Browsing by Title

Psykopatia on käsitteenä vanha ja tutkimusta psykopatian ja väkivallan yhteydestä on paljon. Näiden korrelaatio on PCL-R menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa ollut kohtuullinen, mutta kriittisemmät tutkimukset ovat huomauttaneet, ettei PCL-R:ään kuuluvat antisosiaaliset elementit välttämättä kuuluisi psykopatian kriteereihin ja ettei PCL-R välttämättä ole tarpeeksi validoitu tapa mitata psykopatiaa. Tämän lisäksi paljon tukea saaneen teorian mukaan psykopatia vaikuttaa jakautuvan primaariseen ja sekundaariseen psykopatiaan, mikä tarkoittaa, että eroja näiden kahden ryhmän yhteydellä väkivaltakäyttäytymiseen saattaa esiintyä. Täten katsauksen tavoitteena on ymmärtää psykopatian ja väkivallan välillä esiintyvää yhteyttä tutkimalla psykopatian konstruktiota ja vertailemalla PCL-R:llä saatuja tuloksia muihin psykopatiamittareihin. Kaikki tutkimukset on haettu google scholarista tai merkittävimmissä artikkeleissä käytetyistä lähteistä. Hakusanoina on käytetty mm. “psychopathy and violence”, “primary and secondary psychopathy”, “PCL-R and violence”, “PPI and violence” sekä “CAPP and violence”. Kaikki tutkituista psykopatiamittareista vaikuttivat kuitenkin olevan yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, joskin yhteys oli merkittävästi kiinni menetelmien antisosiaalisista tai behavioraalista osatesteistä. PCL-R:n faktori 1 (interpersonaalisuus-affektiivisuus) ei ole tutkimuksissa lisännyt inkrementaalista validiteettia faktorille 2 väkivallan ennustamiseksi. Lisäksi, joissakin tutkimuksissa faktori 1 näytti päinvastoin heikentävän yhteyttä. Tulokset olivat PPI:n ja CAPP:n osilta samankaltaiset, mikä viittaa siihen, ettei spesifisti psykopatialle ominaiset piirteet välttämättä ole yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen. Koska psykopatiamittareista etenkin PCL-R on oikeudellisessa kontekstissa yleisesti käytetty väkivallanriskiarvion mittari, olisi näiden tutkimusten valossa tärkeää harkita väkivallanriskiarvioon suunnitellun HCL-20 mittarin käyttöä kyseisessä tarkoituksessa mahdollisen stigmatisoinnin ehkäisemiseksi.

Objective The aim of this bachelor thesis is to investigate how duration of psychotherapy affects it´s outcome when treating adults with unipolar depression. So far the scientific evidence in this matter has been patchy: very few meta-analyses or systematic reviews have been published and thus there is no clear consensus in the field. Methods This bachelor thesis was carried out as a literature meta review. Effectiveness studies of both short and long term psychotherapies were included, along with studies that focus specifically on the length of therapy. There were two inclusion criteria for the studies: at least half of the subjects were required to have unipolar depression as their main psychiatric problem, and no specialty groups – such as pregnant women or ethnical minorities – were allowed as a main sample. Results and implications Among short term (1-20 sessions) psychotherapies, scientific evidence for optimal therapy duration is conflicting. It is, however, safe to say that the shortest (1-3 sessions) psychotherapies are the least effective therapeutic interventions of all kinds. Change during psychotherapy was roughly linear across all studies and initial symptom severity did not correlate significantly with optimal length of psychotherapy. Long psychotherapies of over 100 sessions proved to be the most effective. However, there are only few effectiveness studies investigating long-term psychotherapies and the methodology of those studies is not only varied but often quite lenient. Therefore it is dubious to compare short- and long-term psychotherapies and these results should be taken as preliminary remarks. There are practically no studies investigating medium long (20-100 sessions) psychotherapies. Given the scientific evidence, psychotherapeutic guidelines in Finland seem rather weird. In Finland, most therapies last 100-200 sessions, although good quality studies supporting these kinds of treatments are still sparse. On the other hand, short term psychotherapies are still rather rare in Finland despite firm scientific evidence suggesting their high utility in everyday clinical practice.

Tavoitteet. Puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen aivomekanismit unohdetaan usein pu-heen havaitsemisen yleisistä malleista, vaikka puheen voimakkuuteen, aikaan tai ajoitukseen sekä sävelkorkeuteen liittyvät piirteet ovat tärkeitä puheen rakenteiden ja jopa tunteiden ilmai-semisen suhteen. Yhtenä kanditutkielmani tavoitteena oli kuvailla kirjallisuuskatsauksen kei-noin puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen aivomekanismeja ja selvittää miten prosodian havaitsemisen aivomekanismit ilmenevät suhteessa puheen havaitsemiseen. Menetelmät. Kanditutkielmani tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kirjallisuuskatsaukseen muodostettiin käyttämällä kahta tietokantaa, jotka olivat Ovid Medline ja Scopus. Hakusanoiksi valikoituivat englanninkieliset termit prosody perception (prosodian ha-vaitseminen), speech perception (puheen havaitseminen), prosody (prosodia), pitch (sävelkor-keus), length of sound (äänen pituus), sound pressure (äänen paino), acoustic duration (akusti-nen kesto), acoustic intensity (akustinen intensiteetti), brain mechanism (aivomekanismi) sekä magnetic resonance imaging (magneettiresonanssikuvaus). Lopullinen aineisto koostui kuudesta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksissa puheen prosodisia piirteitä käsiteltiin yleisimmin ohimolohkon alueilla painottuen aivojen oikeanpuoleiselle aivopuoliskol-le. Ohimolohkon alueiden jälkeen yleisimmin puheen prosodiaa käsiteltiin aivojen otsalohkon alueilla. Otsalohkojen aktivaatio painottui ohimolohkojen ohella aivojen oikeanpuoleiselle aivo-puoliskolle. Kirjallisuuskatsauksen perusteella myös päälakilohkon motoriset alueet aktivoitui-vat puheen prosodian käsittelyn yhteydessä. Muita puheen prosodian käsittelyssä aktivoituneita aivoalueita olivat muun muassa talamus, basaaligangliot eli tyvitumakkeet sekä pikkuaivot. Pu-heen prosodian havaitseminen ei esiintynyt pelkästään aluekohtaisena aktivaationa, sillä proso-dian yhteydessä aktivoituneiden alueiden välillä tapahtui myös tiedonsiirtoa eri käsittelyreittien kautta. Johtopäätöksenä tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että puheen prosodiaa käsitellään yleisimmin oikeanpuoleisen aivopuoliskon ohimo- ja otsalohkon alueilla sekä päälakilohkon alueilla kuitenkin niin, että aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa aktiivisesti.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa puheterapeuteilla olevan rooli osana palliatiivisia hoitotyöryhmiä. Ttutkimuksen mukaan puheterapeuttien työnkuvaan kuuluu nielemistoimintojen ja kommunikaatiokyvyn tukeminen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää puheterapeuttien kokemuksia roolista ja työskentelystä osana moniammatillisia palliatiivisia hoitotyöryhmiä ja kartoittaa työnkuvaan liittyviä mahdollisia haasteita. Tavoitteena oli myös tarkastella, ovatko puheterapeuttien kokemukset yhteneviä suhteessa toisiinsa ja aiempaan kirjallisuuteen. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin Scopus-, Ovid MedLine- ja PsycInfo-tietokannoissa helmikuussa 2022. Hakulausekkeeksi muodostui (palliativ* OR “end-of-life care” OR “hospice care”) AND (logopedic* OR slp OR “speech-language patholog*” OR “speech-language therap*”). Katsaukseen sisältyi viisi alkuperäistutkimusta, joista yksi valittiin mukaan käsinpoiminnalla. Tutkimusaineisto analysoitiin systemaattisesti muistiinpanoja ja taulukoita tehden. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeuttien kokemukset työnkuvastaan olivat melko yhteneviä sekä analysoitujen tutkimusten että aiemman kirjallisuuden välillä. Puheterapeutit kokivat roolinsa tärkeänä, mutta osin sivuutettuna. Työnkuvaan liitetyt haasteet olivat myös yhteneviä aineiston sisällä, haasteet koskivat etenkin eri resurssien ja yhtenevien toimintalinjausten vähäisyyttä, koulutuksen puutetta ja roolin laajuuden ja sisällön epäselvyyttä. Katsauksen perusteella voidaan muodostaa johtopäätös, että puheterapeutit itse kokevat roolinsa palliatiivisessa hoitotyöryhmässä merkittävänä. Lisää tutkimusta kaivataan, jotta puheterapeuttien asiantuntijuutta osana palliatiivista hoitoa voitaisiin hyödyntää vielä tehokkaammin ja esiin nousseita haasteita voitaisiin ratkaista.

Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta

Psychological scientist have been interested to evolve methods to collect valid and reliable data. In some cases people don´t understand themselves either the reasons for their specific behaviour or answer. Pupils have been said to be the window to a person's soul and data collected from them have been used in psychological study since 1960s. This Bachelor's thesis introduces the kinds of psychological phenomenons that have been discovered to be reflected by pupillary responses. Google Scholar database was used in this thesis and search words were: pupillometry, pupil response, pupil dilation, pupillary light reflex, emotion, arousal, attention, resource allocation, cognition, information processing, fluid intelligence, perception consolidation, autism, schizophrenia, putting. In total, pupil size was affected by physiological state, cognitive effort, perception consolidation, attentional resource allocation and processing emotionally arousing stimulus. Pupillometry is widely used across different disciplines that involve cognitive science. It suits particularly well in certain research questions, such as implicit processing and questions that involve processes not easily amenable to verbal report or simple behavioural responses or those liable to be affected by social desirability.

Romantic love is a diverse emotion, which evolves through time. It has fascinated human minds throughout our history. However, the neuroscience of romantic love has been studied for just under twenty years. The first study in the field was published by Bartels and Zeki in 2000. They described romantic love as an emotion consisting of cognitive, emotional, erotic and behavioural components. After that first study, there has been an increasing number of studies all over the world, and thus brain areas activated by love have become a bit more clear. Those areas include ventral tegmental area (VTA), cingulate cortex, striatum and its subareas, insula, cerebellum and different areas of the frontal cortex. The aim of this review is to paint a more elaborate picture of the activations found within those areas. The implications of the areas activated to love are also discussed whenever possible. Brain areas activated by love are also compared to the activations found in studies of maternal love and sexual desire. In the end, the limitations of previously conducted studies are discussed and possible trends for future studies of the neuroscience of romantic love are suggested.

Autism spectrum disorder (ASD) is a neurodevelopmental disorder, which etiology is largely unknown. Genetic factors have been estimated to explain about 40-80 % of incidence of the disorder, but also environmental factors appear to play a major role in autism etiology. Studies based on hospital records and questionnaires, as well as animal experiments, suggest that inflammation during pregnancy could act as a risk factor for autism spectrum disorders. This review examines the studies, which focus on inflammatory biomarkers, cytokines and C-reactive protein (CRP). They offer detailed information on how prenatal inflammatory state may affect the neurobiological development of the fetus. Studies conducted so far indicate that high levels of certain cytokines during pregnancy are related to autism spectrum disorders. However, the studies do not unambiguously lend support to the association between maternal CRP –levels and autism. Even so, it appears that the mother's inflammatory state during pregnancy is related to neurodevelopmental problems of the fetus, especially when the inflammation has occurred in a critical phase of neurodevelopment. Mechanisms that could mediate the association between maternal inflammatory state and autism are discussed.

The present review describes the multidimensional connection between REM sleep and emotional processing as a possible mechanism for explaining depression. Previous studies have found abnormalities in the amount and structure of REM sleep in depressed patients and those who have a high risk for depression. Indeed, REM sleep deprivation has been found to have rapid mood-enhancing effects. Recent behavioral research has explored the effect of REM sleep on emotional memory consolidation and emotional reactivity, as well as the impact of emotional experience on the amount and quality of REM sleep. Two theories accounting for this connection have been suggested. The first proposes that REM sleep consolidates emotional memories, but the associated affective tone is de-potentiated. According to the second model, the emotional change associated with emotional memory is reinforced as a result of REM sleep. The data was collected in December 2018 from the PsychInfo and PubMed databases. A total of nine experimental behavioral studies met the selection criteria and were selected for the review. Seven of these studied the effect of REM sleep on emotional processing while two focused on the effect of an emotional stimulus on REM sleep. The studies reviewed provided support for the emotional memory consolidating effect of REM sleep. However, conflicting results also emerged: in some studies, REM sleep did not have any clear impact on emotional memory. According to the studies using psychophysiological measures, the emotional reactivity associated with memories increased. These results are in line with the model proposing that REM sleep consolidates the emotional charge of the negative emotional memory or at least reduces its attenuation over time. Emotional stimuli had no effect on sleep during the following night. In light of these results, it seems that changes in sleep structure are not immediate. Thus, the connection between REM sleep and emotional processes is not yet clear, and further research is required to understand the role of REM sleep behind mood disorders.

Tavoitteet. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa vähän tutkimustietoa logopedian alalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia rikostaustaisilla nuorilla ilmenee. Tutkimuksessa tarkastellaan myös näiden ongelmien esiintyvyyttä verrattuna niihin nuoriin, joilla ei ole rikostaustaa. Kolmantena tutkimuskysymyksenä pohditaan, minkälaisia interventiomenetelmiä näihin vaikeuksiin on kehitetty. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeeksi muodostui: (”young offender” OR ”juvenile delinquency” OR “youth justice”) AND (speech OR language OR communication) AND (intervention OR treatment OR therapy). Aineistohaku toteutettiin 19.2.2018 kolmessa eri tietokannassa. Aineiston mukaanottokriteereitä olivat artikkelin englanninkielisyys ja se, että artikkeli on kokonaan saatavilla. Haku kohdistettiin vertaisarvioituihin julkaisuihin ja rajattiin julkaisuvuoden perusteella vuosiin 2008–2018. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella voidaan todeta, että rikostaustaisilla nuorilla esiintyy enemmän puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksia kuin nuorilla, joilla ei ole rikostaustaa. Vaikeuksien ilmentymisen osalta kävi ilmi, että rikostaustaiset nuoret ovat tyytymättömiä omiin kommunikointi- ja lukutaitoihinsa. He myös kokivat taitojen heikkouden vaikuttavan negatiivisesti sekä vuorovaikutustilanteisiin että itsetuntoon. Lisäksi löydettiin näyttöä siitä, että kielelliset vaikeudet olivat yhteydessä suurempaan itsensä vahingoittamisen ja päihteiden väärinkäytön riskiin. Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksiin kehitettyjen interventiomenetelmien osalta tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat lupaavia, mutta tutkimustulosten määrä on vähäinen. Jotta saadaan aikaan kokonaisvaltainen muutos, joka kohentaa puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista kärsivien rikostaustaisten henkilöiden asemaa ja mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti, tarvitaan puheterapiapalvelujen laajaa integroimista järjestelmään sekä lisää tutkimusta aiheesta.