Browsing by Subject "OCD"

Katsauksen pyrkimyksenä on avata raskaudenaikaisen ja synnytyksenjälkeisen pakko-oireisen häiriön syntymekanismeja, kliinisiä erityispiirteitä sekä oireisiin liittyvää stigmaa ja häiriön mahdollisia hoitomuotoja. Pakko-oireinen häiriö eli OCD on yleinen, joskin välillä huonosti tunnistettu mielenterveyden häiriö, jonka keskiössä ovat mieleen tunkeutuvat epämiellyttävät pakkoajatukset eli obsessiot sekä kompulsiot eli erilaiset käyttäytymiset, joilla pakkoajatusten tuomaa kärsimystä pyritään lieventämään. Pakkoajatuksia esiintyy suurimmalla osalla ihmisistä satunnaisesti, mutta pakko-oireisessa häiriössä niitä ilmestyy suhteessa useammin, ne vievät kohtuuttomasti aikaa ja aiheuttavat merkittävää ahdistusta. Raskaus ja synnytys voivat joillakin vanhemmilla lisätä pakko-oireilua tai laukaista pakko-oireisen häiriön. Ilmiön taustalla ajatellaan olevan niin biologisia tekijöitä kuin myös alttiutta tulkita omia ajatuksia poikkeuksellisen uhkaavina. Pakko-oireet ovat tuoreessa vanhemmuudessa suhteellisen yleinen ilmiö. Pakko- oireilu vaatii hoitoa silloin, kun se haittaa elämää ja aiheuttaa subjektiivista kärsimystä. Hoitamattomana perinataalinen OCD voi vaikuttaa sekä vanhemman että koko perheen hyvinvointiin. OCD:lla ja masennuksella vaikuttaa olevan limittäisyyttä perinataaliaikana, minkä vuoksi sekä pakko-oireiden että masennusoireiden kartoittaminen terveydenhuollossa olisi suotavaa sopivan hoitomuodon löytymiseksi. Perinataaliaikana puhkeavan taudinkuvan kliininen erityispiirre vaikuttaa olevan se, että pakkoajatukset liittyvät keskeisesti lapseen ja sisältävät tabuaiheita, kuten tahallista lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Osa vanhemmista pelkää toimivansa pakkoajatustensa mukaisesti, mutta tutkimusten mukaan pakkoajatuksia ei ole yhdistetty kasvaneeseen riskiin lapsen fyysisestä kaltoinkohtelusta. Vanhempi kokee usein syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa pakko-oireilustaan ja saattaa ääritilanteessa vältellä kontaktia tai vuorovaikutusta lapsensa kanssa. Tutkimusten mukaan tabuaiheisiin pakko-oireisiin kohdistuu merkittävää sosiaalista stigmaa, joka hidastaa hoitoon hakeutumista. Mitä paremmin pakkoajatukset ja kompulsiot ymmärretään osaksi mielenterveyden häiriötä, sitä vähemmän stigmaa pakko-oireista häiriötä sairastaviin kohdistuu ja sitä matalampi on kynnys avun hakemiselle.

Aim: A number of different and effective medical and psychological treatments have been developed for the treatment of obsessive-compulsive disorder. However, not everybody benefits from these treatments. The Bergen 4-day Treatment is a new and intensive therapy for obsessive-compulsive disorder. There have been promising results of its effectiveness in individual studies. The aim of this literature review was to examine the effectiveness of The Bergen 4-day Treatment in the treatment of obsessive-compulsive disorder. Methods: Literacy search was conducted by searching the PubMed and Web of Sciences databases with the search term “Bergen 4-day treatment”. In addition to this, studies were also searched for in the bibliography of the articles selected for the review. The age group of the studies was limited to adults and nine studies were selected. Results and conclusions: Treatment led to a significant reduction in obsessive- compulsive symptoms and effects were found to persist for up to four years of follow- up. The treatment also reduced symptoms of anxiety and depression and had a positive effect on the ability to work. Treatment discontinuations were low, and patients were generally very satisfied with the treatment. Based on the literature review, The Bergen 4-day Treatment seems like a promising treatment for obsessive- compulsive disorder in adults. However, only one RCT study has been conducted on the treatment, so the results should be viewed with caution in the absence of control groups and randomization of patients.