Browsing by Author "Tönkyrä, Iida"

Tavoitteet. Päihdeongelmilla viitataan yleisesti sellaiseen päihteiden käyttöön, jonka yhteydessä terveysriskit ovat lisääntyneet tai tilanteeseen, jossa jonkin päihdehäiriön diagnostisen kategorian kriteerit täyttyvät. Päihderiippuvuus on puolestaan oireyhtymä, jonka tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa päihteen käytön pakonomaisuus, vieroitusoireet ja toleranssin kasvu sekä päihteen käytön jatkuminen haitoista huolimatta. Muuhun väestöön verrattaessa päihdehäiriödiagnoosin omaavilla esiintyy selkeästi enemmän mielenterveysongelmia, minkä lisäksi päihdehäiriöihin liittyy sosiaalista syrjäytymistä sekä vahvoja stigmoja. Matalan kynnyksen päihdepalvelut ovat päihteiden käyttäjille suunnattuja palveluita, joissa asiakkaalta vaadittavia edellytyksiä palveluihin hakeutumisessa on madallettu normaaleihin palveluihin verrattaessa. Monissa matalan kynnyksen päihdepalveluissa voi esimerkiksi asioida anonyymisti, päihtyneenä sekä ilman ajanvarausta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on pyrkiä selvittämään psykologien tuottamia hyötyjä ja mahdollisuuksia matalan kynnyksen päihdepalveluissa ottaen huomioon muun muassa päihdehäiriöiden ja muiden mielenterveysongelmien voimakkaan samanaikaissairastavuuden. Tämän lisäksi tarkoituksena on herätellä psykologian opiskelijoita sekä jo valmistuneita ammattilaisia alati pahenevaan päihdetilanteeseen. Menetelmät. Katsauksen aineisto etsittiin käyttämällä PubMed ja OvidMedline tietokantoja hakusanoilla: “substance abuse”, “harm reduction”, “substance use disorder + mental health”, “substance abuse + psychologist”, “low-threshold services”, “low-threshold services + psychologist” sekä näiden yhdistelmiä. Tämän lisäksi tiedonhaussa hyödynnettiin jo löydettyjen artikkelien lähdeluetteloja. Tulokset ja johtopäätökset. Useiden tutkimusten mukaan psykologien koulutus sekä valmiudet soveltuisivat päihdehäiriöiden hoitoon. Moniammatillisen tiimin tarjoamana mielenterveysapua yhdistettynä päihdehoitoon pidettiin parhaimpana hoitomuotona samanaikaisesti ilmeneville päihde- ja mielenterveyshäiriöille. Matalan kynnyksen päihdepalveluissa toimivista psykologeista kirjallisuudesta ei löytynyt tietoa, mutta tutkimusten mukaan lyhyillä interventioillakin saatiin vähennettyä asiakkaiden riskialtista päihteiden käyttöä sekä luotua motivaationaalista siirtymää kohti päihdehäiriöstä kuntoutumista. Psykologien laajan mielenterveystietämyksen sekä vuorovaikutustaitojen perusteella myös matalan kynnyksen päihdepalveluissa oletettavasti hyödyttäisiin heidän osaamisestaan. Nykyisen päihdetilanteen suunnatessa alati huolestuttavampaan suuntaan psykologien panostus päihdekriisiin voisi näkyä pilottihankkeena, jossa psykologien palveluita tarjottaisiin matalan kynnyksen päihdepalveluissakin.