Browsing by Author "Lehtimäki, Laura"

Tavoitteet. Autismikirjon häiriöiden arviointi perustuu nykyään lähinnä haastatteluihin, kyselylomakkeisiin ja havainnointiin. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin yleensä laadullisia, eivätkä ne sovi erityisen hyvin kehityksen seurantaan tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Muissa häiriöryhmissä on jo käytössä erilaisia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä, ja sellaiset voisivat sopia hyvin myös autismikirjon häiriöiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia puheen- ja liikkeentunnistukseen perustuvia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä autismikirjon lapsille on tutkittu tai jo käytössä sekä millaisia ongelmia teknologisavusteisiin arviointimenetelmiin mahdollisesti liittyy. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin viidestä eri tietokannasta käyttäen hakusanoina autismia tai lyhennettä ASD, arviointia kuvaavia sanoja sekä erilaisia liikkeen- ja puheentunnistusta kuvaavia ja teknologisiin ratkaisuihin liittyviä sanoja. Hakutuloksista valittiin tiivistelmän ja tarkemman sisällön tutkimisen perusteella tutkimusaineistoksi seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa oli esitelty seitsemän erilaista teknologisavusteista arviointimenetelmää, joista neljässä käytettiin hyväksi erilaisia sensoreita, kahdessa kameroita ja tietokonenäköä ja yhdessä tablettitietokonetta. Menetelmillä pyrittiin arvioimaan stereotyyppisten liikkeiden määrää, lapsen motorisia taitoja, lapsen leikkitaitoja, tarkkaavuuden suuntaamista ja katseella seuraamista, ilmeiden tunnistamista ja tuottamista sekä autismikirjon henkilöiden jäljittelytaitoja. Kaikki menetelmät olivat vielä kehitysasteella. Löydetyt menetelmiin liittyvät ongelmat johtuivat joko käyttäjästä, laitteista tai käytännön järjestelyistä. Raportoituja ongelmia olivat sensorien antamat väärät positiiviset tulokset, mittalaitteen ja tietokoneen välisen yhteyden pätkiminen, laitteen akun matala varaus, se että lapsi kieltäytyi käyttämästä sensoriranneketta, se että, osa kameralla kuvattavista tilanteista jäi katvealueelle ja siksi huomaamatta, ja se, että mittausdataa analysoivat algoritmit eivät tunnistaneet kaikkia analysoituja tilanteita oikein.