Browsing by Title

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on suurentunut riski käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tarkoituksena on vetää yhteen aiempaa tutkimusta kehityksellisen kielihäiriön rinnalla tyypillisimmin esiintyvistä tunne- ja käytösongelmien piirteistä. Toisena kiinnostuksen kohteena on, ovatko jotkin kielen osa-alueet vahvemmin yhteydessä ongelmalliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin tammikuussa 2023 Ovid Medline ja PsycInfo -tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (child developmental language disorder behavioral problems) OR (developmental language disorder OR specific language impairment OR language problem*) AND (emotio* problem* OR emotio* outcome* OR sosio* emotio* develop*) AND (behavio* problem* OR behavio* outcome* OR behavio* disorder*). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes päädyttiin kuuteen vuosien 2003–2021 aikana julkaistuun artikkeliin, joissa tutkittavien iät vaihtelivat 2–7-vuoden välillä. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisen kielihäiriön yhteydessä tunneongelmat olivat hieman yleisempiä, kuin käytösongelmat. Yleisin tunneoire oli vetäytyvyys, ja käytösoireista aggressiivinen käytös. Lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, voivat tarvita tyypillisiä lapsia enemmän tukea tunnesäätelytaitojen kehitykseen. Kielen osa-alueiden yhteyksistä tunne- ja käytösongelmiin ei saatu yhteneviä tuloksia. Merkitseviä eroja tunne- ja käytösoireiden ilmenemisessä ei tullut esille, kun verrattiin lapsia, joilla oli pelkästään tuottamisen ongelmia, lapsiin, joilla oli ongelmia sekä ymmärtämisessä että tuottamisessa. Tutkimuksissa, joissa kielellinen osaaminen jaettiin useampaan osa-alueeseen, ymmärtämiseen painottuvat ongelmat olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä tunne- ja käytösongelmiin. Yhtenäisemmän tutkimuksen tekeminen voisi antaa tärkeää tietoa puheterapiakuntoutuksen kohdentamisen kannalta.

Psychosomatic symptoms cause psychological and physiological distress for many individuals. They weaken person’s ability to take part in social interactions and act as a part of their society. Usually somatic symptom disorders are treated by primary care physician, but there is no specific cure for them. Trustworthy and stable relationship between doctor and patient is an important factor of the treatment. People who suffer from psychosomatic symptoms pay great attention to their bodily messages, and this often cause them feelings of distress. The aim of this thesis was to study, what kind of effects has been found in using body oriented interventions in treatment of somatic symptom disorders. Included interventions were mindfullness-, yoga-, and relaxation based interventions, and body awareness psychotherapy. According to the research data available, it seems that body oriented interventions could reduce symptoms of depression and anxiety, and improve the overall quality of life, for those who suffer from somatic symptom disorders. However, more studies are needed, before certain conclusions can be made.

Tavoitteet. Lapsen ennenaikainen syntymä on riski lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutussuhteen kannalta. Vanhempien kykyä tukea keskosena syntyneen vauvan turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista voivat heikentää vauvan terveyteen liittyvät huolet ja poikkeava viestintä, sekä se, jos vanhemmat eivät voi olla riittävästi läsnä lapsensa luona. Turvallinen kiintymyssuhde, jossa vanhempi vastaa tarkoituksenmukaisesti lapsen tarpeisiin, toimii myöhemmän kehityksen pohjana. Keskoslasten kanssa työskentelevän puheterapeutin on tiedettävä, miten auttaa vanhempia vastavuoroisen vuorovaikutuksen ja turvallisen kiintymyssuhteen rakentamisessa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittä, mitä menetelmiä sairaaloissa käytetään keskosten ja vanhempien kiintymyssuhteen tukemiseksi ja mitkä niistä ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Millaisia menetelmiä käytetään sairaaloissa keskosen ja vanhempien välisen turvallisen kiintymyssuhteen tukemiseksi? 2. Mitkä näistä menetelmistä ovat osoittautuneet vaikuttaviksi? Haku suoritettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoissa, hakulauseke oli (preterm* OR Infant. Premature) AND (”parent-child relations” OR ”parent-child interaction*”) AND (intervention* OR therap*) AND attatchment*. Lopullinen aineisto sisältää viisi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2006-2019, jotka käsiteltiin laadullisen soveltavan sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin viittä menetelmää, joiden yhtenä tavoitteena oli tukea keskoslapsen ja vanhempien välistä kiintymyssuhdetta. Menetelmistä kiintymyssuhteeseen vaikuttivat positiivisesti Early Fatherhood Intervention Program, Parent Participation Improvement Program, muunneltu the Mother-Infant Transaction Program ja kenguruhoito. Video Intervention Guidance -menetelmällä ei havaittu vaikutusta kiintymyssuhteeseen. Tutkimuksissa viitattiin turvallisen kiintymyssuhteen sijaan yleisesti lapsen ja vanhemman väliseen siteeseen ja vanhemman sensitiiviseen toimintaan, joten ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ei saatu yksiselitteistä vastausta.

Tavoitteet. Keskustelunanalyysin menetelmää on käytetty paljon afasian, aikuisten hankitun kielihäiriön, tutkimuksessa, ja saatua tutkimustietoa on voitu hyödyntää afasiakuntoutuksessa. Aiemmassa kieli- ja/tai kommunikaatiohäiriöisten lasten vuorovaikutuksen keskustelunanalyyttisessä tutkimuksessa on tarkasteltu mm. kielihäiröisen lapsen tekemiä korjausaloitteita, kuulovammaisen lapsen puheen ja vuorovaikutuksen kehittymistä sisäkorvaistutteen asettamisen jälkeen ja lapsen ja puheterapeutin välistä puheterapiavuorovaikutusta, mutta tutkimusta keskustelunananalyysin soveltavasta käytöstä ei juuri ole. Kandidaatintutkielmani tarkoituksena oli kartoittaa keskustelunanalyysin menetelmän käyttöä lasten suorassa ja epäsuorassa puheterapiassa kymmenen viimeisimmän vuoden aikana ja pohtia, mitä hyötyä menetelmän käytöstä voi olla lasten puheterapiassa. Tutkielman tutkimuskysymykset kuuluivat: ”Mitä lasten puheterapiassa on nostettu keskustelunanalyyttisen tutkimuksen kohteeksi?” ja ”Minkä lapsen kielen ja/kommunikaation häiriöiden puheterapian yhteydessä keskustelunanalyysiä on käytetty?” Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin aineistohaun kautta kolmesta kansainvälisestä viitetietokannasta. Aineisto koostui yhdeksästä vertaisarvioidusta artikkelijulkaisusta, jotka olivat ilmestyneet kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä vuosina 2007–2016. Tulokset ja johtopäätökset. Keskustelunanalyyttiset tutkimuskohteet jakautuivat kolmeen ryhmään: puheterapeutin ammatillisiin käytänteisiin, kieli- ja/tai kommunikaatiohäiriöisen lapsen vuorovaikutustaitoihin ja keskustelunanalyysin soveltavaan käyttöön. Menetelmää oli käytetty kehityksellisten kielihäiriöiden, autisminkirjon häiriön ja vaikean kuulovamman puheterapian yhteydessä. Menetelmän avulla voi tutkia empiirisesti ja systemaattisesti sekä puheterapia-asiakkaan että puheterapeutin vuorovaikutuskäyttäytymistä. Saatua tietoa voi hyödyntää puheterapeuttien koulutuksessa ja ammatillisessa kehittymisessä. Menetelmä antaa lapsen vuorovaikutuksesta tietoa, johon ei yleensä päästä käsiksi kielellisten testien kautta ja jota voidaan käyttää hyväksi dynaamisessa arvioinnissa.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

The purpose of this review was to examine the association between language skills and emotion regulation in preschool children. The association has been shown with several different methods, three of which were reviewed here. First, studies have shown that difficulties and delays in language development often co-occur with emotional difficulties and conduct disorders. Second, inner speech can be used in guiding one's thoughts and actions and third, conversation-based interventions can affect emotional competence including regulation skills. In addition, it was examined which aspects of language are most significant in regard to emotion regulation and it was also considered what might be the mediating mechanisms between language and emotion regulation in light of current research. Children with specific language impairment were twice as likely to have emotional difficulties relative to typically developed children and difficulties were more frequently clinical or disorder level. Children with better language skills used more internalized private speech. Using more internalized private speech was associated with less anger expression and made it possible for those children to use better regulation strategies. Conversation-based interventions had an effect to children's emotional competence including regulation skills and prosocial behaviour. Studies showed that vocabulary size was a significant predictor of regulation skills.

Pain is a common symptom among cancer patients, and its occurrence may result from cancer itself, cancer treatment and/or other non-cancer health problems. Cancer pain is usually treated medically. After the development of the biopsychosocial model of pain it was understood that psychological factors affect the pain experience. Nonpharmacologic interventions are generally the basis of pain management, and psychological interventions significantly contributes to the management of cancer pain. This review examines evidence for psychological interventions that can be used to reveal adults’ cancer pain. The literature search was conducted in one database, PubMed, and the search was limited to years 2010-2019. The search was made using two keyword combinations: 1) psycholog* and oncological pain, and 2) psychological intervention and oncological pain. Articles were chosen by reviewing titles and abstracts. In addition, reference lists of the chosen articles were reviewed to identify additional relevant articles. Articles addressing examination or operation related pain were excluded as well as studies that included children or adolescents. Psychological interventions used in cancer pain management can be divided into skill based and education-based interventions. In skill-based interventions the patient learns concrete coping strategies. In addition, they aim at changing the way the patient interprets pain. In education based interventions the patient acquires information about the disease, analgesic medications, and effective communication regarding pain with health care providers. According to meta-analyses psychological interventions were effective in managing cancer pain. They affected both pain severity and inconvenience. Studies focusing only one intervention type showed partially similar results. Mindfulness-based programs were the most promising of the skill-based interventions. The evidence for hypnosis and yoga was weak, so more research is needed before any clear conclusions can be made. All education-based interventions were effective in managing cancer pain. Thus, pain education seems to be beneficial regardless the way it is implemented.

Iso osa modernista psykedeelitutkimuksesta on keskittynyt makroannoksiin, mutta moderni psykedeelitutkimus on kääntänyt katseensa myös mikroannosteluun ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena oli perehtyä uusimpaan mikroannostelusta tehtyyn tutkimustietoon, psykedeelien käyttöön ja niiden tutkimukseen liittyviin riskeihin, psykedeeliavusteiseen psykoterapiaan sekä mielenterveyden ammattilaisten asenteisiin klassisia psykedeelejä kohtaan. Aineisto haettiin Google Scholar-tietokannasta hakusanoilla “classical psychedelics”, “microdosing”, “psychedelic-assisted therapy” ja “mental health professionals’ attitudes toward psychedelics”. Katsaukseen valikoitui mukaan viisi (5) mikroannostelun itsearvioituja vaikutuksia kartoittavaa tutkimusta sekä 11 modernia psykedeelien mikroannostelututkimusta, joista seitsemässä (7) oli kokeellinen tutkimusasetelma. Tämän lisäksi katsaukseen otettiin mukaan kolme (3) mielenterveyden ammattilaisten asenteita kartoittavaa tutkimusta. Psykedeelien mikroannostelu koettiin pääsääntöisesti hyvinvointia edistävänä toimintana ja motiivit siihen olivat terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. Mikroannostelun todettiin olevan turvallista ilman mainittavia haittavaikutuksia. Mikroannostelemalla psykedeelejä saatiin aikaan subjektiivisia vaikutuksia sekä muutoksia visuospatiaalisessa muistissa, ajan havaitsemisessa ja kognitiivisessa joustavuudessa. Mikroannostelun havaittiin vaikuttavan myös aivojen konnektiivisuuteen. Odotus- ja plasebovaikutusten rooli kuitenkin korostui tutkimustuloksissa. Mielenterveyden ammattilaisten asenteet psykedeelien hyödyntämisestä psykiatrisen hoidon tukena olivat varovaisen positiivisia, mutta tarve lisätä ammattilaisten tietämystä psykedeeleistä ilmeni ammattilaisten asenteita kartoittavasta tutkimuksesta. Satunnaistettujen, plasebokontrolloitujen tutkimusten tarve on suuri. Tarvitaan lisää vertaisarvioitua kokeellista tutkimustietoa, jotta psykedeelien mikroannostelun integroiminen terapeuttiseen viitekehykseen psykedeelisten ja psykolyyttisten hoitomuotojen rinnalle olisi käytännön tasolla mahdollista. Psykedeelien mikroannostelu saattaa johtaa hienovaraisiin muutoksiin, joiden kokeellinen tutkimus on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Psykedeeleihin ei tule suhtautua ihmelääkkeenä, vaan lupaavana hoitokeinona muiden joukossa.

Skitsofrenia on pitkäkestoinen psykoottinen häiriö, johon kuuluu kognitiivisen toimintakyvyn laskua. Kognitiivisten oireiden on havaittu olevan yhteydessä skitsofreniapotilaiden arjen toimintakykyyn ja koettuun elämänlaatuun. Kognitiivinen remediaatioterapia on interventiomuoto, jonka tavoitteena on kuntouttaa potilaan kognitiivista toimintakykyä kognitiivisten tehtävien ja strategiaharjoittelun avulla. Tämän katsauksen tavoitteena on antaa yleinen kuva kognitiivisesta toimintakyvystä skitsofreniassa sekä kognitiivisen remediaatioterapian sisällöstä ja tehokkuudesta. Katsauksen aineisto etsittiin PubMed- ja PsycINFO- tietokannoista. Sisällytetyt tutkimukset ja katsaukset valittiin relevanssin, julkaisupäivämäärän ja laadukkuuden mukaan. Uudempia tutkimuksia suosittiin, mutta myös vanhemmat, korkealaatuiset tutkimukset huomioitiin. Kognitiivinen remediaatioterapia on tutkitusti tehokas keino skitsofreniapotilaiden kognitiivisen ja funktionaalisen toimintakyvyn kuntouttamiseen. Sen hyödyt ovat korostuneita etenkin silloin, kun CRT-interventio on yhdistetty tavanomaiseen psykiatriseen kuntoutukseen. Lisätutkimusta tarvitaan muun muassa CRT:n taustalla vaikuttavien mekanismien ymmärtämiseksi.