Browsing by Title

Surrogacy is an arrangement where a woman carries and gives birth to a child of another woman, who is unable to get pregnant because of complications with the uterus or other biological limitations. Surrogacy arrangements can be altruistic, where the surrogate acts of her own accord without financial reward, or commercial, where the surrogate and the surrogacy agency receive financial reward for the operation. In 2007 the Act on Assisted Fertility Treatments was passed in Finland to forbid all assisted fertility treatments that are aimed for surrogacy arrangements. No studies of Finnish surrogacy have been conducted to date and the Finnish governments’ justification of Act on Assisted Fertility Treatments was lacking psychological research evidence. This review examines the psychological impacts of surrogacy arrangements on all parties involved: the child, the surrogate and the intended parents. Based on the studies represented in this review, there are no major differences in psychological well-being between surrogacy children, children born after other types of assisted reproduction treatment, or after natural conception up to the age of 10. Surrogacy does not seem to cause severe or long-term psychological problems for surrogates, although the prevalence of post-birth depression showed mixed results. The surrogates report that the main motives for becoming a surrogate are altruistic and consider the relationships to the intended parents and the child mostly positive. Research shows that the intended parents’ psychological state does not differ from parents with a naturally conceived child or parents of children conceived by other assisted fertility treatments. The lack of genetic or gestational link between the child and the intended parents does not seem to reduce the quality of parenting. Even though published research is limited in terms of methodological quality and the origin of publications it would seem that psychological impacts of altruistic surrogacy arrangements do not cause long-term or substantial harm for the parties involved and therefore the Finnish Act on Assisted Fertility treatments’ prohibition of surrogacy is not justified from a psychological point of view.

Sikiöaikainen alkoholialtistus voi aiheuttaa lapselle kognitiivisia, kielellisiä sekä käyttäytymisen ongelmia, joiden kirjoon viitataan kattotermillä FASD (fetal alcohol spectrum disorders). FASD-lapsilla ja -nuorilla on monenlaisia puheen ja kielen vaikeuksia, ja puheterapia on heidän yleisin kuntoutusmuotonsa Suomessa. Tutkimusta kielellisten taitojen arvioinnin ja kuntoutuksen pohjaksi on kuitenkin vasta vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen 2000-luvun tutkimustieto FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taidoista ja näin tarkentaa FASD-ryhmän kielellisten taitojen profiilia puheen ymmärtämisen taitojen osalta. Tutkimuksessa verrataan FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taitoja heidän älykkyyteensä sekä tyypillisesti kehittyvien verrokkien puheen ymmärtämisen taitoihin. Näin saadaan tietoa siitä, ovatko FASD-ryhmän puheen ymmärtämisen taidot ikätasolla ja toisaalta vastaavatko ne FASD-lapsen tai -nuoren yleistä kognitiivista taitotasoa. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakulauseke ((”prenatal alcohol exposure”) OR (”fetal alcohol spectrum disorders”)) AND language AND (receptive OR comprehension OR IQ-matched) poimi neljästä tietokannasta yhteensä viisikymmentä artikkelia. Lopullisen aineiston muodostivat kuusi vuosina 2006–2013 julkaistua tapaus-verrokkitutkimusta, joissa puheen ymmärtämisen taitoja oli tutkittu osana laajempia kielellis-kognitiivisia tutkimuksia. 5–16-vuotiaiden FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taidot olivat tyypillisesti kehittyviä verrokkeja heikommat sekä sanojen että lauseiden ymmärtämisen tehtävissä. Tutkimustulokset FASD-lasten ja -nuorten puheen ymmärtämisen taitojen ja älykkyyden yhteydestä olivat ristiriitaisia. Menetelmältään laadukkaimmassa tutkimuksessa puheen ymmärtämisen taidot ja älykkyys olivat yhteydessä, mutta aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella puheen ymmärtämisen taidot eivät todennäköisesti ole FASD-lasten ja -nuorten erityinen heikkous vaan linjassa heidän älykkyystasonsa kanssa, joten ymmärtämistaitoja ei voida suositella muita kielen osa-alueita tärkeämmäksi kuntoutuksen kohteeksi.

Children with cochlear implants (CI) are known to have deficits in their prosody perception and emotion recognition skills. This is a risk for their social well-being. The purpose of this study is to examine what is known about prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs compared to normally hearing children. Results show that there are deficits in at least some areas of the prosody perception and emotion recognition skills of children with CIs. More information is needed so that CIs could be technically improved and the interventions could be more efficient. Music is one of the most promising ways to enhance the prosody perception skills of children with CIs.

Schizophrenia is a severe and often chronic disease, which causes substantial harm both to the individual and to the whole society by large. Schizophrenia has long been associated with widespread anatomical alterations in the brain, with the most extensive changes occurring during the first psychosis. More studies have also increasingly focused on whether any alterations are already noticeable before the psychosis. Knowing this enable to both start the treatment earlier, thereby improving the prognosis, and to develop novel, preventive treatments. The articles included in this review consist of longitudinal magnetic resonance imaging studies which compare the brain anatomy of inviduals with a high-risk of schizophrenia making the transition to psychosis or not. The review includes both genetic and clinical high-risk populations, with most of the articles included focusing on the latter. Taken together, the articles create a mostly consistent picture of the anatomical features of the brain associated with the transition to disease both before and during the psychosis. The amount of grey matter was found to be systemically lower and/or to reduce more rapidly than in normal population, especially in the prefrontal, parietal and temporal lobes, cerebellum and cingulate and insular cortexes. However, the whole brain volume was found to be increased. Also, the enlargement of the third ventricle was quite strongly associated with the transition to psychosis. Finally, the integrity and the amount of the white matter might have some connection to the transition, but the results are inconclusive. Based on the results, schizophrenia is associated with wide alterations in brain anatomy even before the first psychosis. It can be assumed that these alterations explain the symptoms of the disease, for example that the changes in the prefrontal cortex relate to the loss of cognitive ability. Better understanding the connection of brain anatomy to the symptoms and progress of schizophrenia enables more effective and earlier treatment.

Ilmastopsykologiassa on perinteisesti keskitytty yksilötason valintoihin ja toimintaan ilmaston hyväksi, kuten kierrätykseen ja lihansyönnin vähentämiseen. Ilmastonmuutos on kuitenkin lopulta kollektiivinen ilmiö: suuri osa tutkijoista kannattaa ajatusta ihmiskunnan merkittävästä roolista sen aiheuttajana ja se tulee koskemaan enemmän ja vähemmän jokaista. Ilmastonmuutosta pidetään sosio-ekologisena kriisinä, jonka hillitseminen vaatii laajoja sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia. Tämän mittakaavan muutoksia saadaan parhaiten aikaan kollektiivisella toiminnalla. Yksilön identifioituminen erilaisiin ryhmiin, kuten ilmastonsuojelijoihin, vaikuttaa siihen millaisiin kollektiivisiin toimiin hän todennäköisesti ottaa osaa. Sosiaali-identiteetit muodostuvat yksilön sisäryhmien jäsenyyksistä, eli millaisiin ryhmiin yksilö on identifioitunut. Tutustuin katsaukseni aiheeseen tutkimalla ensin Journal of Environmental Psychology -nettisivuja, jossa on julkaistuna paljon ilmastopsykologisia artikkeleita. Lopulta katsaukseen liittyvää kirjallisuutta etsin Pubmedistä sekä Helsingin yliopiston kirjaston artikkelikokoelmista käyttämällä hakusanoja ’’pro-environmental behavior’’, ’’collective action’’, ’’social identity’’ sekä ’’pro-environmental social identity’’. Katsaukseen valikoituneen kirjallisuuden perusteella sosiaali-identiteetti on merkittävä kollektiivisen toiminnan ennustaja myös ilmastonmuutoskontekstissa. Kollektiivinen ilmastotoiminta tarkoittaa niin ilmastopoliittisten säännösten kannattamista kuin konkreettista ilmaston hyväksi toimimista ryhmässä esimerkiksi Fridays for Future tyyppisissä mielenosoituksissa. Yksilöiden keskeiset ryhmäjäsenyydet siis vaikuttavat yksilön ilmastotoimintaan ja asenteisiin ilmastonmuutosta kohtaan. Erityisesti politisoituneen sosiaali-identiteetin on todettu ennustavan kollektiivista toimintaa, ja myös ilmastokontekstissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä. Politisoitunut ympäristöystävällinen sosiaali-identiteetti muodostuu, kun yksilö toimii aktiivisena osana ryhmää tavoitteenaan saavuttaa kollektiivisen kamppailun kautta ilmastomyönteistä yhteiskunnallista muutosta. Erilaiset sosiaaliset ryhmät voivat olla myös konfliktissa keskenään pitäen kiinni oman sisäryhmänsä aatteista ja syrjien vastakkaisten ryhmien ajatuksia. Ilmastokontekstissa erilaisia tulkintoja löytyy niin siitä, kenen aiheuttama ilmastonmuutos on, kuin siitä, miten laajoja muutoksia sen hillitseminen vaatii. Erilaisista asenteista johtuvat ryhmien väliset konfliktit voivat hidastaa vaadittavien ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien toimeenpanoa, mutta toisaalta laaja sosiaalinen ja rakenteellinen muutos vaatii tämän tyyppistä konfliktia staattisuuden sijaan. Yksilöiden ryhmäjäsenyyksien vaikutuksia olisi tärkeää ottaa huomioon ilmastokeskustelussa sekä mahdollisesti hyödyntää ilmastoviestinnässä uudelleen muotoilemalla sanoma vastaamaan yksilön sisäryhmien normeja.

Tavoitteet. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus viestiä ja osallistua yhteiskuntaan. Koska viestintä ja yhteisöllisyys ovat enenevässä määrin siirtyneet kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi myös internettiin ja sosiaalisen median alustoille, on avusteisesti viestivien osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia sosiaalisen median alustojen käytöstä mielekästä tutkia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on aiemman tutkimustiedon valossa tarkastella mikä merkitys sosiaalisella medialla on avusteisesti viestivälle ihmiselle. Katsauksessa tarkastellaan etenkin sosiaalisen median avusteisesti viestivälle tarjoamia hyötyjä viestinnälliseen näkökulmaan keskittyen. Lisäksi kartoitetaan millä tavoin avusteisesti viestivät käyttävät sosiaalista mediaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2022 Scopus-, OvidMedline- ja PsychInfo- tietokannoissa. Hakulausekkeeksi valittiin social media AND (aac OR “augmentative and alternative communication”). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien tuli vastata vähintään jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä, olla englanninkielinen vuosina 2014-2022 julkaistu vertaisarvioitu alkuperäinen tutkimusartikkeli, joka on saatavilla verkosta joko ilmaiseksi, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakulausekkeessa käytetyt termit tuli löytyä artikkelien otsikosta, abstraktista tai avainsanoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten pohjalta avusteisesti viestivien henkilöiden eniten käytettyjä sosiaalisen median alustoja olivat Facebook, Twitter ja Skype. Lisäksi useammissa tutkimuksissa mainittiin sähköposti yhtenä käytetymmistä sähköisistä viestintäkanavista osallistujien keskuudessa. Kaikki osallistujista tarvitsivat sosiaalisen median käyttöön teknisiä apuvälineitä ja usein myös läheisten tukea. Käyttöä rajoittivat pääasiassa erilaiset motoriset, teknologiset ja kirjalliset haasteet. Sosiaalisen median koettiin tarjoavan avusteisesti viestiville useita hyötyjä, kuten mahdollistavan ja helpottavan yhteydenpitoa ja lisäävän sosiaalisia suhteita. Yleisesti viestiminen sosiaalisessa mediassa koettiin kasvokkaista viestintää helpommaksi ja monella tapaa myös mielekkäämmäksi. Sosiaalisen median kautta oli helppo etsiä ja saada apua ja tukea arkeen. Aihetta on tärkeä tutkia lisää pystyäksemme entistä laajemmin hyödyntää sosiaalisen median avusteisesti viestiville tarjoamat hyödyt ja tarjotaksemme heille tasavertaisen mahdollisuuden olla osana nyky-yhteiskuntaa.

Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) on ilmiö, jossa audiovisuaalinen ärsyke aiheuttaa väristyksiä pään ja takaraivon alueella, mikä koetaan miellyttävänä ja rentouttavana tunteena. Yleisimpiä ASMR-kokemuksen laukaisevia ärsykkeitä ovat kuiskaaminen, terävät äänet, kuten naputtelu, sekä toistuvat liikkeet. ASMR-ilmiössä korostuu kuitenkin tietynlainen sosiaalisuus, sillä usein ärsykkeiden lähteenä tai niiden aiheuttaja on ihminen sekä ne esiintyvät läheisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä sosiaalisen kontekstin merkitys on ASMR-kokemusten saamiselle. Tämä katsaus tarkastelee sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä läheisyyden ja seksuaalisuuden näkökulmista. Katsauksessa arvioidaan, voisiko ASMR selittyä läheisyyden ja hoivatuksi tulemisen kautta, sekä mikä seksuaalisuuden merkitys on ASMR-ilmiössä. Läheisyyden merkitystä ASMR-ilmiössä ei ole tutkittu suoraan, mutta on esitetty hypoteeseja, miten läheisyys voisi selittää ASMR-kokemuksia. ASMR-ilmiössä esiintyvän läheisyyden on ehdotettu selittyvän hoivatuksi tulemisen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ASMR:lle ominainen läheisyys sisältää tietynlaista etäisyyttä, jossa toinen ihminen on joko fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen, kuitenkin niin, että kokemus lähellä olosta säilyy. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ASMR ei vaikuta olevan seksuaalinen ilmiö, vaikka seksuaalissävytteisillä ASMR-videoilla on paljon katsojia. Seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsomisen motiivina vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti jokin muu syy kuin ASMR-kokemusten saaminen. Sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä on tutkittu varsin vähän ja useimpien tutkimusten laatu on heikko. Tarvittaisiinkin lisää laadukkaita tutkimuksia sosiaalisesta kontekstista ASMR-ilmiössä sekä erityisesti läheisyyden merkityksestä ASMR-ilmiön selittäjänä. Lisäksi seksuaalisuuden suhdetta ASMR-ilmiöön tulisi tutkia enemmän ja selvittää millainen ryhmä seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsojat ovat ja millä tarkoitusperillä näitä videoita katsotaan.

Tavoitteet. Kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön on elintärkeä evolutiivinen mekanismi mahdollistaen ihmisen toimintakyvyn säilymisen myös haasteellisissa ympäristöissä. Ympäristötekijöihin sopeutumista säädellään stressireaktion aiheuttamien fysiologisten ja psykologisten muutosten kautta. Jos ympäristön stressitekijöille altistuminen pitkittyy, nähdään stressireaktion kroonistuvan. Krooniset vasteet stressiin ovat pääsääntöisesti negatiivisia ja voivat aiheuttaa niin psykopatologisia oireita kuin somaattisia sairauksia. Tämän katsauksen tarkoituksena oli tutkia tekijöitä, jotka selittävät eroja yksilöiden välillä stressireaktion vasteissa sekä sopeutumismekanismeissa stressitekijöihin. Samalla katsaus tarkastelee stressinsietokykyyn vaikuttavia tekijöitä ja pyrkii tarjoamaan konkreettisia tapoja sen tehostamiseen. Menetelmät. Katsaukseen valikoitunut tutkimusnäyttö haettiin PubMedin sekä Helka-kirjaston tietokannoista. Haku suoritettiin englannin kielellä ja hakusanoina käytettiin englanninkielisiä sanoja ”stress reaction”, ”resilience”, ”mental health” sekä ”stress mechanisms”. Valikoidut tutkimukset olivat pääsääntöisesti uusia tutkimuksia ja katsausartikkeleita. Lisäksi tutkimusten menetelmiä arvioitiin ennen tutkimuksen sisällyttämistä katsaukseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten perusteella stressin aiheuttamat negatiiviset muutokset ovat nähtävissä niin yksilöllisellä kuin yhteyskunnallisella tasolla. Yksilöllisellä tasolla stressireaktion aiheuttamiin fysiologisiin ja psykologisiin vasteisiin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät kuin ympäristötekijät. Suurin osa altistavista ja suojaavista tekijöistä vaikuttaa stressin vasteisiin kortisolin erityksestä vastaavan HPA- akselin kautta. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuus, itsesäätelytaidot, stressinhallintamekanismit sekä saatu hoiva lapsuusaikana vaikuttavat huomattavasti yksilön stressireaktion vasteisiin. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin negatiivisiin vasteisiin voidaan vaikuttaa erityisesti liikunnalla, riippuvuuksien syntymisen ehkäisyllä, säännöllisellä vuorokausirytmillä sekä erilaisilla teknologisilla että psykologisilla interventioilla. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin vasteet ovat hyvin yksilöllisiä ja toisaalta tämä suuri yksilöllinen vaihtelu asettaa haasteita stressin aiheuttamien vasteiden määrittämisessä. Stressinsietokykyyn voidaan kuitenkin vaikuttaa eri menetelmin ja tehostaa yksilön sopeutumista stressiä aiheuttaviin tekijöihin.

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet. Transihmisillä on korkea riski sairastua syömishäiriöön, koska he usein ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Sekä transihmisillä että syömishäiriötä sairastavilla ihmisillä on kohonnut riski itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan, minkä vuoksi transidentiteetin ja syömishäiriöoireilun yhdistelmä on huolestuttava. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella yhteyttä syömishäiriöoireilun ja sukupuolidysforian välillä ja koota tämän pohjalta yhteen suosituksia syömishäiriöhoidon mukauttamisesta transihmisille. Menetelmät. Katsauksen artikkeleita etsittiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla ”gender dysphoria AND eating disorder ”. Lisäksi artikkeleita löytyi toisten artikkeleiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolidysforian nähtiin vaikuttavan syömishäiriöoireiluun. Tulokset siitä, miten koettu sukupuoli vaikuttaa riskiin syömishäiriöoireiden ilmenemiselle, olivat kuitenkin ristiriitaisia. Sukupuolidysforian lisäksi myös vähemmistöstressimallia käytettiin selittämään suurempaa syömishäiriöiden esiintyvyyttä transihmisillä. Syömishäiriöhoitoa ja diagnosointia tulisi kehittää paremmin monimuotoisuutta huomioivaksi, koska tällä hetkellä osaavan henkilökunnan puute, pelko syrjivästä kohtelusta ja vähemmistöstressi ovat aitoja esteitä transihmisille syömishäiriöhoitoon hakeutuessa. Toimivassa hoidossa ratkaisevaa olisi sekä sukupuolidysforian että syömishäiriöoireiden samanaikainen sukupuolikokemusta vahvistava hoito moniammatillisesti ja potilaskeskeisesti.