Browsing by Title
Now showing items 173-192 of 429
-
(2023)Tavoitteet: Dissosiaatio on mielen puolustusmekanismi, joka ilmenee usein trauman yhteydessä tai sen jälkeen. Se voi vaikuttaa moniin mielen toimintoihin, kuten muistiin, havainnointiin, tietoisuuteen ja identiteettiin, sekä ilmetä irrallisuutena omista ajatuksista, tunteista tai ympäristöstä. Etenkin lapsuudessa ilmenevän dissosiaation vaikutuksista mielenterveyteen tiedetään kuitenkin vähän. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella lapsuudessa ilmenevää dissosiaatiota ja dissosiaation vaikutuksia myöhempään mielenterveyteen. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta varten hain tutkimuksia PubMed ja Google Scholar -tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja ”dissociation”, ”children”, ”adolescents”, ”mental health”, ”outcomes” ja ”role” syksyn 2023 aikana. Lisäksi hyödynsin aiheeni kannalta merkityksellisten artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimustulosten perusteella dissosiaatio vaikuttaa olevan erityisesti kytköksissä itsetuhoisuuteen ja saattaa toimia välittäjänä kaltoinkohtelun ja mielenterveyshäiriön kehittymisen välillä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tutkimusta on kuitenkin rajallisesti, ja lisätutkimuksen tarve on ilmeinen. Täydentävää tutkimusta tarvitaan laajentamaan ymmärrystä dissosiaatiohäiriöistä ja niiden vaikutuksista, jotta voidaan kehittää tehokkaampia interventioita.
-
(2017)Traumatic childhood experiences predispose psychiatric symptoms in adulthood. Sexually abused children have more behavioral problems, depressive symptoms, feel more shame and have lower self-esteems compared to other children. Borderline personality disorder (BPD) is characterized by fear of abandonment, aggression towards self and others, difficulty of controlling feelings and behavior, instability of identity and self-destructive behavior, and these traits could hypothetically stem from shameful and traumatic childhood experiences. BPD has a relatively strong genetic component, but the specific etiological factors are still unclear. In this review, the aim is to see whether there is a connection between child sexual abuse and BPD, how specific forms of abuse correlate with BPD and ultimately, to show whether child sexual abuse is a relevant factor in the etiology of BPD. Studies show that childhood sexual abuse was significantly common in the histories of people with BPD. People suffering from BPD had experienced childhood sexual abuse more often than people with depression, schizophrenia or healthy controls had. However, there was no difference in the prevalence of sexual abuse between BPD and other personality disorders. In these studies, there was no difference in the familiarity of the perpetrator, but on average people with BPD had experienced sexual abuse slightly earlier in childhood. Reliable conclusions could not be made about duration, frequency, seeking help, nature of abuse or use of force due to scarcity and narrow focus of previous research on the subject. The results presented in this review suggest that childhood sexual abuse does not play a part in the development of BPD as an independent causative factor. However, the lack of uniform usage of the term ”sexual abuse” and the interrelatedness of sexual abuse, other forms of abuse and family environmental factors all pose challenges for interpreting the results. The observed connection between BPD and childhood sexual abuse could be explained by the cumulative problems associated with underprivileged families, which can result in neglect and thus being more vulnerable to abuse. Additional longitudinal and meta-analytical research is needed to clarify the connections.
-
(2019)Psychotic disorders are quite rare but severe mental disorders. For example, the life time prevalence for schizophrenia is only 0.5 %, whereas the life time prevalence for psychotic symptoms is approximately 5 - 6 %. Psychotic symptoms can predict problems with mental health and they are often considered to be early signs of the beginning of a psychotic disorder. Psychotic disorders can cause impairments in a person’s ability to handle daily tasks and they are known to have a negative impact on the general quality of life. Therefore, it is extremely important to recognize factors that may cause psychotic disorders in order to prevent their development. It is known, that psychotic symptoms and psychotic disorders can be explained by multiple different factors, but it has been suggested that childhood sexual abuse is one of these explaining factors. However, victims of sexual abuse will not always develop a psychotic disorder. Therefore, it is especially important to understand, which of the underlying factors could possibly transmit or moderate the link between childhood sexual abuse and psychotic symptoms. When the association is known, victims of sexual abuse can be supported properly. For the literature selection of my thesis, I chose studies which discussed psychotic symptoms of persons with sexual abuse history in childhood as well as studies, which examined traumatic childhood experiences retrospectively of patients with first-episode psychosis. In addition, the literature selection included population based studies, which examined both sexual abuse history in childhood and psychotic symptoms from randomly selected sample. Many of the studies used retrospective self-report questionnaires in the collection of data, while there were also some studies where data was based on medical records. In my thesis I examine the link between childhood sexual abuse and psychotic symptoms and especially that which factors have an impact on such link and which moderate it. The symptoms of general psychopathology, such as anxiety, are essential factors transmitting the link. Additionally, other childhood trauma experiences also have an impact on the link: emotional and physical abuse transmit the path to the positive psychotic symptoms whereas physical neglect mediates the path to the negative symptoms. It is also known, that the link between sexual abuse and psychotic symptoms is stronger with females than males. Childhood sexual abuse is strongly associated with psychotic symptoms. Therefore, psychotic symptoms increase the risk of developing psychotic disorder and hence, it is important to take notice for the showing symptoms as soon as possible.
-
(2017)Studies have shown that significant proportion of people with eating disorders have reported childhood sexual abuse. However, the link between childhood sexual abuse and eating disorders is still unclear. Eating disorder is a severe condition, and therefore it is important to find out the mechanisms underlying it. The purpose of current thesis is to examine whether there is an association between childhood sexual abuse and eating disorders later in life. Studies on this subject are mostly cross-sectional – therefore, the existence of causal links remains unclear. The few longitudinal studies evaluating the link between childhood sexual abuse and eating disorders have produced mixed results. From a biological point of view, the link between childhood sexual abuse and eating disorders could stem from the dysregulation of the hypothalamic-pituitary-adrenal axis. Alternatively, the link could result from traumatization, as the trauma model posits. It is probable that the link is a complicated one, with many mediators and moderators influencing it. According to the existing literature, it seems that sexual abuse is a risk factor for developing an eating disorder, especially bulimia nervosa and binge-eating disorder. According to studies, treatment outcomes for eating disorder patients with a history of childhood sexual abuse have been poor. Thus, early intervention of child sexual abuse is important to prevent the development of eating disorders. In future, there is a need for more, prospective longitudinal studies on this subject that help to understand the link between child sexual abuse and eating disorder.
-
(2019)The present thesis reviews studies on the relationship between a childhood trauma and a psychosis, and psychological factors that may mediate this relationship. Recent studies have connected childhood traumas to the psychosis and to the risk for psychosis. The studies are correlational and some of them have explored psychological factors that may mediate relation between childhood trauma and psychosis. Among these, studies have explored attachment, dissociation, emotion regulation, and cognitive schema as potential mediators. The data was collected in October 2019 from the PsycInfo, Google Scholar and PubMed databases. Nine studies were selected for this review, with the emphasis on quality of methods and recent publication. Three of these studies focused on the attachment quality and one of them also on dissociation. Dissociation alone was focused on three studies. One study focused on emotion regulation and two studies on cognitive schemas but one of them included also dissociation. The studies supported a view that anxiety and fearful attachment styles, emotion regulation, negative self-schemas and dissociation functioned as mediators between childhood traumatic experiences and psychosis. Dissociation has particularly a strong role. It was repeated as a mediator in several studies, sometimes even when the comorbid symptoms were controlled for. However, the results should be interpreted critically. All the studies, except one, were cross-sectional precluding any causal conclusions. Further studies need to be done. Future research should include longitudinal studies and there should be paid more attention to research methods.
-
(2019)Objectives: Psychotic symptoms are often seen as a sign of severe psychopathology. However, the high prevalence of symptoms in relation to the low prevalence of psychosis raises the question of the clinical significance of childhood psychotic symptoms. In this thesis, I examine the clinical significance of psychotic symptoms in childhood. I review results on the prevalence and persistence of psychotic symptoms in childhood and associations between childhood psychotic symptoms and later psychotic and non-psychotic psychopathology. Methods: The thesis was made as a literature review. Literature was collected from the PubMed and Google Scholar databases using the following keywords and their various combinations: psychotic, psychosis, psychotic symptom, psychotic-like, schizophrenia, hallucination, delusion, and childhood, children, child, pediatric or young. In addition, some of the literature was found in the reference lists of other research reports. The choice of literature was made according to the relevance of the topic. Results and conclusions: Childhood psychotic symptoms are associated with later psychotic disorders, but the majority of children having psychotic symptoms do not suffer from later psychotic disorder. Symptoms have also been shown to be associated with non-psychotic disorders, poorer global functioning and suicidal behavior. Studies show that the prevalence of psychotic symptoms is quite high in childhood, but the majority of symptoms disappear over time. The high prevalence and transience rates of psychotic symptoms in childhood suggest that symptoms also occur in non-clinical populations. It’s possible that the psychotic symptoms reported by a child reflects immature thinking patterns or imagination instead of being psychotic. The methods used in the studies and thus the results are variable, which makes it difficult to draw clear conclusions.
-
(2018)Adult psychopathy is typically included under the umbrella term of antisocial personality disorder, but the two constructs do not entirely overlap. The central features of psychopathic personality are a lack of empathy and blunted affect, whereas antisocial behaviour is more strongly related to impulsivity and a lack of self-control. In children, the developmentally analogous counterpart to psychopathic personality traits are generally considered to be callous-unemotional traits, while antisocial personality disorder corresponds to conduct disorder. This paper aims to examine whether children with behavioural problems differ in terms of callous-unemotional traits, as the target of interest are the genetic and psychophysiological determinants as well as the developmental idiosyncrasies. Research indicates that callous-unemotional traits in children are linked to a presentation of conduct disorder that is more stable and more severe. Callous-unemotional children with behavioural problems are less empathic and have more blunted affect than other children, whereas non-callous children with behavioural problems are exceptionally reactive emotionally. In addition, callous-unemotional traits predict more negative life experiences, as well as more conduct problems in the context of negative life experiences. Callous-unemotional traits may therefore, for example, significantly influence the effectiveness of intervention and prevention practices. Central areas of future research may thus be other potential factors between callous-unemotional traits and conduct problems, as well as the possibilities for intervention concerning both callous-unemotional traits and conduct problems.
-
(2018)Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisia asenteita lapsilla ja nuorilla on ikätovereitaan kohtaan, ja miten heidän asenteitaan voitaisiin parantaa. Änkyttävän lapsen puhe poikkeaa sujuvasti puhuvan lapsen puheesta ja hän saattaa kokea turhautumista ja häpeää änkytyksensä vuoksi. Tutkimusten mukaan änkyttäviä lapsia ja nuoria kiusataan keskimäärin enemmän kuin sujuvasti puhuvia lapsia ja nuoria. Myös kommunikoinnin pelkoa esiintyy keskimäärin enemmän änkyttävillä lapsilla ja nuorilla kuin heidän sujuvasti puhuvilla ikätovereillaan. Änkyttävän lapsen ja nuoren hyvinvointia lisäisi se, että hänen ikätoverinsa suhtautuisivat änkytykseen neutraalisti tai myönteisesti, ja siksi asenteita olisi mielekästä parantaa, mikäli ne ovat kielteisiä. Tutkimus on integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin neljästä eri tietokannasta käyttäen hakulauseketta (stutter* OR stammer*) AND attention*. Aineistoon valittiin sellaiset artikkelit, joissa tutkittiin lasten ja nuorten asenteita änkyttäviä ikätovereitaan kohtaan tai joissa tehtiin interventio asenteiden parantamiseksi. Sopivia artikkeleita löytyi kahdeksan. Lasten ja nuorten asenteet änkyttäviä ikätovereitaan kohtaan olivat melko kielteiset. Viidesosalla lapsista oli jokseenkin kielteinen tai hyvin kielteinen asenne. Mitä enemmän lapsi änkytti, sitä kielteisemmät havainnot ikätovereilla oli hänen puheestaan. Kouluopetukseen yhdistetyillä interventioilla oli myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten asenteisiin. Myös yksittäisen änkytysaiheisen esitelmän kuuntelu tai videon katsominen muutti nuorten asenteita myönteisemmiksi. Tapaustutkimuksessa änkyttävän lapsen kiusaaminen väheni, kun hän osallistui puheterapeutin toteuttamaan interventioon. Hän harjoitteli puheterapiassa roolileikin avulla kiusaamisen kohtaamista ja sen lisäksi piti luokalleen esitelmän änkyttämisestä puheterapeutin kanssa.
-
(2017)Tavoitteet. Puheen ja musiikin äänet käsitellään aivoissa osittain yhteisesti. Molempien virtaa pilkotaan pienemmiksi yksiköiksi rytmin, painon, ajoituksen ja sävelkulun avulla. Nämä puheen prosodiset ominaisuudet muistuttavat sen laulun kaltaisuudesta ja läheisestä yhteydestä musiikkiin. Onkin päätelty, että musiikki voisi toimia tehokkaana kanavana kielellisten häiriöiden kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten musiikin soveltuvuutta dysleksian ja kielellisen erityisvaikeuden kuntoutuksessa on tutkittu vuosina 2014 – 2017. Kiinnostus kohdistuu siihen, mitä musiikin ja prosodian havaitsemiseen liittyviä akustisia ominaisuuksia aineistossa on tutkittu ja hyötyvätkö tutkittavat musiikin käytöstä kuntoutuksessa. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin käsitteiden dyslexia, prosody, music-based auditory training, music ja musical intervention avulla.Termi specific language impairment jätettiin hakulausekkeen ulkopuolelle, koska se vei fokuksen pois pääasiasta, dysleksiasta. Aineistoa haettiin Scopus-, Pubmed- ja Web of Science-tietokannoista ja myös Google Scholar-hakukoneen avulla. Lopullinen aineisto sisältää 4 tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Musiikin ja prosodian havaitsemiseen liittyvien akustisten ominaisuuksien tutkimus on dysleksian kohdalla pidemmällä kuin SLI:n. Molempien kohdalla tutkittiin rytmiä, sanan tai tavun painotusta, kestoa, musiikillista pulssia ja äänen nousuaikaa. Dysleksiatutkimuksessa tutkittiin erillisesti kategorista havaitsemista ja SLI:n kohdalla äänen- tai sävelkorkeuden ja rytmin samanaikaista havaitsemista. Habibilla ja ryhmällä (2016) oli ainoana musiikillisen intervention (CMT) vaikuttavuutta dysleksian kuntoutuksessa koskeva tutkimus, jonka tuloksena lukemistulokset paranivat melkein yhden standardipoikkeaman verran sekä myös auditiivinen tarkkaavuus 20 % mittausten 1 ja 2 välillä ja vielä 6 vk CMT:n jälkeenkin. SLI-lasten heikko musiikillisen pulssin havaitseminen ennakoi selvästi sekä puheen ymmärtämistä että ilmaisua. Heidän kohdallaan musiikillinen kuntoutus edellyttää dysleksialapsiin verrattuna tarkempaa suunnittelua, jossa musiikillinen pulssi tukee ilmauksen prosodista fraseerausta. Tutkimusta tarvitaan lisää. Avainsanat - Nyckelord Dysleksia, prosodia, lapset, musiikkiin pohjautuva auditiivinen harjoittelu, musiikki, musiikillinen interventio
-
(2019)Tavoitteet. Lukemisen vaikeus on yleinen oppimisvaikeus, jolla on vaikutusta monen lapsen ja nuoren elämään niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lukemiseen liittyvillä vaikeuksilla saattaa olla vaikutusta myös lapsen tai nuoren yleiseen hyvinvointiin, johon puolestaan on olennaisesti kytköksissä itsetunto. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia lukemisen vaikeuksilla on 2000-luvun puolella julkaistuissa tutkimuksissa itsetuntoon ja sen eri osa-alueisiin. Tämän lisäksi haluttiin tarkastella lukemisen vaikeuden rinnalla itsetuntoa heikentäviä tai kohentavia tekijöitä, jotta saataisiin tietoa itsetuntoon liittyvän kohdennetun tuen tarpeessa olevista lapsista ja nuorista. Menetelmä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tieteellisiä tutkimusartikkeleita haettiin maaliskuussa 2019 kolmesta tietokannasta: Scopuksesta, Ovid Medlinesta ja Web of Sciencesta. Lopullisessa hakulausekkeessa yhdisteltiin lukemisen vaikeuksiin, itsetuntoon sekä lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä englanninkielisiä termejä. Lopullinen tutkimusaineisto koostui seitsemästä Scopuksesta löytyneestä tutkimusartikkelista, jotka vastasivat tämän kandidaatintutkielman tutkimuskysymyksiin. Tutkielman tulokset saatiin kerättyä tutkimusaineistoa analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esiin, että lasten ja nuorten lukemisen vaikeuksilla on yhteys alentuneeseen itsetuntoon, mutta ei kuitenkaan kaikilla itsetunnon osa-alueilla. Yleisen itsetunnon osalta tulokset olivat ristiriitaisia, sillä osassa tutkimuksista yleinen itsetunto oli alentunut ja osassa normaali. Aineiston vertailun perusteella itsetunnon osa-alueista useimmiten tilastollisesti merkitsevästi heikentynyt oli kouluun sidonnainen tai akateeminen itsetunto. Itsetuntoa heikentäväksi tekijöiksi todettiin lukemisen vaikeuden rinnalla esiintyvät tarkkaavuuden ja puheen tuoton vaikeudet sekä naissukupuoli ja siihen liittyvät emotionaaliset ja välttelyyn perustuvat selviytymismekanismit. Itsetuntoa kohentavaksi tekijäksi todettiin puolestaan dysleksiadiagnoosi. Näiden tulosten perusteella lukemisen vaikeudet altistavat lapsen tai nuoren etenkin kouluun sidonnaisen itsetunnon heikentymiselle, mutta erityisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa annettu diagnoosi voi suojata lasta itsetunto-ongelmilta.
-
(2019)Tavoitteet. Kertomuksen muodostaminen on haastava tehtävä, sillä se edellyttää lapselta monien kognitiivisten, kielellisten ja sosiaalisten taitojen hallintaa. Kerrontataitojen on todettu olevan yhteydessä kielellisiin taitoihin ja oppimisvaikeuksiin, minkä vuoksi niillä on merkittävä rooli logopedisessä arviointi- ja kuntoutustyössä. Tästä huolimatta kerrontataitoja on suomen kielessä tutkittu melko vähän. Puhutun ja kirjoitetun kielen vaikeudet ovat ainakin osittain päällekkäisiä ilmiöitä, vaikka niiden suhde ei olekaan yksiselitteinen. Kehityksellisen kielihäiriön ja lukivaikeuden välisestä suhteesta on tehty tutkimusta, mutta niissä ei ole keskitytty kerrontataitoihin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kieli- ja lukihäiriöisten lasten kerrontataidot ovat verrattuna tyypillisesti kehittyneiden lasten kerrontataitoihin ja pohtia, löytyykö näiden häiriöryhmien lasten kerrontataidoista mahdollisesti samankaltaisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen elektronisia Scopus- ja Ovid Medline-tietokantoja. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset termit specific language impairment, developmental language disorder, language impairment, dyslexia, reading disability, reading impairment ja narrative/narration. Valintakriteereiden mukaisesti tutkielmaan valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka olivat englanninkielisiä, vertaisarvioituja ja ilmaiseksi luettavissa Helsingin yliopiston tunnuksilla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa kuudessa tutkimusartikkelissa havaittiin eroja häiriöryhmien lasten ja tyypillisesti kehittyneiden lasten kerrontataitojen välillä joko kertomuksen makro- tai mikrorakenteessa tai molemmissa. Häiriöryhmien lapset tuottivat esimerkiksi sisällöltään niukempia ja kieliopilliselta rakenteeltaan yksinkertaisempia kertomuksia kuin verrokkiryhmien lapset. Kieli- ja lukihäiriöisten lasten kerrontataidoissa voitiin havaita joitain samankaltaisuuksia, kuten tuotettujen kertomusten mikrorakenteiden yksinkertaisuus. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että kerrontataidot ovat yhteydessä sekä kielellisiin taitoihin että oppimisvaikeuksiin, kuten heikkoon lukutaitoon.
-
(2017)Tavoitteet. Lähes kolmanneksella puheen- ja kielenkehityksen häiriöistä kärsivillä lapsilla on tarkkaavuuden ongelmia. Ongelmat voivat vaikuttaa puheterapian onnistumiseen, koska ne voivat ilmetä esimerkiksi tehtäviin keskittymisen vaikeutena, vaikeutena noudattaa annettuja ohjeita tai tehtävien tekemisen välttelynä. Erilaisten musiikkiaktiviteettien on todettu parantavan tarkkaavuutta ja kielen kehitystä. Laulun tiedetään kiinnostavan vauvaa luontaisesti puheäänen lisäksi ja äidin laulun vaikutuksesta lapsen käyttäytymiseen on tutkittu jonkun verran. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyttä tutkimustietoa laulamisen vaikutuksesta lapsen tarkkaavuuteen. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, miten laulamisen vaikutuksia voidaan hyödyntää puheterapiassa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen aineisto kerättiin aineistohaulla kahdesta kansainvälisestä viitetietokannasta. Tutkimuksen kohteena oli neljä kansainvälisissä julkaisuissa ilmestynyttä vertaisarvioitua artikkelia, jotka olivat ilmestyneet vuosina 2013-2016. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksi tutkimuksista vertaili puhetta ja laulua. Kumpikaan esitystapa ei ollut toista tehokkaampi ylläpitämään lapsen tarkkaavuutta. Iloinen, lapselle suunnattu esitystapa sen sijaan vaikutti lapsen tarkkaavuuden ylläpitämiseen. Aidin laulamisen vaikutusta koskevan tutkimuksen mukaan laulu vaikutti lapsen tarkkaavuuden kohdentamiseen ja ylläpiti lapsen tarkkaavuutta. Mainittuja tuloksia voidaan hyödyntää puheterapiassa terapeutin esitystapaa valittaessa ja laadittaessa kotiharjoitteita. Hyödynnettävyyttä heikentää kuitenkin se, että tutkimustieto koski vain enintään noin vuoden ikäisiä ja pääosin tyypillisesti kehittyneitä lapsia. Neljännessä tutkimuksessa vertailtiin laulun ja puheen vaikutuksia tekstin ymmärtämiseen autismin kirjon henkilöillä. Tilastollisesti merkittävää eroa eri esitystavan kuulleiden ryhmien välillä ei ollut.
-
(2017)Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jota esiintyy noin 5 prosentilla lapsista jossain puheen ja kielen kehityksen vaiheessa. Puheessa ilmenevän sujumattomuuden lisäksi änkytys aiheuttaa usein sekundaarisia piirteitä, kuten kehon ja kasvojen ylimääräisiä liikkeitä sekä haastavien sanojen ja puhetilanteiden välttelyä. Usein änkytys myös aiheuttaa puhujassa kielteisiä tunteita ja psykososiaalista haittaa. Häiriö saattaa siis vaikuttaa yksilön elämään hyvinkin kokonaisvaltaisesti, minkä vuoksi änkytyksen varhainen kuntoutus mahdollisimman tehokkaalla menetelmällä on hyvin tärkeää. Koska änkytyksen uusiutuminen kuntoutuksen jälkeen on mahdollista, myös kuntoutusmenetelmien pitkäaikaisvaikutusten tutkiminen on tärkeää. Lidcombe-menetelmä on alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytettävä kuntoutusmenetelmä. Menetelmä perustuu vanhemman lapselleen antamille suullisille palautteille. Suullisia palautteita annetaan lapsen arkiympäristössä hänen sujuvasta ja sujumattomasta puheestaan. Puheterapeutti ohjaa vanhempaa menetelmän toteuttamisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko Lidcombe-menetelmä tehokas alle kouluikäisten lasten änkytyksen kuntoutuksessa. Menetelmän vaikutuksia tutkittiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja tarkastelun kohteena oli erityisesti änkytysprosentin muutos. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmaan valikoitui yhteensä yhdeksän tutkimusartikkelia, jotka haettiin ProQuest-, EBSCOhost- ja ScienceDirect (Elsevier)- tietokannoista. Aineisto sisälsi sekä RCT- että seurantatutkimuksia. Seurantatutkimuksissa oli ainoastaan Lidcombe-kuntoutusta saavien ryhmiä ja RCT-tutkimuksissa kontrolliryhmät saivat kuntoutusta epäsuoralla DC-menetelmällä tai eivät saaneet kuntoutusta lainkaan. Tutkimustulosten mukaan Lidcombe-menetelmällä toteutettu änkytysterapia oli vaikuttavaa. Änkytysprosentin pieneneminen oli merkitsevää sekä seurantatutkimuksissa että RCT-tutkimuksissa, joissa kontrolliryhmä ei saanut kuntoutusta. DC-menetelmän ja Lidcombe-menetelmän tehokkuudessa ainoa merkitsevä ero oli Lidcombe-menetelmän nopeampi vaikut-tavuus kuntoutuksen alkuvaiheessa. Tulosten perusteella Lidcombe-menetelmää voi suositella käytettävän alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa. Sopivin kuntoutusmenetelmä kullekin lapselle ja hänen perheelleen tulee kuitenkin valita yksilöllisesti.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Lidcombe-ohjelmalla saavutetut tulokset lasten kehityksellisen änkytyksen kuntoutuksessa pysyvät pitkällä aikavälillä. Lidcombe-ohjelma tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella tehokkaaksi menetelmäksi alle kouluikäisten lasten änkytyksen hoidossa, mutta vielä ei ole tehty paljonkaan tutkimusta siitä, miten hyvin ohjelman avulla saavutettu puheen sujuvuus säilyy puheterapiakontaktin päättymisen jälkeen. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa tekijöitä, jotka ovat yhteydessä Lidcombe-ohjelmalla saavutettuihin tuloksiin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin hakemalla artikkeleita kahdesta elektronisesta tietokannasta (PubMed ja Web of Science) hakulausekkeella ”Lidcombe AND (stutter* OR stammer*) AND (follow-up OR long-term)”. Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi Lidcombe-ohjelman pitkäaikaisseurantatutkimusta, joihin perehdyttiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että pääosalla lapsista puhe pysyi sujuvana tai lähes sujuvana myös Lidcombe-ohjelman päättymisen jälkeen. Pienelle osalle lapsista änkytysoireet kuitenkin palasivat. Lidcombe-ohjelman tuloksiin yhteydessä olevista tekijöistä pohdittiin änkytyksen määrää ennen kuntoutuksen alkua, muita kielellisiä häiriöitä, sukupuolta, vanhempien roolia sekä muita yksilöllisiä ominaisuuksia, kuten ikää ja sukutaustaa.
-
(2023)Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.
-
(2017)Lapsia, joilla on kasvojen alueen halkio, syntyy Suomessa vuosittain noin 120. Halkioihin liittyy varsinkin puheen, mutta myös kielenkehityksen pulmia. Aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty pääasiassa näiden lasten artikulaatio-ongelmiin ja myöhemmin myös kielenkehityksen pulmiin. Halkiolasten lukitaidot sen sijaan ovat suhteellisen uusi tutkimusala ja lukivaikeuksien esiintyvyydestä ja laadusta on olemassa varsin ristiriitaista tietoa. Kuitenkin tiedetään, että nämä lapset tarvitsevat koulutiellään keskimääräisesti enemmän tukitoimia kuin muut lapset, ja että he hakeutuvat muita lapsia harvemmin korkeakouluopintoihin. Tämä tutkielman tavoitteena selvittää, esiintyykö syndroomattomilla halkiolapsilla tyypillisesti kehittyneitä lapsia enemmän lukivalmiuksiin ja lukitaitoihin liittyviä pulmia, ja millaisina pulmat näillä halkiolap-silla ilmenevät. Aineiston keruu suoritettiin EBSCO, MEDLINE (Proquest) ja PubMed -tietokannoista. Aineis-ton keräämisessä noudatettiin tutkielmalle asetettuja valintakriteerejä: 1) tutkimus oli vertaisar-vioitu, 2) kokoteksti saatavilla englannin kielellä, 3) julkaistu vuoden 2006 jälkeen, 4) tutkimus käsitteli syndroomattomien halkiolasten lukitaitoihin liittyviä pulmia, 5) hakulausekkeen termit esiintyivät joko otsikossa tai tiivistelmässä. Haku tuotti 14 artikkelia, joista valinta- ja poissul-kukriteerejä soveltamalla lopulliseksi aineistoksi saatiin 4 artikkelia. Tutkimus ja aineiston ke-ruu toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen. Tulokset olivat ristiriitaisia sekä lukitaitoihin ja -valmiuksiin liittyvien pulmien laadun, että mää-rän suhteen. Tutkimuksissa käytettyjen arviointimenetelmien moninaisuuden vuoksi ei voida sanoa varmasti, millaisina nämä vaikeudet syndroomattomilla halkiolapsilla näyttäytyvät. Voi-daan kuitenkin todeta, että kliinistä työtä tekevien puheterapeuttien tulisi olla tietoisia siitä, että näillä lapsilla saattaa olla artikulaatiopulmien lisäksi lukitaitoihin liittyviä vaikeuksia. Näiden taitojen tukemisesta puheterapian keinoin voi olla lapselle hyötyä koulutiellä ja mahdollisesti jatko-opintoihin hakeutuessa.
-
(2018)Objective. The topic of this study is classification in psychology and the aim is to introduce, why classification is important in psychology, what classification is used for in psychology and how classification is done in psychology. In addition the study introduces attributes and assumptions of the most common statistical methods used in psychology. The aim was to create a coherent totality, which can be used when either choosing a method for study or evaluating methods of previous studies. The study also describes common challenges regarding classification and ways to evaluate classification solutions. The statistical methods focus on unsupervised learning methods, which are used when the structure and number of classes are unknown. Hierarchical, centroid-based and distribution based clustering are introduced alongside with latent class analysis. For supervised learning methods, neural networks, Bayesian methods and decision trees are considered. Methods. Since this study is based on statistics, most of the literature used is considering statistical methods. In addition, studies of psychology which use methods relevant for this study are used as reference. Results. Classification in psychology is important in measuring, communicating about and understanding phenomena. It has made diagnostics, recognizing risk groups and specifying attributes and features possible. Classification has also challenges. Psychological phenomena can be heterogenetic, unstable and used parameters do not necessarily measure intended phenomenon. Classification methods are numerous and every method has its own attributes, weaknesses and strengths. And every solution is only a data dependent model. Statistical methods are in totality useful tools in psychological studies and literature. Understanding of these statistical methods enables producing accurate models and also evaluating them.
-
(2021)Elinympäristömme on ilmastokriisin ja kaupungistumisen myötä jatkuvassa muutoksessa, jonka vuoksi ympäristön vaikutuksia ihmisen mielen toimintaan on tärkeää ymmärtää. Tämän katsauksen tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia luonnollisilla ympäristöillä on ihmisten kognitioon urbaaniin tai rakennettuun ympäristöön verrattuna. Lisäksi pohditaan mahdollisia vaikuttavia tekijöitä kokoamalla ja tarkastelemalla ilmiötä selittäviä teorioita, erityisesti tarkkaavaisuuden palautumisteoriaa ja stressinvähentymisteoriaa, sekä tarkastellaan nykyisen tutkimuksen painopisteitä, rajoitteita ja mahdollisia tulevaisuuden tutkimuksen suuntia. Katsauksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin systemaattista aineistohakua Google Scholar -hakupalvelusta. Mukaan valikoitui kahdeksan tutkimusta, joissa tutkittiin luonnon vaikutusta ihmisen kognitioon digit span -testien avulla. Kontakti luontoympäristöön täytyi tapahtua aktuaalisesti eikä virtuaalisten kanavien kautta. Tutkittavien tuli olla täysi-ikäisiä, eikä heillä saanut olla mielenterveyden häiriöitä. Pois jätettiin myös ainoastaan ikääntyneitä käsittelevät tutkimukset. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksien tulosten perusteella voidaan osoittaa, että luonnollisilla ympäristöillä on ihmisten kognitiivista toimintaa tukevia vaikutuksia. Lisäksi mieliala raportoitiin paremmaksi luontoympäristövierailujen jälkeen, ja luontoympäristöt myös koettiin palauttavammaksi kuin urbaanit tai rakennetut ympäristöt. Tuloksista löytyy tukea tarkkaavaisuuden palautumisteorialle, jonka mukaan luonnon positiivinen vaikutus kognitioon saattaa olla seurausta luonnollisten ympäristöjen piirteistä, jotka mahdollistavat suunnatun tarkkaavaisuuden prosessien palautumisen. Mielialan ja kognitiivisten kykyjen yhteys taas ei tutkimusten perusteella ole aivan suoraviivainen, mikä ei ole täysin toisen suuren selittävän teorian, stressinvähentymisteorian, mukaista. Jatkotutkimuksia varten olisi hyödyllistä kehittää jokin objektiivinen keino määritellä ympäristön luonnollisuus, jolloin tutkimuksien vertaaminen keskenään olisi helpompaa. Lisäksi jatkossa olisi tärkeää kontrolloida myös muita tekijöitä, kuten kulttuurin ja ympäristössä vietetyn ajan vaikutusta tuloksiin. Lisätutkimustieto on erittäin tärkeää, sillä luonnon kognitiivisia kykyjä lisääviä vaikutuksia voitaisiin huomioida esimerkiksi interventiokehityksessä tai kaupunkisuunnittelussa.
-
(2017)Nature experiences are shown to be one crucial factor contributing well-being. This literature review assessed how nature experiences are related to psychological well-being, and also which factors might explain the links between nature experiences and well-being. The review indicated that nature experiences lower stress and enhance the recovery from cognitive load. Nature experiences have also been shown to enhance positive emotions such as joy and enthusiasm, and to reduce negative emotions. In the light of research information, nature experiences are also associated with reduction of symptoms of diagnosed mental disorders. In addition, exercising in nature has been shown to be one of the most prominent factors of well-being. It has been suggested that the association between nature experiences and psychological well-being can be partly influenced by the changes in the cortisol level of an individual. In the background of the links of nature and well-being experiences are also the unique features such as personality traits, and, that in what kind of nature environment the experience takes place. Based on the literature review, nature experiences seem to have mainly positive connections to psychological well-being. Further research information of the possible negative effects of natural experiences should be gained. Further studies would also be needed for the causal links between nature experiences and well-being. The well-being effects of different kind of nature environments should also be investigated more thoroughly. In addition, the literature has highlighted a need for more active utilization of research information for promoting well-being and mental health in practice. This literature review may be useful in the design of various interventions in which nature is utilized, as well as projects aiming to enhance well-being.
-
(2019)Tavoitteet. Afasialla tarkoitetaan kielellisen tiedon käsittelyn häiriötä, joka syntyy kielenoppimisiän jälkeen aivovaurion tai toimintahäiriön seurauksena. Afasian yleisin syy on aivoverenkiertohäiriö, joka kielellisten taitojen lisäksi heikentää usein myös muita kognitiivisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että afasian saaneilla esiintyy usein häiriöitä lyhytkestoisessa kielellisessä muistissa, jolla viitataan kykyyn pitää kielellistä tietoa hetkellisesti mielessä, jotta sanat voidaan tuottaa tai ymmärtää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten lyhytkestoisen kielellisen muistin häiriöt vaihtelevat afasiassa ja selvittää, miten ne ovat yhteydessä afasiaoireistoon. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta: Scopus, Ovid Medline ja Web of Science. Hakulausekkeessa käytettiin termejä verbal short-term memory, verbal STM, aphasia, language, phonological, lexical, semantic ja severity. Aineistoon hyväksyttiin englanninkieliset, vertaisarvioidut artikkelit, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymykseen. Hakulausekkeella saatiin tulokseksi 216 artikkelia, joista aineistoon valikoitui viisi. Lisäksi aineistoon poimittiin yksi artikkeli hakulausekkeen ulkopuolelta. Lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että afasian yhteydessä lyhytkestoinen kielellinen muisti yleensä heikkenee, mutta ei kaikilla olennaisesti. Yksilötasolla lyhytkestoisessa kielellisessä muistissa esiintyi voimakasta vaihtelua, jolloin häiriö kohdistui sanojen ja/tai niiden järjestyksen mielessä pitämiseen tai selektiivisesti fonologisen tai leksikaalis-semanttisen tiedon ylläpitoon muistissa. Lisäksi lyhytkestoinen kielellinen muisti vaihteli sen mukaan, miten sitä mitattiin. Lyhytkestoinen kielellinen muisti oli yhteydessä afasian vaikeusasteeseen, sanahaun tarkkuuteen ja tutkittavien kielellisiin taitoihin tai kielen prosessoinnin häiriön tasoon, mutta vain sanojen muistamisen osalta. Fonologisilla taidoilla oli leksikaalis-semanttisia taitoja suurempi merkitys suoriutumisessa muistia mittaavista tehtävistä. Tulokset antoivat tukea kieleen perustuville lyhytkestoisen kielellisen muistin malleille, lukuun ottamatta järjestyksen muistamista. Lyhytkestoisen kielellisen muistin arviointia voidaan käyttää apuna lievempien kielellisten häiriöiden diagnosoinnissa sekä arvioimaan tutkittavan oppimiskykyä.
Now showing items 173-192 of 429