Browsing by Title

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää Alzheimerin taudin vaiku- tuksia spontaanin puheen tuottoon sekä miten spontaania puhetta on mitattu. Aiemmat tutki- mukset osoittavat AT:n heikentävän vaikutuksen ei-spontaaniin puheen tuottoon, joten hypo- teesina oli myös spontaanin puheen tuoton vaikeutuminen AT:a sairastavilla henkilöillä. Yk- sityiskohtainen tieto AT:n vaikutuksesta spontaaniin puheeseen voisi mahdollisesti toimia avustavana ei-invasiivisenä diagnosointimenetelmänä. Tässä tutkimuksessa listataan AT:a sairastaville henkilöille tyypillisiä spontaanissa puheentuotossa esiintyviä ilmaisuvaikeuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Ha- kusanoina käytettiin alzheimer, spontaneous ja speech. Rajausta tuli tarkentaa poissulke- malla tiedealoja, jotka eivät pääasiallisesti käsitelleet spontaania puhetta, sillä AT:a on tutkittu laajasti. Tulokset ja johtopäätökset. Spontaanin puheentuoton tilannetta rajattiin joko kuvasta kerto- misen tehtävällä tai rajatusta aihealueesta keskustelemalla. Yksityiskohtaiset analysoitavat spontaanin puheen piirteet vaihtelivat tutkimusten välillä, mutta kokonaisuuksina tutkimukset käsittelivät samoja puheen piirteitä. AT:a sairastavilla henkilöillä esiintyi enemmän spontaanin puheen tuoton ongelmia, kuin verrokeilla. Suurin ero ryhmien välillä näkyi semanttisessa suo- riutumisessa. Spontaanin puheen tuotto oli AT:a sairastavilla henkilöillä kankeampaa, vähem- män informatiivista sekä vuorot kestoltaan pidempiä lisääntyneen sananhaun tarpeen myötä. Johtopäätöksenä AT:a sairastavilla henkilöillä on havaittavissa tyypillisiä ilmaisuvaikeuksia spontaanista puheesta. Spontaanin puheen analyysistä on mahdollista tehdä tautidiagnoosi, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.

Occupational self-efficacy describes an individual's confidence in their own abilities to perform their duties. Occupational self-efficacy has been widely used in organizational studies because of its ability to predict various outcomes that affect well-being at work. This review examines the relationship between occupational self-efficacy and aspects related to well-being at work (job satisfaction, job engagement, job performance, burnout), which are some of the key factors when it comes to individual's psychological well-being at work. This thesis was carried out as a literature review, collected from PsycInfo, PubMed and Google Scholar -databases. Keywords were occupational self-efficacy, professional self-efficacy, burnout, satisfaction, and engagement. In addition, articles were searched using the bibliography of one of the articles found in the database search. A total of 13 articles were selected for the review. Based on the studies discussed in this review, occupational self-efficacy is related to experiences of job satisfaction and job engagement, as well as to job performance. The higher the occupational self-efficacy is, the more satisfied the individual is with her/his job and the more likely she/he is to experience job engagement. Work performance also improves with higher occupational self-efficacy. According to the review, occupational self-efficacy is negatively related to burnout, i.e., as occupational self-efficacy increases, the risk of burnout decreases. Occupational self-efficacy is an important personal resource that can be considered to increase well-being at work and improve job performance. Therefore, it is important for organizations to recognize the importance of occupational self-efficacy for well-being at work, and to utilize this knowledge especially when designing interventions to increase well-being. For example, improving the chances of influencing one's own work, encouraging continuous learning, and providing ways to manage stress creates a positive environment where well-being at work is increased, both directly and indirectly, through improved occupational self-efficacy.

Tavoitteet. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa puhe on vaivalloista toistojen, pysähdyksien ja pidennyksien vuoksi. Sujumattoman puheen lisäksi änkytykseen kuuluu myös änkyttävän henkilön kokemia tunteita ja asenteita änkytystä kohtaan. Elämänlaatu käsittää yksilön käsitykset elämästään, ja sisältää muun muassa fyysiset, psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että änkytyksellä voi olla laaja vaikutus änkyttävän henkilön elämään. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten änkytys vaikuttaa elämänlaatuun aikuisella. Menetelmät. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeeksi muodostui: stutter* OR stammer* AND quality of life. Aineisto valittiin kahdesta elektronisesta tietokannasta. Valitun aineiston tuli sisältää vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Tutkimukseen valikoitui kuusi artikkelia, ja niitä tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Änkytyksen vaikutus elämänlaatuun näkyi änkytyksen herättämissä kielteisissä tunteissa. Itsearviointimittarien mukaan änkytyksellä oli keskimäärin keskivaikea vaikutus elämänlaatuun. Elämänlaatumittareissa änkytyksen vaikutus näkyi sosiaaliseen toimintaan, emootioihin ja mielenterveyteen liittyvissä osioissa. Änkytyksen koettiin usein vaikuttavan työelämään, mutta henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin se ei vaikuttanut. Tuloksissa näkyi myös yksilöllisiä eroja, ja niiden merkitystä pohdittiin kuntoutuksen näkökulmasta.

Afasialla tarkoitetaan kielen oppimisiän jälkeen syntynyttä kielellistä häiriötä. Se johtuu aivoihin kohdistuvasta vauriosta, useimmin aivoverenkiertohäiriöstä. Afasia ilmenee eri ihmisillä eri tavoin, mutta se vaikeuttaa henkilön mahdollisuuksia tuottaa, ymmärtää ja käyttää kieltä. Anomia eli nimeämisen vaikeus on afasian yleisin ja pitkäikäisin oire, jota esiintyy käytännössä kaikilla afasian saaneilla henkilöillä. Anomiaa ja sen kuntoutusta on tutkittu paljon, mutta tieto siitä, mitkä tekijät ennustavat kuntoutuksesta hyötymistä, on vielä vähäistä. Hyötymisellä voidaan tarkoittaa paitsi terapiassa harjoiteltujen käsitteiden parempaa nimeämistä terapian jälkeen, myös sitä, miten hyödyt yleistyvät sellaisiin käsitteisiin, joita ei ole terapiassa harjoiteltu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää mitä tahansa sellaisia tekijöitä, joiden perusteella voidaan ennustaa sitä, miten afasian saanut henkilö hyötyy saamastaan kuntoutuksesta. Lisäksi pyrittiin löytämään vastauksia siihen, miten ennustavia tekijöitä voidaan hyödyntää kuntoutuksen suunnittelussa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin neljästä tietokannasta: Scopus, PubMed, Science citation index expanded ja EBCSO academic search complete. Hakulauseke muodostui käsitteiden afasia, anomia, terapia, tulos ja ennuste erilaisista englanninkielisistä vastineista. Jo hakelausekkeessa haun ulkopuolelle rajattiin primaarit progressiiviset afasiat. Aineistoon hyväksyttiin vain vertaisarvioituja, englanninkielisiä artikkeleita, jotka abstraktin perusteella vastasivat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Hakulausekkeella löytyi 54 artikkelia, joista aineistoon valikoitui kuusi. Lisäksi aineistoon poimittiin kaksi artikkelia hakujen ulkopuolelta. Tulokset osoittivat, että anomiakuntoutuksesta hyötymistä voidaan ennustaa erityisesti kielellis-kognitiivisten toimintojen perusteella. Tarkemmin ennustearvoa oli sillä, millä tasolla kielellistä prosessointia häiriö sijaitsee. Kun leksikaalis-semanttinen prosessointi oli säilynyt vahvana, hyödyt olivat vaikutukseltaan myös yleistyviä. Sanan psykolingvistisistä ominaisuuksista vain sanan helppo kuviteltavuus ennusti sen parempaa nimeämistä terapian jälkeen. Tiedot kuntoutettavan kielellisistä ja kognitiivisista taidoista ovat hyödyllisiä sopivaa kuntoutusmenetelmää valittaessa ja ne auttavat suunnittelemaan kohdennetumpia interventioita, jossa huomioidaan henkilön vahvuudet ja heikkoudet.

Tavoitteet. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on moninkertaisesti valtaväestöä yleisempää mielenterveyspotilaiden, päihteidenkäyttäjien ja rikollisten keskuudessa, ja sen on todettu olevan yhteydessä vakavampaan mielenterveys- ja päihdehäiriöoireiluun. ASPD-diagnoosin saaneiden ei ole kuitenkaan havaittu vastaavan tehoon niin hyvin kuin muu väestö, minkä lisäksi heidän on havaittu olevan hoitoa karttavia sekä lopettavan sen ennenaikaisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ASPD-diagnoosin saaneiden henkilöiden ja niiden henkilöiden, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, riskiä keskeyttää internetissä toteutettu psykoterapia muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi tarkastellaan sitä, ovatko henkilöt hyötyneet terapiasta, mikäli ovat sen suorittaneet loppuun. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui HUSin nettiterapiadatasta, THL:n potilasrekisteridatasta sekä DVV:n rekisteridatasta. ASPD-diagnoosina käytettiin ICD-10 -tautiluokituksen diagnoosia F60.2. Nettiterapian keskeyttämisalttiutta tutkittiin logistisella regressioanalyysillä erikseen 70 % ja 100 % suoritettujen terapiaistuntojen perusteella. Lisäksi terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneiden potilaiden kohdalla tarkasteltiin heidän oirepistemuutostensa avulla sitä, olivatko he hyötyneet nettiterapiasta. Tulokset ja johtopäätökset. Sekä ASPD-diagnoosin saaneilla että niillä henkilöillä, joiden lähisukulaisella on ASPD-diagnoosi, havaittiin olevan huomattavasti kohonnut riski keskeyttää terapia. Riski oli suurempi ASPD-diagnoosin saaneilla. Toisaalta terapian vähintään 70 %:sti loppuun saattaneen antisosiaalisen väestön selkeän enemmistön havaittiin hyötyneen terapiasta. Näin ollen tutkimus antaa alustavia tuloksia antisosiaalisen väestön hyötymisestä nettiterapiana tarjottavasta psykoterapiasta, joskin erityistä huomiota tulisi kohdistaa antisosiaalisen väestön motivoimiseen terapiassa käymiseen erityisesti hoidon alussa. Kaiken kaikkiaan yksilön antisosiaalinen tausta tulisi havaita mahdollisimman varhain.

Irritable bowel syndrome is a chronic common gastrointestinal disorder. There are three main factors which can be linked with the syndrome, genetical vulnerability, psychological burden and behavioural factors. Several studies have demonstrated the efficacy of psychosocial treatments for irritable bowel syndrome. The objective of psychosocial treatments is to strengthen coping-skills, behavioural functioning and improve quality of life in individuals with irritable bowel syndrome. This study focuses on the efficacy and mechanisms of psychosocial treatments. 4 The data was collected via online databases. Selected studies evaluated effectiveness of psychotherapy, mindfulness and online based therapeutic support groups for stress-reduction and emotion regulation. Effectiveness was measures by quality of life and symptom questionnaires and interviews. Results were also assessed after two to six months follow-up periods. Results showed improvement in quality of life and reduction on symptoms. In most of the studies effect sizes were medium or large (d > 0.47). Improvements were maintained until the follow-up periods. In societal perspective prominent result was that group interventions and online based psychotherapies provided improvements in symptoms and quality of life. This study identifies common mechanisms between various treatments. Affecting mechanisms were associated with psychological distress, behaviour and thoughts towards the syndrome. These findings suggest that treatments including stress reduction, self-monitoring and acceptance of syndrome may provide benefit in irritable bowel syndrome.

Autism spectrum disorders (ASD) are a heterogenous group of disorders, with the core symptoms appearing as different levels of difficulties in communicative and social skills, but there are a number of neuroanatomical, neurotransmitter related and gastrointestinal aberrations that have also been linked to the disorder. The etiology of ASD is not very well known, but in addition to a strong genetic background, current research shows that prenatal factors might play a significant role in the development of the disorder. In this review, the proposed mechanisms of action of some prenatal risk factors are discussed in the light of current research. Many other risk factors have repeatedly been linked to ASD in empirical studies as well, but this review focuses on the possible paths through which valproic acid (VPA), thalidomide and vitamin D might be connected to the development of ASD. In addition, the retinoic acid-estradiol theory is presented, which aims to explain the link between ASD and a number of risk factors. Several proposed mechanisms of action have been formed for each of the discussed risk factors, but only some of them are presented in this review. VPA’s role in ASD is examined through the most widely used animal model of ASD (prenatally VPA-induced rats), and the role in the etiology of human ASD through proposed aberrations of both ammonium and folate metabolism caused by prenatal VPA exposure. Prenatal exposure to thalidomide might influence the functioning of the protein cereblon, which according to research is linked to the functioning of ion channels and mRNA activation in certain parts of the brain. The effects of Vitamin D deficiency are theorized to be connected to ASD through the human serotonergic system. This is explained through two genes (TPH1 and TPH2), which hold a crucial role in serotonin synthesis, and Vitamin D is known to affect the expression of these genes. According to the retinoic acid-estradiol theory, the balance between three endogenous chemical substances (retinoic acid [RA] estradiol and human alpha-fetoprotein [HAFP]) have an essential effect on fetal development: RA on certain genes’ expression, estradiol on neural defeminization processes and HAFP by protecting against harmful effects of both RA and estradiol. According to the theory, prenatal risk factors can be divided to promoters of RA-sensitive growth (VPA), inhibitors of HAFP production (thalidomide, ethanol, the ToRCH [toxoplasmosis-rubella-cytomegalovirus-herpes] infection family, interleukins) and promoters of estrogen-sensitive growth (hypothyroidism, iodine deficiency). Under the umbrella term “ASD” lies a wide variety of disorders with big differences in the level of severity and the ways of showing symptoms. In the light of today’s empirical knowledge, there is no certainty weather or not ASD is one single disorder or are there actually several completely unrelated disorders which are just arbitrarily grouped together.

Autism spectrum disorders (ASD) are developmental disorders that include abnormalities in social reciprocity and communication, with restricted and repetitive behavior and/or limited interests. Presence of the symptoms in the early childhood is essential for diagnosing the autism spectrum disorder, but recognizing those symptoms is often challenging. This is because of the heterogeneity of the symptoms in each individual, and the strong development that takes place in the first years of life, which may contain significant individual differences. The aim of this study is to investigate which are the factors that most strongly predict later diagnosis of autism spectrum disorders, and by which age those factors can be detected for the first time. Despite the many challenges considering the recognition of ASD, detecting it as early as possible would be important for interventions, because the intervention is more effective when applied as early as possible. One reason for this is the strong neural development that takes place in the early childhood. Also, because the symptoms of ASD are not separate from each other, difficulties in one domain may complicate the development of other areas, leading to accumulation effect. According to the latest research, there are many signs that may point to autism spectrum disorder in the early childhood even in the first year of life. Some examples of those signs include abnormalities in the handling of objects or the amount of the repetitive behavior. There may also be differences in the social interaction in the first year of life. In addition to diagnostic symptoms, there may be, for example, some self-regulatory problems, which together with other signs may be important for the recognition of ASD. Because there may be huge individual variation in the early signs of autism spectrum disorder, a single symptom could not reveal the disorder by itself. When trying to recognize ASD it is essential to pay attention to many different signs and whether or not those signs appear together. For example, the repetitive behavior together with the difficulties of social interaction may be alarming. The co-occurrence of multiple signs may give a reason to monitor the individual’s development more closely.

Autism spectrum disorder is associated to high rates of comorbid mental disorders, where depression is probably most common disorder. Although the high prevalence of depression in autism is well-known thing, relatively little is known about its underlying risk factors or explaining factors. This study aimed to examine whether there is evidence that some characteristic features of autism spectrum disorder would have an impact on high prevalence of depression in autism spectrum disorder. We discuss about two psychological factors: emotion regulation and its deficits and the tendency to perseverate and ruminate. Two factors related to perseveration, cognitive flexibility impairments and rumination were associated with depression and depression symptoms. The association between emotion regulation deficits and depression manifested in the use of maladaptive coping skills and in tendency to ruminate. More research is still needed to replicate these results and gain stronger evidence. The depression diagnosis in autism spectrum disorder is problematic in many ways, therefore all results concerning the subject should be interpreted with caution.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.