Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Sanasujuvuudella tarkoitetaan kielelliskognitiivista prosessia, jossa sanoja haetaan mentaalisesta leksikosta tiettyjen rajoitusten mukaisesti tyypillisimmin yhden minuutin aikana. Semanttisessa sanasujuvuudessa asioita nimetään semanttisista kategorioista ja foneemisessa sanasujuvuudessa sanoja nimetään tietyllä alkukirjaimella. Aiemman tutkimuksen perusteella on todettu, että sanasujuvuustaito ja siihen tarvittavat sanahakustrategiat kehittyvät lapsuudessa sekä, että semanttisessa sanasujuvuudessa suoriudutaan foneemista sanasujuvuustehtävää paremmin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tutkimusaineistosta semanttisen ja foneemisen sanasujuvuuden kehitystä tyypillisesti kehittyvillä lapsilla ja vertailla eri tehtävätyyppien kehityslinjoja keskenään. Menetelmät. Kandidaatin tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, johon aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Tietokannoista aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi yksi artikkeli poimittiin mukaan käsin. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: ”verbal fluency” AND (”semantic fluency” OR semantic) AND (”phonemic fluency” OR phonemic OR “letter fluency”) AND Development AND (children OR childhood). Tulokset ja johtopäätökset. Semanttinen sanasujuvuus kehittyy lineaarisesti lapsuuden aikana, mutta vastaavaa selkeää kehityskulkua ei nähdä foneemisessa sanasujuvuudessa, vaikka lapset siinä suoriutuvat selkeästi aikuisia huonommin. Kehityslinjat eri kielissä olivat lähellä toisiaan. Sananhakustrategiat kehittyvät lapsuuden aikana ja ne tehostavat sanasujuvuustaitoa. Osassa sanahakustrategioissa saavutetaan aikuismainen taso lopputeini-iässä. Sukupuolen vaikutuksesta sanasujuvuuteen saatiin eriäviä tuloksia. Vanhempien koulutustason todettiin vaikuttavan semanttiseen sanasujuvuuteen, mutta ei foneemiseen sanasujuvuuteen. Semanttinen ja foneeminen sanasujuvuus on mitä todennäköisimmin kielenkäytön omat alataitonsa. Semanttiseen ja foneemiseen sanasujuvuuteen tarvitaan todennäköisesti osittain omia kognitiivisia taitojaan, mutta todennäköisesti osittain myös samoja. Tutkimusta sanasujuvuustaidon kehityksestä lapsilla tarvitaan lisää, jotta sanasujuvuustehtävien hyöty kliinisessä käytössä voidaan todistaa.

Tavoitteet. Lukutaito on hyvin olennainen taito täysipainoiselle osallistumiselle yhä enemmän teknologiaan perustuvassa yhteiskunnassa. Kaksi- ja monikielisyys on maailmalla yksikielisyyttä tyypillisempää ja kaksikielisten määrä Suomessa on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Kaksikielistä kielenkehitystä on tutkittu paljon ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja kaksikielisessä kielenkehityksessä verrattuna yksikielisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella esikoulu- ja kouluikäisten kaksikielisten lasten lukutaitoa kokonaisvaltaisesti. Lisäksi tutkitaan lukutaidon taustalla olevia kielellisiä ja kognitiivisia taitoja sekä lukemiseen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline-tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (exp Multiligualism/ or bilingual*.mp.) AND (“reading skill*” OR “literacy skill*” AND child*.mp). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi kaksi artikkelia valittiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2022. Aineistoa analysoitaessa tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa kerättiin taulukoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisten lasten tekninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttäytyivät hieman heikompina yksikielisiin verrattuna. Myös lukutaidon taustalla olevat kielelliset taidot, kuten sanavarasto, syntaktiset ja morfologiset taidot näyttäytyivät hieman yksikielisiä heikompina. Lukutaidon taustalla olevien taitojen yhteys lukutaitoon vaihteli eri kieliparien kohdalla. Kaksikielisten lasten lukutaitoa tutkittiin yhdellä tai molemmilla lapsen omaksumista kielistä, ja lukutaitoa ja sen taustalla olevia taitoja mitattiin yksikielisille standardoiduilla testeillä ja kokeellisilla menetelmillä. Kaksikielisten lasten lukutaidon arvioinnissa ei ole käytössä standardoituja menetelmiä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa, ja arvioinnissa saatetaan hyödyntää esimerkiksi dynaamista arviointia. Tämän vuoksi kaksikielisten lasten lukutaidon tutkimus myös suomen kielellä olisi tärkeää, jotta osataan tunnistaa poikkeavuudet normaalista kehityksestä ja tukea oikeita taitoja

Tavvoitteet. Luku- ja kirjoitustaidon kehitys rakentuu aiemmin omaksuttujen kielellisten taitojen perustalle. Nimeäminen ja fonologia ovat keskeisiä lukivalmiustaitoja, joiden on havaittu ennustavan luku- ja kirjoitustaidon kehitystä. Lukivaikeuksien taustalla on nähty usein vaikeuksia nimeämisen ja fonologian osa-alueilla. Kaksoisvaikeus hypoteesin mukaan nimeäminen ja fonologia vaikuttavat lukemiseen ja kirjoittamiseen erillisinä tekijöinä ja vaikeudet molemmilla osa-alueilla ennustavat sitkeämpiä lukivaikeuksia. Selvitettävänä on, kuinka kielen säännön mukaisuus vaikuttaa siihen, miten taidot ennustavat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä ja onko yhteys samanlainen kuin kaksoisvaikeushypoteesissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nimeäminen ja fonologia ovat yhteydessä luku- ja kirjoitustaidon tyypilliseen kehitykseen. Näkökulmana tutkimuksessa on ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisten kielten vertailu, jotta voidaan tutkia, onko nimeämisellä ja fonologialla universaali rooli lukemisen ja kirjoittamisen ennustajina. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli: (“phonological awareness” OR “phonology”) AND (“naming” OR “rapid automatized naming”) AND (“predict*”) AND (“reading” AND “spelling”) AND (“longitudinal” OR “development”) AND NOT (“impairment”). Tutkimusaineisto koostui viidestä vuosina 2011-2019 julkaistusta artikkelista, joista kolme valikoitiin hakutuloksista ja kaksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Aineisto analysoi tiin nostamalla artikkeleista esiin tutkimusten pääpiirteet, vertailemalla niitä toisiinsa ja etsimällä tutkimuksista vastauksia tutkielman tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeäminen ja fonologia ennustivat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä samansuuntaisesti ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisissa kielissä. Nopean nimeämisen havaittiin olleen pääasiassa yhteydessä lukusujuvuuteen ja se nähtiin taitojen universaalina ennustajana. Fonologinen tietoisuus oli pääasiassa yhteydessä oikeinkirjoitukseen ja siinä havaittiin enemmän vaihtelua kielten välillä. Nimeämisen rooli taitojen ennustajana kasvoi seurannan myötä, kun taas fonologisten taitojen havaittiin olleen yhteydessä kehitykseen etenkin varhaisimmassa lukemisen ja kirjoittamisen taitojen omaksumisen vaiheessa. Tulosten perusteella kaksoisvai keushypoteesi saa tukea, eli nimeäminen ja fonologia näyttäisivät vaikuttavan erillisinä tekijöinä luku- ja kirjoi tustaidon kehityksen taustalla. Nopealla nimeämisellä ja fonologisella tietoisuudella on ennustearvoa luku- ja kir joitustaidon kehitykselle. Vaikeudet nimeämisessä ja fonologiassa ovat usein lukivaikeuksien taustalla, joten niitä kannattaa kliinisessä työssä arvioida ja seurata jo varhain.

Tavoitteet: Kuulovamman merkittävimmät vaikutukset pienillä lapsilla liittyvät kielen ja kommunikaation kehitykseen. Kehittyvällä teknologialla on tärkeä rooli kuulovammaisten lasten puhekielen kehityksessä, ja vastasyntyneiden yleistyneet kuulonseulonnat ja aikaistuneet interventiot ovat nostaneet odotuksia siitä, että kuulovammaisten lasten kielen kehitys saavuttaisi normaalikuuloisten verrokkien taidot. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Varhainen sanasto on yhteydessä moniin kielellisiin taitoihin. Lisääntynyt tieto kuulovammaisten lasten sanaston kehityksestä voisi ohjata sanaston kehitykseensä kohdistuvia odotuksia, antaisi varhaista tietoa puheterapeuttisen intervention tarpeesta ja antaisi suuntaa kuntoutuksen ja ohjauksen keinoille ja tavoitteille. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisilla menetelmillä kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kokoa on tutkittu, ja mitä tuloksia kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koon kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on saatu uusimmissa tutkimuksissa. Menetelmät: Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed ja Scopus -tietokannoista hakulausekkeella: (“hard of hearing” OR “deaf” OR “hear ing imp*” OR “hearing loss” OR “hearing aid*” OR “cochlear implant*”) AND (“vocabulary” OR “lexicon”) AND (“child*”). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta vuosina 2021–2022 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuulovammaisten lasten tuottavaa sanastoa arvioitiin normaalikuuloisille lapsille kehitetyillä menetelmillä, mikä on aiemman tiedon valossa yleistä. Ryhmätasolla kuulovammaisten lasten tuottava sanasto kasvoi merkitsevästi ajan myötä. Aiempi tutkimus on ristiriitainen sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanasto verrattavissa normaalikuuloisiin ikäverrokkeihin. Tässä tutkielmassa kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koko oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta merkitsevästi pienempi kuin normaalikuuloisilla verrokeilla. Sekä aiempi tutkimus että tämän tutkielmat tulokset olivat ristiriitaisia sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kasvu verrattavissa normaalikuuloisiin lapsiin, ja mitkä tekijät vaikuttavat kuulovammaisten lasten tuottavaan sanastoon. Kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koosta, kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä etenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan lisätutkimusta

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution - Department Helsingin yliopisto Tekijä - Författare - Author Venla Oksanen Työn nimi - Arbetets titel Kielelliset vaikeudet ja niiden kuntoutus nuorilla, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö Title Language difficulties and intervention in youth with attention deficit hyperacticity disorder Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instruct Kandidaatintutkielma / Seija Pekkala Aika - Datum - Month and year Elokuu 2023 Sivumäärä – Sidoaental - Number of pages X s + x liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää minkälaisia kielellisiä vaikeuksia aktiivisuuden ja tarkkaa vaisuuden häiriön (ADHD) diagnoosin saaneilla nuorilla on ja minkälaisia interventioita heidän kanssaan voidaan hyödyntää kielellisten vaikeuksien kuntoutuksessa. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellinen häiriö, joka heikentää toimintakykyä. Häiriöön liittyy usein komorbiditeettia eli usean eri häiriön/sairauden pääl lekkäisyyttä, ja tämä voi vaikeuttaa oikeiden tukitoimien löytymistä diagnoosin saaneilla henkilöillä. ADHD:n kuntoutus on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska ilman oikeanlaisia tukitoimia ADHD-diagnoosin saaneiden on gelmat saattavat kasaantua ja riskinä on syrjäytyminen, opintojen keskeytyminen, päihde- ja mielenterveyson gelmat sekä rikollisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-diagnoosin saaneilla saattaa esiintyä luki- ja kirjoitusvaikeuksia, kertomuksen ymmärtämisen vaikeuksia sekä kielen pragmaattisia vaikeuksia eli vaikeuksia käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa ollaan selvitetty muun muassa lääkehoidon, tutoroinnin eli ohjaamisen ja vanhempien ja opettajien valmennuksen merkitystä kie lellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kuntoutuksessa. Sosiaaliset vaikeudet näyttävät tutkimusten valossa linkitty vän ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla kielellisiin vaikeuksiin. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatin tutkielmassa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutki musartikkeleita haettiin kahdesta eri tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Pubmed. Hakulausekkeeksi muodostui ADHD and language disorder. Tutkimusartikkelit valikoituivat tutkielmaan sen mukaan, kuinka hyvin ne sovel tuivat tutkimuksen aiheeseen ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimusartikkeleita löytyi verrattain paljon, mutta artikkeleissa ei käsitelty kovinkaan syvällisesti ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten kielellisten vaikeuk sien kuntoutusta. Lisäksi oli vaikeaa löytää tutkimuksia, joissa tutkittavien ikähaarukka olisi sopinut nimenomaan nuoriin henkilöihin (13-18v). Tulokset ja johtopäätökset. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön diagnoosin saaneilla nuorilla on keskimää rin enemmän kielellisiä vaikeuksia kuin tyypillisesti kehittyneillä nuorilla. Kielelliset vaikeudet voivat jäädä huo maamatta, koska ne voivat peittyä häiriöön liittyvien muiden ominaispiirteiden alle. Kielellisten vaikeuksien tun nistamista ja hoitoa vaikeuttaa myös häiriöön liittyvä komorbiditeetti. Tyypillisimpiä kielellisiä vaikeuksia ADHD-diagnoosin saaneilla ovat kielen pragmaattiset ongelmat ja luki- ja kirjoitusvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneilla vaikuttaisi olevan enemmän ongelmia pragmaattisessa kielessä kuin rakenteellisessa kielessä tutkimus ten perusteella. Avainsanat – Nyckelord ADHD, kielelliset vaikeudet, nuoret, kuntoutus Keywords ADHD, language difficulties, juvenile, intervention Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Logopedian oppiaine, ethesis Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on kehityksellinen keskushermoston häiriö, joka vaikuttaa yksilön tapaan olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaikuttavat yksilön osallistumismahdollisuuksiin, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen sekä elämänlaatuun. Musiikki-interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun sosiaalisten vuorovaikutushaasteiden kuntoutukseen. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin musiikkia hyödynnetään autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella, kuinka vaikuttavia musiikkia hyödyntävät interventiot ovat kyseisten haasteiden kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin helmikuussa 2023 OvidMedline ja Scopus -tietokannoista. Hakulausekkeena käytettiin (autism* OR autistic*) AND (music* OR music therapy) AND (“social skill*” OR “social behav*”’). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka olivat julkaistu vuosina 2014–2023. Aineistoa analysoitiin kokoamalla ja taulukoimalla tutkimusten keskeiset asiat sekä peilaamalla niitä tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Musiikkia hyödynnettiin autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa pitkälti musiikkiterapian muodossa. Interventioissa painottui aktiivinen musiikin luominen yhdessä hyödyntäen erilaisia soittimia sekä laulamista. Interventioissa oli suurta vaihtelua sisällön sekä keston kannalta. Interventioiden tulokset olivat hieman vaihtelevia sosiaalisen vuorovaikutuksen kehityksen kannalta. Suuressa osassa tutkimuksia havaittiin kuitenkin positiivista kehitystä lasten vuorovaikutuksessa sekä sosiaalisissa taidoissa. Tulosten perusteella musiikin käyttö interventioissa on monipuolinen työkalu, joka voi kannustaa erityisesti vuorotteluun vertaisten kanssa sekä tukea jaetun tarkkaavuuden taitojen kehittämistä. Tulosten yleistettävyyden sekä menetelmien kehittämisen kannalta tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää eri ikäryhmistä sekä interventioista.

Tavoitteet: Lapsen synnynnäisen tai esikielellisen kuulovamman kuntoutuksen tavoitteena on turvata puheen ja kielen mahdollisimman tyypillinen kehitys. Puheen ja kielen kehitykselle keskeistä on puheen havaitseminen, jota kuulolaiteteknologia tukee kuulovammaisella lapsella. Pelkästään kuulolaiteteknologian käyttö ei kuitenkaan tuo puheen havaitsemista lähelle normaalikuuloisen lapsen tasoa, vaan lisäksi tarvitaan säännöllistä puheterapiakuntoutusta. Vaikka kuntoutuksen myötä lapsen puheen havaitseminen kehittyy useimmiten suhteellisen hyvälle tasolle, on puheen havaitsemisessa tyypillisesti haasteita esimerkiksi taustahälyisissä tilanteissa tai puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen osalta. Puheen havaitsemisen kuntoutuksen osana musiikki-interventiot ovat viime vuosikymmenen aikana kiinnittäneet tutkijoiden huomion, sillä niiden positiiviset vaikutukset puheen havaitsemiseen tunnetaan normaalikuuloisilla lapsilla ja muusikoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata, millaisia musiikki-interventioita puheen havaitsemisen tukena on viime vuosina käytetty kuulovammaisilla lapsilla, sekä kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia musiikki-interventioilla on puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla. Menetelmät: Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (music W/2 (interventio* OR training*)) AND (hearing W/2 (impair* OR loss)) OR (deaf OR deafness ) AND (speech OR language) AND (child* OR pediatric). Tiedonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui haun myötä viisi artikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2014-2020. Tulokset ja johtopäätökset: Musiikki-interventiot kuulovammaisten lasten puheen havaitsemisen tukena olivat toteutukseltaan hyvin vaihtelevia, monipuolisia ja kuitenkin yhtenevästi lasta osallistavia. Interventioiden kesto ja intensiteetti vaihteli, samoin intervention sisällöt. Musiikki-interventioiden vaikutukset puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla olivat vaihtelevia ja osin myös vastakkaisia. Joukossa oli kuitenkin positiivisia ja lupaavia tuloksia, etenkin puheen taustahälyssä havaitsemisen ja puheen prosodisten piirteiden tunnistamisen osalta. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja lisätutkimusta ja lisänäyttöä aiheesta tarvitaan johtopäätösten ja kliinisten sovellusten eteenpäinviemiseksi.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää Alzheimerin taudin vaiku- tuksia spontaanin puheen tuottoon sekä miten spontaania puhetta on mitattu. Aiemmat tutki- mukset osoittavat AT:n heikentävän vaikutuksen ei-spontaaniin puheen tuottoon, joten hypo- teesina oli myös spontaanin puheen tuoton vaikeutuminen AT:a sairastavilla henkilöillä. Yk- sityiskohtainen tieto AT:n vaikutuksesta spontaaniin puheeseen voisi mahdollisesti toimia avustavana ei-invasiivisenä diagnosointimenetelmänä. Tässä tutkimuksessa listataan AT:a sairastaville henkilöille tyypillisiä spontaanissa puheentuotossa esiintyviä ilmaisuvaikeuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Ha- kusanoina käytettiin alzheimer, spontaneous ja speech. Rajausta tuli tarkentaa poissulke- malla tiedealoja, jotka eivät pääasiallisesti käsitelleet spontaania puhetta, sillä AT:a on tutkittu laajasti. Tulokset ja johtopäätökset. Spontaanin puheentuoton tilannetta rajattiin joko kuvasta kerto- misen tehtävällä tai rajatusta aihealueesta keskustelemalla. Yksityiskohtaiset analysoitavat spontaanin puheen piirteet vaihtelivat tutkimusten välillä, mutta kokonaisuuksina tutkimukset käsittelivät samoja puheen piirteitä. AT:a sairastavilla henkilöillä esiintyi enemmän spontaanin puheen tuoton ongelmia, kuin verrokeilla. Suurin ero ryhmien välillä näkyi semanttisessa suo- riutumisessa. Spontaanin puheen tuotto oli AT:a sairastavilla henkilöillä kankeampaa, vähem- män informatiivista sekä vuorot kestoltaan pidempiä lisääntyneen sananhaun tarpeen myötä. Johtopäätöksenä AT:a sairastavilla henkilöillä on havaittavissa tyypillisiä ilmaisuvaikeuksia spontaanista puheesta. Spontaanin puheen analyysistä on mahdollista tehdä tautidiagnoosi, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.

Tavoitteet. Suurin osa kuulovammaisista lapsista syntyy normaalisti kuuleville vanhemmille, joiden oma kuuloympäristö poikkeaa lapsensa omasta. Musiikki on usein tärkeä osa ihmisten arkea. Suomalaisten kuulovammaisten lasten musiikin harrastaminen on kuitenkin vähäistä, vaikka musiikin harrastamisesta olisi hyötyä myös kuulovammaisten lasten kielelliselle kehitykselle. Aikaisempi tutkimus aiheesta on keskittynyt etenkin kielen kehityksen jälkeen kuulovamman saaneiden sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten tutkimukseen. Näissä tutkimuksissa on havaittu musiikista nauttimisen olevan heikompaa kuin ennen sisäkorvaistutteen saamista. Nauttimisen mittaamiseen ei myöskään ole vakiintunutta tapaa. Suomessa asennetaan 30 lapselle sisäkorvaistute vuosittain, ja puheterapeuttinen kuntoutus on näiden lasten elämässä tärkeää. Menetelmä. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoista tammikuussa 2023 hakulausekkeella (”cochlear implant” OR ”hearing aid” OR “hearing impairment” OR ”hearing deficit” OR deaf) AND (child* OR pediatric) AND (“music enjoyment” OR “music appreciation”). Tiedonhaun tuloksena tutkimusaineisto muodostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2022. Artikkelit oli kaikki julkaistu eri maissa. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa artikkeleissa oli hyödynnetty eri menetelmää nauttimisen mittaamiseen. Menetelminä hyödynnettiin useimmiten kyselyä, jonka joko lapsi itse tai lapsen vanhemmat täyttivät. Yhdessä tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmää, jossa lapsen käytöstä havainnoitiin. Tulosten perusteella lapset pääosin nauttivat musiikista kuulovammasta huolimatta, ja tämä tulos toistui lasten iästä tai asuinmaasta riippumatta. Uutta tutkimusta kuitenkin tarvitaan, sillä tällä hetkellä käytössä ei ole yhtä vakiintunutta tapaa mitata musiikista nauttimista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä puheterapiatyössä motivoivan kuntoutuksen suunnittelemiseen sekä ohjaamaan perheitä musiikin harrastamiseen. Jatkotutkimusta tarvitaan esimerkiksi vakiintuneemman menetelmän kehittämiseen ja lasten ja nuorten oman mielipiteen selvittämiseen.