Browsing by Title

The objective of this literature review is to examine the associations between student’s temperament and his/her adjustment and achievement in school context. It also considers how temperament-conscious knowledge could be taken into account in everyday schooling. Student’s temperament is related to his/her self-regulation skills and working style. It is also associated with the quality of teacher-student interaction and student’s innate ability to behave according to school expectations. So called “school temperament” (high task-orientation, high personal social flexibility and low reactivity) corresponds with teachers’ description of the “ideal student” and is associated with better school adjustment as well as academic performance. Temperament-conscious education encourages teachers to take into account and appreciate students’ individual differences in temperament. Learning environment which pays attention to student’s individual needs can best support his/her development and learning. Teachers are in a key position to promote their students’ positive school adaptation and academic achievement. Therefore, teacher education programs should educate future teachers about the associations of student’s temperament with teaching-learning-processes. Students’ adjustment and achievement in school context can be enhanced by training and practicing both students’ self-regulation skills and achievement-related behaviors. Furthermore, students should also have possibilities to use their own temperament-based strengths in learning. Positive and supportive relationships between teachers and students may have a buffering effect on students’ development. A relatively large body of previous research evidence suggests that temperament-conscious education could be part of the high-quality education.

Presenteeism (working despite feeling sick) has become a popular object for research in occupational psychology in the 21st century. It has been claimed that stressful psychosocial aspects of work (e.g. job demands) are connected to presenteeism. The purpose of this degree was to find out what can be said about these connections considering current scientific evidence. Another goal was to examine the directionality of these connections, although the causality from job demands to presenteeism was analyzed more thoroughly than the other possible directions. The cross-sectional evidence on connections between job demands and presenteeism is rather incomplete. There have been multiple studies in which the statistically significant correlation between these two phenomena have been found, but the direction of causality cannot be deduced from these studies. There are several ways to operationalize job demands and it has been concluded by a meta-analysis that the strongest connections to presenteeism seem to be with physical demands of work, understaffing, overtime work and general time pressure. There are few longitudinal studies on this issue but from these few studies there has arisen partial support for the idea that higher job demands can lead to presenteeism. The most relevant take-away message from these studies is that the connections between job demands and presenteeism may well be reciprocal and lead to a vicious circle. The biggest limitations in studies are related to the cross-sectionality, the sole use of self-report methods and the poor generalizability due to selected samples. In addition, there have been conversations about the reliability and validity of the self-report measures used in research. Due to these limitations, not much can be said about the connections between job demands and presenteeism. The correlative connections have been repeatedly replicated in various studies which indicates that there most likely is some sort of connection between these two phenomena. However, the prominent use of cross-sectional studies makes it impossible to draw conclusions about the direction of causality. Theoretical frameworks have been underutilized in the planning of studies and there hasn’t been enough research on specific hypotheses derived from these theories. The current scientific evidence is too general. Hence, it’s not possible to analyze the connections between job demands and presenteeism very precisely. These shortcomings can be mended in the future by focusing on well-designed longitudinal studies.

Tavoitteet. Parkinsonin tauti on keskushermostoon ja erityisesti aivojen mustatumakkeeseen sekä dopamiiniratoihin vaikuttava etenevä sairaus. Se vaikuttaa laajasti motoriikkaan ja sitä myötä myös puheeseen ja ääneen. Jopa 90 % Parkinson-potilaista kokee erilaisia puheen ja äänen muutoksia, jotka heikentävät heidän sekä heidän läheistensä elämänlaatua. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia Parkinsonin tautiin liittyvien puheen ja äänen muutosten puheterapeuttisia kuntoutusmuotoja sekä niiden vaikuttavuutta. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin kahta elektronisista tietokantaa apuna käyttäen, jotka olivat Ovid Medline ja PubMed. Käytetty hakulauseke oli Parkinson* AND speech AND voice AND (“speech therapy” OR ”language therapy” AND (efficacy OR effectiveness OR impact). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tieteellisestä, vertaisarvioidusta artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esille kolme erilaista tapaa kuntouttaa Parkinsonin taudin myötä ilmeneviä puheen ja äänen muutoksia. Ne olivat perinteinen Lee Silverman -ääniterapia, laulaminen ja tietokonevälitteinen etäkuntoutus. Etäkuntoutuksessa käytettiin kuntoutusmenetelmänä perinteisestä LSVT -ääniterapiasta johdettua pidemmälle aikavälille jakautuvaa LSVT X -ääniterapiamenetelmää. Tulokset vahvistivat aikaisempaa tutkimustietoa LSVT:n ja etäkuntoutuksen vaikuttavuudesta puheterapeuttisessa kuntoutuksessa Parkinsonin taudissa. Laulamistutkimusten osalta tulokset erosivat toisistaan, sillä vain toisessa niistä laulaminen osoittautui vaikuttavaksi kuntoutusmuodoksi.

Tavoitteet. Parkinsonin taudin puheterapeuttinen kuntoutus ja tutkimus on perinteisesti keskittynyt motorisiin vaikeuksiin, kuten puheen, äänen ja nielemisen ongelmiin. Sairaus voi kuitenkin aiheuttaa myös kielellis-kognitiivisia vaikeuksia, kuten ongelmia sananlöytämisessä ja pragmatiikassa. Ongelmat voivat vaikuttaa suuresti tautia sairastavan elämänlaatuun. Tutkimustietoa tarvitaan myös kliinisen kuntoutustyön tueksi. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Parkinsonin tautiin liittyvien kielellis-kognitiivisten vaikeuksien puheterapeuttisen kuntoutuksen nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tutkielmassani selvitän, saavatko Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt puheterapiaa kielellis-kognitiivisiin vaikeuksiinsa. Lisäksi tutkin, millaisia menetelmiä Parkinsonin taudin kielellis-kognitiivisessa puheterapiassa käytetään ja miten tätä tulisi kehittää. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineiston keräsin Ovid Medline -tietokannasta. Muodostin hakulausekkeen termeistä Parkinson* (Parkinsonin tauti), language (kieli), speech therapy/language therapy (puheterapia) ja practice (käytäntö). Lisäksi käytin manuaalista hakua. Valikoin aineistoon seitsemän vertaisarvioitua artikkelia. Analysoin aineiston esimerkiksi tarkastelemalla artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroja, ja jäsensin tulokset tutkimuskysymysten mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Parkinson-potilaat jäivät usein ilman puheterapiaa, ja kuntoutusresurssit olivat vähäisiä. Kielellis-kognitiivisia vaikeuksia kuntoutettiin huomattavasti vähemmän kuin motorisia vaikeuksia. Käytettyjä menetelmiä olivat yleisimmin erilaisten kompensatoristen keinojen harjoittelu, mutta menetelmiä ei tutkimuksissa avattu tarkemmin. Menetelmien vaikuttavuudesta ei ollut tietoa saatavilla, sillä tutkimusta aiheesta ei ole. Kielellis-kognitiivisten vaikeuksien kuntoutukselle oli kuitenkin tarvetta ja halua sekä potilaiden että puheterapeuttien keskuudessa. Syitä terapian toteutumattomuuteen olivat esimerkiksi terapia-ajan rajallisuus ja puheterapeuttien tiedonpuute. Parkinsonin taudin puheterapiaa kehitettiin esimerkiksi soveltamalla afaattisille henkilöille suunniteltua kuntoutusta ja hyödyntämällä läheisten osallistumista. Arkikeskustelu oli kuntoutuksen keskeisenä tavoitteena. Tulevaisuuden menetelmissä yksilöllinen ja holistinen lähestymistapa sekä taudin psykososiaalisten vaikutusten huomioiminen esitettiin tärkeiksi huomion kohteiksi. Myös monimuototerapia tuotiin esiin mahdollisena kuntoutusmenetelmänä. Jatkotutkimusta olisi hyödyllistä tehdä muun muassa Parkinsonin taudin puheterapeuttisen kuntoutuksen saatavuudesta ja menetelmistä Suomessa.

PDF:n testaus

Tavoitteet. Perheenjäsenillä on tärkeä rooli lapsen puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöönotossa ja käytössä. Tutkimusten mukaan he kokevat niiden käyttöön liittyvän sekä hyviä että huonoja puolia. Puheterapeuttien ymmärrystä perheiden ajatuksista ja kokemuksista pidetään tärkeänä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten perheenjäsenten kokemuksia. Tarkoituksena oli koota yhteen tutkimustietoa heidän kokemistaan niiden käyttöön liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena Ovid MEDLINE-, Pubmed- ja EBSCO-tietokannoista. Hakulauseke oli ”augmentative and alternative communication AND parent OR famil AND perception OR view OR experience OR impact OR perspective OR challenge OR benefit”. Aineistoa rajattiin valintakriteereiden perusteella ensisijaisesti tarkastelemalla otsikoita ja abstrakteja, toissijaisesti tarkastelemalla koko tekstiä. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui neljä artikkelia, joissa oli haastateltu erilaisista syistä ja erilaista puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien lasten perheenjäseniä. Tulokset ja johtopäätökset. Perheenjäsenet kokivat hyvinä puolina sen, että lapsi pystyi kommunikoimaan puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän avulla erilaisista asioista aiempaa laajemmin. Kommunikointi oli helpompaa eri kommunikointikumppaneiden kanssa, ja erityisesti tuttujen ihmisten kanssa se onnistui hyvin. Huonoina puolina perheenjäsenet kokivat haasteet käyttää puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää joissakin ympäristöissä, teknologiaan liittyvät vaikeudet sekä sen, että käytön oppiminen oli pitkä prosessi. Lisäksi he kokivat, että lapselle oli haastavaa kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa ja että lapsi vietti vähän vapaa-aikaa ystäviensä kanssa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia kuin muidenkin tutkimusten tulokset. Niistä voi päätellä, että puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttö herättää perheissä paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia ja vaikuttaa koko perheeseen. Tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää kliinisessä puheterapiatyössä. Perheiden kokemilla hyvillä puolilla perheitä voidaan motivoida puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöön. Huonot puolet voidaan ottaa huomioon, jotta ne eivät muodostuisi ylitsepääsemättömiksi esteiksi.

Tavoitteet: Persoonallisuudella tiedetään olevan jossain määrin biologinen pohja. Persoonallisuutta voidaan käsitteellistää esimerkiksi erilaisten piirreteorioiden avulla. Yksi tunnettu piirreteoria on Big Five -persoonallisuusteoria, jonka mukaan persoonallisuuden voi jakaa viiteen piirteeseen: Ekstroversio, Neuroottisuus, Tunnollisuus, Sovinnollisuus ja Avoimuus uusille kokemuksille. Big Five -piirteillä tiedetään olevan biologinen perusta, ja yksi tätä biologista perustaa selittävä tekijä voi olla ihmisen hormonijärjestelmä. Big Five -piirteissä tiedetään olevan sukupuolieroja, joten yksi selittävä tekijä tälle voisi olla sukupuolihormonien erityksen eroavaisuus sukupuolten välillä. Aiheesta on kuitenkin verrattain vähän tutkimusta. Tämän katsauksen tarkoituksena oli pyrkiä tutkimaan Big Five -piirteiden yhteyksiä testosteronitasoihin. Katsauksessa pyritään selvittämään, mitkä Big Five -piirteet ovat yhteydessä testosteronitasoihin ja ovatko yhteydet mahdollisesti kausaalisia. Menetelmät: Katsauksen kirjallisuushaku toteutettiin Ovid Medline-, Google Scholar-, Helka-, PubMed-, ja PsycINFO-tietokannoissa. Hakuterminä jokaiseen tietokantaan käytettiin (testoster* OR androgen* OR steroid* OR 2D:4D OR "second-to-fourth-digit") AND ("big-five" OR "big five" OR "five-factor model" OR "Big5" OR "Big 5" OR "Big Fives"). Katsaukseen valituissa tutkimuksissa käytettiin persoonallisuuden arviointiin joko NEO PI-R-, NEO PI- tai NEO-FFI-mittaria. Tulokset ja johtopäätökset: Korkeat testosteronitasot olivat yhteydessä pienempään Neuroottisuuteen ja korkeampaan Ekstroversioon. Testosteronitasojen yhteydet muihin Big Five -persoonallisuuspiirteisiin eivät olleet yhtä selkeitä. Tuloksissa esiintyi tukea testosteronitasojen ja Big Five -persoonallisuuspiirteiden väliselle kausaalisuudelle: korkeat testosteronitasot vaikuttaisivat aiheuttavan matalampaa Neuroottisuutta ja korkeampaa Ekstroversiota, eikä toisin päin. Testosteronitasot ovat täten selvästi yhteydessä persoonallisuuteen. Tämän katsauksen tulokset ovat ristiriidassa aikaisemman katsauksen kanssa, jossa Big Five -piirteiden havaittiin olevan yhteydessä vain matalampaan Tunnollisuuteen. Tuloksilla on kansanterveydellistä merkitystä, sillä suomalaisten testosteronitasojen tiedetään olevan laskussa. Neuroottisuuden tiedetään olevan yhteydessä korkeampaan määrään mielenterveyden häiriöitä, joten testosteronitasojen lasku voi olla kansanterveydellinen riski mielenterveyden saralla. Toisaalta testosteroni on yhteydessä myös korkeampaan määrään aggressiivisuutta ja terveydellistä riskikäyttäytymistä, joten suomalaisten testosteronitasojen lasku voi olla jopa positiivinen asia. Jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeellisia, jotta voimme laajentaa ymmärrystämme persoonallisuuden ja biologisten mekanismien yhteyksistä.

Tavoitteet: Työuupumus on yleinen ongelma psykologeilla ja muilla mielenterveystyötä tekevillä. Työuupumusta on useimmiten tutkittu suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin, ja yksilökohtaisista eroista on yleisimmin tarkasteltu demografisia tekijöitä kuten ikää tai sukupuolta. Kuitenkin myös persoonallisuuden on havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella persoonallisuuden yhteyttä psykologien ja mielenterveysalan ammattilaisten työuupumukseen työhön liittyvät erityiset kuormitustekijät huomioiden. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, Ovid Medlinesta ja muista tieteellisistä tietokannoista hakutermeillä “burnout OR work stress OR occupational stress”, ”psychologists OR mental health professionals” ja ”personality traits”. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella persoonallisuudella on yhteys psykologien ja mielenterveystyötä tekevien työuupumukseen. Erityisesti korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus ja sovinnollisuus vaikuttavat olevan yhteydessä psykologien lisääntyneeseen uupumisoireiluun, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta tarkasti. Koska työuupumus on mielenterveysalalla yleinen ongelma ja työhön liittyy erityisiä kuormitustekijöitä, aihetta tulisi tutkia lisää.

This literature review examines how different personality traits are associated with the placebo-effect. Studies from the past decade are reviewed, and the state of the evidence and the possible mechanisms that might explain the connections are discussed. In these recent studies, personality traits have explained about 25 % of the strength of the placebo effect. The specific traits that are found to affect the placebo effect are optimism and pessimism as well as traits that are associated with the dopamine system, namely novelty seeking and extraversion. In addition, some studies have found agreeableness, and ego-resiliency to affect placebo effect. However, the results are not entirely consistent between different studies. Based on the reviewed studies it seems likely that personality traits and their connections to the placebo effect depend on situational and environmental factors: it is the interaction between personality traits and environment that modifies the placebo effect. Thus, the effect of personality traits on the placebo effect is not constant over time but dependent on the environmental factors. In addition, studies also suggest that personality traits and their effect on the placebo effect are mediated via the opioid and the dopamine systems. Finally, replications and new studies are needed to shed more light on the placebo effect.

The change happening after a traumatic event is referred to as posttraumatic growth. Meaning making model offers a conceptual framework for posttraumatic growth. According to the Meaning Making Model, recovering from a trauma inquires processing the trauma i.e. meaning making. Meaning making attempts are common for trauma survivors. They predict posttraumatic growth that is one type of construct meaning in the Meaning Making Model. Most growth experienced the ones who experienced very traumatic events, had enough support and adequate adaptive coping strategies. Meaning making attempts don’t always lead to meanings made, and prolonged meaning making attempts lead to worse adaptation. Regarding other variables, especially religiousness and age predict posttraumatic growth. Optimism is suggested to be a confounding variable.