Browsing by Author "Leppälahti, Eija"

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on vuorovaikutuksen häiriö, jossa esiintyy epätyypillistä vastavuoroisuutta ja viestintää ja stereotyyppisiä käytösmalleja. Lievään häiriötyyppiin ei liity merkittävää kielellis-kognitiivisen kehityksen viivettä. Seulonnassa selvitetään häiriöriskiä, ja häiriöriskissä olevat henkilöt ohjataan diagnostiseen arviointiin. Lievä autismikirjon häiriö diagnosoidaan vaikeampaa häiriötä myöhemmin tai se voi jäädä havaitsematta kokonaan. Diagnoosin viivästymisellä tai puuttumisella tai väärällä diagnoosilla voi olla negatiivisia vaikutuksia sosiaalisesti ja kansantaloudellisesti, ja terveydenhuollon resurssit voivat kohdentua väärin. Seulonta on ensimmäinen askel kohti oikeaa diagnoosia. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lievän autismikirjon häiriön seulontaan joko heikentämällä tai parantamalla tulosta. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä oli kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista hakusanalla (autis* OR (autism spectrum disorder) OR (autistic disorder)) AND (screening OR (mass screening)) AND (Asperger OR (Asperger syndrome) OR mild OR (high functioning)). Tutkimusaineistoksi muodostui 17 vertaisarvioitua, vuosina 2015-2020 julkaistua tutkimusartikkelia, joita käsiteltiin aineistoanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa oli 12 seulontatulosta heikentävää tekijää, 17 keinoa seulontatuloksen parantamiseen kliinisessä työssä ja 20 jatkotutkimusehdotusta seulonnan kehittämiseksi, kun seulotaan lievää autismikirjon häiriötä. Keskeisiä heikentäviä tekijöitä olivat seulonnan puuttuminen, naissukupuoli ja komorbiditeetit. Parannusehdotuksia olivat seulonnan lisääminen ja kohdentaminen riskiryhmiin ja seulontamenetelmien yksilöllinen valinta ja tulkinta huomioimalla menetelmien heikkoudet ja vahvuudet. Jatkotutkimuksen yleisimmiksi aiheiksi ehdotettiin seulontamenetelmien kehittämistä tarkemmiksi ja erilaisiin tilanteisiin, kuten naissukupuolisille ja tilanteisiin, joissa on muu päällekkäinen häiriö. Jatkotutkimuksen ja seulontamenetelmien tarve on ilmeinen. Seulontaa tulisi lisätä ja kohdentaa, ja kliinikon on tärkeää tunnistaa seulonnan heikkouksia ja vahvuuksia.