Browsing by Author "Hotti, Joona"

Suurin osa länsimaisesta musiikista perustuu tonaaliselle järjestelmälle. Oktaavi-intervalli on tonaalisen musiikin perusta. Sen erityispiirteiden, kuten sävelten yhteisen yläsävelsarjan vuoksi sillä on erityinen asema myös tutkimuskäytössä. Matemaattisen oktaavin sävelten perustaajuuksien suhde on 2:1 tai 1200 centiä. Kuitenkin empiirisen näytön valossa vaikuttaa siltä, että puhtaaksi oktaaviksi koetaan fysikaalista oktaavia hieman laajempi intervalli, jossa sävelten taajuuksien suhde on suurempi kuin 2:1. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että subjektiivinen hyväksi koettu oktaavi on laajempi kuin fysikaalinen oktaavi. Tätä ilmiötä kutsutaan laajenevien oktaavien ilmiöksi. Laajenevien oktaavien ilmiön alkuperästä ei ole yksimielisyyttä eikä sen hermostollista perustaa tunneta. Tämä tutkielma on tehty osana laajempaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on elektroenkefalografia (EEG) -tutkimuksen ja kuuntelukokeen keinoin kartoittaa laajenevien oktaavien ilmiön hermostollista perustaa. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteeksi on rajattu koehenkilöiden vastaukset kuuntelukokeessa, ja tarkastelun ulkopuolelle on jätetty EEG-tulokset. Tutkimuskysymykset olivat: Näkyykö laajenevien oktaavien ilmiö koeasetelmassa ja tapahtuuko kokeen aikana mahdollisesti oppimista tai väsymistä? Koehenkilöinä (n=20) oli koulutettuja ammattilaisia orkesterimuusikoita. Koeasetelmaan kuului esikoe sekä kuuntelukoe. Esikokeen tavoitteena oli selvittää koehenkilökohtainen subjektiivinen oktaavi (ref), ja koehenkilön tehtävänä oli säätää kuulemansa intervalli hyväksi oktaaviksi. Pääkokeessa koehenkilön tehtävänä oli luokitella kuulemansa ärsykepari kolmeen eri luokkaan; matala, hyvä tai korkea. Ärsykeparit koostuivat neljän oktaavin intervallista, ja erosivat toisistaan intervallin ylemmän äänen intonaation suhteen. Ärsykeparityypit olivat matemaattinen oktaavi (mat), subjektiivinen oktaavi (ref), matemaattiseen oktaaviin verrattuna 90 centiä liian matala oktaavi (m90) ja 90 centiä liian korkea oktaavi (p90). Hypoteesin mukaisesti kaikki koehenkilöt säätivät esikokeessa subjektiivisen oktaavin (ref) matemaattista (mat) korkeammaksi. Pääkokeessa m90 luokiteltiin systemaattisesti matalaksi. mat luokiteltiin useimmiten matalaksi ja ref hyväksi. p90 luokiteltiin useimmiten korkeaksi. Muutamaa yksittäistä poikkeavasti vastannutta koehenkilöä lukuun ottamatta systemaattista muutosta luokittelussa ei kokeen aikana tapahtunut.