Browsing by Author "Hietaranta, Marianna"

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.