Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Mäkinen, Anna"

Sort by: Order: Results:

  • Mäkinen, Anna (2017)
    Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jota esiintyy noin 5 prosentilla lapsista jossain puheen ja kielen kehityksen vaiheessa. Puheessa ilmenevän sujumattomuuden lisäksi änkytys aiheuttaa usein sekundaarisia piirteitä, kuten kehon ja kasvojen ylimääräisiä liikkeitä sekä haastavien sanojen ja puhetilanteiden välttelyä. Usein änkytys myös aiheuttaa puhujassa kielteisiä tunteita ja psykososiaalista haittaa. Häiriö saattaa siis vaikuttaa yksilön elämään hyvinkin kokonaisvaltaisesti, minkä vuoksi änkytyksen varhainen kuntoutus mahdollisimman tehokkaalla menetelmällä on hyvin tärkeää. Koska änkytyksen uusiutuminen kuntoutuksen jälkeen on mahdollista, myös kuntoutusmenetelmien pitkäaikaisvaikutusten tutkiminen on tärkeää. Lidcombe-menetelmä on alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytettävä kuntoutusmenetelmä. Menetelmä perustuu vanhemman lapselleen antamille suullisille palautteille. Suullisia palautteita annetaan lapsen arkiympäristössä hänen sujuvasta ja sujumattomasta puheestaan. Puheterapeutti ohjaa vanhempaa menetelmän toteuttamisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko Lidcombe-menetelmä tehokas alle kouluikäisten lasten änkytyksen kuntoutuksessa. Menetelmän vaikutuksia tutkittiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja tarkastelun kohteena oli erityisesti änkytysprosentin muutos. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmaan valikoitui yhteensä yhdeksän tutkimusartikkelia, jotka haettiin ProQuest-, EBSCOhost- ja ScienceDirect (Elsevier)- tietokannoista. Aineisto sisälsi sekä RCT- että seurantatutkimuksia. Seurantatutkimuksissa oli ainoastaan Lidcombe-kuntoutusta saavien ryhmiä ja RCT-tutkimuksissa kontrolliryhmät saivat kuntoutusta epäsuoralla DC-menetelmällä tai eivät saaneet kuntoutusta lainkaan. Tutkimustulosten mukaan Lidcombe-menetelmällä toteutettu änkytysterapia oli vaikuttavaa. Änkytysprosentin pieneneminen oli merkitsevää sekä seurantatutkimuksissa että RCT-tutkimuksissa, joissa kontrolliryhmä ei saanut kuntoutusta. DC-menetelmän ja Lidcombe-menetelmän tehokkuudessa ainoa merkitsevä ero oli Lidcombe-menetelmän nopeampi vaikut-tavuus kuntoutuksen alkuvaiheessa. Tulosten perusteella Lidcombe-menetelmää voi suositella käytettävän alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa. Sopivin kuntoutusmenetelmä kullekin lapselle ja hänen perheelleen tulee kuitenkin valita yksilöllisesti.