Browsing by Title

Animal-assisted interventions aim to enhance human health, wellbeing and quality of life. The goal is to support and improve physical, psychical and social competence of an individual. Animal-assisted interventions have gained interest in Finland and the methods involving a therapy animal have been commonly utilized in psychotherapy as well as in physiotherapy. Interestingly, speech therapists are also interested in incorporating animals, especially dogs, into different speech therapy processes. In fact, there are already several Finnish speech therapists who offer canine-assisted speech therapy to their clients. The aim of this study is to review pros and cons of utilizing animal-assisted intervention methods in autism speech therapy. The study focuses especially on social interaction difficulties typically manifested in children with autism spectrum disorder. Systematic retrieval of literature was conducted by using keywords, such as animal-assisted therapy, canine, dog, autism spectrum disorder, communication, social, and their combinations. Altogether seven scientific articles were selected for further investigation. Content of these selected publications was analyzed qualitatively. The thesis aims to answer whether canine-assisted intervention methods can support autism speech therapy process and what kind of effects canine-assisted interventions have been reported to have on children with autism spectrum disorder. Canine-assisted interventions have shown potential as beneficial occupational therapy method for children with autism. Canine-assisted interventions increased social interaction among children with autism spectrum disorder. Positive changes were also observed in prosocial behavior as well as in verbal communication. A therapy dog was seen as a motivator and social catalyst that made situations requiring social interaction more pleasant thus explaining the positive changes seen in autistic children. These observed positive changes in autistic children in the presence of a therapy dog support the idea that, when applied properly, canine-assisted therapy methods could in fact enhance therapy progress and help autistic children reach the specific goals set for therapy. Although practical experiences may support the use of a dog in speech therapy, more research from logopedic point of view is needed so that the use, efficiency and benefits of animal-assisted intervention methods in speech therapy could be based on research.

Vuorovaikutteisen kirjojen lukemisen tiedetään lisäävän lasten kielellisiä taitoja. Jaetulla vuorovaikutteisella lukemisella on vahva tutkimusperusta tyypillisesti kehittyneiden, riskiryhmässä olevien sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten kielellisenä interventiona. Vähemmän on kuitenkin tietoa jaetun lukemisen käytöstä erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten kanssa ja erittäin vähän niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli koota tutkimustietoa jaetun lukemisen menetelmistä kommunikoinnin kuntoutuksessa lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksessa selvitetään, miten jaetun lukemisen menetelmiä käytetään niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö ja millainen vaikutus jaetun lukemisen menetelmien käytöllä on kommunikoinnin taitoihin lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin aiheen perus-teella EBSCO, ERIC ja LLBA -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tuloksissa esiintyisi autismin kirjoon sekä jaettuun lukemiseen viittaavat englanninkieliset termit. Aineistoon hyväksyttiin vain vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, joissa koehenkilöinä oli lapsi tai lapsia, joilla on autismin kirjon häiriö, ja joissa käytettiin jotain jaetun lukemisen menetelmää. Tulokset osoittivat, että jaetun lukemisen tilanteita oli muokattu vastaamaan niiden lasten tarpeita, joilla on autismin kirjon häiriö. Muokkauksia oli tehty sekä lukutilanteissa käytettävään materiaaliin että aikuisen toimintaan lukutilanteissa. Tulokset ovat yhteneviä muiden erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten parissa tehtyjen jaetun lukemisen interventiotutkimusten kanssa. Aineiston vähäisten koehenkilö- ja tutkimusmäärien sekä tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi tulosten jaetun lukemisen vaikutuksista kommunikointiin ei voida ajatella olevan merkittäviä vaan tutkimustietoa tarvitaan lisää. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää lupaavina, sillä niiden perusteella sekä lasten lukutilanteisiin osallistuminen että ymmärtämistaidot kehittyivät muokattujen jaetun lukemisen menetelmien avulla. Puheterapeuttien tulisi osata käyttää lasten kielellisiä taitoja kehittäviä jaetun lukemisen menetelmiä ja neuvoa niitä lapsen vanhemmille sekä kasvattajille päiväkodeissa ja kouluissa.

Logopedisellä tutkimuskentällä kaksikielisten lasten normatiivisesta kielellisestä kehityksestä ei ole yhtä selkeää linjaa, minkä takia kaksikielisyydestä tarvitaan lisää tutkimusta puheterapeuttisen arvioinnin ja kuntoutuksen tueksi. Koodinvaihdolla tarkoitetaan kahden kielen omaksumiseen kuuluvaa ilmiötä, jossa lapsi vaihtaa kieltä puhuessaan yhden lausuman tai lauseen sisällä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, millä tavoin toisen kielen dominanssi ilmenee simultaanisesti kaksikielisten lasten koodinvaihdossa ja miten ikä tai kielitaito määrittelevät koodinvaihdon dominanssia lapsen puheessa. Lisäksi halutaan selvittää, mitä menetelmiä näiden tutkimusongelmien arvioinnissa käytetään. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa tarkasteltavat artikkelit etsittiin Scopus ja Ovid Medline- tietokannoista. Hakulausekkeena oli ((bilingual* OR “dual* language*” OR “bi-lingual*”) AND (“code-switch*” OR codeswitch* OR “code switch”) AND (child* OR preschool* OR toddler*) AND NOT (“sign language*”)). Tutkielmaan valittiin lopullisesta 44: stä hakutuloksesta neljä artikkelia ja yksi haettiin käsin poimintana. Hakusanat esiintyivät artikkeleiden abstraktissa, otsikossa tai avainsanoissa. Artikkelit olivat englanninkielisiä ja ne oli julkaistu vuosien 2014–2022 välillä. Aineiston analyysissa keskityttiin erityisesti tulos- ja pohdintaosion analysointiin, jotta varmistuttiin siitä, että artikkelit vastaavat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tulokset taulukoitiin, jotta niitä oli helpompi analysoida sekä verrata tutkimuksia keskenään. Tutkimusten tavoitteena oli tutkia kielten välistä dominanssia. Tutkimustulosten perusteella saatiin yhteneväisiä tuloksia koodinvaihdon dominanssin ilmenemisen osalta neljässä viidestä tutkimuksessa. Kielitaito ja/tai ikä määrittelevät koodinvaihdon dominanssia kaikissa paitsi yhdessä tutkimuksessa. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta simultaanisesti kaksikielisten lasten normatiivisesti kielen kehityksestä ja siihen liittyen koodinvaihdosta ja dominanssista. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta puheterapeuttinen arviointi ja diagnosointi helpottuu sekä osataan tunnistaa epätyypillinen kielellinen kehitys.

Tavoitteet. Pitkään on ajateltu, että afasiasta toipuminen ajoittuu lähes ainoastaan ensimmäisen vuoden ajalle sairastumisesta. Tutkimusta toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa on tehty verrattain vähän. Näyttö siitä, että toipumista voi tapahtua myös afasian kroonisessa vaiheessa jopa vuosien ajan, lisääntyy kuitenkin vähitellen. Aivovaurioon liittyvien tekijöiden, kuten afasian vaikeusasteen sekä vaurion sijainnin ja laajuuden, on aiemmissa tutkimuksissa esitetty ennustavan afasiasta toipumista demografisia tekijöitä, kuten sukupuolta ja ikää, paremmin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä tällä hetkellä tiedetään toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa. Tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kroonisesta afasiasta toipumiseen. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Ovid Medline ja Web of Science -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin tutkimusaihetta kuvaavista englanninkielisistä hakusanoista aphasia (afasia), long-term (pitkäaikainen) ja recovery (toipuminen). Aineistoon valikoitui otsikon, abstraktin ja lopulta koko tekstin tarkastelun perusteella viisi alkuperäistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Kaikissa tutkimuksissa tutkittiin joko kroonisesta afasiasta toipumista, siihen vaikuttavia tekijöitä, tai molempia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten mukaan suuri osa kroonista afasiaa sairastavista toipui ainakin jossain määrin. Tuloksissa oli merkkejä sekä spontaanista toipumisesta että kuntoutuksen aikaansaamasta toipumisesta. Eniten toipumista ennustivat aivovaurioon liittyvät tekijät, joita olivat vaurion sijainti Wernicken alueella sekä afasian vaikeusaste ja fonologisten ja semanttisten kykyjen taso sairastumisen varhaisvaiheessa. Demografiset tekijät, kuten sukupuoli ja koulutustaso, eivät vaikuttaneet toipumiseen. Tutkittavien sairastumisiän suhteen tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kroonisen afasian toipumisennuste saattaa olla valoisampi, kuin aiemmin on ajateltu. Yhä on kuitenkin epäselvää, miksi osa potilaista toipuu ja osa ei. Lisää tutkimusta tarvitaan sekä toipumisesta että siihen vaikuttavista tekijöistä pitkäaikaisten toipumisennusteiden tekemisen tueksi sekä kuntoutukseen käytettävien resurssien kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisesti.

Tavoitteet: Biseksuaaleja on tutkittu rajallisesti omana ryhmänään, joten heidän hyvinvoinnistaan tiedetään edelleen vähän. On havaittu, että biseksuaalien hyvinvointi on alentunut verrattuna heteroihin ja usein myös homoihin. Näitä eroja hyvinvoinnissa voidaan selittää vähemmistöstressimallilla. Biseksuaaleilla on omia erityisiä stressitekijöitään, kuten binegatiiviset asenteet, jotka liittyvät usein käyttäytymiseen parisuhteissa. Toisin kuin homoilla ja heteroilla, parisuhteet eivät välttämättä lisää biseksuaalien hyvinvointia, sillä binegatiivisia asenteita on homoilla sekä heteroilla ja ne voivat ilmetä parisuhteessa. Lisäksi hetero- ja homoyhteisöjen suhtautuminen biseksuaaliin voi riippua kumppanin sukupuolesta. Tässä katsauksessa haluankin selvittää, miten kumppanin sukupuoli vaikuttaa biseksuaalien hyvinvointiin. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Pubmed ja Goolge Scholar -tietokannoista hakusanoilla “bisexuality”, “well-being”, “relationship satisfaction”, “partner gender”, “binegativity”ja löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita hyödyntämällä. Tulokset ja johtopäätökset: Biseksuaalien naisten kohdalla vaikuttaisi siltä, että naiset voivat keskimäärin paremmin suhteissa naisten kuin miesten kanssa. Tähän voi vaikuttaa miesten kanssa olevien naisten kokema syrjintä homoyhteisöltä ja mieskumppanin mahdollisesti suurempi negatiivisten asenteiden määrä. Miesten kohdalla samanlaista yhteyttä ei löydetty kumppanin sukupuolen ja hyvinvoinnin välillä, vaan tulokset olivat ristiriitaisia. Vaikuttaisi siltä, että miesten kohdalla kumppanin sukupuoli vaikuttaa enemmän negatiivisten asteiden tyyppiin eikä määrään. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa ottaa kumppanin seksuaalinen suuntautuminen huomioon sekä selvittää mikä on kumppanin binegtiivisten asenteiden rooli verrattuna ulkopuolisten binegatiivisiin asenteisiin, sillä siitä ei ole juuri tutkimusta.

Tavoitteet. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi ja todistaminen ovat perusta näyttöön perustuvalle puheterapialle. Koska kuntoutus on usein monialaista ja –tahoista, on tuloksia kuitenkin vaikea mitata, ja vaikuttavuutta mittaavia menetelmiä tarvitaan lisää. Experience Sampling –menetelmä on jäsennelty päiväkirjamenetelmä, jolla kerätään tutkittavan omia subjektiivisia kokemuksia itsearvioinnin muodossa ihmisen omasta toiminnasta, tunteista ja muista jokapäiväisen elämän osatekijöistä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää miten Experience Sampling –menetelmää on aikaisemmissa tutkimuksissa käytetty, kuinka menetelmä soveltuu käyttäytymisen muutoksen arvioimiseen ja miten menetelmää voitaisiin hyödyntää puheterapian vaikuttavuuden arvioinnissa. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina ja –lausekkeena käytettiin ((momentary assessment technique) OR (experience sampling method) OR (ecological momentary assessment) OR (ambulatory assessment) OR (event sampling) OR (beeber studies) OR (structured diary method) OR (intensive longitudinal assessment) OR (real-time data capture study)) AND (rehabilitation OR treatment OR therapy OR intervention OR enhance OR improv*) AND (effective* OR efficacy OR success) AND (assessment OR evaluation OR estimate). Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus ja Ebscohost –tietokannoista. Lopullinen aineisto sisälsi viisi vertaisarvioitua tutki-musartikkelia vuosilta 2012-2020. Aineisto analysoitiin laadullisesti soveltaen sisällönanalyysin keinoja. Tulokset ja johtopäätökset. Experience Sampling –menetelmää oli käytetty kuntoutuksen vai-kuttavuuden arviointiin sekä yksin että soveltaen osana interventiota. Saadut tulokset olivat luotettavia, kun menetelmän edut ja rajoitteet oli otettu huomioon tutkimusta tehdessä ja tuloksia analysoitaessa. Experience Sampling –menetelmä sopii suuntaa-antavasti myös logopediseen viitekehykseen tutkittaessa subjektiivisia kokemuksia.

Human larynx is located lower compared to the location of larynx in closely related species. The descended larynx is related to ability to speak and has been considered unique to human. The descent of the larynx enables the two-tube configuration of the vocal tract with equally long horizontal and vertical parts. This configuration is optimal for vocalization. However, because of the descended larynx, human adults have lost the ability to swallow while eating. This ability is found in most mammals and also in human infants. In this literature review, I will answer the question of how does the descended larynx affect human voice by referring to six systematically retrieved articles. The aim of this study is to describe the descended larynx from anatomical and evolutionary perspectives and thus increase logopedical knowledge. The studies referred in this review showed that descended larynx is also found in many other mammals besides human. This indicates the non-phonetic function of lowered larynx. However, because of the descended larynx, the human vocal tract is optimal for speech and for producing as large range of speech sounds as possible. Thus, descended larynx may have created evolutionary advantage by enabling larger repertoire of signals. In addition, studies show that the descended larynx is related to sexual dimorphism. One indication of human voice sexual dimorphism is the ability of males to produce lower formats than females.

Tavoitteet: Kuulovamman merkittävimmät vaikutukset pienillä lapsilla liittyvät kielen ja kommunikaation kehitykseen. Kehittyvällä teknologialla on tärkeä rooli kuulovammaisten lasten puhekielen kehityksessä, ja vastasyntyneiden yleistyneet kuulonseulonnat ja aikaistuneet interventiot ovat nostaneet odotuksia siitä, että kuulovammaisten lasten kielen kehitys saavuttaisi normaalikuuloisten verrokkien taidot. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Varhainen sanasto on yhteydessä moniin kielellisiin taitoihin. Lisääntynyt tieto kuulovammaisten lasten sanaston kehityksestä voisi ohjata sanaston kehitykseensä kohdistuvia odotuksia, antaisi varhaista tietoa puheterapeuttisen intervention tarpeesta ja antaisi suuntaa kuntoutuksen ja ohjauksen keinoille ja tavoitteille. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisilla menetelmillä kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kokoa on tutkittu, ja mitä tuloksia kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koon kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on saatu uusimmissa tutkimuksissa. Menetelmät: Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed ja Scopus -tietokannoista hakulausekkeella: (“hard of hearing” OR “deaf” OR “hear ing imp*” OR “hearing loss” OR “hearing aid*” OR “cochlear implant*”) AND (“vocabulary” OR “lexicon”) AND (“child*”). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta vuosina 2021–2022 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuulovammaisten lasten tuottavaa sanastoa arvioitiin normaalikuuloisille lapsille kehitetyillä menetelmillä, mikä on aiemman tiedon valossa yleistä. Ryhmätasolla kuulovammaisten lasten tuottava sanasto kasvoi merkitsevästi ajan myötä. Aiempi tutkimus on ristiriitainen sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanasto verrattavissa normaalikuuloisiin ikäverrokkeihin. Tässä tutkielmassa kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koko oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta merkitsevästi pienempi kuin normaalikuuloisilla verrokeilla. Sekä aiempi tutkimus että tämän tutkielmat tulokset olivat ristiriitaisia sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kasvu verrattavissa normaalikuuloisiin lapsiin, ja mitkä tekijät vaikuttavat kuulovammaisten lasten tuottavaan sanastoon. Kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koosta, kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä etenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan lisätutkimusta

Tavoitteet. Kuulovammat voidaan nähdä puheen ja kielen kehityksen riskitekijänä, sillä toimivaa kuuloaistia tarvitaan puhekielen omaksumiseen. Kuulovammat voidaan nähdä myös riskitekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen luomisessa. Kuulovamman huomioon ottaminen sekä tämän puuttuvan aistin oikeanlainen kompensoiminen vuorovaikutustilanteissa voi olla hyvinkin haastavaa kuuleville vanhemmille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ne vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen osatekijät, jotka ovat yhteydessä kielellisiin taitoihin kuulovammaisilla lapsilla ja mikä on yhteyden suunta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä yritettiin löytää keinoja kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tietokanoissa, jotka sisältävät tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoina käytettiin: parent-child, interaction/relation, maternal sensitivity, hearing, loss/impair, launguage, ability/development. Hakulausekkeeksi muodostui: ((parent-child AND (interaction OR relation) OR maternal sensiti-vity) AND ((hearing AND (loss OR impair*)) AND (language AND (ability OR development OR skills)). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen yhteyksiä kielenkehitykseen, kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä keinoja, joilla voisi tukea kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välistä vuorovaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat: kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välinen hyvä vuorovaikutus oli yhteydessä hyviin kielellisiin taitoihin. Nuorilla (29-45 kk ikäisillä) kuulovammaisilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan jaetun tarkkaavuuden tilanteet olivat lyhyempiä ja niitä oli myös määrällisesti vähemmän verrattuna normaalikuuloisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Kuulovammaisten lasten vanhemmat myös vastasivat enemmän multimodaaliseen eli useamman kuin yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kuin vain yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kommunikointiyritykseen. Normaalikuuloisten lasten vanhemmat vastasivat yhtä herkästi kumpaankin kommunikointiyritykseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välisellä vuorovaikutuksella on yhteys lapsen kielenkehitykseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua yhteyksien vaikuttavuudesta.

Tavoitteet. Suurin osa kuulovammaisista lapsista syntyy normaalisti kuuleville vanhemmille, joiden oma kuuloympäristö poikkeaa lapsensa omasta. Musiikki on usein tärkeä osa ihmisten arkea. Suomalaisten kuulovammaisten lasten musiikin harrastaminen on kuitenkin vähäistä, vaikka musiikin harrastamisesta olisi hyötyä myös kuulovammaisten lasten kielelliselle kehitykselle. Aikaisempi tutkimus aiheesta on keskittynyt etenkin kielen kehityksen jälkeen kuulovamman saaneiden sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten tutkimukseen. Näissä tutkimuksissa on havaittu musiikista nauttimisen olevan heikompaa kuin ennen sisäkorvaistutteen saamista. Nauttimisen mittaamiseen ei myöskään ole vakiintunutta tapaa. Suomessa asennetaan 30 lapselle sisäkorvaistute vuosittain, ja puheterapeuttinen kuntoutus on näiden lasten elämässä tärkeää. Menetelmä. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoista tammikuussa 2023 hakulausekkeella (”cochlear implant” OR ”hearing aid” OR “hearing impairment” OR ”hearing deficit” OR deaf) AND (child* OR pediatric) AND (“music enjoyment” OR “music appreciation”). Tiedonhaun tuloksena tutkimusaineisto muodostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2022. Artikkelit oli kaikki julkaistu eri maissa. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa artikkeleissa oli hyödynnetty eri menetelmää nauttimisen mittaamiseen. Menetelminä hyödynnettiin useimmiten kyselyä, jonka joko lapsi itse tai lapsen vanhemmat täyttivät. Yhdessä tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmää, jossa lapsen käytöstä havainnoitiin. Tulosten perusteella lapset pääosin nauttivat musiikista kuulovammasta huolimatta, ja tämä tulos toistui lasten iästä tai asuinmaasta riippumatta. Uutta tutkimusta kuitenkin tarvitaan, sillä tällä hetkellä käytössä ei ole yhtä vakiintunutta tapaa mitata musiikista nauttimista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä puheterapiatyössä motivoivan kuntoutuksen suunnittelemiseen sekä ohjaamaan perheitä musiikin harrastamiseen. Jatkotutkimusta tarvitaan esimerkiksi vakiintuneemman menetelmän kehittämiseen ja lasten ja nuorten oman mielipiteen selvittämiseen.