Browsing by Subject "Afasia"

Tavoitteet. Afasialla tarkoitetaan kielellisen tiedon käsittelyn häiriötä, joka syntyy kielenoppimisiän jälkeen aivovaurion tai toimintahäiriön seurauksena. Afasian yleisin syy on aivoverenkiertohäiriö, joka kielellisten taitojen lisäksi heikentää usein myös muita kognitiivisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että afasian saaneilla esiintyy usein häiriöitä lyhytkestoisessa kielellisessä muistissa, jolla viitataan kykyyn pitää kielellistä tietoa hetkellisesti mielessä, jotta sanat voidaan tuottaa tai ymmärtää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten lyhytkestoisen kielellisen muistin häiriöt vaihtelevat afasiassa ja selvittää, miten ne ovat yhteydessä afasiaoireistoon. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta: Scopus, Ovid Medline ja Web of Science. Hakulausekkeessa käytettiin termejä verbal short-term memory, verbal STM, aphasia, language, phonological, lexical, semantic ja severity. Aineistoon hyväksyttiin englanninkieliset, vertaisarvioidut artikkelit, jotka vastasivat jompaankumpaan tutkimuskysymykseen. Hakulausekkeella saatiin tulokseksi 216 artikkelia, joista aineistoon valikoitui viisi. Lisäksi aineistoon poimittiin yksi artikkeli hakulausekkeen ulkopuolelta. Lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että afasian yhteydessä lyhytkestoinen kielellinen muisti yleensä heikkenee, mutta ei kaikilla olennaisesti. Yksilötasolla lyhytkestoisessa kielellisessä muistissa esiintyi voimakasta vaihtelua, jolloin häiriö kohdistui sanojen ja/tai niiden järjestyksen mielessä pitämiseen tai selektiivisesti fonologisen tai leksikaalis-semanttisen tiedon ylläpitoon muistissa. Lisäksi lyhytkestoinen kielellinen muisti vaihteli sen mukaan, miten sitä mitattiin. Lyhytkestoinen kielellinen muisti oli yhteydessä afasian vaikeusasteeseen, sanahaun tarkkuuteen ja tutkittavien kielellisiin taitoihin tai kielen prosessoinnin häiriön tasoon, mutta vain sanojen muistamisen osalta. Fonologisilla taidoilla oli leksikaalis-semanttisia taitoja suurempi merkitys suoriutumisessa muistia mittaavista tehtävistä. Tulokset antoivat tukea kieleen perustuville lyhytkestoisen kielellisen muistin malleille, lukuun ottamatta järjestyksen muistamista. Lyhytkestoisen kielellisen muistin arviointia voidaan käyttää apuna lievempien kielellisten häiriöiden diagnosoinnissa sekä arvioimaan tutkittavan oppimiskykyä.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tuottaa integroiva kirjallisuuskatsaus afaattisen puheen itsekorjausten ja itsemonitoroinnin yhteydestä afasiasta toipumiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että puheen itsekorjausyrityksiä ja itsemonitoroinnin haasteita esiintyy afaattisilla puhujilla terveitä verrokkeja enemmän. Afaattinen puhe katkeaa useammin itsekorjausyrityksiin ja on sujumattomampaa kuin ei-afaattinen puhe. Lisäksi afaattisten puhujien välillä on eroja itsekorjaus- ja itsemonitorointitaidoissa. Toistaiseksi ei tiettävästi ole tehty katsausta siitä, ennustaako itsekorjaus- tai itsemonitorointitaito ja sen kehittyminen afasian oirekuvan lieventymistä tai oppimista. Tässä tutkielmassa vastataan kysymykseen siitä, ovatko puheen itsekorjaukset ja itsemonitorointi yhteydessä afasiasta toipumiseen. Toipuminen määritellään tässä tutkielmassa sisältämään sekä spontaanin toipumisen että kuntoutuksella aikaansaadut hyödyt ja lisäksi oppimisen. Tämän tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman systemaattinen tiedonhaku kohdistettiin kolmeen tietokantaan. Aineistoon sisällytetyt tutkimusartikkelit valikoituivat Pubmed- ja Scopus-tietokannoista hakulausekkeella (aphasi*) AND (self-correct* OR self-monitor*). Poissulkukriteerien kautta lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät itsekorjausten ja/tai itsemonitoroinnin yhteyttä toipumiseen tai oppimiseen afasiassa. Aineistoon sisältyvät tutkimukset olivat ilmestyneet USA:ssa tai Iso-Britanniassa aikavälillä 1958-2016 ja ne oli toteutettu toisistaan poikkeavilla tutkimusmenetelmillä, mistä johtuen koehenkilöiden ja interventioiden välillä oli huomattavaa vaihtelua. Analysoidun aineiston perusteella voidaan todeta, että puheen itsekorjauksilla ja itsemonitoroinnilla on korrelatiivinen yhteys afasiasta toipumiseen kielellisten taitojen kehittymisen kautta. Aineistossa löydettiin kausaalinen yhteys ainoastaan spontaanien nimeämisen itsekorjausten ja oppimisen väliltä. Itsekorjausten ja itsemonitoroinnin yhteydestä toipumiseen ja oppimiseen tarvittaisiin kuitenkin lisää kokeellista tutkimusta. Tulosten antaman näytön perusteella afaattisen henkilön itsekorjaus- ja itsemonitorointitaitoja voitaisiin käyttää kliinisessä työssä kielellisten taitojen arvioinnin ja ennusteen luomisen pohjana. Erityisesti afaattisen henkilön alkutilanteen itsekorjausyrityksiä voitaisiin käyttää kielellisen kehityksen ennustajana ja itsekorjattuja sanoja kuntoutuksen pohjana.