Browsing by Title

Globaali työtilahypoteesi on ollut yksi vaikutusvaltaisimmista tietoisuuden empiirisistä teorioista. Sen esitti alkujaan Bernard Baars vuonna 1988 ja sittemmin Dehaene ja Naccache ovat kehittäneet teoriasta hermostollisen version. Teorian mukaan tietoisuuden taustalla on laajalle levittynyt hermostollinen verkko, globaali työtila, ja tietoinen kokemuksemme on se informaatio, joka työtilassa on aivokuoren eri osien saatavilla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli esitellä Dehaene ja Naccache teoria tietoisuudesta samalla arvioiden sen vahvuuksia ja heikkouksia. Tutkielmassa käydään läpi keskeisiä empiirisiä tuloksia sekä tietoisuuden hermostollisia korrelaatteja, joihin globaalin työtilahypoteesin tulisi kyetä vastaamaan. Lisäksi esitellään kriteerit, jotka tietoisuudesta esitetyn teorian tulisi sisältää. Tutkielman perusteella globaali neuraalinen työtilahypoteesi esiintyy teoriana, jolla pystytään hyvin selittämään tajunnallisuuteen liitettyjä empiirisiä ilmiöitä ja joka pystyy vastaamaan useimpaan tietoisuuden empiiriseltä teorialta vaadittavaan kriteeriin. Teorian suurin haaste liittyy siihen, ettei se kuitenkaan kykene selittämään miksi työtilan kaltainen arkkitehtuuri saa aikaan tietoisuuden. Haasteena myös on, että teoria saattaa käsitellä vain kapeaa osaa tietoisuuden ilmiöistä. Olisikin tärkeää tutkia teorian yhtymäkohtia alan muiden teorioiden kanssa askeleena kohti tietoisuuden parempaa tieteellistä ymmärrystä.

Objective. Listening music while studying is a common habit among students. However, despite the numerous studies conducted, it is still disputed whether and how background music influences learning and concentration. In addition, the results have not been comparable due to variety of theoretical framework and methodological quality in studies. To clarify the variety of paradigms in different studies Ferreri and Verga (2016) have recently proposed a model explaining the effect of music on verbal learning and concentration. Thus, the aim of this thesis is to discuss the effects of background music on learning and concentration and identify factors explaining the results. Method. This thesis is a review of recent studies on the effects of background music on learning and concentration. Since majority of the recent studies have focused on adults only studies with adult participants are considered. Results and conclusions. Background music has no general effect on learning and concentration as compared to no music. More detailed examination of studies reveals that different aspects of mu-sic, the task and personal characteristics can moderate the impact of background music. Individual musical features cannot explain the impact of background music, but the simultaneous variation of its features such as complexity can alternate the influence in learning mechanisms. Some effects might be explained by the type and the difficulty of the task. Comparison of different types and the difficulty of the task reveals that background music has detrimental effect on reading comprehension and in contrast, in simple tasks (i.e. simple math tests) background music might be beneficial for the processing. Individual differences might be explained by the preference for back-ground music and finding the presence of music distracting, indicating that background music might distract the learning of those with lower tendency to listen music. Nevertheless, some results are inconsistent and consequently these single factors might not be helpful to explaining the results. It is possible that these factors might moderate the effects simultaneously. In addition, the impact of learning context should be taken into account in further studies. It is also possible that several mechanism moderate the effects as Ferreri and Verga (2016) propose in their model. The impact of attention, arousal and mood, and emotions and reward must be considered in future studies on the effects of background music.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriöiden arviointi perustuu nykyään lähinnä haastatteluihin, kyselylomakkeisiin ja havainnointiin. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin yleensä laadullisia, eivätkä ne sovi erityisen hyvin kehityksen seurantaan tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Muissa häiriöryhmissä on jo käytössä erilaisia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä, ja sellaiset voisivat sopia hyvin myös autismikirjon häiriöiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia puheen- ja liikkeentunnistukseen perustuvia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä autismikirjon lapsille on tutkittu tai jo käytössä sekä millaisia ongelmia teknologisavusteisiin arviointimenetelmiin mahdollisesti liittyy. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin viidestä eri tietokannasta käyttäen hakusanoina autismia tai lyhennettä ASD, arviointia kuvaavia sanoja sekä erilaisia liikkeen- ja puheentunnistusta kuvaavia ja teknologisiin ratkaisuihin liittyviä sanoja. Hakutuloksista valittiin tiivistelmän ja tarkemman sisällön tutkimisen perusteella tutkimusaineistoksi seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa oli esitelty seitsemän erilaista teknologisavusteista arviointimenetelmää, joista neljässä käytettiin hyväksi erilaisia sensoreita, kahdessa kameroita ja tietokonenäköä ja yhdessä tablettitietokonetta. Menetelmillä pyrittiin arvioimaan stereotyyppisten liikkeiden määrää, lapsen motorisia taitoja, lapsen leikkitaitoja, tarkkaavuuden suuntaamista ja katseella seuraamista, ilmeiden tunnistamista ja tuottamista sekä autismikirjon henkilöiden jäljittelytaitoja. Kaikki menetelmät olivat vielä kehitysasteella. Löydetyt menetelmiin liittyvät ongelmat johtuivat joko käyttäjästä, laitteista tai käytännön järjestelyistä. Raportoituja ongelmia olivat sensorien antamat väärät positiiviset tulokset, mittalaitteen ja tietokoneen välisen yhteyden pätkiminen, laitteen akun matala varaus, se että lapsi kieltäytyi käyttämästä sensoriranneketta, se että, osa kameralla kuvattavista tilanteista jäi katvealueelle ja siksi huomaamatta, ja se, että mittausdataa analysoivat algoritmit eivät tunnistaneet kaikkia analysoituja tilanteita oikein.

Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.

Understanding the mechanisms of change in psychotherapy is still a work in progress. More profound understanding of these mechanisms of change would provide research-based guidelines for developing psychotherapies that are more effective and efficient. Psychotherapy research has found multiple active ingredients (specific techniques, therapeutic alliance, positive expectations, etc.) but understanding the way how these elements lead to the positive therapeutic change is unknown. Mechanisms of change in psychotherapies have been attempted to establish by researching the effects of therapy-specific techniques, but the results have been incoherent. Earlier psychotherapy research has found out that common factors that exist in all forms of psychotherapy have a larger effect on effectiviness of the treatment than the specific techniques have. Especially therapeutic alliance has been noticed to be a largest single factor in effectiveness of psychotherapies. In my thesis I present The Common Factor model of psychotherapy with a focus on therapeutic alliance. I also consider the requirements for finding mechanisms of change in psychotherapy. Lastly, I outline the current research on how therapeutic alliance might play a role in mechanisms of change in psychotherapies.

Goals. Schizophrenia is a neuropsychiatric disorder characterized with cognitive symptoms such as memory deficits and sleep disturbances. Sleep spindle (slow ~10Hz, fast ~13Hz) activity has been found to correlate with declarative and procedural memory performance. Having enough of spindles might not guarantee intact sleep-dependent memory consolidation, but their temporal coordination with neocortical slow oscillations (SOs) and hippocampal ripples (100-250Hz) needs to be considered. SOs temporally group thalamic spindle and hippocampal ripple activity thus creating coordinated brain activity that has been proposed to be responsible for the redistribution of recently encoded memories from temporary dependence on the hippocampus to longer term representation in the cortex. Synchronized SO-spindle activity has been observed to predict overnight memory consolidation. Abnormalities in sleep spindle parameters and synchronized SO-spindle activity have been proposed to explain memory performance deficits present in schizophrenia. The purpose of this review is to familiarize the reader with the current research on the relationship between sleep spindles and memory performance in schizophrenia, and to provide an understanding of the possible role of coordinated SO-spindle activity in this relationship. Methods. This integrated literature review was constituted of articles that build up an understanding of the basic mechanisms of sleep spindles and memory consolidation. The scope was then extended to cover articles concerning the synchronization of sleep spindles and slow oscillations, and its relation to memory performance in schizophrenia patients. Results and conclusions. Some studies observed reduced sleep spindle parameters such as sleep spindle number and density predicting less overnight improvement in memory performance in schizophrenia patients. Cortex-wide synchronized SO-spindle activity was found to predict overnight improvement in healthy controls but not in schizophrenia patients, whereas synchronized SO-spindle activity measured from local brain areas was observed to predict overnight improvement in patients. The result indicates that distributed SO-spindle synchrony could present a hallmark of impaired memory performance in schizophrenia patients.

Objectives. The study aimed to explore the relationships and disparities between the Big Five personality traits and investment decision-making, specifically focusing on risk aversion, investment horizon, trading activity, asset allocation, and diversification. In addition, the study wanted to examine the complex interplay between financial knowledge, intentions, and actual behavior in the stock markets, and how they are conceptualized in existing literature. Methods. A comprehensive information search was conducted, utilizing the Google Scholar and Helka databases. This search combined terms such as "big five", "openness to experience", "conscientiousness", "extraversion", "agreeableness", "neuroticism", "investment decision-making", "risk", "investment horizon", "trading activity", "asset allocation", and "diversification". The aim was not to conduct a systematic review, but rather to specifically select from the search results those publications that were directly relevant to the given topic. Results. The study finds significant, though inconsistent, connections between personality traits and investment decision-making. Openness and extraversion are linked to riskier investment behaviors, despite extraverts trading less often. Conscientiousness and agreeableness have complex impacts on investment choices, displaying both risk-averse and risk-seeking tendencies. Neurotic investors perceive themselves as risk-averse, but their portfolios suggest otherwise.

Attention is known to play a major role in which stimuli become the content of our consciousness. However, there is no consensus about the interaction between attention and consciousness in the field, although several theories have been presented. This study explores the question of the connection between attention and consciousness. The subject was approached by delving into relevant literature, vast amounts of studies on the subject, and alternative interpretations. Different views were subjected to critical comparison in light of the general view formed by the material. A broader perspective was pursued by examining newer theories and by re-evaluating the evolutionary development of attention and consciousness. Defining the connection between consciousness and attention encountered numerous obstacles due to conflicting research findings. As a possible way of advance, relinquishing the definitions of attention and consciousness as uniform and distinct phenomena was suggested. In this light, neither the evolutionary adaptivity of consciousness or contradictory research findings seem as problematic.

Objectives: Generalized anxiety disorder (GAD) is a common and chronic disorder that causes significant burden for both patients and the society. There are particular challenges associated with the treatment of GAD compared to other anxiety disorders. Cognitive-behavioral therapy is considered the preferred treatment for GAD, but many patients continue to suffer from residual symptoms after treatment, and relapses are common. Many researchers have emphasized the need for research and development of new approaches to treating GAD. The purpose of this review is to examine the basis for using mindfulness and in particular mindfulness-based cognitive therapy in the treatment of GAD, to go through existing research on effectiveness of MBCT for GAD, and to discuss methodological questions that ought to be considered in future research. Methods: Studies were found using search terms mindfulness-based cognitive therapy, generalized anxiety disorder and mindfulness-based cognitive therapy + generalized anxiety disorder. In addition, articles were discovered by conducting a manual search from the reference lists of the studies searched from the databases. Results and conclusions: There was not yet enough research to determine whether MBCT could be considered effective in the treatment of GAD. However, there were conceptual bases and initial positive findings that encourage further research. Practicing mindfulness seemed particularly promising in the reduction of worrying, which is the defining symptom of GAD. Mindfulness had been found effective in treating other central symptoms of GAD as well, such as difficulty in concentrating, restlessness and disturbed sleep. Cost-effective MBCT could lessen the financial burden associated with treating GAD and make treatment available for more patients. Future studies should better consider special characteristics of MBCT such as its group format and the central role of mindfulness. If found effective, MBCT could be utilized as it is or as complementary to other interventions.

As information technology advances, computer-based cognitive training programs have been developed as tools for neuropsychological rehabilitation. Computer-based cognitive training could improve rehabilitation outcomes by strengthening cognitive functions and by facilitating adaptation to life after cognitive impairment. Computerization shows promise for example in making cognitive training more ecologically valid, enhancing training by better adapting to individuals’ skill level and in leaving more time for therapeutic process during rehabilitation sessions with a neuropsychologist. Effectiveness research of computer-based cognitive training is still in an early phase: There are relatively few studies with sufficient generalizability and the results of the studies have also been partly controversial. Neuropsychological rehabilitation outcomes in general are affected by many different factors: e.g. the qualities of individual, training program and neuropsychologist. According to previous research on effectiveness of neuropsychological rehabilitation, hypotheses can be made about how these qualities affect the outcomes of computer-based cognitive training. There is initial evidence of effectiveness of computer-based cognitive training as a part of neuropsychological rehabilitation. However, due to the holistic and individualized nature of neuropsychological rehabilitation, it may be difficult to study the effectiveness of individual methods with controlled designs. Even so, there is a need for research to clarify different factors related to treatment outcome and to conclude which kind of training is the most effective and to whom training suits best.