Browsing by Title

Ilmastopsykologiassa on perinteisesti keskitytty yksilötason valintoihin ja toimintaan ilmaston hyväksi, kuten kierrätykseen ja lihansyönnin vähentämiseen. Ilmastonmuutos on kuitenkin lopulta kollektiivinen ilmiö: suuri osa tutkijoista kannattaa ajatusta ihmiskunnan merkittävästä roolista sen aiheuttajana ja se tulee koskemaan enemmän ja vähemmän jokaista. Ilmastonmuutosta pidetään sosio-ekologisena kriisinä, jonka hillitseminen vaatii laajoja sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia. Tämän mittakaavan muutoksia saadaan parhaiten aikaan kollektiivisella toiminnalla. Yksilön identifioituminen erilaisiin ryhmiin, kuten ilmastonsuojelijoihin, vaikuttaa siihen millaisiin kollektiivisiin toimiin hän todennäköisesti ottaa osaa. Sosiaali-identiteetit muodostuvat yksilön sisäryhmien jäsenyyksistä, eli millaisiin ryhmiin yksilö on identifioitunut. Tutustuin katsaukseni aiheeseen tutkimalla ensin Journal of Environmental Psychology -nettisivuja, jossa on julkaistuna paljon ilmastopsykologisia artikkeleita. Lopulta katsaukseen liittyvää kirjallisuutta etsin Pubmedistä sekä Helsingin yliopiston kirjaston artikkelikokoelmista käyttämällä hakusanoja ’’pro-environmental behavior’’, ’’collective action’’, ’’social identity’’ sekä ’’pro-environmental social identity’’. Katsaukseen valikoituneen kirjallisuuden perusteella sosiaali-identiteetti on merkittävä kollektiivisen toiminnan ennustaja myös ilmastonmuutoskontekstissa. Kollektiivinen ilmastotoiminta tarkoittaa niin ilmastopoliittisten säännösten kannattamista kuin konkreettista ilmaston hyväksi toimimista ryhmässä esimerkiksi Fridays for Future tyyppisissä mielenosoituksissa. Yksilöiden keskeiset ryhmäjäsenyydet siis vaikuttavat yksilön ilmastotoimintaan ja asenteisiin ilmastonmuutosta kohtaan. Erityisesti politisoituneen sosiaali-identiteetin on todettu ennustavan kollektiivista toimintaa, ja myös ilmastokontekstissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä. Politisoitunut ympäristöystävällinen sosiaali-identiteetti muodostuu, kun yksilö toimii aktiivisena osana ryhmää tavoitteenaan saavuttaa kollektiivisen kamppailun kautta ilmastomyönteistä yhteiskunnallista muutosta. Erilaiset sosiaaliset ryhmät voivat olla myös konfliktissa keskenään pitäen kiinni oman sisäryhmänsä aatteista ja syrjien vastakkaisten ryhmien ajatuksia. Ilmastokontekstissa erilaisia tulkintoja löytyy niin siitä, kenen aiheuttama ilmastonmuutos on, kuin siitä, miten laajoja muutoksia sen hillitseminen vaatii. Erilaisista asenteista johtuvat ryhmien väliset konfliktit voivat hidastaa vaadittavien ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien toimeenpanoa, mutta toisaalta laaja sosiaalinen ja rakenteellinen muutos vaatii tämän tyyppistä konfliktia staattisuuden sijaan. Yksilöiden ryhmäjäsenyyksien vaikutuksia olisi tärkeää ottaa huomioon ilmastokeskustelussa sekä mahdollisesti hyödyntää ilmastoviestinnässä uudelleen muotoilemalla sanoma vastaamaan yksilön sisäryhmien normeja.

Tavoitteet. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus viestiä ja osallistua yhteiskuntaan. Koska viestintä ja yhteisöllisyys ovat enenevässä määrin siirtyneet kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi myös internettiin ja sosiaalisen median alustoille, on avusteisesti viestivien osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia sosiaalisen median alustojen käytöstä mielekästä tutkia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on aiemman tutkimustiedon valossa tarkastella mikä merkitys sosiaalisella medialla on avusteisesti viestivälle ihmiselle. Katsauksessa tarkastellaan etenkin sosiaalisen median avusteisesti viestivälle tarjoamia hyötyjä viestinnälliseen näkökulmaan keskittyen. Lisäksi kartoitetaan millä tavoin avusteisesti viestivät käyttävät sosiaalista mediaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2022 Scopus-, OvidMedline- ja PsychInfo- tietokannoissa. Hakulausekkeeksi valittiin social media AND (aac OR “augmentative and alternative communication”). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien tuli vastata vähintään jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä, olla englanninkielinen vuosina 2014-2022 julkaistu vertaisarvioitu alkuperäinen tutkimusartikkeli, joka on saatavilla verkosta joko ilmaiseksi, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakulausekkeessa käytetyt termit tuli löytyä artikkelien otsikosta, abstraktista tai avainsanoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten pohjalta avusteisesti viestivien henkilöiden eniten käytettyjä sosiaalisen median alustoja olivat Facebook, Twitter ja Skype. Lisäksi useammissa tutkimuksissa mainittiin sähköposti yhtenä käytetymmistä sähköisistä viestintäkanavista osallistujien keskuudessa. Kaikki osallistujista tarvitsivat sosiaalisen median käyttöön teknisiä apuvälineitä ja usein myös läheisten tukea. Käyttöä rajoittivat pääasiassa erilaiset motoriset, teknologiset ja kirjalliset haasteet. Sosiaalisen median koettiin tarjoavan avusteisesti viestiville useita hyötyjä, kuten mahdollistavan ja helpottavan yhteydenpitoa ja lisäävän sosiaalisia suhteita. Yleisesti viestiminen sosiaalisessa mediassa koettiin kasvokkaista viestintää helpommaksi ja monella tapaa myös mielekkäämmäksi. Sosiaalisen median kautta oli helppo etsiä ja saada apua ja tukea arkeen. Aihetta on tärkeä tutkia lisää pystyäksemme entistä laajemmin hyödyntää sosiaalisen median avusteisesti viestiville tarjoamat hyödyt ja tarjotaksemme heille tasavertaisen mahdollisuuden olla osana nyky-yhteiskuntaa.

Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) on ilmiö, jossa audiovisuaalinen ärsyke aiheuttaa väristyksiä pään ja takaraivon alueella, mikä koetaan miellyttävänä ja rentouttavana tunteena. Yleisimpiä ASMR-kokemuksen laukaisevia ärsykkeitä ovat kuiskaaminen, terävät äänet, kuten naputtelu, sekä toistuvat liikkeet. ASMR-ilmiössä korostuu kuitenkin tietynlainen sosiaalisuus, sillä usein ärsykkeiden lähteenä tai niiden aiheuttaja on ihminen sekä ne esiintyvät läheisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä sosiaalisen kontekstin merkitys on ASMR-kokemusten saamiselle. Tämä katsaus tarkastelee sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä läheisyyden ja seksuaalisuuden näkökulmista. Katsauksessa arvioidaan, voisiko ASMR selittyä läheisyyden ja hoivatuksi tulemisen kautta, sekä mikä seksuaalisuuden merkitys on ASMR-ilmiössä. Läheisyyden merkitystä ASMR-ilmiössä ei ole tutkittu suoraan, mutta on esitetty hypoteeseja, miten läheisyys voisi selittää ASMR-kokemuksia. ASMR-ilmiössä esiintyvän läheisyyden on ehdotettu selittyvän hoivatuksi tulemisen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ASMR:lle ominainen läheisyys sisältää tietynlaista etäisyyttä, jossa toinen ihminen on joko fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen, kuitenkin niin, että kokemus lähellä olosta säilyy. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ASMR ei vaikuta olevan seksuaalinen ilmiö, vaikka seksuaalissävytteisillä ASMR-videoilla on paljon katsojia. Seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsomisen motiivina vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti jokin muu syy kuin ASMR-kokemusten saaminen. Sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä on tutkittu varsin vähän ja useimpien tutkimusten laatu on heikko. Tarvittaisiinkin lisää laadukkaita tutkimuksia sosiaalisesta kontekstista ASMR-ilmiössä sekä erityisesti läheisyyden merkityksestä ASMR-ilmiön selittäjänä. Lisäksi seksuaalisuuden suhdetta ASMR-ilmiöön tulisi tutkia enemmän ja selvittää millainen ryhmä seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsojat ovat ja millä tarkoitusperillä näitä videoita katsotaan.

Tavoitteet. Kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön on elintärkeä evolutiivinen mekanismi mahdollistaen ihmisen toimintakyvyn säilymisen myös haasteellisissa ympäristöissä. Ympäristötekijöihin sopeutumista säädellään stressireaktion aiheuttamien fysiologisten ja psykologisten muutosten kautta. Jos ympäristön stressitekijöille altistuminen pitkittyy, nähdään stressireaktion kroonistuvan. Krooniset vasteet stressiin ovat pääsääntöisesti negatiivisia ja voivat aiheuttaa niin psykopatologisia oireita kuin somaattisia sairauksia. Tämän katsauksen tarkoituksena oli tutkia tekijöitä, jotka selittävät eroja yksilöiden välillä stressireaktion vasteissa sekä sopeutumismekanismeissa stressitekijöihin. Samalla katsaus tarkastelee stressinsietokykyyn vaikuttavia tekijöitä ja pyrkii tarjoamaan konkreettisia tapoja sen tehostamiseen. Menetelmät. Katsaukseen valikoitunut tutkimusnäyttö haettiin PubMedin sekä Helka-kirjaston tietokannoista. Haku suoritettiin englannin kielellä ja hakusanoina käytettiin englanninkielisiä sanoja ”stress reaction”, ”resilience”, ”mental health” sekä ”stress mechanisms”. Valikoidut tutkimukset olivat pääsääntöisesti uusia tutkimuksia ja katsausartikkeleita. Lisäksi tutkimusten menetelmiä arvioitiin ennen tutkimuksen sisällyttämistä katsaukseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten perusteella stressin aiheuttamat negatiiviset muutokset ovat nähtävissä niin yksilöllisellä kuin yhteyskunnallisella tasolla. Yksilöllisellä tasolla stressireaktion aiheuttamiin fysiologisiin ja psykologisiin vasteisiin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät kuin ympäristötekijät. Suurin osa altistavista ja suojaavista tekijöistä vaikuttaa stressin vasteisiin kortisolin erityksestä vastaavan HPA- akselin kautta. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuus, itsesäätelytaidot, stressinhallintamekanismit sekä saatu hoiva lapsuusaikana vaikuttavat huomattavasti yksilön stressireaktion vasteisiin. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin negatiivisiin vasteisiin voidaan vaikuttaa erityisesti liikunnalla, riippuvuuksien syntymisen ehkäisyllä, säännöllisellä vuorokausirytmillä sekä erilaisilla teknologisilla että psykologisilla interventioilla. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin vasteet ovat hyvin yksilöllisiä ja toisaalta tämä suuri yksilöllinen vaihtelu asettaa haasteita stressin aiheuttamien vasteiden määrittämisessä. Stressinsietokykyyn voidaan kuitenkin vaikuttaa eri menetelmin ja tehostaa yksilön sopeutumista stressiä aiheuttaviin tekijöihin.

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet. Transihmisillä on korkea riski sairastua syömishäiriöön, koska he usein ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Sekä transihmisillä että syömishäiriötä sairastavilla ihmisillä on kohonnut riski itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan, minkä vuoksi transidentiteetin ja syömishäiriöoireilun yhdistelmä on huolestuttava. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella yhteyttä syömishäiriöoireilun ja sukupuolidysforian välillä ja koota tämän pohjalta yhteen suosituksia syömishäiriöhoidon mukauttamisesta transihmisille. Menetelmät. Katsauksen artikkeleita etsittiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla ”gender dysphoria AND eating disorder ”. Lisäksi artikkeleita löytyi toisten artikkeleiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolidysforian nähtiin vaikuttavan syömishäiriöoireiluun. Tulokset siitä, miten koettu sukupuoli vaikuttaa riskiin syömishäiriöoireiden ilmenemiselle, olivat kuitenkin ristiriitaisia. Sukupuolidysforian lisäksi myös vähemmistöstressimallia käytettiin selittämään suurempaa syömishäiriöiden esiintyvyyttä transihmisillä. Syömishäiriöhoitoa ja diagnosointia tulisi kehittää paremmin monimuotoisuutta huomioivaksi, koska tällä hetkellä osaavan henkilökunnan puute, pelko syrjivästä kohtelusta ja vähemmistöstressi ovat aitoja esteitä transihmisille syömishäiriöhoitoon hakeutuessa. Toimivassa hoidossa ratkaisevaa olisi sekä sukupuolidysforian että syömishäiriöoireiden samanaikainen sukupuolikokemusta vahvistava hoito moniammatillisesti ja potilaskeskeisesti.

Tavoitteet. Suuhengittäminen on hengitystapa, joka saattaa korvata paremman hengitystavan, eli nenähengittämisen. Suuhengittäminen voi vaikuttaa lapsen suun ja kasvojen alueen rakenteiden kehittymiseen ja aiheuttaa toiminnallisia poikkeavuuksia, esimerkiksi puheeseen. Suuhengityksellä tiedetään olevan yhteyksiä puhehäiriöihin, kuten puheen ymmärrettävyyden vähenemiseen, äänen laadun heikkenemiseen sekä puheentuoton muutoksiin, mutta suuhengityksen vaikutuksista artikulaatioon on vielä paljon opittavaa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää suuhengityksen yhtymäkohtia artikulaatioon lapsilla, jotta saataisiin enemmän tietoa suuhengityksen laajoista haittavaikutuksista. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeena käytettiin ("mouth breathing" OR "mouth inspiration" OR "mouth respiration" OR "mouth ventilation" OR “oral breathing” OR “oral inspiration” OR "oral respiration" OR "oral ventilation") AND ("articulation" OR "pronunciation" OR "speech production" OR "speech and sound production" OR "sound production" OR "speech expression" OR "verbal expression" OR "oral expression" OR "utterance") AND ("speech therapy" OR "speech pathology" OR "speech rehabilitation") AND NOT (“mouth to mouth”). Artikkelihaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoissa tammikuussa 2023. Aineistohaussa kirjallisuuskatsaukseen löytyi neljä tutkimusartikkelia ja yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Valitut artikkelit olivat julkaistu 2013–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Suuhengityksen ja artikulaation väliltä löytyi yhteys. Suuhengittävistä lapsista 25–81.7 prosentilta löydettiin puhehäiriöitä (verrokeilla sama luku 14 %). Lapsilta, joilla oli puhehäiriö, suuhengitystä esiintyi 45.3–55.5 prosentilla (verrokeilla sama luku 10.8 %). Eniten muutoksia dokumentoitiin /s/ ja /z/ -foneemeissa. Suuhengityksen vuoksi muuttuneista artikulaatiotavoista yleisin oli frikatiivi ja klusiili. Artikulaatiopaikoista yleisimmin muuttui alveolaariset ja postalveolaariset äänteet, jotka vaihtuivat useimmiten interdentaalisiksi tai lateraalisiksi. Kandidaatintutkielman synteesiksi muodostui, että suuhengityksestä ja sen vaikutuksista artikulaatioon tarvitaan lisää tutkimusta. Tutkimustietoa kaivataan lisää, jotta ilmiöön voitaisiin puuttua kliinisessä työssä paremmin. Varhainen puuttuminen suuhengitykseen on tärkeää, jotta ongelmat eivät kumuloidu lapsen tulevaisuuteen.

Urheilijoilla esiintyy aiempien tutkimusten mukaa enemmän syömishäiriöitä ja häiriintynyttä syömistä kuin muulla väestöllä. Lisäksi urheilijoiden ja syömishäiriöstä kärsivien on todettu saavan perfektionismimittareista korkeampia pisteitä kuin muun väestön. Syömishäiriöiden, perfektionismin ja urheilun välillä on olemassa selvä yhteys, mutta vielä ei ole pystytty vastaamaan siihen, mitä kautta ja miten yhteys ilmenee. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on käydä läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat perfektionististen urheilijoiden kohonneeseen syömishäiriöriskiin. Urheilijat toimivat melko ainutlaatuisessa sisäisessä ja ulkoisessa ympäristössä, jossa on monia tekijöitä ja vaatimuksia, jotka voivat lisätä riskiä kliiniseen perfektionismiin ja syömishäiriöihin. Tässä katsauksessa tekijät on luokiteltu sisäisiin eli psykologisiin sekä urheiluympäristöön liittyviin tekijöihin. Katsauksen aineisto kerättiin PubMed -tietokannasta tammi-helmikuussa 2021 käyttäen hakusanoja athlete, sport, perfectionism, eating disorders, disordered eating. Perfektionismi näyttäisi olevan riskitekijä sekä korrelaatti syömishäiriölle ja häiriintyneelle syömiselle. Pitkittäistutkimusten puute vaikeutti syy-seurausyhteyden varmistamista mutta tutkimuksen mukaan perfektionismi oli yksilöiden geneettisesti määräytyvä persoonallisuuden ominaisuus, jota urheiluympäristö korosti ja joka yhdistettynä urheiluympäristön paineisiin oli erityisen haitallinen. Tulosten perusteella perfektionistisilla urheilijoilla esiintyi adaptiivista ja epäadaptiivista perfektionismia mutta syömishäiriöihin vahvin yhteys oli epäadaptiivisella perfektionismilla. Urheiluympäristössä ja urheilijan psykologisissa tekijöissä tunnistettiin useita tekijöitä, jotka näyttivät vaikuttavan perfektionismin ja syömishäiriön väliseen yhteyteen. Vahvimpina esitettiin tunteiden säätelyn vaikeudet, suorituskeskeisyys sekä lajikulttuurin laihuuskeskeisyys. Urheiluympäristö ja urheilijan psykologiset ominaisuudet muodostivat erityisesti keskenään vuorovaikutuksessa ollessaan riskitekijän ja otollisen alustan syömishäiriön kehittymiselle. Koska urheilijat ovat korkeammassa riskissä sairastua syömishäiriöön ja muihin psykopatologian muotoihin ominaisuuksiensa ja ympäristönsä takia, urheiluympäristössä toimivien tulisi kiinnittää tähän alttiuteen erityisesti huomiota ja havaita kärjistynyt tilanne ajoiss

Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyshäiriöitä, joihin liittyy kroonistumisen riski. Sairaus yritetään usein salata ja vain harvat hakeutuvat hoitoon. Viime vuosina on kehitetty verkkopohjaisia hoitomenetelmiä, joista suurin osa pohjautuu kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jolla on tutkimusten perusteella vahvaa näyttöä syömishäiriöiden hoidossa. Verkkopohjaiset matalan kynnyksen hoitomenetelmät ovat yleistymässä niiden kustannustehokkuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi. Tässä katsauksessa perehdytään eri syömishäiriömuotoihin, niiden hoitoon ja verkkopohjaisten hoitomuotojen vaikuttavuuteen. Katsauksen aineisto kerättiin online-tietokannoista ja siihen sisällytettiin kontrolloidut satunnaistetut tutkimukset, joissa koehenkilöillä oli diagnosoitu jokin syömishäiriö, ja jonka päähoito tapahtui verkkovälitteisesti ilman kasvokkain tapahtuvaa kontaktia. Interventiot vaihtelivat täysin automatisoidusta itsehoitomenetelmästä videon välityksellä toteutettuun terapiaan. Tulosten tulkinta perustui pääasiassa oireiden määrän ja laadun arviointiin, ja useissa tutkimuksissa seurattiin myös hoitovasteen pysyvyyttä. Verkkovälitteisillä kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan perustuvilla itsehoitomenetelmillä saattaa olla syömishäiriöiden psykopatologiaa vähentäviä vaikutuksia. Vaikuttaisi siltä, ettei itsehoitomenetelmissä terapeutin sähköpostitse toteutetulla tuella ole merkitystä hoidon vaikuttavuuteen. Videon välityksellä toteutetun kognitiivis-behavioraalisen terapian hoitovaste ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi kasvokkain toteutetusta terapiasta. Tutkimus verkkohoidosta on vasta alussa ja tutkimukset ovat heterogeenisiä, joten varmoja johtopäätöksiä vaikuttavuudesta ei katsauksen perusteella voi tehdä.

Social exclusion is a process where a certain group of people are faced with several difficulties in multiple areas of life. The most typical definition of social exclusion is not being able to attend the activities which are available and ordinary for most of the community. Social exclusion is related to mental disorders, and the topic of this bachelor thesis is the relationship between social exclusion and mental disorders. The purpose of this paper is to research factors via which mental disorders expose an individual to social exclusion and factors exposing a socially excluded individual to mental disorders. According to research evidence, mental health problems expose an individual to social exclusion by stigma related to mental disorders, and by challenges in social relationships and working ability in particular. The most important factors that expose a socially excluded individual to mental health problems are social difficulties, poverty and unemployment. The consequences can exist over generations. Studies on this topic clearly imply that there is a bidirectional relationship between social exclusion and mental disorders: social exclusion exposes an individual to mental disorders and mental disorders to social exclusion. Variations in definitions causes problems for research since it makes it difficult to compare different studies and create meta-analysis. The two phenomena are also often met together, which makes it difficult to draw conclusions about causality. Especially more longitudinal studies are needed to attain information about the complicated interaction between social exclusion and mental disorders.