Browsing by bachelor's degree program "Logopedian kandiohjelma"

Tavoitteet. Äänentuottoon osallistuvat sekä motorinen korteksi, että limbinen järjestelmä ja häiriö näiden kahden yhteistoiminnassa voi johtaa äänentuoton häiriintymiseen. Psyykkinen stressi on yksi tähän yhteistoimintaan vaikuttava tekijä, ja sitä pidetään riskitekijänä erityisesti toiminnallisten äänihäiriöiden syntymiselle. Toiminnalliset äänihäiriöt ovat häiriöitä, joissa kurkunpään elimelliset ongelmat eivät selitä äänioireita. Näiden häiriöiden tunnistamisessa ja luokittelussa on vaihtelua. Häiriöiden taustamekanismien tunteminen edesauttaa häiriöiden erottelemista ja tunnistamista, ja antaa pohjaa toimiville interventioille. Tässä katsauksessa kootaan yhteen saatavilla oleva tieto toiminnallisten äänihäiriöiden aivoperustasta, ja vertaillaan saatua tietoa normaalitilanteeseen, ja stressin aikaansaamiin muutoksiin aivotoiminnassa äänentuoton aikana. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Lopullinen hakulauseke Medlinessa oli exp MRI/ OR fMRI.mp OR exp Brain/ AND exp Voice Disorders/ OR dysphoni*.mp, ja Scopuksessa TITLE-ABS-KEY ((neuroimaging OR fmri OR (neural AND control)) AND (dysphoni* OR (voice AND disorder))). Valintakriteerien mukaisen karsinnan jälkeen aineisto koostui neljästä artikkelista, käsinpoiminnalla löytyi yksi artikkeli lisää. Artikkelit olivat vuosilta 2012-2017. Aineiston analysoinnin kannalta tärkeät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toiminnallisissa äänihäiriöissä motorisen korteksin osat, sekä vaihtelevasti limbisen järjestelmän osat ovat yliaktiivisia verrattuna normaalitilanteeseen. Lisäksi äänentuoton limbis-motorinen kontrolli ja tunnesäätelyn top-down kontrolli ovat häiriintyneet, muistuttaen stressin aikaansaamia muutoksia aivotoiminnassa. Nämä muutokset voivat olla syy uusien toimimattomien lihasaktivaation mallien synnylle ja ylläpidolle, ja saattavat sitä kautta osa toiminnallisten äänihäiriöiden taustamekanismia. Vaihtelevien tutkimusmenetelmien ja tutkimustehtävien, sekä pienen otoskoon vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella, mutta se vahvistaa aikaisempaa käsitystä tunnesäätelyn merkityksestä äänentuotolle. Lisätutkimus aiheesta voisi antaa vankempaa pohjaa interventioille, sekä parantaa äänihäiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja luokittelua.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että aivovamman saaneilla on iästä riippumatta vähemmän merkityksellisiä ja laadukkaita ihmissuhteita kuin terveellä väestöllä. Aivovammasta syntyvä oirekuva on moninainen, ja kokonaisvaltainen muutos yksilön fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa olemuksessa on omiaan vaikuttamaan sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää aivovamman saaneiden lasten ja nuorten sosiaalisen kommunikaation haasteiden vaikutuksia heidän sosiaaliseen toimintaansa ja ihmissuhteisiinsa sekä tarkastella aivovamman vaikeusasteen vaikutusta kyseisiin toimintoihin. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin OvidMedline, PsychInfo ja Scopus tietokantoihin. Hakulausekkena oli (tbi OR traumatic brain injur* OR acquired brain injur*) AND (social communication OR social difficult* OR social skill* OR social competence OR pragmatic* OR social cognition) AND (peer relation* OR friendship OR friend* OR interpersonal relation*). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tutkimusartikkelista, jotka läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Sosiaalisen kommunikaation haasteita ilmenee aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla tervettä väestöä enemmän, mutta ongelmia ei havaita kaikissa sosiaalisen kommunikaation toiminnoissa. Myös sosiaalinen toiminta on aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla heikentynyt. Vaikea-asteisempi vamma on yhteydessä suurempiin haasteisiin. Sosiaalisen kommunikaation vaikeudet olivat vain osassa katsaukseen valikoituneista tutkimuksissa yhteydessä sosiaaliseen toimintakykyyn tai ihmissuhteisiin. Katsauksen perusteella näyttää siltä, että aivovamman seurauksena syntyneet sosiaalisen kommunikaation haasteet voivat vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin, mutta ihmissuhdevaikeuksien takana ovat kokonaisvaltaisemmin muutkin tekijät.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Puheen apraksiaa on tutkittu Alzheimerin taudin yhteydessä hyvin vähän, joten tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa ja koota olemassa olevia tutkimuksia yhteen, jotta saadaan kokonaisuus puheen apraksian esiintymisestä Alzheimerin taudissa. Tutkimuksessa myös otetaan selvää, voiko puheen apraksia toimia mahdollisena apuna Alzheimerin taudin diagnosoinnissa. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiinn menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käsittelivät Alzheimerin tautiin liittyvää puheen apraksiaa. Hakulausekkeina käytettiin Alzheimer’s disease, Apraxia ja Speech. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen apraksiaa esiintyi jokaisessa Alzheimerin taudin vaiheessa ja voimakkaimmin taudin edetessä. Se myös toimi ensimmäisenä oireena epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksia voi olla ensimmäinen oire etenkin epätyypillisessä Alzheimerin taudissa. Puheen apraksian toteaminen voi tulevaisuudessa auttaa varhaiseen Alzheimerin taudin diagnosointiin, sekä auttaa diagnosoimaan muitakin tauteja Alzheimerin taudin yhteydessä.

Änkytys on puheen häiriö, jonka näkyvimmät oireet liittyvät äänteiden, tavujen tai sanojen toistoihin ja pidennyksiin. Änkytykseen liittyy puhumisen jännittämistä, joka voi aiheuttaa rajoituksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Moderni työelämä vaatii työntekijältä hyvää yhteistyökykyä, ulospäin suuntautuneisuutta, sosiaalisuutta ja verkostoituneisuutta. Työelämällä on laaja merkitys yksilön elämään, ja änkytyksen yhteydestä työelämään on toistaiseksi tehty vähän tutkimusta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten änkytys vaikuttaa työllistymiseen ja uralla etenemiseen. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusartikkelit valikoitiin sähköisen aineistohaun kautta elektronisesta tietokannasta, Scopuksesta. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä stutter (änkytys), employment (työllisyys), recruitment (rekrytointi), job interview (työhaastattelu), work life (työelämä) ja career (ura). Hakulausekkeeksi muodostui ( TITLE-ABS-KEY ( stutter* ) AND TITLE-ABS-KEY ( em-ployment OR recruitment OR "job interview*" OR "work* life" OR career ) ). Tutki-musartikkelit karsittiin mukaanottokriteerien perusteella ja lopulliseksi aineistoksi muodostui viisi vuosina 2012–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti soveltaen sisällönanalyysin menetelmää. Neljä viidestä tähän tutkielmaan valikoituneista alkuperäisartikkeleista tulivat tuloksiin, että änkytyksellä oli negatiivinen vaikutus työllistymiseen, työtehtävistä suoriutumiseen, suhteisiin kollegojen kanssa, palkkatasoon ja ylenemismahdollisuuksiin. Änkytyksen havaittiin myös asettavan änkyttävät henkilöt alttiimmaksi työelämässä tapahtuvaan syrjimiseen. Yhden alkuperäisartikkelin tulokset erosivat näistä tuloksista siten, että se ei havainnut änkytyksellä negatiivista tai muutakaan vaikutusta työelämään. Työelämällä havaittiin olevan myös positiivisia vaikutuksia änkyttäviin työntekijöihin, kuten positiivista itsetietoisuutta ja puheen sujuvuuden lisääntymistä. Tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä aineistona oli vain viisi tutkimusta, eivätkä tulokset olleet yksimielisiä. Laajemmat tutkimukset änkytyksen vaikutuksesta työelämään ovat tarpeen. Tuloksilla voitaisiin lisätä änkyttävien henkilöiden työkykyä ja vähentää heidän työttömyyttänsä.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.

Tavoitteet. Anoreksia nervosaan voi liittyä monia ruoansulatuskanavan oireita, joihin dysfagia lukeutuu. Tutkimustietoa anoreksia nervosa peräisestä dysfagiasta on hyvin vähän. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, miten anoreksia nervosa liittyy dysfagian oireisiin. Lisäksi pyrittiin havainnoimaan, minkä laatuisia nämä oireet ovat ja liittyvätkö ne rakenteellisiin muu-toksiin, psykopatologiaan vai toiminnallisiin tekijöihin. Tutkielmassa analysoidaan anoreksia nervosan myötä ilmenevien dysfagian oireiden mekanismeja ja luonnetta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku toteu-tettiin PubMed ja Scopus tietokannoissa helmikuussa 2023 hakulausekkeella: ("dyspha-gia"[Title] AND "anorexia"[Title]) OR ("dysphagia" AND "anorexia"[Title] AND "gastrointesti-nal"[Title]) OR ("dysphagia"[Title] AND "eating disorder*"[Title]). Lopulta aineistoksi valikoitui 5 artikkelia, joista yksi oli käsin poimittu hakulausekkeen haun ulkopuolelta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti ja siitä tuotettiin muistiinpanoja sekä taulukoita. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman perusteella instrumentaalisten menetelmien kautta diagnosoitu dysfagia anoreksia nervosa johtui aliravitsemuksen aiheuttamasta rakenteellisesta nielemislihasten surkastumisesta, jonka myötä nielemistoiminta häiriintyi. Tämä ei kuitenkaan selittänyt kaikkien dysfagian oireiden ilmenemistä anoreksia nervosa potilailla ja psykopatologinen tai toiminnallinen tekijä oireiden taustalla oli myös tutkielman tulosten mukaan mahdollinen. Näissä tapauksissa dysfagiaa ei pystytty toteamaan instrumentaalisten menetelmien kautta, mutta potilaat silti raportoivat dysfagian oireita. Dysfagiaa saattoi myös esiintyä väärin diagnosoiduissa anoreksia nervosa tapauksissa. Psykopatologiset tekijät kuten ahdistus voivat myös olla mahdollisia dysfagian aiheuttaja anoreksia nervosassa. Yhteys on silti epäselvää ja diagnosointi hankalaa. Anoreksia nervosa peräinen dysfagia ja sen syyt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, mikä tulee ottaa huomioon myös kliinisessä asetelmassa.

Tavoitteet. Monia ei-avusteisia ja avusteisia viestintäkeinoja on kehitetty mahdollistamaan niitä tarvitsevien viestinnällisten tarpeiden täyttyminen. Yhteistä linjaa sille, mikä näistä puhetta tukevista, täydentävistä tai korvaavista viestintäkeinoista tukee kuntoutujaa parhaiten, ei koeta olevan. Tämän tutkielman tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon kautta selvittää millaista vertailevaa tutkimusta ei-avusteisten ja avusteisten viestintäkeinojen välillä on tehty ja miten nämä viestintäkeinot eroavat tutkituilla osa-alueilla. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa tukemaan ammattilaisia ei-avusteisten ja avusteisten keinojen valinnassa kuntoutujalle. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus-, MedLine- ja PsycINFO-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään, ei-avusteiseen viestintään ja vertailevaan näkökulmaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhdeksän vuosina 2012-2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerejä noudattaen Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli yhteensä 369, joista 32 oli ei-avusteisia ja avusteisia keinoja käyttäviä ja 337 eri sidosryhmiin kuuluvia aikuisia. Avusteiset keinot, erityisesti puhelaiteen käyttö osoittautui lapsille mieluisimmaksi tavaksi viestiä ja mahdollisesti tätä kautta myös nopeimmaksi oppia ja kuvanvaihdon rinnalla varmimmaksi ylläpitää. Samoin puhelaitteella kysytyt kysymykset saivat aiheeseen perehtymättömiltä sidosryhmään kuuluvilta vuorovaikutuskumppaneilta halutun vahvistuksen, viittoen kysyttyjen kysymysten jäädessä kokonaan ymmärtämättä. Sen sijaan kouluympäristössä toimivat puheterapeutit kokivat olevansa itsevarmempia arvioidessaan ja ohjatessaan ei-avusteisia keinoja, kun avusteisia keinoja. Tämän tutkielman tulokset kertovat laajempien näkökulmien tarpeesta tutkimuksessa sekä tarpeesta kiinnittää huomiota ammattilaisten itsevarmuuden tukemiseen ohjaamisessa. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä huomioimalla mieltymyksen vaikutus viestintäkeinon valinnassa ja käyttöönotossa kannattavana tekijänä.

Målsättning Med röststörning avses att rösten inte håller för de krav som ställs på den. Röststörning inverkar negativt på kommunikationsförmågan vilket har följder för en individs fysiska och sociala välbefinnande och kan leda till social isolering, depression, försämrad livskvalitet och arbetsoförmögenhet. Röstterapi är en vanlig rehabiliteringsform för olika röststörningar. Den är verkningsfull om klienten är följsam, det vill säga närvarar och följer de råd som vårdgivaren ger. Forskning har ändå visat att många klienter varken inleder eller fullföljer av läkare rekommenderad röstterapi. Utan adekvat rehabilitering finns det risk att klientens röststörning fortsätter eller förvärras vilket har negativa konsekvenser för individen själv, men också för sjukvården och samhällsekonomin. Det har gjorts undersökningar för att utreda vad som ligger bakom klienternas beteende men man har ännu inte påvisat samband som förklarar orsakerna. Uppsatsen ger en överblick av de forskningsresultat som för närvarande finns att tillgå gällande faktorer som påverkar inledande av och följsamhet i röstterapi. Den söker också svar på frågan om man bland dessa faktorer har identifierat sådana som vårdande instans kan påverka för att stöda klienter att inleda och engagera sig i sina terapier. Metod Uppsatsens metod var integrativ litteraturöversikt. En slutlig sökning gjordes i februari 2024 i Ovid Medline och Scopus. Som sökuttryck i Ovid Medline användes: ((voice or vocal or dysphoni*) adj1 (therap* or treat* or habilitat* or rehab*)) AND ((adher* or complian* or dropout* or no-show or initiat* or attend* or "patient* perception*" or perception or attitude* or resist* or motivat* or self-efficacy or coping or change or attrit* or barrier* or facilitator* or missed*)) och i Scopus: (voice OR vocal OR dysphoni*) W/1 (therap* OR treat* OR habilitat* OR rehab*) AND (adher* OR complian* OR dropout* OR no-show OR initiat* OR attend* OR "patient* perception*" OR perception OR attitude* OR resist* OR motivat* OR self-efficacy OR coping OR change OR attrit* OR barrier* OR facilitator* OR missed*). Som material valdes sju artiklar utgivna mellan 2020 och 2023. Artiklarna analyserades mot bakgrund av forskningsfrågorna och beskrevs närmare i tabellform. Resultat och slutledningar Få demografiska faktorer inverkade på inledande av eller följsamhet i röstterapi. Socioekonomiska, relationella och social-kognitiva faktorer inverkade däremot på klientbeteendet och behöver undersökas vidare. Det behövs också koncensus kring hur olika begrepp definieras, operationaliseras och mäts Det finns belägg som stöder utövande av telepraktik, interdisciplinär bedömning, möjligast korta tidsintervall mellan interdisciplinär bedömning och intervention, information om röstterapins nytta och upplägg, stöd av klienters motivation och självförmåga, samt uppmärksammande av terapeutisk allians för att minska hindren för och främja inledande av och följsamhet i röstterapi.

Tavoitteet. Graafisilla symboleilla tuotettu ilmaisu on yksi puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän muoto. Kyky tuottaa monisymbolisia lauseita vahvistaa puhevammaisten lasten ja nuorten edellytyksiä ilmaista itseään ja osallistua sosiaaliseen toimintaan, mutta puhevammaisten lasten ja nuorten lauseilmaisun kehitys vaatii usein kuntoutusta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on tuottanut vaihtelevia tuloksia kuntoutuksinterventioiden vaikuttavuudesta, joten aiheesta tarvitaan lisätutkimusta laadukkaan hoidon takaamiseksi. Graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun kehittymisen piirteiden tarkastelu puolestaan auttaa kehittämään esimerkiksi kuntoutuspäätösten taustalla käytettäviä arviointimenetelmiä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan, miten graafisia symboleita kommunikaatiossaan hyödyntävät lapset ja nuoret oppivat yhdistelemään symboleita lauseiksi ja miten vaikuttavia siihen kehitetyt kuntoutusmenetelmät ovat. Menetelmät. Tämän tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Artikkelit haettiin APA PsychInfo-, Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista joulukuussa 2023 ja hakulauseke oli (produc* OR express* OR construct*) AND (graphic symbol* OR picture communication) AND (communication disorders OR aided communication OR augmented and alternative communication OR AAC) AND (utterance OR sentence) AND (development OR intervention OR support* OR teach*). Katsaukseen päätyneet artikkelit on julkaistu vuosina 2006-2017. Aineisto analysoitiin tutkimuskysymysten kannalta keskeisten seikkojen näkökulmasta ja tarkemmat tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Interventioiden vaikuttavuus oli katsauksen aineistossa hyvin vaihtelevaa. Aineistoja analysoimalla vaikuttaa myös siltä, ettei lasten ja nuorten graafisilla lauseilmaisun kehittyminen ole täysin lineaarista: kaikilla aineistojen lapsilla oppimisessa ilmeni pieniä tai suuria heilahduksia, taantumia tai harppauksia. Lisäksi osa tutkittavista oppi intervention kohteena olleet lauserakenteet jo baseline-vaiheessa, mikä viittaisi siihen, että jotkut lapset oppivat lauseilmaisua jo hyvin minimaalisella tuella. Kolme tutkimusta antoi viitteitä siitä, että lasten lauseilmaisun kehitys mukailisi ainakin osittain tyypillisesti kehittyneiden, puhuvien ikäverrokkien kehitysvaiheita. Vaikuttaa siltä, että graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun ohjaaminen ja mallittaminen saattaa olla hyödyllinen työkalu puhevammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksessa silloin, kun tämän pohjataidot ovat tarpeeksi vahvat.