Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Masennus"

Sort by: Order: Results:

  • Oksanen, Emma (2021)
    Tavoitteet: Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö, jolla on merkittäviä yksilökohtaisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Masennuksen neurobiologisten mekanismien ymmärtäminen on tärkeää niin ennaltaehkäisyn kuin hoitomenetelmien kehittämisen kannalta. Masennukseen on liitettävissä poikkeavuuksia aivojen rakenteessa, ja aivojen muovautuvuuteen pohjautuvien teorioiden mukaan myös masennuksesta toipumiseen saattaa liittyä muutoksia aivojen rakenteessa. Lisäksi masennuksen hoidossa käytettävillä tyypillisillä masennuslääkkeillä ja ketamiinilla on todettu olevan aivojen muovautuvuutta lisäävä vaikutus. Tämän katsauksen tavoitteena on selvittää, liittyykö masennuksesta toipumiseen ja masennuksen lääkehoitoon muutoksia aivojen rakenteessa. Menetelmät: Katsauksessa käsitellyt tutkimukset haettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista hakusanoilla ”major depression”, ”remission”, ”antidepressant”, ”ketamine”, ”MRI” ja ”longitudinal”. Katsaukseen otettiin mukaan sellaiset tutkimukset, joissa osallistujat olivat aikuisia ja masennuspotilailla oli pelkästään unipolaarisen masennuksen diagnoosi. Hakua täydennettiin ottamalla mukaan artikkelien viitteistä löytyneitä sopivia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset: Masennuksesta toipumiseen liittyi muutoksia aivojen rakenteessa, jotka erosivat masennuksen taudinkuvaan liitettävistä poikkeamista. Myös tyypillisten masennuslääkkeiden ja ketamiinin seurauksena havaittiin jonkin verran muutoksia aivojen rakenteessa. Aivojen alueet, joilla muutoksia havaittiin, vaihtelivat paljon tutkimusten välillä, mutta vastasivat pitkälti aiempien aihetta käsittelevien tutkimusten löydöksiä. Muutoksia havaittiin mm. usealla otsalohkon aivokuoren alueella, hippokampuksessa ja amygdalassa. Masennuksesta toipumiseen ja masennuslääkitykseen liittyy siis jossain määrin aivojen rakenteellista muovautuvuutta, mutta lisää tutkimusta tarvitaan masennukseen liittyvien monimutkaisten neurobiologisten prosessien ymmärtämiseksi.
  • Ojala, Jere (2023)
    Tavoitteet: Masennus on maailmanlaajuisesti toiseksi suurin sairaudenaiheuttaja, joten sen hoito ja erilaisten hoitomuotojen tarkastelu on oleellista. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää tutkimustiedon avulla, miten erilaisilla videopeleillä voidaan vaikuttaa masennuksen hoidon onnistumiseen. Menetelmät: Tähän katsaukseen etsin tutkimustietoa Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen kirjaston PubMedin hakusivulta käyttäen hakusanoja kuten ”videogame”, ”depression” ”digital intervention” ”serious games” ”commercial videogame” ja ”cognitive skills”. Tämän lisäksi hyödynsin katsausartikkelien lähdeluetteloita artikkelien löytämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella videopelien käytöllä on myönteisiä vaikutuksia masennuksen hoidossa esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian tarjoamisessa sekä liikunnan, hoitomotivaation ja hoidon mielekkyyden lisäämisellä. Toimintavideopelien osalta katsauksesta ei löydetty näyttöä sille, että ne olisivat tehokkaita lievittämään masennuksen oireita kognitiivisten taitojen kehittämisen avulla. Videopelien piirteet kuten helppokäyttöisyys, välitön palaute ja palkitseminen tuntuivat korreloivan hoidon onnistumisen kanssa. Tulevaisuudessa lisätutkimusta tarvitaan laajemmille ikäluokille sekä hoidon kannalta oleellisten yhteisten piirteiden kartoitukselle videopeleissä.
  • Hämynen, Meri (2022)
    Tavoitteet Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on erityisen korkea riski sairastua masennukseen. Korkean riskin uskotaan perustuvan syrjinnän kokemisesta johtuvaan lisääntyneeseen kuormitukseen. Koska myös muut vähemmistöt - kuten etniset vähemmistöt – kokevat syrjintää ja yksilö voi kuulua useaan vähemmistöön samaan aikaan, on pohdittu, kumuloituuko eri vähemmistöasemiin liittyvä kuormitus yhteen ja johtaako tämä yhä heikompaan mielenterveyteen. Tässä katsauksessa selvitetään lisääkö sekä seksuaalivähemmistöön että etniseen vähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä nuoruudessa. Lisäksi perehdytään vähemmistöstatusten kanssa ilmeneviin suojaaviin tekijöihin ja arvioidaan, onko jonkin tai joidenkin vähemmistöasemien vaikutus masennusoireiden esiintyvyyteen voimakkaampi kuin toisten. Menetelmät Katsauksen lähdemateriaali hankittiin etsimällä artikkeleita Google Scholas -tietokannasta. Käytettyjä hakusanoja olivat ”sexual minority”, ”ethnic minority”, ”depression”, ”multiple minorities” ja ”adolescence”. Tulokset ja johtopäätökset Tuloksissa esiintyi merkittävää vaihtelua. Osa tuloksista tuki havaintoa, että moninkertaiseen vähemmistöön kuuluminen lisäsi masennusoireiden esiintyvyyttä, kun taas osa havaitsi, että esiintyvyys olikin pienempi suhteessa valkoiseen valtaväestöön. Katsauksen tutkimukset eivät ottaneet kantaa siihen, vaikuttaako joku tai jotkin vähemmistöasemista masennusoireiden ilmenemiseen toisia enemmän. Itsemyötätunnon, resilienssiä edistävän kasvatustavan ja vakaan etnisen identiteetin havaittiin toimivan suojaavina tekijöinä. Katsauksen tulosten perusteella ei voida tehdä selkeää päätelmää siitä lisääkö sekä etniseen vähemmistöön että seksuaalivähemmistöön kuuluminen masennusoireiden esiintyvyyttä tai onko jonkin vähemmistöaseman vaikutus voimakkaampi kuin toisten. Sen sijaan tulokset korostivat suojaavien tekijöiden merkitystä ja tukevat vähemmistönuorille suunnattujen tukipalveluiden saatavuuden parantamista sekä tietoisuuden ja selviytymistaitojen lisäämistä koulutuksien ja työpajojen avulla.
  • Mylläri, Sanna (2018)
    Although there are many effective ways to treat major depressive disorder, its prevalence is not decreasing. Active research is needed to find more ways to treat and prevent depressive episodes. Observational studies have shown that unhealthy diet is associated with increased risk of depression. The aim of this review is to examine current evidence concerning dietary intervention as a treatment for depression. Furthermore, the effect of dietary intervention to depressive symptoms among people without clinical depression is examined. For time being, three randomized controlled trials of dietary treatment for depression have been made in Australia. In two of these studies diet intervention group had significantly greater decrease in depressive symptoms compared to control group. One study did not find difference between intervention and control groups. In this study, however, both of the groups improved their diet during the intervention period which can distract the interpretation of the result. In studies among people with non-clinical depressive symptoms dietary improvements had positive outcomes in two intervention studies. Lack of control group distracts the interpretation of results in these studies. Finnish intervention study did not find decrease in depressive symptoms after dietary intervention, but in this study the symptoms were quite mild in the beginning. Depressive symptoms have also been used as a secondary outcome in studies concerning dietary treatment of lifestyle diseases. Meta-analysis of these studies shows that about half of the studies found decreasing in depressive symptoms after intervention period. So far there is not much research done about the effectiveness of dietary intervention as a treatment for depression. However, the current evidence seems promising and no negative effects have been found. More research is needed to ensure if dietary intervention could be an effective treatment for depression either as a separate intervention or together with other treatment.