Browsing by Title

Authenticity is an important phenomenon related to human behavior, which has interested scientists, thinkers and artists for centuries. In psychology, the treatment of the subject has been left traditionally for the existential and humanistic schools. The turn of the century has seen an emerging interest in authenticity also amongst researchers of empirical psychology. The aim of this survey was to delve into the recent research of authenticity in empirical psychology and investigate how authenticity has been conceptualized and what benefits does it entail to human functioning. Moreover, we looked into the limitations and targets of development of the studies. We found out that authenticity has been studied lately from two differing viewpoints. While some researchers perceive authenticity as relatively stable personality trait, others hold that it is a transient state, which varies rather from situation to situation than from person to person. Both of these conceptualizations received support from the studies, though the majority focused on the trait viewpoint. Irrespective of the standpoint, the definitions of authenticity have been lately relatively uniform. Behavior, which is aligned with an individual’s innate tendencies, attitudes, values, goals and characteristics is deemed authentic. The contemporary conceptualizations draw both from humanistic psychology and from the self-determination theory. Studies gave support for the view endorsed by humanistic psychologists that authenticity is important for well-being and psychological functioning. Higher authenticity was positively related to self-esteem, life satisfaction, vitality and sense of purpose. Moreover, it was related to better functioning relationships and coping strategies. The research of authenticity in empirical psychology is still rather young, which explains the relative lack of studies in both quantity and quality. Most of the studies suffered from an unrepresentative study sample which hindered the generalizability of the results. However, the existing results of the importance of authentic behavior merit further study.

Tavoitteet. Kuuloviat ovat yleisiä kommunikaatioon vaikuttavia tekijöitä. Vaikeiden ja erittäin vaikeiden kuulovikojen kuntoutuksessa käytettävät apuvälineet, kuten sisäkorvaistute (SI), rajoittavat tiettyjen aivokuvantamismenetelmien käyttöä. Aivokuvantamismenetelmien avulla saadaan tietoa aivojen toiminnasta. Toiminnallinen lähi-infrapunaspektroskopia (fNIRS) on aivokuvantamismenetelmä, jonka avulla voidaan mitata optisesti aivokuoren verenkierrossa ja happeutumisessa tapahtuvia muutoksia vasteena erilaisille ärsykkeille. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisissa tutkimuksissa fNIRS-menetelmällä on tutkittu henkilöitä, joilla on vaikea tai erittäin vaikea kuulovika. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2022. Hakulauseke muodos- tettiin yhdistämällä toiminnalliseen lähi-infrapunaspektroskopiaan ja kuulovikoihin liittyviä termejä. Artikkeleiden tuli olla vertaisarvioituja englanninkielisiä alkuperäistutkimuksia, jotka olivat saatavilla Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksilla. Tietokantojen hakutuloksista aineistoon valittiin kuusi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli lisättiin aineistoon manuaalisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella fNIRS-menetelmää on toistaiseksi hyödynnetty tutkittavien, joilla on kuulovika, tutkimisessa vähän. Tutkimusala on nuori, eikä menetelmä ole vielä laajassa käytössä: tutkielmassa käsitellyt artikkelit olivat neljän tutkimusryhmän julkaisemia. Erityisesti tutkimuksia, joissa tutkittavat ovat lapsia, joilla on kuulovika, on toistaiseksi julkaistu vähän. Tutkittavat olivat kaikissa tutkimuksissa sisäkorvaistutteen käyttäjiä. Lisää tutkimusta, jossa tutkittavat ovat lapsia tai käyttävät kuulon apuvälineenä kuulokojetta, tarvitaan.

Objective. Executive functions are involved in regulating human behavior and thinking. They are based on three core functions: inhibition, working memory and cognitive flexibility. Inhibition suppresses automatic and harmful responses, working memory manages information held in mind, and cognitive flexibility is needed when adjusting one’s behaviour to fit the current situation. Many psychiatric ilnesses are associated with deficits in executive functions, and it has been proposed that poor executive functioning might be a transdiagnostic risk factor for mental disorders. Depression is characterized by biased information processing and difficulties with emotion regulation, which in turn are associated with both onset and maintenance of the disease. The aim of this literature rewiev is to examine executive function deficits related to depression, the relationships between these deficits and emotion regulation, and possible brain abnormalities associated with impaired execuive functioning and emotion regulation difficulties found in patients with major depression. Methods. Studies were collected from PsycINFO-, PubMed-, Medline- and Google Scholar- databases. The headwords used were ”major depression” paired with ”executive function”, ”cognitive impairment”, ”inhibition”, ”working memory”, ”updating”, ”cognitive flexibility”, ”set shifting”, and ”emotion regulation”. Neural correlates were searched by adding the term ”neural correlates” to the previous searches. Results and conclusion. Studies presented in this rewiev found that patients with depression had poorer performance in tasks used to measure executive functions compared to healthy controls. Deficits were evident in all of the three core functions, but deficits in inhibition seemed to be greater than deficits in other processes. Performance in tasks requiring emotional processing was also impaired, and poor executive functioning correlated with the use of maladaptive emotion regulation strategies. Brain imaging studies found that depressed patients exhibited less activation in brain areas associated with cognitive control. These results support the idea that depression is associated with deficits in executive functions, and these deficits are also involved in emotion regulation difficulties. Most of the studies rewieved were cross-sectional, so conclusions about causal relations cannot be made.

Several recent studies have suggested that the commonalities between mental disorders outweigh their differences. A transdiagnostic approach has been proposed, which refers to a point of view that exceeds current psychiatric classifications, focusing instead on the shared properties of mental disorders. In this literature review, a brief overlook of the literature on transdiagnostic therapy in the treatment of anxiety disorders is presented, focusing especially on one transdiagnostic therapy, the Unified Protocol (UP) by David Barlow et al. (2011). The UP is an emotion-based, transdiagnostic cognitive-behavioral therapy and it is one of the most studied transdiagnostic therapies to date. So far, several studies preliminarily support the use of the UP in the treatment of anxiety disorders. However, little research has been done on this topic and the existing studies are modest in quality, and therefore strong conclusions should not be drawn yet. Further research that is methodologically more sound, with bigger sample sizes and longer follow-ups needs to be done. In the future, it is especially important to compare the UP with a diagnosis-specific therapy, so that its efficacy can be evaluated more competently. If the UP turns out to be as efficacious as the diagnosis-specific interventions already in use, but in addition offers significant practical advantages, the wide use of UP should be seriously considered. In the future, it might be beneficial to move toward integrating both transdiagnostic and diagnosis-specific therapy methods in clinical practice, while taking into account the individuality of patients’ pathology.

Tavoitteet. Aivoverenkierron häiriöt eli AVH ovat yleisin dysfagian taustasyy. Dysfagiaa kuntoutetaan perinteisen dysfagiakuntoutuksen lisäksi myös muilla menetelmillä, kuten transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia sen vaikuttavuudesta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, koota ja analysoida tietoa transkutaanisen neuromuskulaarisen elektrostimulaation (NMES) käytöstä ja vaikuttavuudesta aivoinfarktin jälkeisen dysfagian kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Neljä viidestä tutkimusartikkelista haettiin systemaattisesti PubMed- ja Medline-tietokannoista seuraavalla hakulausekkeella: (transcutaneous OR non-invasive) AND neuromuscular AND (electric* stimulation OR electrostimulation) AND (dysphagia OR deglutition disorder OR swallow* disorder) AND (rehab* OR treatment OR therap*) AND (post-stroke OR subacute stroke OR acute stroke OR stroke). Viides artikkeli poimittiin käsin. Aineisto analysoitiin ja sen tärkeimmät piirteet ja päätulokset koottiin yhteen muistiinpanojen avulla. Aineiston kuvaus taulukoitiin. Kaikki tutkielman aineistoon valikoidut tutkimukset olivat satunnaistettuja ja sokkoutettuja kontrollitutkimuksia, joiden tavoitteena oli tutkia NMES-menetelmää ja sen vaikuttavuutta AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen. Tutkielman aineiston tutkittavien otoskoko oli 244. Tulokset ja johtopäätökset. Transkutaanista neuromuskulaarista elektrostimulaatiota käytettiin perinteisen dysfagiakuntoutuksen rinnalla sekä kahdessa tutkimuksessa myös ainoana kuntoutusmenetelmänään. Elektrodit sijoitettiin leuan alle kohdistuen kieliluun ylä- ja alapuolisiin lihaksiin. Menetelmän kesto oli keskimäärin 30–60 minuuttia ja sähköimpulssien taajuus 30–80 hertsiä. Kuntoutuskertojen määrä vaihteli 10–80 kerran välillä (md 20) asettuen 3–8 viikon ajalle intensiteetiltään 3–5 kertaa viikossa, 1–2 kertaa päivässä. NMES-menetelmä oli vaikuttavimmillaan AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa samanaikaisesti toteutettuna. Potilaiden nielemistoiminnot paranivat tai dysfagiaoireet lievenivät yhdistetyllä kuntoutuksella tilastollisesti merkitsevästi koko aineistossa verrattuna alkutilanteeseen sekä kontrolliryhmään, jossa toteutettiin vain perinteistä dysfagiakuntoutusta. Transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla saadaan lievennettyä AVH-peräisiä dysfagiaoireita, yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen, mutta erikseen toteutettuna NMES-kuntoutuksen vaikuttavuus jää samalle tasolle pelkän perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa. Aiheesta on tehtävä jatkotutkimusta tehokkaimman NMES-protokollan laatimiseksi.

Tavoitteet. Tutkimustieto vahvistaa, että monet kommunikaatiokäyttäytymistavat vaikuttavat käsitykseen viestijän sukupuolesta. Harvat kirjallisuuden raportit kuitenkaan kuvaavat sitä, miten tätä tietoa sovelletaan puhe- ja viestintäterapiaprotokollissa transsukupuolisten naisten feminisaatiossa ja kuinka tarkasti kliininen käytäntö noudattaa jo olemassa olevia ja tutkittuja lähestymistapoja. Tämän katsaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, mitä menetelmiä ja tavoitteita julkaistuissa transsukupuolisten naisten ääniterapiaa koskevissa tutkimuksissa on käytetty sekä miten interventiot ovat ajallisesti rakentuneet. Tämän katsauksen tulosten perusteella saadaan tietoa siitä, toteuttavatko transsukupuolisten naisten äänen feminisaatioon tähtäävät ääniterapiat jo olemassa olevia hoitoprotokollia, ja miten niissä sovelletaan tutkittuja kommunikaatiokäyttäytymistapoja. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Scopus-tietokannasta maaliskuussa 2021. Hakulausekkeessa käytettiin monipuolisesti transsukupuolisiin naisiin ja ääniterapiaan viittaavia termejä. Tutkielman aineistoksi valikoitui lopulta viisi valinta- ja poissulkukriteerien mukaista 2007–2018 julkaistua alkuperäistutkimusta. Tutkimuksia analysoitiin soveltaen sisällönanalyysin keinoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin viiden tutkimuksen avulla transsukupuolisten naisten ääniterapioiden ajallista rakennetta sekä niissä käytettyjä menetelmiä ja tavoitteita. Tutkimuksissa käytetyissä menetelmissä ja tavoitteissa havaittiin tutkimusten välillä eroja ja yhtäläisyyksiä. Useimmin käytetyiksi menetelmiksi nousivat Gelferin luoma ääniterapiaprotokolla ja Stemplen luoma VFE-menetelmä. Yleisimmiksi taas tavoitteiksi nousivat äänenkorkeuden/perustaajuuden nosto ja oraaliresonanssin voimistaminen. Kaikille käytetyille tavoitteille ja menetelmille löytyi tukea aiemmasta kirjallisuudesta. Terapian ajallisissa rakenteissa havaittiin tutkimuksen sisällä suuria eroja, mutta aiempaan taustakirjallisuuteen verrattuna tuloksissa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nykyinen ääniterapia hyödyntää usein jo luotuja tekniikoita ja protokollia. Verrattain uudella alalla luotettavaa tutkimustieto on kuitenkin kertynyt vasta niukasti, ja uutta tutkimustietoa tarvitaan lisää alan kehittämiseksi.

Tiivistelmä: Tavoitteet: Traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy paljon fysiologisia oireita ja kehon tilan muutoksia. Traumaperäistä stressihäiriötä on diagnosoitu tyypillisesti psyykkisten oireiden kautta, mutta sairaus sisältää myös vahvoja yhteyksiä somaattisiin oireisiin. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella, liittyykö traumaperäiseen stressihäiriöön somaattisia sairauksia tai toimiiko se sairauksien riskitekijänä. Sen vuoksi tässä katsauksessa selvitetään, voisiko traumaperäinen stressihäiriö olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen lähdemateriaali on haettu syksyllä 2023 käyttäen PubMed, Helka ja World of Science -hakuja. Käytettyjä hakusanoja olivat “PTSD”, ”post traumatic stress disorder”, “autonomic”, “brain-heart axis”, “cardiovascular”, “cardiovascular disease”, “inflammation” ja “physical health problems”. Katsauksen aiheeksi rajautui aikuisuudessa koetun traumatisoitumisen ja siitä seuranneen traumaperäisen stressihäiriön aiheuttamat sydän- ja verisuonitaudit, jossa jätettiin pois sotaveteraaneilla tehdyt tutkimukset ja tarkasteltiin vain uusimpia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit näyttivät viitteitä siitä, että traumaperäinen stressihäiriö voisi olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Traumatisoituneilla henkilöillä oli suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kuin henkilöillä, joilla ei trauma-altistusta elämänhistoriassaan ollut. Tulokset viittaavat siihen, että traumaperäinen stressihäiriö voi olla riskitekijä somaattisille sairauksille.

Posttraumatic stress disorder (PTSD) is a mental health problem that some people develop after experiencing a traumatic event. Current understanding of the pathogenesis of PTSD is still unclear, and existing theories have proven insufficient to explain the wide range of cognitive and emotional symptoms related to it. Findings of the neural basis of the disorder have been inconsistent, but most studies support the involvement of the prefrontal cortex and regions regulating fear and memory. Heightened responses of the amygdala and dorsal anterior cingulate cortex are seen as predisposing vulnerabilities, whereas changes in the ventromedial prefrontal cortex and hippocampus represent abnormalities that can lead to the disorder if acquired following stress exposure. The experience of trauma itself can have an effect on brain function, and the distinction can only be made by comparing individuals with PTSD to a trauma-exposed control group. Future studies need to take into account the effect of co-occurring disorders and different types of trauma, and proceed to investigate causal relations behind the neural abnormalities.

Callous-unemotional (CU) traits (e.g. of lack of guilt, empathy and shallow affect) has shown to predict persistent antisocial behaviours and severe psychosocial disruptions. This review sought to examine the aetiological factors underlying the CU traits and whether CU traits can be prevented and treated. Research to date suggests that CU traits are developed in the interaction of genetic and environmental factors. Especially parenting factors, such as parental warmth and sensitivity has shown a great effect on protecting from development of CU traits and parent training interventions has shown a great potential in decreasing CU traits in children and adolescents. However, intervention outcome research to date has been very limited. In addition, recent studies have mainly examined the outcomes of interventions initially intended for treatment of conduct disorder: there is not many empirically tested interventions specifically developed for treatment of CU traits. Also, it remains unclear whether the effects of the interventions are persistent in the long run, is there any difference in the treatment of children of different age and how effective the interventions are on the children with a great genetic vulnerability. There is critical need for more research to enable more effective and valid interventions to be developed.

Emotions and decision making as a field of research is relatively new. However, in the last decades number of studies done on the topic have been increasing and today almost every theory of decision making includes at least some element of emotions. Framework of immediate and expected emotions illustrates how emotions affects our decision making in many different ways. Our decisions are modified by expected emotions based on what kind of emotions we expect to have in the future if we will make a particular choice. Immediate emotions affects in the moment of decision to our expected emotions and our mood. The effects of emotions lead often to many non-optimal tendencies related to decision making. One of these tendencies is known as risk aversion. People weight negative feelings over positive feelings leading them to choose a certain positive option and avoid more optimal but risky option. That said, emotions serve decision making in situations where decisions have to be made quickly or with lack of information. Information can be brought to a situation based on emotions related to former experiences. Somatic marker hypothesis have been developed to explain the neural base of emotions and decision making. According to somatic marker hypothesis, ventromedial prefrontal cortex creates links based on emotional experiences related to decisions. These links help to simulate emotions linked to decisions later in similar situations. While there are lots of studies related to emotions and decision making today, there are very few studies related to interaction of emotions and decision making in the context of individual differences. In the future, researchers should pay more attention to individual differences on this topic.