Browsing by Title
Now showing items 96-115 of 429
-
(2018)Irony is a way of communicating a message in which words and their meaning is in conflict. People with autism spectrum disorder (ASD) have a tendency to interpret words literally which is a result of their problems in social interaction. It has been reported that people with ASD have difficulties to react to irony in a proper manner which leads to the assumption that they do not understand irony. In my Bachelors thesis I will review studies on irony comprehension of individuals with ASD. The aim of my review is to find from the literature if the assumption that individuals with ASD cannot detect irony is correct and what kind of explanations there are on the underlying issues of their difficulties in irony comprehension. Studies are quite contradictory on how well people with ASD can detect irony. Some suggest that individuals with ASD can detect irony as well as typically developed and others propose that people with ASD cannot detect irony even closely as well as typically developing. But studies are unanimous that people with ASD have great difficulties in the comprehension of irony compared to typically developing. There are many explanations why people with ASD might have difficulties with irony. One is that children with ASD lack the theory of mind, so they have problems in understanding that the speaker has his or her independent intentions that they might want to transmit to the listener when using irony. According to another explanation the disturbance in language development might influence irony perception. Sometimes tasks testing irony perception require the ability to produce difficult verbal outcomes which are difficult for people with ASD. They have also difficulties to perceive prosodic cues overall and irony has a wide variety of possible prosodic cues. In addition to the specific difficulties in, for example prosody and language, people with ASD also have hard time in integrating these multiple different cues automatically. However, there are compensatory mechanisms that help them to overcome these difficulties. They just do not automatically use them when processing language but if they are explicitly told to take in account that there might be irony individuals with ASD are doing better in irony tasks. For future research it would be important to study how well people with ASD detect irony in more natural situations. Furthermore, it should be studied how much they understand irony even when they recognize it because it has been shown that people with ASD do not enjoy irony as much as typically developing.
-
(2023)Autism spectrum disorder is a widespread neurobiological developmental disorder that can be detected early in childhood. General features of autism spectrum disorder include learning difficulties, disorders of language development, repetitive behavior, difficulties in maintaining eye contact, and difficulties in forming social relationships. Self-injurious behavior is common in autism spectrum disorder, but it is not included in the diagnostic criteria for this disorder. This review introduces self-injurious behavior in autism spectrum disorder specifically, its prevalence, predictable risk factors, and factors that trigger and maintain the behavior. About 27.7% of those diagnosed with autism spectrum disorder exhibit self-harming behavior. The most prominent predictors are poor verbal abilities, sleep problems, autism severity, low cognitive level, stereotypical behavior, impulsivity, and atypical sensory processing. In this review, the factors that trigger and sustain self-injurious behavior, are discussed from a behavioral perspective, which is also combined with ideas of body awareness also known as interoception. According to the behavioral model, self-injurious behavior can be a learned way to avoid unpleasant tasks, communicate anxiety, discomfort, pain, frustration, or attention-seeking. The environmental response to self-injury can in turn maintain, reinforce, or weaken self-injurious behavior. The review also considers the challenging nature of the symptoms being treated and emphasizes early identification, intervention, and increasing knowledge for relatives and other caregivers.
-
(2017)Desires are an integral part of everyday life. Many desires can be enacted without problems, but some desires are in conflict with other goals. Success in managing one’s problematic desires is influenced by many factors. This review aims to describe the role of trait self-control in managing daily desires and in achieving long-term goals. Traditionally, self-control research has assumed that trait self-control operates by resisting temptations. However, recent work has shown that avoiding temptations rather than resisting them and adaptive habits can act as moderators between trait self-control and goal attainment. An important question for future research is how trait self-control contributes to the formation and maintenance of adaptive habits. Future studies should compare different self-control strategies and measure people’s actual behavior in real-life situations. Experience sampling is a useful method for gathering empirical data on how people behave, think and feel in their natural environment.
-
(2019)Borderline personality disorder is a mental disorder which is associated with high levels of subjective suffering and severe decline in everyday functioning. It is considered quite difficult to treat and it has been linked to substantially increased risks of self-injurious behaviour and morbidity due to suicides. The psychopathology and core symptomology of borderline personality disorder can be conceptualized through the feelings of chronic shame and having a shameful self-image. Shame is a highly aversive affect, which has many different unadaptive behavioural and cognitive consequences. Borderline personality disorder has been linked to many abnormalities in emotional processing of shame and in susceptibilies to experiencing affects of shame. Self-compassion is a theme adopted to western psychology from Buddhist traditions. Self-compassion has recently seen an increase of attention in the field of modern psychology. It has been linked to many positive psychological correlates and to reduced general psychopathology. Self-compassion constitutes of an attitude to oneself in which one accepts his/herself subjective difficulties with mindfulness and as an essential part of the common human experience. Self-compassionate attitude toward oneself, also includes the desire to alleviate ones subjective suffering. Based on intuition self-compassion seems to target the main difficulties behind the problems that are faced by people with borderline personality disorder and chronic feelings shame. The objective of this paper was to examine the empirical and theoretical data of the role of shame in explaining the symptomology of borderline personality disorder and the applicability of self-compassion in treatment of psychopathology stemming from intense feelings of shame. Randomized controlled trials, pilot studies of self-compassion based interventions, meta-analyses and systematic reviews were searched from common psychological databases and Google Scholar. Additionally articles were included in this paper after manual scanning of the lists of reference of the selected literature. Even though the information obtained from research on the applicability of self-compassion in treatment of borderline personality disorder and transdiagnostic shame has its limitations, self-compassion may have its unique additional offerings to the treatment of borderline personality disorder. Future research on the mechanisms of change in self-compassion and their neural substrates would be highly useful in order to understand the potential mediating effect of transdiagnostic shame in reduced psychopathology associated with developing a self-compassionate attitude.
-
(2020)Objects. Self-compassion means kindness toward oneself, perceiving one’s experiences as a common event also for other people and accepting one’s own thoughts and emotions. The lack of self-compassion is manifested in self-criticism, isolation and over-identifying. Self-compassion is positive emotional attitude for oneself. It has been found that self-compassion predicts greater psychological well-being in adults. There are few studies with adolescents. The aim of this review is to gather studies about self-compassion that concerns adolescents and asses self-compassion as a developmental factor. It is thought that self-compassion may protect against negative effects of changes and challenges that happens in youth. Methods. The articles related to self-compassion were searched from database of PubMed, Google Scholar and Scopus. The age gap was from ten years to 19 years. Studies were published in the past five years. Results. In the studies concerning adolescents, self-compassion was associated with lower levers of depression, anxiety and social anxiety symptoms. The was also an association with increased curiosity, resilience and overall psychological well-being. Self-compassion was associated with decreased affective empathy and increased sense of community. Therefore, it may protect against distress resulted from affective empathy and increase social well-being. Higher levels of self-compassion were associated with lower levels of depressive symptoms and psychological maladjustment among bullying victims. Among nonsuicidal self-injury groups kindness toward oneself and feeling of common humanity may prevent self-destructive thoughts to proceed into self-destructive actions. Self-compassion moderated the link between harmful perfectionism and depressive symptoms because adolescents with higher self-compassion had fewer symptoms of depression compared to low levels of self-compassion. Therefore, self-compassion may mediate and moderate the link between other variables. Conclusions. The lack of self-compassion may cause or maintain emotional problems in youth. On the contrary, high self-compassion may improve well-being and buffer against challenges. The positive effects of self-compassion may extend into interpersonal relationships, too. Based on the research it appears that there are similar associations among adolescents than among adults but there is not enough systematic research concerning different topics. Many mental health disorders occur for the first time in youth and early interventions are important so interventions targeting self-compassion among adolescents could be important.
-
(2024)Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.
-
(2020)Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että autististen lasten jaetun tarkkaavuuden käyttö poikkeaa tyypillisesti kehittyvistä ikätovereista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia autismin kirjoa ja jaettua tarkkaavuutta sekä jaetun tarkkaavuuden kuntoutuksen merkitystä osana kokonaisvaltaista autismin kirjon kuntoutusta. Tutkimuksessa koottiin yhteen erilaisia arviointi- ja kuntoutusmenetelmiä, joilla autististen lasten jaettua tarkkaavuutta on mahdollista tutkia ja tukea. Lisäksi tutkittiin kuntoutuksen vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Haku suoritettiin helmikuussa 2020 ja hakulausekkeena käytettiin (autis*) AND (joint attention) AND (intervention* OR assessment). Artikkeleita valikoitui lopulliseen tutkimukseen kuusi. Tutkimuksia tarkasteltiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Autististen lasten jaetun tarkkaavuuden kykyjä arvioitiin havainnoimalla lapsen ja aikuisen leikkiä, lapsen silmien liikettä ja käyttämällä erilaisia standardoituja arviointimenetelmiä. Interventioiden kesto ja toteutustapa vaihtelivat, mutta kaikkien tutkimusten tulosten mukaan jaetun tarkkaavuuden taidot paranivat ja tulokset näkyivät myös seurantatutkimuksessa. Jotta jatkossa saataisiin relevanttia tietoa siitä, miten intervention pituus ja sisältö vaikuttavat jaetun tarkkaavuuden kykyihin, olisi jokaisen artikkelin tutkimusasetelma oltava samanlainen. Tutkimuksissa käytetyt arviointimenetelmät sekä interventioiden sisältö olivat hyvin vaihtelevia, joten tulokset eivät ole yleistettäviä. Jatkotutkimusta tulisi tehdä iän merkityksestä kuntoutuksen vaikuttavuuteen sekä siihen, millainen merkitys aikaisin aloitetulla kuntoutuksella on autistisen lapsen jaetun tarkkaavuuden kykyihin. Jatkossa tulisi myös tutkia, miten intervention pituus ja sisältö vaikuttavat jaetun tarkkaavuuden kykyjen kehitykseen.
-
(2019)Publication bias is one of the central threats to the validity of scientific research. In research of mindfulness-based interventions publication bias has been examined mostly in meta-analyses with statistical methods that have several limitations. This study examined how meta-analyses and systematic reviews that have examined publication bias have succeeded in their assessments. A rough estimate of publication bias and suggestions for further meta-analyses were made based on the examination. The study was conducted in the form of a literature review. It was found that there are significant limitations in examinations of publication bias, the most central of which being limited sample sizes, strong heterogeneity of studies and suboptimal method choices in meta-analyses and systematic reviews. The conclusions about publication bias also seemed overly optimistic in some cases. These limitations made it difficult to estimate the magnitude of publication bias. Regardless of that, there was evidence for the existence of publication bias, although in general it did not seem to lower the effect sizes of mindfulness-based interventions to zero. In future, publication bias should be assessed with methods less sensitive to the issues raised in this study. In addition, there is a need for pre-registered, good-quality replication studies of mindfulness-based interventions.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, miten monikielisten kielihäiriöisten lasten leksikaalisia taitoja on tutkittu, ja eroavatko heidän leksikaaliset taitonsa eri kielten välillä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin hakulausekkeella Ovid Medline -, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valittiin kuusi artikkelia, joiden tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki aineistohaussa löydetyt artikkelit käsittelivät kaksikielisiä lapsia. Tulosten perusteella kaksikielisten lasten molempien kielten sanastoja tutkittiin eri osa-alueilla ja monin eri menetelmin. Tutkimuskohteena olivat ymmärtävä ja tuottava sanasto, semanttiset taidot, sanaston monipuolisuus, sanavalinnat, nopea sarjallinen nimeäminen ja epäsanojen toisto. Tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin verrattuna kielihäiriöiset lapset joko suoriutuivat sanastollisista tehtävistä molemmilla kielillään heikommin, tai ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailtaessa kieliä keskenään kahden kielen taidot erosivat toisistaan. Kielten väliset yhteydet vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista kahden kielen taidot olivat laajasti yhteydessä osatehtävittäin, kun taas osassa yhteys havaittiin syvemmällä kielen prosessointitaitojen tasolla. Lisäksi leksikaaliset taidot olivat vaihtelevasti yhteydessä ikään ja kielen nykyisen käytön määrään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kielet voivat tukea toisiaan myös kehityksellisessä kielihäiriössä, ja toista kieltä tukemalla voidaan edistää myös toista kieltä.
-
(2020)Tavoitteet. Kaksikielisyys on globaalisti yleisempää kuin yksikielisyys. Kaksikielisyydelle on monia määritelmiä ja syitä, ja kaksikielisten lasten kielenkehitys onkin hyvin yksilöllistä. Lukemisen vaikeus taas viittaa tilanteeseen, jossa lapsi ei opi lukemaan sujuvasti ja virheettö-mästi opetuksesta huolimatta. Kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien varhainen tunnistaminen voi olla haastavampaa kuin yksikielisten lasten, koska lukemisen vaikeuksien voidaan ajatella johtuvan vain puutteellisesta kielialtistuksesta. Kaksikielisyys lisääntyy myös Suomessa, joten myös puheterapeuttien on tärkeää tuntea kaksikielistä kehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kaksikielisten lasten lukemisen vaikeudet ilmenevät ja miten näitä vaikeuksia tunnistetaan. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina olivat bilingual, multilingual, dyslexia, reading disability, specific learning disability, perform, screening, diagnosis ja assessment. Osa hakusanoista katkaistiin. Hakulauseke oli ((bilingual OR multilingual) AND (dyslexi* OR ”reading disability” OR ” specific learning disability”) AND perform* AND (screening OR diagnos* OR assess*)). Haku suoritettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoissa. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2013–2019. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksia sekä niiden tunnistamista. Lukemisen vaikeuksien tunnistamiseen etsittiin uusia keinoja. Kaksikielisten lukemisen vaikeudet näyttäytyvät hyvin samanlaisina kuin yksikielisten verrokkien. Kaksikieliset lapset, joilla on lukemisen vaikeus, ovat kuitenkin vaarassa jäädä ikätovereistaan jälkeen lukemisen taidoissa. Epäsanantoistotehtävä voisi toimia uutena työkaluna kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien tunnistamisessa. Lukeminen on kuitenkin hyvin kielisidonnaista, joten tutkimusta tarvitaan myös suomen kielen oppijoista.
-
(2023)Tavoitteet. Lukutaito on hyvin olennainen taito täysipainoiselle osallistumiselle yhä enemmän teknologiaan perustuvassa yhteiskunnassa. Kaksi- ja monikielisyys on maailmalla yksikielisyyttä tyypillisempää ja kaksikielisten määrä Suomessa on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Kaksikielistä kielenkehitystä on tutkittu paljon ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja kaksikielisessä kielenkehityksessä verrattuna yksikielisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella esikoulu- ja kouluikäisten kaksikielisten lasten lukutaitoa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi tutkitaan lukutaidon taustalla olevia kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä lukemiseen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (exp Multiligualism/ or bilingual*.mp.) AND (“reading skill*” OR “literacy skill*” AND child*.mp). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi kaksi artikkelia valittiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2022. Aineistoa analysoitaessa tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa kerättiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisten lasten tekninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttäytyivät hieman heikompina yksikielisiin verrattuna. Myös lukutaidon taustalla olevat kielelliset taidot, kuten sanavarasto, syntaktiset ja morfologiset taidot näyttäytyivät hieman yksikielisiä heikompina. Lukutaidon taustalla olevien taitojen yhteys lukutaitoon vaihteli eri kieliparien kohdalla. Kaksikielisten lasten lukutaitoa tutkittiin yhdellä tai molemmilla lapsen omaksumista kielistä, ja lukutaitoa ja sen taustalla olevia taitoja mitattiin yksikielisille standardoiduilla testeillä ja kokeellisilla menetelmillä. Kaksikielisten lasten lukutaidon arvioinnissa ei ole käytössä standardoituja menetelmiä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa, ja arvioinnissa saatetaan hyödyntää esimerkiksi dynaamista arviointia. Tämän vuoksi kaksikielisten lasten lukutaidon tutkimus myös suomen kielellä olisi tärkeää, jotta osataan tunnistaa poikkeavuudet normaalista kehityksestä ja tukea oikeita taitoja
-
(2018)The role of parental language choice and code-switching in early bilingual lexical development
-
(2017)Aims This descriptive review presents the current knowledge of bilingual language impaired children’s narrative skills and evaluates potential clinical applications of narrative assessment in this context. There is a growing body of research about the effects of language impairment on the narrative skills and narrative tasks are used to variable degree in the assessment of language impairment. However, the specific effects in bilingual context have only been studied very recently. The answers to research questions 1. and 2. are based on critical examination of the articles and the answer to the third question is deduced from the answers to the former two. 1. What are the effects of bilingualism on the narratives of language impaired children? 2. How does language impairment manifest in the narratives of bilingual children? 3. Is the assessment of narrative skills applicable to diagnosing language impairment in bilingual children? Methods My material consisted of seven research articles derived from the databases EBSCO academic search complete, ProQuest medline and Pubmed in december 2016 with the search query (”language impairment” OR SLI) AND child* AND bilingual* AND (narrative* OR story*). The studies were control trials focusing on narrative microstructure and macrostructure. I compared the methods and results of the studies, evaluated possible causes for different outcomes, and made conclusions about the applicability of the results. Results and conclusions 1. Bilingualism had no effect on macrostructure, but impaired microstructure to some degree. 2. Language impairment had a detrimental effect on both microstructure and macrostructure, impairing particularly the use of mental state terms. 3. Macrostructure and especially the use of mental terms are promising methods in the assessment of language impairment in bilingual children.
-
(2023)Tavoitteet. Episodinen muisti viittaa aikaisempien tapahtumien ja kokemusten muistiin. Kaksikielisillä ihmisillä nämä muistot voivat liittyä erilaisiin kieliympäristöihin. Tässä katsauksessa tarkastelen kielisidonnaista muistia, eli mieleen palautuksessa käytetyn kielen vaikutusta siihen, miten helposti eri kielillä taltioituneet muistot palautuvat mieleen. Tämän lisäksi pohdin mitä nämä tutkimustulokset kertovat muistin ja kielen välisestä suhteesta, keskittyen erityisesti teorioihin eri kielten kognitiivisten representaatioiden yhteneväisyydestä. Menetelmät. Tutkimuskirjallisuus haettiin käyttäen Google Scholar, Pudmed sekä Helka- tietokantoja, hakusanoilla bilingual*AND episodic* AND memory*, language-dependent* AND episodic* AND memory*, language-independent* AND episodic* AND memory*, bilingual* AND episodic* AND memory*, language-dependent* AND recall*. Katsaukseen valikoitiin 2000-luvun alun jälkeen julkaistuja englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että muistihaussa käytetty kieli tukee saman kielisten muistojen mieleen palautusta, puoltaen näin kielisidonnaisen muistin ilmiötä kaksikielisillä ihmisillä episodisen muistin kontekstissa. Ilmiön voimakkuuteen havaittiin kuitenkin vaikuttavan toisen kielen taitotaso sekä muistihaussa hyödynnettyjen vihjesanojen abstraktius ja kulttuurikohtaisuus. Katsauksessa löydettiin myös näyttöä sille, että kaksikieliset voivat oppia kiertämään kielisidonnaisen muistin ilmiötä hyödyntämällä molempien kieltensä resursseja muistihaun tukena. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että kielten kognitiivisten representaatioiden verkosto ei ole täysin yhtenevä, sillä episodisten muistojen kaltainen informaatio eroaa tavoitettavuudessaan eri kielten välillä.
-
(2020)Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, millaista kaksosten kielellisen morfologian oppiminen on: poikkeaako se yksin syntyneiden lasten morfologian oppimisesta. Sen lisäksi haluttiin selvittää, poikkeaako mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppiminen toisistaan. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että kaksosten kielellinen kehitys on keskimäärin hitaampaa kuin yksin syntyneillä lapsilla. Menetelmät. Tutkimus oli tarkoitus toteuttaa lääketieteellisiin tietokantoihin suuntautuvan tietokantahaun avulla. Hakusanana ”morfologia” oli ongelmallinen, sillä suurin osa artikkeleista käsitteli anatomista morfologiaa. Aineistoksi muodostui yksi tietokantahaun avulla löytynyt artikkeli sekä kaksi muuta, jotka otettiin mukaan manuaalisena poimintana. Tulokset ja johtopäätökset. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen kaksosten ja yksisyntyneiden lasten morfologian oppimisesta vastausta ei aineistosta saatu liian pienen otoksen takia. Toiseen tutkimuskysymykseen, mono- ja ditsygoottisten kaksosten morfologian oppimisen eroista, saatiin selville, että monotsygoottiset kaksoset omaksuvat morfologisia taitoja samantahtisemmin kuin ditsygoottiset kaksoset. Kyse on kuitenkin monotsygoottisten kaksosten samankaltaisemmasta ympäristöstä kuin ditsygoottisilla kaksosilla. Mikäli kyse on ympäristötekijöistä, tällä voisi olla puheterapian kannalta rohkaiseva merkitys: muokkaamalla ympäristöä kuntouksen avulla lapsen mahdollisuudet oppia morfologisia taitoja kasvavat.
-
(2018)Tiivistelmä Tavoitteet. Kaksosten kielen kehitystä on tutkittu melko vähän, mutta olemassa oleva tutkimusnäyttö osoittaa, että kaksosten kielen kehitys viivästyy ryhmätasolla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on koota yhteen tutkimustietoa kaksosten kielen kehityksestä sekä mahdollisten interventioiden tarpeellisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten kaksosten sanaston kehitys eroaa yksin syntyneiden lasten sanaston kehityksestä, ja mikä näitä eroja aiheuttaa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin hakusanoilla twins, language development ja vocabulary. Aineistohaut suoritettiin elektronisista tieteellisistä tietokannoista hakulausekeella ((twins) AND language development) AND vocabulary. Lopulliseen aineistoon valikoitui neljä kaksosten sanaston kehitystä käsittelevää kohorttitutkimusta, joita analysoitiin taulukoimalla ja vertailemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että kaksosten sanasto kehittyi viiveisesti ja viive koski sekä ymmärtävää että tuottavaa sanastoa. Viive näytti säilyvän yli kolmevuotiaaksi ja ilmeni pojilla useammin kuin tytöillä. Tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimusnäytön kanssa ja vahvistavat näkemystä kaksosten kielen kehityksen viiveestä. Erityisesti miessukupuoli on voimakas riskitekijä kielen kehitykselle. Tulokset viittaavat siihen, että kaksosten kielen kehityksen varhainen tukeminen voi olla tarpeen etenkin ympäristöön kohdistuvien tukitoimien kautta.
-
(2023)Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N- dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot.
-
(2020)Purpose. In today’s society we have a lot of pressure on us and have fast-paced lifestyles. In this hectic goal-oriented life, handicrafts, representing slow living, have gained popularity and attained media attention. However, handicrafts are not acknowledged in scientific fields as well as music and visual arts. The purpose of this thesis is to investigate the relationship between handicrafts and well-being, as well as how handicrafts have been implemented in rehabilitation or therapy of clinical groups comprising different mental health disorders and progressive memory disorders. Methods. The data for this thesis were collected from Google Scholar, Scopus and PubMed. The following keywords were used: knitting, handicrafts, handcrafts, well-being, wellbeing, psycholog*, therapy, stress and anxiety. The Finnish keywords käsityö, psyykkinen hyvinvointi and terapia were also used. Results and conclusions. Since most of the studies in the field are descriptive, we cannot talk about causality but only correlation. Nevertheless, it has been concluded that the handcrafters report handicrafts having many positive effects on their well-being. In addition to the direct mental health benefits, handicrafts seem to have indirect effects on well-being through different kind of cognitive and social phenomena. When it comes to different clinical samples, positive correlation between handicrafts and well-being has also been detected. These results support the hypothesis that handicrafts may have therapeutic effects. Based on the studies conducted so far, it seems justified to use handicrafts in therapy or as a part of therapy or self-care. However, more experimental studies are needed to be able to tell how we can use handicrafts more effectively and for whom it is most suitable.
-
(2023)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yhteen uutta tutkimustietoa autismikirjossa ilmenevien kasvojen tunnistuksen ja prosessoinnin poikkeavuuksista. Katsaus keskittyy pääosin kasvojen identiteetin tunnistamiseen liittyviin poikkeavuuksiin autismissa. Katsauksessa vertaillaan eri osa-alueilla tehdyistä tutkimuksista saatuja tuloksia toisiinsa ja tuodaan esille mahdollisia selittäviä tekijöitä. Katsauksessa käsitellään myös tutkimustiedon hyödyntämistä kliinisissä sovellutuksissa. Menetelmät. Tiedonhaku on toteutettu PubMed-, Google Scholar- ja Ovid-tietokantoja hyödyntäen. Käytetyt hakusanat olivat ”autism”, ”face recognition”, ”visual processing”, ”face processing” ja ”Fusiform Face Area (FFA)”. Hakutuloksista valittiin vain määriteltyyn aiheeseen sopivat julkaisut, joten kyseessä ei ole systemaattinen katsaus. Tulokset ja johtopäätökset. Kasvojentunnistuksen poikkeavuuksiin vaikuttavat tekijät autismikirjossa ovat vielä pitkälti tunnistamattomia ja niiden taustamekanismit ovat FFA-alueen havaittua systemaattista aliaktiivisuutta lukuunottamatta yksilöllisesti vaihtelevia. Aliaktiivisuus ilmeni pääasiassa vieraita ihmiskasvoja katsellessa ja se oli merkittävää neurotyypillisiin koehenkilöihin verrattuna. Osassa tutkimuksista havaittiin, että sosiaalisten taitojen taso, ikä ja kuvissa näytettyjen henkilöiden suhde koehenkilöön korreloivat jossain määrin tunnistettujen kasvojen määrän kanssa. Kasvojentunnistukseen liittyvä tutkimustieto on vielä monin paikoin puutteellista, vaikka aiheesta löytyy runsaasti niin ajankohtaista kuin vuosikymmenten takaistakin tutkimustietoa. Esimerkiksi neuraalisten korrelaattien paikantaminen sekä mahdollisten kehityksellisten tekijöiden määrittely on haastavaa autismikirjon heterogeenisyyden vuoksi. Kasvojentunnistuksen häiriöistä saatavaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa kliinisissä interventioissa ja autismikirjolla olevien ihmisten kuntoutuksen yksilöllistämisessä. Kiinnostavia vaihtoehtoisia näkökulmia tuleville tutkimuksille ovat löydösten soveltaminen traumaattisten FFA-alueeseen kohdistuneiden vammojen tutkimuksessa.
-
(2023)Tavoitteet: Autismikirjon häiriö (eng. autism spectrum disorder, ASD) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa lapsiin ja nuoriin maailmanlaajuisesti. Sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset usein ulottuvat niin kirjolla oleviin kuin myös heidän läheisiinsä. Tuntoaistipoikkeavuudet nähdään yhtenä häiriötä kuvailevana diagnostisena piirteenä, mutta niiden aivoperusta tunnetaan huonosti. Myöskään häiriön tunnistamista tai hoitoa edesauttavia biologisia markkereita eli biomarkkereita ei olla vielä onnistuttu tunnistamaan. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, onko ASD:ssä tunnistettavissa aivojen toimintaan liittyviä biomarkkereita, joita voitaisiin mahdollisesti hyödyntää kliinisessä työssä ASD:n tunnistamisen tai hoidon apuna. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar ja PubMed-tietokantoja hyödyntäen yhdistelemällä hakusanoja “autism spectrum disorder”, ”neurobiomarker”, ”biomarker”, ”tactile processing”, ”neurobiology”, ”tactile sensitivity”, ”sensory”, ja ”senses”. Lisäksi lähdeartikkelien lähdeluetteloita hyödynnettiin kirjallisuuden löytämiseksi. Katsaukseen sisällytettiin kymmenen vuoden 2015 jälkeen julkaistua tutkimusta, jotka hyödynsivät ihmis- ja eläinotoksia. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen perusteella ASD:ssä esiintyy verrokkeihin verrattuna toiminnallisia poikkeavuuksia tuntoaivokuorella sekä tuntoaistipoikkeavuuksiin liittyvää liiallista hermosolujen välistä konnektiivisuutta ja epätavallista välittäjäainetoimintaa. Tuntoaivokuoren toiminnallisista poikkeavuuksista oli ristiriitaa, sillä joissain tutkimuksissa ryhmien välillä oli eroja varhaisen vaiheen herätevasteissa, joissakin myöhemmän vaiheen. Lisäksi vain verrokkiryhmäläiset edustivat sosiaalisen kosketuksen havainnointia kehollisesti tuntoaivokuorellaan (eng. embodied somatosensory resonance), ja ASD-osallistujat edustivat sitä lähinnä korkeamman asteen visuaalisilla ja kognitiivisesti orientoituneilla aivoalueilla. Lisäksi ASD:ssä esiintyi hermosolujen välistä liiallista toiminnallista konnektiivisuutta sekä aivojen eksitaation ja inhibition epätasapainoa. Myös serotoniinin kuljetuksen toiminta oli ASD:ssä lisääntynyttä. Kuitenkaan yhtäkään kiistattoman selvää neurobiomarkkeria ei vieläkään ole löydetty. Lisätutkimusta ASD:n neurobiomarkkereista tarvitaan ja tulevaisuuden tutkimuksen tulisi tarkastella jo mainittujen mahdollisten neurobiomarkkerien hyödyllisyyttä kliinisessä työssä.
Now showing items 96-115 of 429