarkastellaan myös näiden ongelmien esiintyvyyttä verrattuna niihin nuoriin, joilla ei ole rikostaustaa. Kolmantena tutkimuskysymyksenä pohditaan, minkälaisia interventiomenetelmiä näihin vaikeuksiin on kehitetty. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeksi muodostui: (”young offender” OR ”juvenile delinquency” OR “youth justice”) AND (speech OR language OR communication) AND (intervention OR treatment OR therapy). Aineistohaku toteutettiin 19.2.2018 kolmessa eri tietokannassa. Aineiston mukaanottokriteereitä olivat artikkelin englanninkielisyys ja se, että artikkeli on kokonaan saatavilla. Haku kohdistettiin vertaisarvioituihin julkaisuihin ja rajattiin julkaisuvuoden perusteella vuosiin 2008–2018. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella voidaan todeta, että rikostaustaisilla nuorilla esiintyy enemmän puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia kuin nuorilla, joilla ei ole rikostaustaa. Vaikeuksien ilmentymisen osalta kävi ilmi, että rikostaustaiset nuoret ovat tyytymättömiä omiin kommunikointi- ja lukutaitoihinsa. He myös kokivat taitojen heikkouden vaikuttavan negatiivisesti sekä vuorovaikutustilanteisiin että itsetuntoon. Lisäksi löydettiin näyttöä siitä, että kielelliset vaikeudet olivat yhteydessä suurempaan itsensä vahingoittamisen ja päihteiden väärinkäytön riskiin. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksiin kehitettyjen interventiomenetelmien osalta tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat lupaavia, mutta tutkimustulosten määrä on vähäinen. Jotta saadaan aikaan kokonaisvaltainen muutos, joka kohentaa puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista kärsivien rikostaustaisten henkilöiden asemaa ja mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti, tarvitaan puheterapiapalvelujen laajaa integroimista järjestelmään sekä lisää tutkimusta aiheesta.
-
(2021)Tavoitteet. Muistisairaudet ovat kasvava kansanterveydellinen ongelma. Keskeinen oire muistisairauksissa on kielen ja kommunikaation heikkeneminen, mikä johtaa elämänlaadun heikkenemiseen. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää millaisia ryhmämuotoisia menetelmiä käytetään muistisairaiden kielellisten- ja kommunikatiivisten kykyjen kohentamiseen, ja mitä niiden vaikuttavuudesta voidaan todeta. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan menetelmien vaikutusta elämänlaatuun. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakusanat hahmottuivat taustateoriaan perehtyessä ja hakulausekkeet neljään eri tietokantaan pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman samankaltaisiksi. Aineistoon pyrittiin poimimaan kattavasti eri interventiomenetelmiä käsitteleviä alkuperäistutkimuksia inkluusiokriteerien puitteissa. Aineistoon päätyi seitsemän artikkelia, jotka analysoitiin tutkimuskysymysten valossa. Lisäksi pyrittiin koostamaan tietoa aineiston metodologisesta laadusta. Aineistosta pyrittiin luomaan synteesi, josta voitiin johtaa johtopäätöksiä sekä havaituista tiedollisista aukoista herääviä jatkokysymyksiä Tulokset ja johtopäätökset. Kielellisten kykyjen arviot olivat pääasiassa kognitiivisten testien osia, eikä kaikissa tutkimuksissa raportoitu osatestien tuloksia. Kognitiiviset kyvyt kohenivat viidessä niitä mittaavassa tutkimuksessa. Raportit kielellisten taitojen kohenemisesta koskivat vain joitain kielen osa-alueita, vaihdellen käytettyjen arviointimenetelmien mukaan. Kommunikointikyky parani merkitsevästi kahdessa kolmesta tutkimuksesta ja yhdessä tutkimuksessa nonverbaalisen kommunikaation todettiin kohentuneen. Kahdessa tutkimuksesta todettiin elämänlaadun parantumista, minkä lisäksi yhdessä tutkimuksessa elämänlaatu koheni vasta intervention ja seuranta-arvioinnin välillä. Kolmessa tutkimuksessa muutosta elämänlaadussa ei havaittu. Ryhmäinterventioilla voidaan kohentaa muistisairaiden kognitiivisia taitoja, mutta tarkemmin kielellisten kykyjen osalta ei voida sanoa mitään varmaa. Interventioiden vaikutuksesta kommunikaatiokykyyn saatiin aineistosta positiivisia viitteitä. Aineisto antaa viitteitä siitä, että ryhmämuotoiset menetelmät saattavat kohentaa muistisairaiden ihmisten elämänlaatua.
-
(2021)Aim: Self-concealment is a trait-like tendency that relates to an individual’s willingness to disclose intimate, painful, or otherwise sensitive personal information. This paper examines the connection between self-concealment and help-seeking considering the much-discussed service gap phenomenon which affects most individuals with mental disorders. Methods: Relevant studies were identified by searching the Google Scholar, APAPsycNet, and ScienceDirect databases. The search was conducted by specifying the term “self-concealment” with other search terms all relating to an individual’s help-seeking attitudes, intentions, and behavior. Since most of the identified studies relied on samples of college students, ethnic minorities, or non-western populations, the general discussion on help-seeking was contextualized accordingly. Conclusions: Self-concealment emerges as having a two-fold connection to help-seeking. On one hand, it increases psychological distress, which in turn increases help-seeking intentions; on the other hand, it has a negative connection to help-seeking attitudes. In fact, high self-concealment might be best understood as creating a kind of approach–avoidance-conflict. Additionally, studies show that certain ethnic minorities appear to have a higher propensity for self-concealment in contrast to their majority counterparts. Finally, the actual impact of self-concealment on help-seeking is brought into question. Although help-seeking attitudes have a relatively impressive correlation with self-concealment, they may not be a sufficient indicator of help-seeking intentions or actual behavior. Self-concealment might ultimately have a negligible role in explaining help-seeking intentions and behavior.
-
(2017)A transsexual person does not identify herself with her biological gender. By correcting ones gender a person can change her genderidentity both legally and physiologically. One of the area for gendercorrection is the voice. Frequency, resonance, intensity of voice are identified as genderdiscriminating. By correcting the voice thru voicetherapy or voicesurgery it can be corrected to correspond to the experinced gender. The goal in voice- and speechtherapy is to help the transsexual individual to accept oneself and to be accepted by others as a representant of the wished gender. This bachelorthesis wanted to investigate how the voice of a transsexual person correlates with quality of life. This thesis defines witch aspects of voice are crucial for quality of life for transsexual individuals. The method of this thesis was a descriptive review. The material was searched from the databases EBSCO, Pro quest and Pub Med and by manual search. As selection criterion studies had to be from the year 2006 or later, be written in swedish, english or finnish, be able to get in whole and peer reviewed. The studies should deal with transsexuals, be about quality of life or happiness and the angle of approach should be the voice. Seven studies were chosen. The results identified aspects of voice that was experienced as genderspecific and that influenced the experience of quality of life. These were: frecency of voice, the subjective judgement of voice was more important than others judgement of the transsexual persons voice,, the experience of a communication situation is dependent of who you talk to and when, and from a ICF-rehabilitation model point of view the psychologial and physiological aspects of voice have most impact in quality of life. The interaction between the different factors are more important for the experienced quality of life than the aspects on their own. In the voicerehabilitation work these results can be practiced to offer the most suitable care.
-
(2021)Playing various video games is one of the most popular leisure activities among children and adolescents around the world. Since childhood and adolescence are an important time for cognitive development, it is important to understand how playing video games during childhood and adolescence can have a lasting impact on brain development and on social and cognitive functions. Previous research has shown that those who play video games do better in various tasks that concern attention and cognitive control as well as spatial reasoning and problem solving than those who do not play video games. The research area regarding the child's socioemotional development is very debated and the evidence between game content and violent behaviour is contradictory. The purpose of this overview is to highlight what is known about the impact of video games on the cognitive functions and social abilities of children and adolescents as well as possible connections to the brain. The database PubMed and Scopus were used to collect relevant articles for this overview. The studies found that playing video games improves the cognitive abilities of children and adolescents. Some studies have also found that the earlier children start playing actively, the more their cognitive abilities benefit. Regarding the connection between violent video games and aggressive behaviour, studies shows that frustration and competition in the game can lead to aggressive thoughts and feelings, but that the social context in which you play in influences the behaviour more than the game content itself. Studies on the effects of video games on children's and adolescents’ abilities and development are to some extent very contradictory. Thus, more research is needed on how video games can affect children's development to better understand the exact impact of games on the brain.
-
(2023)Målet med litteraturöversikten var att undersöka ifall det finns ett samband mellan skrämtid och välmående hos vuxna, och vad sambandets natur är ifall ett sådant uppdagades. Litteratursonderingen utfördes på databasen PubMed med sökorden ”Screen Time”, ”Well-being”, ”Adult” och ”Health”. Resultaten av översikten var tvetydiga. Några av artiklarna uppdagade ett tydligt samband mellan ökad skärmtid och minskat välmående, medan andra artiklar inte uppdagade något samband alls. Ingen av artiklarna uppdagade ändå ett positivt samband mellan välmående och skärmtid.
-
(2020)Tavoitteet. Primaari progressiivinen afasia (PPA) on etenevä muistisairaus, joka kuuluu otsaohimolohkorappeumiin. Kielelliset vaikeudet ovat sairauden keskeinen piirre. PPA:ta sairastavilla henkilöillä ilmenee sananlöytämisvaikeuksia, jotka näkyvät sekä luonnollisessa puheessa että nimeämistehtävissä. Näitä sananlöytämisvaikeuksia voidaan aiemman tutkimuksen perusteella kuntouttaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä puheterapeuttisia menetelmiä sananlöytämisvaikeuksien kuntoutukseen on käytetty ja onko kuntoutus ollut vaikuttavaa PPA:ta sairastavien henkilöiden sanan löytämiseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta: Scopus, Ovid Medline ja Web of Science. Hakulausekkeissa esiintyivät sanat: primary progressive aphasia, semantic dementia, word/lexical retrieval, anomia, word-finding, treatment, intervention ja therapy. Hakulausekkeen käyttö tuotti yhteensä 121 artikkelia. Tutkielman aineistoksi valittiin kuusi artikkelia. Aineiston valintaan vaikuttivat mm. artikkelien kieli, ilmestymisvuosi, otoskoko ja se, miten hyvin ne vastasivat tutkimuskysymyksiin. Aineistoksi valituista kuudesta artikkelista poimittiin tutkimuskysymysten kannalta olennaiset asiat, jotka esitettiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella PPA:ssa esiintyviä sananlöytämisvaikeuksia voidaan kuntouttaa useilla menetelmillä. Menetelmistä suurin osa perustui kuvan nimeämiseen. Näissä menetelmissä kuntoutujille tarjottiin mm. semanttisia, fonologisia ja ortografisia vihjeitä nimeämisen tueksi. Lisäksi tutkimuksissa oli käytetty NARNIA-keskustelumenetelmää ja CIAT-ryhmäpelimenetelmää, jotka tähtäsivät kokonaisten lauseiden käyttöön. Suurin osa tutkimuksiin osallistuneista henkilöistä hyötyi kuntoutuksesta, mikä näkyi parantuneena sanan löytämisenä. Osalla vaikutus yleistyi laajemmaksi sanan löytämisen sujuvuudeksi eli yleistyi myös muihin kuin kuntoutuksessa harjoiteltuihin sanoihin. Koska PPA on etenevä sairaus, kuntoutuksella ei voida täysin estää kielellisten vaikeuksien ilmenemistä. Suoralla, puheterapeuttisella kuntoutuksella voidaan parantaa PPA:ta sairastavien henkilöiden sanan löytämistä ja siten edistää heidän kommunikointi- ja toimintakykyään.
-
(2017)Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikoinnin apuväline täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun siihen valittu sanasto on apuvälineen käyttäjälle sopivaa. Lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valitsee usein joku muu kuin apuvälineen käyttäjä itse. Sanaston valinta voi olla haastava prosessi ja valitessaan sanastoa muut henkilöt päättävät, mistä apuvälineen käyttäjän on mahdollista kommunikoida. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisia käytänteitä lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa ja millaisia sisällöllisiä piirteitä on sanastolla, jota nämä käytänteet nostavat esiin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin aiheeseen liittyen keskeisimmistä termeistä koostuvalla hakulausekkeella neljästä eri tietokannasta. Aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2001–2015. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa havaittiin kaksi eroavien tutkimusasetelmien myötä muodostuvaa näkökulmaa, teoreettinen ja kliininen, joiden välillä tuloksissa oli sekä eroja että yhteneväisyyksiä. Keskeisimpänä sanaston valintaan liittyvänä käytänteenä esille nousi tyypillisesti kehittyvien lasten sanaston kerääminen. Muita havaittuja käytänteitä olivat lapsen yksilöllisten sanastotarpeiden kartoittaminen ja yhteistyö lähi-ihmisten kanssa sekä kommunikoinnin käyttötarkoitusten arviointi. Sanaston sisällöllisiin piirteisiin liittyen keskeisimmät tulokset olivat havainnot ydin- ja reunasanastosta, funktio- ja sisältösanastosta sekä semanttis-syntaktisten kategorioiden ja sanaluokkien monipuolisuudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa joitain toistuvia käytänteitä ja näiden esiin nostamalla sanastolla on tiettyjä toistuvia sisällöllisiä piirteitä. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin systemaattisia, joten sanaston valintaan liittyvässä kliinisessä työssä on syytä noudattaa kriittisyyttä.
-
(2020)Word segmentation from continuous speech is an important step in the early development of speech and language. Even though there has been some research in this area, the exact mechanisms of word segmentation are not yet known. Most of the research has been conducted using behavioural methods that are based on the shifting of the infant’s attention, but these methods do not permit one to study the earliest steps of infant development. Recent advances in brain research methods have allowed the investigation of word segmentation in new-born babies, and new information shows that the basis for word segmentation is evident very early on in development, even from birth. The goal of this thesis is to review the recent findings on word segmentation abilities of infants under the age of one year. A literary search was conducted in the PubMed database using the search terms "word segmentation development infants". The articles chosen for this thesis were mostly experimental research articles on word segmentation skills, with the subjects being infants under the age of one year. Newer articles were preferred, and some additional articles were chosen from the references of already chosen articles. Based on the recent brain imaging experiments, even new-born infants can segment words from continuous speech. At least prosody and the transitional probabilities of syllables are word segmentation cues that are available to the new-born. Segmenting words from the edges of utterances seems to be easier than segmenting utterance medial words. Infant directed speech includes multiple amplified word segmentation cues in comparison to adult directed speech, and it seems to facilitate earlier word segmentation. The amount of speech an infant hears very early on might affect later word segmentation abilities. When social learning is possible, infants might segment words easier in social contexts, at least when compared to learning through videos. Word segmentation seems to utilize the same brain regions as phonological short-term memory and thus the development of phonological short-term memory might be connected to the development of word segmentation abilities.
-
(2017)Value promises and value profiles correlate weakly. The thesis introduces a measure for the similarity between the two. The measure shows clearly that the similarities exists. Never the less, the promises are only able to predict the profiles very weakly. The value promises had a clear over representation of universal values compared to the value profiles. The reasons behind this discrepancy remains unclear.
-
(2017)Selective mutism is a children’s psychiatric disorder. Children with selective mutism won’t talk in certain situations, for example in school, despite talking at home with family members. Previously selective mutism was seen as an independent disorder. Research has shown that selective mutism has prominent comorbidity with anxiety disorder, therefore selective mutism is now seen as a specific children’s anxiety disorder or as a symptom of social phobia. Since anxiety plays a notable role in selective mutism, treatments to decrease anxiety have been used to treat selectively mute children. Selective mutism has been shown to be a resilient disorder. Longer duration of symptoms makes the treatment more challenging. Selective mutism is a rare disorder and because of that there is a limited amount of research of selective mutism and its treatment. Most of the research are case studies. Controlled experiments that includes control groups are rare. Clinicians may find it hard to propose a certain treatment for selectively mute patient since there is not unified treatment recommendations. Cognitive-behavioral interventions are primary when treating selective mutism. These interventions include for example self-modeling, stimulus fading and rewarding. Patient’s muteness creates extra challenge, and parents are usually essential help during the assessment and treatment. If therapeutic treatment doesn’t seem to be efficient, medical treatment can be considered. Selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI), fluoxetine, is found to be effective when treating adults with social anxiety and some researchers have presented its applicability to treat children’s selective mutism. More research of the treatment of selective mutism is needed to be able to give the best evidence-based information for the clinicians who are dealing with selectively mute patients. Because selective mutism is such a rare disorder, it would be desirable to collect research data internationally and work together with researchers from different countries. Reliable estimations of treatment possibilities could be made if big enough data could be collected.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisten kuntoutusmenetelmien avulla selektiivistä mutismia kuntoutetaan ja millä tavoin selektiivinen mutismi vaikuttaa kommunikaatioon. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään aiempaan tutkimustietoon koskien selektiivisen mutismin kuntoutuskeinoja ja selektiivisen mutismin vaikutuksia kommunikaatioon. Menetelmä. Tämä kirjallisuuskatsaus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä hyödyntäen. Käytetty hakulauseke oli seuraavanlainen: ”selective mutism” AND ”selective mutism treatment” OR ”selective mutism intervention”. Soveltuvaa aineistoa haettiin PudMed, Cinahl ja Ovid Medline-tietokannoista ja aineistonkeruussa lopulliseen aineistoon valikoituneiden artikkeleiden tuli olla vertaisarvioituja, saatavilla kokonaan ja englanninkielisenä eivätkä ne saaneet olla kirjallisuuskatsauksia. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymysten kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan selektiivistä mutismia kuntoutettiin vaihtelevien kuntoutusmenetelmien avulla, jotka olivat pituudeltaan ja intensiteetiltään vaihtelevia yksilö- tai ryhmäterapiamuotoisia kuntoutusjaksoja tai pelkästään lääkinnällistä kuntoutusta. Selektiivinen mutismi rajoitti mutististen henkilöiden kommunikaatiota heidän lähiympäristöissään ja erilaisissa, kodin ulkopuolisissa sosiaalisissa tilanteissa.
-
(2023)Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy tilannekohtaista puhumisen vaikeutta sellaisissa tilanteissa, joissa puhumista odotetaan. Selektiivinen mutismi on yhteydessä muihin ahdistuneisuushäiriöihin, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja siihen voi liittyä myös kielellisiä häiriöitä. Tiettyä syytä selektiiviselle mutismille ei ole löytynyt, mutta esimerkiksi geeniperimää, haastavia perhesuhteita sekä traumataustaa on esitetty selittäviksi tekijöiksi. Joidenkin aiempien tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on korkeampi riski selektiiviseen mutismiin, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on ristiriitaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä piirteitä maahanmuuttajataustaisten lasten selektiiviseen mutismiin liittyy. Lisäksi tarkastellaan, millaisia perhetaustoja selektiivisesti mutistisilla maa-hanmuuttajataustaisilla lapsilla on. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (”selective mutism” OR ”elective mutism”) AND (immigra* OR migra* OR bilingua* OR multilingua*). Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2018. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä poimimalla niiden pääpiirteet ja vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Maahanmuuttajataustaisilla selektiivisesti mutistisilla lapsilla havaittiin esiintyvän merkittävää ahdistuneisuutta, jonka määrä oli yhteydessä mutistisen käyttäytymisen määrään. Selektiivinen mutismi alkoi oireilla maahanmuuttajataustaisilla lapsilla myöhemmässä iässä kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla, ja siihen liittyi enemmän sosiaalista ahdistusta, mutta vähemmän neurologiseen kehityshäiriöön viittaavia piirteitä. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla esiintyi enemmän prososiaalista käyttäytymistä ja heillä oli korkeampi sosiaalinen kyvykkyys. Maahanmuuttajataustaisten lasten mutistinen käytös oli yhteydessä vanhempien orientoitumiseen valtakulttuuria kohtaan, ja lisäksi selektiivinen mutismi oli yhteydessä traumaattisiin kokemuksiin, perheen sisäisen kommunikaation vaikeuksiin ja vanhempien välisiin konflikteihin. Näyttö maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisen mutismin piirteistä ja perhetaustoista on suuntaa antavaa, ja aiheesta tarvittaisiin lisää tutkimusta, jotta ymmärrys maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisestä mutismista parantuisi ja jotta sitä voitaisiin hyödyntää kliinisessä työssä.
-
(2023)Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on lapsuudenajan ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei säännönmukaisesti kykene puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka puhuu toisissa tutummissa tilanteissa ongelmitta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tunnistaa psykososiaalisia riskitekijöitä, jotka liittyvät selektiiviseen mutismiin. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin syksyllä 2023 Helkan tietokannasta löytyneitä vertaisarvioituja artikkeleita, joita haettiin hakusanoilla ”selective mutism” ja ”selektiivinen mutismi”. Tulokset ja johtopäätökset. Merkittävimmät psykososiaaliset riskitekijät selektiivisessä mutismissa liittyivät lapsen temperamenttiin, perhehistoriaan ja ympäristötekijöihin, kuten maahanmuuttotaustaan. Nämä tekijät voivat olla keskinäisesti toisiinsa vaikuttavia sekä osittain päällekkäisiä. Psykososiaalisten riskitekijöiden tutkiminen on avain selektiivisen mutismin varhaiseen tunnistamiseen ja siten asianmukaiseen hoitoon ohjaamiseen.
Now showing items 308-327 of 429