Browsing by Title

Tavoitteet. Ultraäänikuvantamista voidaan hyödyntää logopediassa biopalautemenetelmänä, jossa kuntoutuja saa reaaliaikaista visuaalista tietoa kielen asennoista ääntöliikkeiden aikana ja opettelee vertailemaan ultraäänikuvaa ja äännön akustista lopputulosta. Ilman ultraääntä lapsi ei saa omasta äännöstään visuaalista palautetta muuten kuin peilin avulla, joten menetelmä on tärkeä lisä kliinisiin käytäntöihin. Ultraäänen käytöstä on saatu positiivista näyttöä monissa logopedisissa häiriöryhmissä. Eniten ultraäänipalautetta on tutkittu artikulaatiovirheiden kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisilla tutkimusasetelmilla ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa, ja millaista hyötyä ultraäänen käytöstä on saatu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeseen sisältyi kehitykselliseen verbaaliseen dyspraksiaan, ultraääneen ja biopalautteeseen liittyviä hakusanoja. Aineisto haettiin Ovid Medline-, PsycINFO- ja Scopus-tietokannoista, ja se käsitti 4 kokeellista monitapaustutkimusta. Aineisto analysoitiin vertailemalla ja kuvailemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Ultraäänikuvantamista on käytetty lasten kehityksellisen verbaa-lisen dyspraksian kuntoutuksessa kokeellisissa tapaustutkimuksissa. Koeasetelmat vaihtelivat, sillä osassa tutkimuksista ultraääni-interventioon yhdistettiin prosodiaharjoittelua ja fonologisen tietoisuuden harjoittelua. Interventiot vaihtelivat kestoltaan ja intensiteetiltään. Kaikissa 60 minuutin terapiakerta sisälsi kaksi 10-15 minuutin jaksoa, joilla käytettiin ultraääntä, sekä perinteistä motorista artikulaatioharjoittelua. Äänteiden tuottoa ja intervention tehoa eli opittujen äänteiden yleistymistä arvioitiin testisanojen avulla useissa alkumittauspisteissä, intervention aikana sekä sen päätyttyä uusintamittauksissa. Ultraäänen käytön hyödystä kehityksellisen verbaalisen dyspraksian kuntoutuksessa saatiin näyttöä. Kahdessa tutkimuksessa neljästä kaikilla osallistujilla kuntoutettavien äänteiden tuottaminen parani harjoitelluissa sekvensseissä ja tavuasemissa, ja tulos yleistyi harjoittelemattomiin testisanoihin. Osallistujien väliset yksilölliset erot aiheuttivat kuitenkin suuria eroja vasteessa interventioon. Lapsilla, joilla interventio oli vaikuttava, kehityksellinen verbaalinen dyspraksia oli lievä tai keskivaikea. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää tulevien interventioiden suunnittelussa.

Uskonnollinen ajattelu on kulttuurinen universaali, jota voidaan havaita kaikissa ikäryhmissä ja läpi koko teologisen vakaumuksellisuuden kirjon. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana uskonnollisuuden kognitiivinen tutkimus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja uskonnollisen ajattelun laaja-alaista esiintyvyyttä on alettu selittää luonnollisilla ja varhain kehittyvillä kognitiivisilla taipumuksilla, jotka toimivat automaattisten prosessien tasolla. Näiden kognitiivisina vinoumina tunnettujen ajattelun oikopolkujen voidaan nähdä muodostavan uskonnollisen ajattelun kognitiiviset reunaehdot. Dualistisella vinoumalla on empiirisen tutkimuksen valossa keskeinen rooli kaikessa yliluonnollisessa ajattelussa. Myös teleologisen vinouman on havaittu ennustavan yliluonnollista ajattelua, joskin heikommin. Antropomorfismiksi kutsuttu kognitiivinen vinouma vaikuttaa lisäävän todennäköisyyttä joihinkin yliluonnollisiin uskomuksiin, mutta ei jumaluskoon. Tulosten tulkintaa kuitenkin vaikeuttaa käsitteiden määrittelyyn ja operationalisointiin sekä otantaan liittyvät metodologiset ongelmakohdat. Viime vuosina huomiota saanut ydintiedon sekaannus on osoittautunut voimakkaaksi yliluonnollisen ajattelun ennustajaksi, joka voi yhtenäistää uskonnollisuuden kognitiivisen tutkimuksen kenttää tarjoamalla sille tarkoituksenmukaisemman käsitteellisen viitekehyksen.

Aims. Stalking is a phenomenon that has various effects on the stalking victim’s life. Previous studies have shown that the effects on the victim may be very heterogeneous. This dissertation will introduce how stalking occurs and the factors that mediate the effects of stalking. The deleterious effects of stalking and cyberstalking are reported. Furthermore, the impact of harmful stereotypes and attitudes on the psychopathology and symptomatology of the victims is examined. However, the interpretation of the results of the studies is not unequivocal due to the methodological challenges, that are considered. Methods. The selection of the studies was executed by performing a literature search from various databases (Finna, PubMed and PsycINFO) on the terms stalking, victimization, and stalking + victimization. Furthermore, a manual search was performed by which studies that were included in meta-analyses were selected if applicable. Results and conclusions. According to the studies selected in this dissertation, the victims of stalking are more likely to suffer from anxiety and depression than non-victims. Moreover, many of the victims report symptoms indicative of post-traumatic stress disorder. In addition, stalking may affect the general, occupational and social functioning of the victims. The victims have reported not being able to go to work or being afraid of social interactions. The effects of stalking may also reflect on the somatic well-being of the victim in that the victims have reported tiredness, insomnia and a loss of appetite. The stereotypes and attitudes regarding stalking may exacerbate the victims’ experience. Blaming the victim or underestimating the victim’s experience may aggravate the effects of stalking, because self-blame has been found to have a negative relationship with depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder and increasing self-blame may worsen the situation. By unifying the methodological components of stalking research, the heterogeneity of the studies and the need for specifically aimed therapeutic interventions can be addressed.

Valeuutisoinnin ilmiö sellaisena kuin se nykyään tunnetaan – suunnitellusti harhaanjohtavana ja tahallisesti valheellisena internetissä leviävänä tietona – on melko tuore, mutta osoittautunut jo maailmanlaajuiseksi sekä yksilö- että yhteisötasolla vaikuttavaksi ongelmaksi. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valeuutisten luonnetta ja tutkijoiden hieman toisistaan eroavia valeuutisen määritelmiä. Tämän jälkeen tutkielma pyrki kokoamaan yhteen vastauksia siitä, miksi valeuutisiin uskotaan. Tutkimustiedon yhteen koonnin jälkeen tutkielmassa pyrittiin ehdottamaan suuntaa tulevalle tutkimukselle jo tehdyn tutkimuksen pohjalta, ja osoittamaan kriittistä tarkastelua myös tehdyn tutkimuksen suhteen.Katsaus kirjoitettiin tutkimusartikkeleiden pohjalta, joista suurin osa löytyi ohjaajan kirjallisuusluettelosta. Artikkeleita haettiin myös Helka-kirjaston tietokannasta hakusanoin ”fake news”, ”belief in fake news” ja ”fake news definition”. Valeuutisten tavoite on usein taloudellinen tai poliittinen hyöty, johon päästään harhaanjohtamalla ihmisiä julkaisemalla valheellista tietoa, joko kuvan, tekstin tai molempien muodossa. Valeuutinen voi sisältää myös tahallisesta puutteellisesti esitettyä tietoa tai oikeaa tietoa esitettynä tahallisesti väärässä kontekstissa. Valeuutisissa on siis kyse disinformaatiosta, tahallisesti virheellisestä tiedosta. Keskustelu internetistä ja sosiaalisesta mediasta kuuluu valeuutisten yhteyteen, koska ne mahdollistavat ilmiön tapahtumisen: ilman niitä valeuutiset eivät pääsisi räjähdysmäisesti leviämään ja näin harhaanjohtamaan ihmisiä. Leviämistä edesauttavat myös botit, jotka muistuttavat aitoja sosiaalisen median tilejä. Kognitiiviset vinoumat voivat edesauttaa valeuutisten uskomista siinä tapauksessa, että yksilön ennakkokäsitykset tai uskomukset perustuvat virheelliselle tiedolle. Yksilö voi esimerkiksi hyväksyä valeuutisen totena, jos se sopii yhteen hänen pohjatietojensa kanssa. Valeuutisten uskomiseen voi vaikuttaa myös uutisotsikon tuttuus: jo kerran altistumisen uudelle otsikolle on todettu vaikuttavan siihen, että se arvioidaan seuraavalla näkemällä todeksi. Ihmisten välillä on havaittu eroja siinä, kuinka helposti he keskimäärin uskovat valeuutisia. Näitä eroja on selitetty esimerkiksi kognitiivisena reflektiona tai avomielisenä ajatteluna ilmenevällä analyyttisellä ajattelutyylillä, joka on yhteydessä valeuutisten epäilemiseen. Refleksiivisen ajattelun on puolestaan todettu olevan yhteydessä valeuutisten uskomiseen. Tulevassa tutkimuksessa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota ekologiseen validiteettiin ja laajentaa tutkimusasetelmia jo todetun tutkimustiedon pohjalta.

Abstract Objectives. The use of electronic devices has increased notably in the past years. There is a growing body of research on the impact of electronic device use on many aspects of life, but it is only recently that studies have started to focus on the possible impact of parental electronic device use on parent-child interaction. The aim of this review is to study how the use of electronic devices affects the quality of parent-child interaction, based on recent research. Methods. This thesis is a literature review that consists of research published from 2010 onwards that study the effect of parental electronic device use on interaction between a parent and a less than 12-year-old child. The literature was collected from PubMed and Google Scholar. Results and conclusions. The use of electronic devices decreased the parent’s sensitivity, responsiveness, and cognitive as well as social-emotional growth fostering behavior in certain situations. The use of electronic devices often evoked negative, provocative behavior in the child, and passivity towards the parent. Many parents were aware of the possible negative impact of electronic device use on interaction, and they tried to regulate their device use in the presence of their child. The use of electronic devices in front of the child also caused feelings of guilt in the parents who considered their device use as excessive. Yet, many parents underevaluated the amount of their device use and its impact on their behavior. There has not been enough research on the subject to make any strong conclusions on how exactly the use of electronic devices affects parent-child interaction. Also, it is not known whether the impact of electronic device in interaction is unique or if there exists other types of distraction that has the same effect on the interaction between a parent and a child. In the future, it would be important to conduct longitudinal studies on the subject, in order to more precisely study the effect of electronic device use on interaction, on the attachment of the child, and generally on the wellbeing of the child.

Adolescents involved in child welfare have many developmental risk factors and are vulnerable to later adversities. Also sexual risk behavior is more common in this population. According to previous studies in normal populations we know that good parenting can protect adolescents from sexual risk behavior. This review aims to examine the influence of parenting on sexual risk behavior in adolescents in child welfare system and foster care. Additionally, one question is that are there differences in results between studies examining only adolescents in out-of-home care and studies involving youth in all parts of child welfare system. Parenting factors that were focused on in this review were closeness, monitoring, and communication on sex and dating. Studies were searched from PsycINFO database in October 2019. Search terms used were sexual risk behavior, monitoring, parenting, child welfare and foster care. Seven studies were found and they were published in the last 20 years. There was no difference in the prevalence of sexual risk behavior between all youth in child welfare system and those in foster care. Closeness was associated with less sexual risk behavior in early and mid-adolescence but not in late adolescence. Results regarding monitoring were mixed; in some studies it was associated with less sexual risk behavior but not in all studies or consistently in all types of sexual risk behavior. Also, the association differed by the placement status; for adolescents in foster care monitoring was associated with less sexual partners and for youth living in home with more sexual partners. Sexual and dating communication was associated with more sexual risk behavior, contrary to the expectations. According to the results, certain parenting factors can protect adolescents in child welfare system and foster care from sexual risk behavior, but the effect does not appear to be as clear as in normal population. There are few differences in the effect of parenting between adolescents in child welfare system and foster care and they may be explained by the quality of parenting. However, there are still only few studies on this topic and more information is needed in order to prevent and intervene in sexual risk behavior in child welfare population.

Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) on kehitetty mahdollistamaan niiden ihmisten kommunikointi, joilla puheella ilmaisu on joko puutteellista tai puuttuu kokonaan. Tyypillisimpiä diagnooseja, joiden yhteydessä lapsilla esiintyy vaikeita kommunikoinnin häiriöitä, ovat vaikea älyllinen kehitysvamma, CP-vamma, autisminkirjon häiriö ja kehityksellinen puheen dyspraksia. Kommunikointilaitteet ovat avusteisia AAC-apuvälineitä, jotka antavat käyttäjälleen äänen. Kommunikointilaitteet ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia ja eritasoisia. Kommunikointilaitteet ovat myös kehittyneet merkittävästi viime vuosina älylaitteiden tultua markkinoille, joten uutta kokoavaa tutkimusta tarvitaan. Tutkielmassa haluttiin selvittää, minkälaisia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia lasten vanhemmilla on kommunikointilaitteista ja niiden käytöstä. Vanhempien näkökulman tutkiminen on perusteltua, sillä vanhemmat ovat tyypillisesti lapsen tärkeimpiä kommunikointikumppaneita ja heidän suhtautumisellaan lapsen AAC-apuvälineeseen on merkitystä sen käytön onnistumiseen. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto haettiin neljästä eri tietokannasta. Hakusanoiksi valittiin englanninkieliset termit, jotka viittasivat kommunikointilaitteisiin, vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui seitsemän vuosina 2008−2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempien (n=53) kokemukset kommunikointilaitteista vaihtelivat. Vanhemmat kokivat yleisesti kommunikointilaitteen käytön lisänneen ja edistäneen lapsensa kommunikointia. Kommunikointilaitteissa vanhemmat arvostivat ääniominaisuutta, pientä kokoa ja keveyttä. Vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden (puheterapeutit, koulun henkilökunta) antaman tuen ja ohjauksen tärkeäksi laitteen käytössä. Ammattihenkilöiden tuki ja ohjaus eivät kuitenkaan toteutuneet tai vastanneet laadultaan kaikkien vanhempien tarpeita ja vanhemmilla ilmeni myös huolia kommunikointilaitteiden rahoitukseen ja muihin kustannuksiin liittyen. Lisäksi vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden AAC-keinoihin liittyvässä tietotaidossa ilmenevän vaihtelua ja puutteita. Tutkielman tulosten perusteella kommunikointilaitteen käytöllä näyttää olevan mahdollista edistää eri diagnooseilla olevien lasten kommunikointitaitoja, jos perhe saa tarpeidensa mukaista ohjausta laitteen käyttöön. Lasten käyttämien kommunikointilaitteiden, iän ja diagnoosien heterogeenisyyden ja toisaalta vastanneiden vanhempien homogeenisyyden ja pienen kokonaismäärän vuoksi tulokset eivät välttämättä ole laajasti yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin linjassa kentän aiemman tutkimuksen kanssa, mikä lisää osaltaan tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriön diagnoosi on nykyisin mahdollista asettaa jopa 18 kuukautta vanhalle lapselle. Varhainen diagnosointi on synnyttänyt tarpeen vanhempien ohjaukseen keskittyville varhaisinterventioille, sillä alle 36 kuukautta vanha lapsi viettää valtaosan ajasta vanhempiensa seurassa. Autismikirjon häiriön kuntoutukseen on kehitetty paljon erityisesti applied behavior analytic –pohjaisia menetelmiä, mutta näiden rinnalle tarvitaan lapsen luontaiseen kasvuympäristöön tuotavia menetelmiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, vaikuttaako vanhempien ohjaus positiivisesti autismikirjolla olevien lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja kommunikointitaitoihin lapsen ollessa alle 36 kuukautta vanha. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka vanhempia on ohjattu ja millä tavalla kehitys ilmeni lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä ja kommunikaatiossa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin yhteensä kolmesta tietokannasta. Hakusanat valittiin vastaamaan mahdollisimman hyvin tutkimuksen aihetta ja koehakujen perusteella hakulausekkeeksi muodostui ”autism AND early intervention AND (parent counselling OR parent coaching OR parent education) AND communication”. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vuosina 2011-2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoon valittiin vain tutkimuksia, jotka koskivat alle 36-kuukautisia lapsia ja heidän vanhempia ilman liitännäisdiagnooseja. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempiin keskittyvällä ohjauksella ja kouluttamisella havaittiin olevan positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Kuitenkin tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään, mikä kertoi jatkotutkimuksen tarpeesta. Vanhempia ohjattiin tunnistamaan lapsensa kehitystaso ja mukauttamaan omaa toimintaansa lapsen kommunikointialoitteiden mukaan. Lisäksi heille opetettiin autismikirjon häiriön kuntoutuksen kannalta keskeisiä teemoja. Lasten sosiaalinen käyttäytyminen ja kommunikointi paranivat erityisesti reseptiivisen kielitaidon ja vanhempiin orientoitumisen kannalta, mutta kehitys ei pääsääntöisesti jatkunut intervention seurantajaksolla. Vanhempien ohjauksen ei havaittu vaikuttavan autismikirjon häiriön ydinoireisiin, mutta vanhempien ohjauksen todettiin olevan tarpeellista ydinoireisiin kohdennettujen interventioiden tukena.

The aim of this review was to investigate the associations between the fathers’ early depression after the birth of their child and the child’s behavior problems later in life. The possible mediators of the associations were also evaluated. There have been very few studies on early paternal depression and even fewer have investigated how the early depression is associated with the child’s behavior problems. However, as studies have repeatedly linked early maternal depression with children’s developmental challenges, such as behavior problems, it is plausible that similar associations could be found between early paternal depression and the child’s behavior problems. The research question is: How is the early paternal depression after the baby’s birth associated with the child’s behavior problems later in life? The literature search was conducted by using the OvidMedline and Google Scholar databases and search terms such as depression, father, infant, behavior problems, depressive symptoms, postpartum, child development and postnatal depression. The early paternal depression was found to be associated with the child’s later behavior problems. The associations were at least partly mediated by family factors, such as marital difficulties. Although the association between early paternal depression and later child behavior problems was independent from the early maternal depression, maternal depression seemed to at least partially mediate the association between paternal depression and the child’s behavior problems. The associations between paternal depression and the child’s symptoms were influenced by the gender of the child. However, the findings on gender differences were somewhat inconsistent. The early paternal depression might predispose the child to later behavioral problems and these problems might create long-term challenges in the child’s overall development. Thus far there is only a limited number of studies regarding the early paternal depression and its associations with the child’s behavior problems, and the findings have been slightly inconsistent. To support the well-being of both father and the child, this issue should be taken into account.

Tavoitteet. Tässä katsauksessa on tarkoituksena tarkastella videopelien psykososiaalisia ja kognitiivisia hyötyjä lapsille ja nuorille. Videopelit ovat nykyään lisääntyvissä määrin osa monien lasten ja nuorten arkea ja elämää, joten niiden vaikutusten tutkiminen tuo osaltaan olennaista tietoa koskien lasten ja nuorten hyvinvointia. Videopeleihin liittyvä tutkimus on painottanut pitkään ja melko yksipuolisesti videopelien haittoja lasten ja nuorten psykososiaaliselle hyvinvoinnille, vaikka videopelien pelaamisella näyttäisi tutkimusten valossa olevan myös monia hyötyjä koskien muun muassa lasten ja nuorten mielialaa, kognitiivisia kykyjä ja sosiaalisia suhteita. Menetelmät. Katsauksessa mukana olleet artikkelit käsittelivät videopelien pelaamiseen liitettyjä hyötyjä mielialan ja joidenkin kognitiivisten kykyjen kohentumiselle, sekä sosiaalisissa suhteissa tarvittaville ja hyödyllisille sosiaalisille taidoille. Artikkelit haettiin Helka-kirjaston, PubMedin sekä Google Scholarin tietokannoista englannin kielellä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaus vahvisti käsitystä siitä, että videopelit voivat aiemmin tutkituista haitoistaan huolimatta toimia lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin kannalta myös hyödyllisinä apuvälineinä paremman mielialan saavuttamiseen, kognitiivisten taitojen kehittämiseen, stressinhallintaan, vertaissuhteiden luomiseen ja ylläpitoon, sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Useat tutkimukset viittaavat esimerkiksi siihen, että yhteistyöllisten videopelien pelaaminen toisten kanssa saattaa lisätä prososiaalista käyttäytymistä myös silloin, kun videopeli sisältää väkivaltaa. Katsauksen kokonaiskuvasta voidaan tulla johtopäätökseen, että videopelejä ei voida pitää pelkästään lapsille ja nuorille haitallisena viihteenä, vaan ne tuovat myös useita potentiaalisia sovellusmahdollisuuksia hyvinvoinnin tukemiseen. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää päästä selville paremmin niistä peleihin ja niiden pelaajiin liittyvistä yksilöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, että miten videopeleistä saatavat haitat ja hyödyt painottuvat.